Radikaalimarssi ja Kammottava mediapeli

Viikonlopun oleellisin uutinen on tietenkin lauantain mielenosoitus arkadianmäellä. Oleellinen siksi, että hipit viimeinkin pääsivät sohviltaan ja uskalsivat soveltaa kansalaistottelemattomuutta keskeisellä paikalla – virkavallan valvovien silmien alla. Paria sataa mielenosoittajaa vahti yli viisikymmentä poliisia, silti suurin osa sai joponsa hiisailla rauhassa. Muutama provokaattori pidätettiin, mistä propsit heille. Vaatii nimittäin jonkin verran munaa sytyttää se bongi alle metrin päässä sinivuokkopellosta.

Kiitos radikaalimarssin, meillä on jälleen otantaa kansalaistottelemattomuuden rangaistuskäytännöstä käytännössä. Tapahtumien perusteella esittäisinkin että ainakin teoriassa kuumottaminen on turhaa – oli sitten kyseessä hamppumarssi tai pitkään pohdittu tunnustusmarssi poliisiasemalle. Arvostamme marttyyreja (ehkä joskus jopa virtuaalisella muistomerkillä), mutta myös järjen käyttöä: kasvattajan kannattaa kuumotella, tauolla olevan kiikuttaa kotoaan kukkaruukut naapurille ja protestibudjat kannattanee pyytää paikanpäälle, jos on syytä epäillä että joukkokuljetus ratsattaisiin.

Kammottavasta Mediakeskustelusta

Viime viikon aikana poltin hermoni Teemu Kammosen journalistiseen tyyliin. Asia ei ole uusi, edelleenkin lehtitalot vieroksuvat päihteiden oikeiden nimien käyttämistä, joten mieluummin kaikki niputetaan Huume -sanan alle. Onhan sillä jo useiden vuosikymmenien assosiointi suomalaisen mielessä.

Journalistinen ongelma tällä kertaa on uutisen kärki: Hollantilaiset ovat kyllästyneet pilvipäissään häiriköiviin huumeturisteihin. 

Journalistiikan opintojeni perusteella en itse voisi käyttää kyseistä kärkeä. Opettajani olisi haukkunut minut pystyyn sisällössä todistamattoman virkkeen käytöstä artikkelin tärkeimpänä osana, puhumattakaan ennakkoluulojen kylvämisestä – josta ei ole enää pitkä matka viharikokseen yllyttämiseen. Viharikoksella tarkoitan kannabismyönteisten ihmisten esittämistä häiriköinä, kun todellisuudessa häiriköinti tapahtuu useimmin muiden aineiden vaikutuksen alaisena.

Jutusta löytyi myös pari muuta idiotismia, joita en vaivaudu syvemmin avaamaan:

Kannabiksen hallussapito pienissä määrin on Hollannissa sallittua, mutta laajamittainen huumekauppa on rikos. Päihdettä saa myös myydä ”coffee shopeiksi” kutsutuissa ravintoloissa.

Huumeturismi ja -kauppa on aiheuttanut rikollisuutta, järjestyshäiriöitä ja liikenneruuhkia.

Huumerikollisuus lienee aiheuttaa ongelmia, mutta ongelmien aiheuttaja tuskin on runsaasti verotuloja maalle tuova coffarikulttuuri – pikemminkin tummilta kujilta kokkelia tuputtavat tummat miehet. Liikenneruuhkatkin vielä ymmärrän, mutta miksi artikkelissa ei puhuta maastavienti -ongelmasta mitään? Maastrichtissa ainakin tuli Belgialaisia Cshoppaajia vastaan harva se päivä.

Näillä sanoin en usko että oikeistohallitus on kykenevä muuttamaan kahvilakulttuuria ainakaan Amsterdamissa, koska lopulta raha se on mikä ratkaisee. Jos jonkinlaisia alasajoja saataisiinkin aikaiseksi laillisilla markkinoilla, laittomat valtaavat sitten senkin nurkan.

Sen sijaan samana päivänä julkaistu Kammosen artikkeli pikatestereistä saa propsit neutraaliudellaan. Artikkelista löytyy ongelmia aiheuttavan testin nimi, päihteet minkä kohdalla ongelmia on eniten, sekä esimerkkejä miten testi on vaikeuttanut päihteitä käyttämättömien elämää.

Kysymys elää, miksi?

Kenties Kammonen lienee puuhannut huumesodan huonoon valoon asettavaa artikkelia pikatestereistä jo valmiiksi, kun päätoimittaja on halunnut propagandaquotensa täyteen – oli sitten taustalla valtion päihdepolitiikan valistusvaade, lehtitalojen yhteinen linja tai pelko mainostajien menettämisestä liian huumemyönteisen uutisen myötä – ja antanut Kammoselle juttupohjaksi ulkomaisen uutistoimiston jutun, josta sisältö on käytännössä käännetty saman päivän verkkolehteen.

Näin meneteltynä säilyy status quo mediassa ja toimittajan imagokin. Väärin se on silti. Propagandan sijaan toimittajat voisivat ottaa oppia 40 vuotta vanhasta uutisesta ja etsiä uusia näkökulmia aiheeseen. Itse en ainakaan aiemmin tullut ajatelleeksi että ”tottunut käyttäjä voi irrottautua kannabiksen päihdyttävästä vaikutuksesta tarkkaavaisuutta vaativan suorituksen ajaksi” vaikka lause oman kokemukseni perusteella onkin tosi.

HS 15.2.1970 1|2

– piski

Luonnollisuuden jatkuvuus, jatkuvuuden luonnollisuus

Ilmassa tuoksuu jälleen. Liekö syynä lämmin kesä, vaiko viime vuosina siinneet muutosta hakevat poliittiset liikkeet. Kenties politisoitu Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011, vaiko viihteellistetyt vaalit 2011. Unohtamatta tietenkään Timo Haaraa, Marko Sihvosta, tai ketään maailmamme epäkohdista sananvapauttansa aktiivisesti käyttävää.
Luulenpa että toteutumaton sukupolvenvaihdos on antanut odottaa liian kauan. Sukupolvenvaihdos, jossa on enemmän poliittisia, taloudellisia, eettisiä ja uskonnollisia näkökulmia olemassaoloomme ja järjestäytymiseemme, kuin yhdessäkään aiemmin tunnetuista – kiitos vapaan informaation.

Taistellako leipäpalasta, jonka pitää kasvaa joka ikinen päivä, vaikka siitä nytkin riittää vain murusia päiväntasaajan eteläpuolelle, vaiko priorisoida resurssit peltoon joka ruokkii koko yhteisön?
Entäpä ajatus leivänmurumme antamisesta jo kevyesti koko sukunsa ruokkivalle, pelkästään oikeudestamme vaihtaa paperia leipään, leipää paperiin ja paperia johonkin jolla voimme kuvitella saavamme enemmän tai parempaa leipää.
Tai taipua katsomaan muuanne kun vanhus kotiututetaan loppuelämäksi lääkittyyn laatikkoon, vaiko kysyä miksei lasten ja vanhusten hoitoa pyritä järjestämään samaan paikkaan, niin kauan kun eläköityneiden kunto sen sallii?
Vai jättääkkö tavaran vaihdosta pois resurssien tuhlaaminen, kilpailu ja samalla se vihta johon on kustu.
Eikö se nyt vaan kuitenkin ole niin, että jos talouspoliittiset isämme olisivat hoitaneet hommansa, ihmisillä olisi huomattavasti vähemmän työtä ja se olisi hyvä asia.

Take it easy in the talouskriisi.
– A., the israelian, with a smirk on his face.

Meille syötetään huonoa heinää, ja se saa sukupolvet taistelemaan toisiaan vastaan. Kuinkas konfliktit kulminoituvatkaan?

Kuinka viedä kasvavalta nuorelta ihmisarvo

Itse uskoisin avoimeen dialogiin, mutta kun vastassa on älylliseen tappioonsa viimeisenä kilpenä tarttuvia keski-ikäisiä leijonia, tehtävä ei ole helppo. Asiaa ei auta se, että media kyllä muistaa kuuluttaa sisäministeriön huumevalistustoimintaan kuuluvan lausunnon, mutta on kykenemätön kertomaan kesäisestä yöstä, kun eräs reviirikiista kulminoitui somalien piestessä joukolla kaivopuiston kukkulalla päivystävät GanjaKauppiasGhanalaiset. Mutta kaikkea toivoa en ole median osalta vielä menettänyt.

Entä jos kehitys jatkuu tätä rataa? Ammattirikolliset aseistautuvat sillä aikaa kun valvontapoliittinen koneisto keskittyy polkemaan sananvapauttaan käyttäviä aktivisteja. Kotikasvatuksen kärsiessä tehdastuotanto kannattaa, eikä pirilasti ole ennenkään rajalle pysähtynyt kun autossa on CD-kilvet. Väkivallan lisääntyessä terrorilta suojelevat järjestelmät saavat oikeutuksensa, ja pian sinusta kyetään sekä halutaan tietää enemmän kuin sukulaisesi sinusta tietävät.

Surullista että käärme on tosiaankin itseään syövä ja siksi valtio-instituutiollakin tulee aika olla peloissaan. Ei todellisten huume/talousrikollisten vuoksi, vaan syrjäytyneiden nuorten miesten, joilta evätään kaikin keinoin se, minkä mikä tahansa logiikka – taloudellinen, poliittinen, terveydellinen tai tieteellinen – heille soisi. Heitä, joilta evätään sananvapaus sanomalla etteivät he ole kuuntelemisen arvoisia, koska ovat pysyvästi päihteistä korruptoituneita. Niiden lähiön asukkaiden jotka vaihtaisivat mielellään betonivankilansa maatilkkuun. Kun älykkäältä, eettiseltä ja kyvykkäältä nuorelta mieheltä kielletään kaikki ihmisarvo, syntyy mäntymäkeenkin al-Qaida.

Aina voi paeta, mutta…

2011 on tärkeä. Itse vetäydyn alankomaille pohtimaan seuraavaa siirtoani. Tätä valtiota en tunne omakseni, eikä länsimaisen talousmallin orjaksi ryhtyminen houkuta. Velkaa on, enkä sitä takaisin aio maksaa jos hintana on tuudittautuminen orwellilaiseen onnellisuuteen. Ystäviä löytyy, ja niiden kesken rinki säilyy.

Mutta Suomi on edelleen maani, jota veljeni ja siskoni asuttavat. Jos olen taistelussa, olen taistelussa myös heidän vapautensa vuoksi.

– piski

ps. Let not it be a passing phenomenon. Besides, anyone could claim good cuttings towards winter.

http://yle.fi/uutiset/news/2010/09/cannabis_found_growing_in_helsinki_parks_and_on_roadsides_1964405.html

Tilaustyönä, olkaa hyvä

Sunnuntain hesarin alanurkassa pienen hampunlehden. Viidentoista gramman lätkäpalan alueella buffattiin maanantaina ilmestyvää artikkelia. Mediaseksikäs kannabiskeskustelu myy kyllä itse itsensä.

Toimittajan esille nostamat lainaukset ovat pelottavan hyökkääviä.

Toimittajan esille nostamat lainaukset ovat pelottavan hyökkääviä.

Jopa niin paljon että sai minut hetkeksi putoamaan syvälle konttorituoliini.

Äidin taistelu – Perhe voi vain katsella, kun kannabis vie pojan yhä syvemmälle masennukseen.

Tällä kärjellä lähdetään rakentamaan henkilökuvaa parikymppisestä pojasta, jolle lääkäri on diagnosoinut kaksisuuntaisen mielialahäiriön, mutta jonka ailahteleva käytös johtuu tosiasiassa kannabiksesta. Hänen vanhempansa menevät yleisavaimella hänen asuntoonsa ja löytävät hänet roskien ja hamppuparafelian keskeltä. Lisäksi hän on laihtunut kymmenen kiloa ja kärsii aknesta sekä vatsaongelmista, unohtamatta väkivaltaisia purkauksia.

Artikkelin asenne on mielestäni aika yksioikoinen, vaikkakin henkilökuvana ja yksittäistapauksena hyväksyttävä journalistinen tuote, mutta jättää auki kysymyksiä joihin olisi oleellista vastata.

Entä jos nuorella miehellä on päihdeongelmansa lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö? Johtuuko hänen aknensa ja vatsavaivansa kannabiksesta vai esimerkiksi huonosti valmistettuun öljyyn jääneestä butaanista? Voiko kannabiksen käyttäjä oikeasti laihtua kymmenen kiloa vai onko se pikemminkin merkki amfetamiinin käytöstä? Tai miksi aiemmin vain ruoka-artikkeleita kirjoittanut toimittaja aloittaa ja päättää yhden episodin keskustelussa eräästä tärkeimmistä kansanterveydellisistä kysymyksistä lauseeseen ”Potilas maksaa siitä tuhansia euroja vuodessa, eikä tehosta ole tieteellisiä todisteita”?

En aio alkaa hesarilta tivaamaan vastauksia, tyydyn vain toteamaan kuten toverini – pisteet laski silmissä. Tinahattuiset voivat pohtia lakiin kirjattua pykälää päihdevalistuksen tärkeydestä, jutun tilaajasta ja riippumattomasta mediasta.

Tosiasia on että median täytyy aina esittää negatiivinen puoli päihteistä, oli se totta tai ei. Tai pakkokin on vain näennäinen, kukaan ei vain halua että teini piikittää itseään ojassa heidän vuoksi, tai saada syytettä rikokseen yllyttämisestä. Negatiivisten ilmiöiden tosiasiallisuus olisi toki toivottavaa journalistista toteutusta.

Omalta osaltani…

Kynäni alkaa tylsistymään, kuten aktiivisuudesta ja tekstin tasosta on tänä syksynä näkynyt. Olen vakavasti harkitsemassa pillien pussittamista pysyvästi ja jättämässä kansalaisjournalistisen toiminnan tämän blogin osalta. Ehkä on otollinen aika etsiä uutta perustaa toisenlaisista julkaisuista. Ehkä kehitän viimeisen tarpeellisen hamppuportaalin. Ehkä pakenen intiaan, kuten äitini ehdotti.

Sitäpaitsi siemenestä on kasvanut kukkiva kasvi, joka pian kylvää koko maan. Hyvät ideat on jalostettu muiden toimesta ja niistä versoo uusia ratkaisuja propagandapolitiikan aiheuttamille solmuille. Tuore ruohonjuuritason diversiteetti innovoi  järjen puolesta puhujia ja tuo uskoa niille jotka jaksavat käydä taistelua omalla kalustollaan. Kaiken takana on maailmankatsomusten konflikti joka selviää logiikan lakien mukaisesti.

Keskiviikon Maria! -ohjelmaa odotellessa voi lukaista nopsasti päivän uutiset ja piipahtaa foorumilla, selailla tarpeellista tavaraa, kenties miettiä miksi 30g:n piripussista todistesäilöön päätyi vain 20, tai miksi Tonylla oli niin paljon vauhtia päällä? Juna kulkee alamäkeen jokatapauksessa.

– piski

ps. Asiaa puhuu myös Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutin johtaja Kauko Aromaa. 52 min – kuunneltavissa ainakin marraskuun ajan.

Marssi mediamyrskyssä

Ihmisen maailmankuva muotoutuu viestien kantamien merkitysten voimasta. Merkitykset – tai meemit – mahdollistavat niin propagandamenetelmät mainoksista aivopesuun, kuin todellisen yhteisymmärryksenkin tavoittelun kahden tai usemman henkilön välillä. Vapaa informaatio on arvostettu riippumattomuutensa vuoksi, halveksittu koska sisällön totuusarvosta ei kukaan ole vastuussa.

Turun Sanomat aloitti raflaavasti otsikolla ”Vai vaaratonta?” ilmeisesti etukäteen lausuttuna vastalauseena kannabisaktivistien toitottamaan ”vaarattomampaa kuin lailliset päihteemme” -meemiin. Toimittaja joutui kuitenkin keskeisen viestin muotoilemaan muotoon ”käyttö voi lisätä riskiä sairastua” alussa tehdyn vankan psykoosipohjustuksen jälkeen. Tuloksille on toki helppo löytää oikeutus, kun tutkimusryhmänä ovat olleet 14-15 -vuotiaat aktiivikäyttäjät. Kainalojuttuna kerrottiin jo toista kertaa kannabispsykoosiin sairastuneen ikäiseni Mikon tarina. Molemmat artikkelit julkaistiin myös Kalevassa.

Tuntematon harha

Kannabispsykoosi on vakava asia, minunkin mielestäni. Tosin neljänneksen elämästäni olen pilveni tuntenut, enkä huonoimpiakaan hetkiä voi kutsua kannabispsykoosiksi. Myöskään kukaan ystäväpiiristäni ei ole moiseen törmännyt. Vapun alla kuitenkin pääsin todistamaan työni ohessa jotain, mikä olisi voinut hyvinkin olla kannabispsykoosi, eikä paniikkikohtaus kuten maassa huutavan nuoren tytön ystävät kertoivat.

Toinen usein toistuva kannabispsykoosin malli on jumalharha. Itseasiassa tämä ”mielenhäiriö” on niin yleinen, että sitä pitäisi tutkia niin psykologiselta kuin filosofiseltakin kannalta. Huvittavaa on länsimaisen ja itämaisen kulttuurin ero suhtautumisessa yksilöön, joka ymmärtää olevansa jumala. Itsekin olen sen todennut, useita kertoja, ilman negatiivista vaikutusta kykyyni toimia yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Kieltämättä (kieltojen vuoksi) ylin auktoriteetti ei sijaitse enää tuomarinpallilla tai missään ulkopuolellani, vaan sillä valtaistuimella istuu moraalikäsitykseni. Jos et ymmärrä, todennäköisesti näkemyksesi jumalasta on kangistunut vallitsevien monoteististen meemien muottiin.

Jälkiaaltoja

Marssin ohella muu aktivoituminen mediassa noudatti aikaisempaa kavaa. Poliitikkojen pisteidenkalastelu narkofobialla, viranomaisten korostunut valvontainnokkuus ja myös se uusi urastaan auktoriteetin ammentava puolestapuhuja.

Mielestäni mediacoctail oli hyvinkin reilu, kun otetaan huomioon että haittojen korostaminen valistuksessa on edelleen Suomen huumepolitiikan edistyksellisin keino taistella huumesodan puolesta. Jopa STT:n toimittama artikkeli oli asiallinen, tosin (minä ja asianosaiset) voidaan epäillä jutun joutuneen muokattavaksi ennen julkaisua Hesarin toimesta. Propsit menee myös YLE:lle ja TS:kin jälkiuutisointi kääntyi myönteiseksi aktivistien asialle, ylikonstaapeli Aro-Heinilän pelotellessa ongelmilla jotka syntyvät laittoman asian puolesta marssimalla.

Emme siis vielä elä poliisivaltiossa, vaikka viimeaikoina on nostettu tapetille erinäiset vapaaseen tiedonkulkuun haluttavat rajoitukset, jotka uhkaavat myös tämän blogin toimintaa. On hetkiä, jolloin olen todella huolestunut. Toisaalta uskoni sukupolveni kykyyn rakentaa kestävä oikeustaju on vankkumaton nimenomaan vapaan median vuoksi. Median, jota valvoo tehokkain koneisto: jokainen linjoilla roikkuva ajatteleva, yhteiskuntavastuunsa tunteva ihminen.

– piski

1998: Tavoitteena huumeeton maailma

Vuodenvaihteen koululaisten kannabiskäryt toimivat jälleen hyvänä ponnahduslautana huumausainerikollisuuden pohtimiseen. Toistakymmentä ennen vuotta -96 syntynyttä nuorta kiikutettiin kuulusteltavaksi kannabiksen ja kolmiolääkkeiden vuoksi. Kuten poliisia, itseänikin kiinnostaa mistä nuoret olivat päihteensä hakeneet.

YK:n korkean tason huumekokouksen alla julkaistu EU:n raportti kertoi ettei löydy todisteita huumeongelman vähenemisestä. ”Kovien huumeiden” käyttäjien määrä on kasvanut ja kannabiksesta on tullut osa nuorten kasvuprosessia hyvinvointivaltioissa. Siellä missä lakeja on kiristetty, huumeiden hinnat ovat laskeneet, eivätkä nousseet kuten olisi odotettavissa. Viitteitä saatavuuden vaikeutumisesta ei ole.

Raportti kertoi myös täyskiellon lisäävän rikollisorganisaatioiden varallisuuden ja vallan kasvusta mm. Meksikossa ja köyhissä Afrikan valtioissa. Ei siis tarvitse ihmetellä, kun maailman rikkaimpien listalle päässyt huumelordi Joaquin ”El Chapo” Guzman Loera kiitti julkisesti yhdysvaltain hallitusta imperiuminsa mahdollistamisesta.

Vaikka yhtäkään kymmenvuotistavoitetta ei oltu saavutettu, YK:n huumetsaari Antonio Costa lausui ”maailman huumeongelman olevan hallussa.” Kokouksessa ei keskusteltu haittojen vähentämisestä, muun muassa venäjän vastustuksen vuoksi.

Naapurimme ilmeisesti katsoo olevansa YK:n yläpuolella päätöksenteossa, sillä siellä ei saa harjoittaa haittoja vähentävää politiikkaa. Venäjällä katsotaankin että huumevieroitus pitää tapahtua laillisesti käsiraudoissa rikollisjärjestöjen toimesta. Kokouksen jälkeen YK jatkaa käytännössä samalla kritisoidulla kriminalisaatiolinjalla, joka ei ole tuottanut kuin päinvastaisia tuloksia.

Kumottu kieltolaki käytännössä

Portugalissa kaikkien huumeiden dekriminalisoinnista on saatu positiivisia kokemuksia. Vaikka kannabiksesta kiinnijääneiden määrä on lisääntynyt, yhteiskunnalliset haitat ovat vähentyneet. Muun muassa uudet HIV-tartunnat ovat laskeneet 1400:sta tuhannella. Huomattavaa on, että Portugal olisi todennäköisesti laillistanut kannabiksen, ellei YK:n sopimukset kieltoa vaatisi.

The Economist -lehti on jo toistakymmentä vuotta huutanut laillisen huumekaupan perään. Kokouksen alla julkaistussa teemanumerossa jälleen kerrottiin kuinka lakiteknisestä ongelmasta saataisiin terveydenhuollollinen ongelma. Milloinkahan kauppalehdellä olisi selkärankaa myöntää tosiasiat?

IMHO huumausaineet pitäisi laittomanakin katsoa lakiteknisen ongelman lisäksi myös terveydenhuollollisena ongelmana. Itse ongelmahan on se, ettei terveydenhuollolliseen ongelmaan voida puuttua lakiteknisten seikkojen vuoksi.

Kaiken tämän jälkeen teen sen röyhkeän johtopäätöksen, että päihteensä nuoret olivat rikolliselta hankkineet, sillä toisin kuin virallinen yritys, he eivät harjoita laaduntarkkailua, eivätkä kysy henkkareita.

”Whoever came up with this whole War on Drugs, I would like to kiss him on the lips and shake his hand and buy him dinner with caviar and champagne. The War on Drugs is the greatest thing that ever happened to me, and the day they decide to end that war, will be a sad one for me and all of my closest friends”

– Eräs ”El Chapon” luutnanteista

– piski

ps. Hamppumarssi 2.5.2009.

pps. Kannabisaktivistit pistivät valkoisen talon tiukille, vaikka lehdistö ei vastauksiaan saanut.

Noitatohtorit

Viime viikon MOT-ohjelma ”Syntinen lääke” TV1:llä käsitteli ansiokkaasti lääkekannabiksen kurjaa asemaa Suomessa. Ohjelma ei enää näy Yle Areenassa, mutta sen käsikirjoitus löytyy MOT:n sivuilta ja asiaa ruodittiin myös MOT:n toimituksen blogissa.
Ohjelman loppupuolella esitettiin muutama todella huolestuttava lausunto. Lainaus käsikirjoituksesta, sosiaali- ja terveysministeriön lääkäriltä Terhi Hermanssonilta:

”Kipu on semmoinen oire, joka ei näy ulospäin eikä se kuulu ulospäin. – – – Se voi olla aivan halvaannuttavan kovaa, jonka takia se on niitä myös yleisyytensä takia, niitä oireita, joihin todella täytyy löytyä hoitoja ja niitä hoitoja on. – – – Ei nää kannabinoidivalmisteet siihen tuo ratkaisua, ei todellakaan.”

Tämä väite sen jälkeen, kun kaksi MS-potilasta totesi kannabiskukinnon (Bedrocanin) auttaneen heitä niinkin paljon, että he pystyvät harrastamaan normaalisti, olemaan aktiivisia. He pystyvät elämään. Eikö se ole ratkaisu?
Onko ratkaisu se, että metadonia käyttänyt kipupotilas kertoi olevansa toimintakyvytön, pahoinvoiva, kärsivänsä heroiinia vastaavan synteettisen opioidin lukemattomista haittavaikutuksista. Halutaanko sosiaali- ja terveysministeriössä, että kivuista kärsivät ihmiset elävät ihan yhtä kurjasti lääkityksestä huolimatta?

Vielä enemmän huolestuttaa seuraava lainaus käsikirjoituksesta, toimittaja Riikka Kaihovaaralta:

”Sirpaa hoitanut neurologi ei enää uskalla määrätä kannabinoidilääkkeitä viranomaiskontrollin tiukentumisen takia. Myös Mika ja Anne Lahtisen Bedrocan-reseptit umpeutuvat noin puolen vuoden päästä. Jatkosta ei ole tietoa.”

Muistuttaa ajasta, jolloin luonnonlääkitsijöitä ja shamaaneita vainottiin noitina. Siitä on useampi vuosisata. Miksi sivistyneessä länsimaassa toimivan lääkärin tulisi pelätä, kun hän ajattelee potilaansa parasta? Miksi lääkärin tulisi pelätä toimiessaan lääkärikunnan vanhimman ja vakaimman eettisen ohjeen, Hippokrateen valan, mukaan?

En tiedä, onko lukijoiden joukossa kannabinoideja määrääviä lääkäreitä, mutta jos on, niin olkaa ylpeitä rohkeudestanne. Olkaa ylpeitä siitä, että te teette hyvin ja oikein. Sanoivat ministeriöiden virkamiehet mitä tahansa, kannabinoidilääkitys voi helpottaa kipupotilaan elämää. Sen todistavat kaikki uusimmat tieteelliset tutkimukset ja lukuisten potilaiden kertomukset. Sen väitteen allekirjoitan minä itsekin henkilökohtaisesta kokemuksestani.

Viranomaiset, hävetkää! Juoskaa vain (alati lisääntyvien) viherpeukaloiden perässä jos ihan pakko on, mutta lopettakaa lääkäreiden vainoaminen. He eivät ole tehneet mitään väärää; eivät rikkoneet lakia, eivätkä vaarantaneet potilaansa henkeä tai turvallisuutta. He eivät ole mitään noitatohtoreita.

Ohjelmassa omina itsenään esiintyneille lääkekäyttäjille suuri kumarrus siitä, että he uskalsivat sanoa kameroiden edessä paljon sellaista, mikä olisi pitänyt koko kansalle kertoa jo kauan aikaa sitten.

Kaikille byrokratian kanssa painiville reseptikannabista saaville – tai sitä haluaville – toivotan onnea, rauhaa, rautaista tahtoa ja toivottavasti kivutonta elämää.
Älkää lannistuko. Hyvin suuri joukko ihmisiä on teidän puolellanne. Järkkymättömästi.

949200

ps. Minun piti kirjoittaa blogiin aktiivisemmin piskin ollessa matkoillaan, mutta opiskelukiireiden ja masennuslääkitykseni muutoksen takia olen joko ollut liian väsynyt tai täysin toimintakyvytön. Masennus on pirullinen sairaus, mutta voin kertoa, että alan jo vähitellen nousta sieltä syvimmästä kuopasta. Toivottavasti jatkossa jaksan itseni lisäksi tuoda myös enemmän tekstiäni päivänvaloon.

Ymmärtämättä Ymmärtämättömyyttä

Kuulostaako kenenkään muun korvaan ”tyypillinen kahdensadan kasvin” viljelmä jotenkin kummalliselta? Ehkä ongelma on se, ettei asunnossani olisi tilaa edes parille kymmenelle kasville tai välini sähköyhtiön kanssa niin hyvät, että he antaisivat anteeksi nelinumeroista tasauslaskua. Älkäämme hirttäkö rikoskomisario Juha Joutsenlahtea aivan vielä, sillä tästä uutisankasta on vastuussa nimettömäksi jäänyt YLE:n toimittaja.

Jutun alkuperäksi paljastui radiolähetys, jossa Juha kertoo poliisin näkemyksen satakunnan kannabistilanteesta. Hasista liikkuu enää vähän, kun taas kotimainen kukinto on vallannut markkinat lähes täysin. Kaiken lisäksi nuoret eivät tiedä leikkivänsä skitsofreniaa ja epileptisiä kohtauksia aiheuttavilla aineilla, ja ovat erehtyneet luulemaan että kannabis oltaisiin laillistamassa lähiaikoina. Asia piti varmistaa sosiaali- ja terveysministeriöltä: kannabista ei olla laillistamassa.

Ei tietenkään olla. Tai siis pikemminkin – asiasta ei ole edes alettu keskustelemaan kyseisessä ministeriössä.

”Seuraavana käsittelyssä Suomen kannabisyhdistyksen lausunto koskien sosiaali- ja terveysministeriön lakiehdotusta XX/2010, kannabiksen tuotannon salliminen henkilökohtaiseen käyttöön, potilasturvan laajentaminen luontaistuotteiden itselääkinnällisiin tarkoituksiin ja…”

Uutiskamerat olisivat tuossa vaiheessa jo seisseet monta tuntia kokoussalin ulkopuolella.

Ei, perustelumme kamppailun muuttumisesta pelkästään taisteluksi aikaa vastaan eivät löydy Tapani Sarvantilta. Aktiivisin kädenvääntö on ollut briteissä, uskoakseni sekä kulttuurillisten ja maantieteellisten tekijöiden vuoksi. Reilu viikko siiten heilari heilahti pitkän Skunk -hysterian jälkimainingeissa, mutta maksimissaan viiden vuoden tuomio taitaa vaikuttaa vain kymmenen prosentin sauhuttelutottumuksiin.

Mutta ymmärtäkäämme Juhan ammatillista asemaa. Poliisille voi tuottaa vaikeuksia selittää vaikeaa prosessia mikä lääkekannabiksen saamiseksi täytyy käydä (se alkaa reseptistä ja kestää yli puoli vuotta), tai kertoa mikä on se riippuvuutta aiheuttava osa mikä lääkekannabiksesta on poistettu (nikotiini, se on puhdasta kukkaa ;), mutta auktoriteetti osaa kyllä kertoa hyvin kuinka kasvatuskaappi on se siistein huone (kyllä, mielestäni on selkeä korrelaatio kodin siisteyden, elintapojen hallinnan ja kiinnijäämistodennäköisyyden välillä) ja kuinka pakolla mielenterveyshoitoon laitetut olivat ”juuri sellaisia kotikasvattelijoita.”

Brittien Skunk -hysteria on mielestäni hyvin oikeutettua. Ensimmäistä kertaa coffarin tiskille päätynyt kokematon turisti saattaa yllättyä listan kalleimman SuperSkunkin vaikutuksia. Yllättyä säikähtämiseen asti. Silloin kun ei ole varma, ei kannata arastella kysymistä.

Lainsäädännöllisistä temppuiluista huolimatta katujen kastit kaikuvat samaa, eikä tunnetun suomalaisen artistin esiintyminen jointti suussa kansallisessa televisiossamme juurikaan edesauta rikoskomisarion viestiä, puhumattakaan joka viikonloppuisesta kulovalkeasta.

Miksi nuoret eivät ymmärrä että kannabis on laitonta?

Hyvinvointivaltioiden lapset vaativat vapautta yhteen ääneen. He ymmärtävät, ovat eri mieltä ja pystyvät seisomaan suorana sanojensa takana, oli raippa kuinka kova tahansa. Taipumattomuus – kuten Gandhi osoitti – korjaa ihmistä sortavat epäoikeudenmukaisuudet.

Hei, miten mikään mitä mä teen itselleni voi olla laitonta?

– piski

Kiihkoa ja Spekulaatiota Los Europeassa

Aloitetaan vähimmän oleellisesta pelkästään vuodatuksen vuoksi: Nina Mikkosen tuore TV-esiintyminen. Vaikka olenkin sitä mieltä, että on olemassa useita riskejä lasten ja nuorten kasvattamisessa laitosympäristössä, rouva Mikkosen käyttäytyminen ei luonut minkäänlaista älyllistä pohjaa luovalle keskustelulle todellisista riskeistä. Jos tarhauksen kannattajat ovat hänen mielestään fasisteja (en oikeasti tiedä missä lastentarhat on keksitty, enkä ihmettelisi jos kyseessä olisi natsi-Saksa), hän voi katsoa peiliin ja nähdä fundamentalisti-kiihkoilijan.

That said, it’s time to speak about supermodels.

Kun pääsee huipulle, varsinkin kansainvälisenä viihdetähtenä, alle viikossa sinulla on oma ammattitaitoinen diileri, jos sellaisen haluat. Suvi Koponen narahti kuvaan tyttöjenkeskeisessä herkuttelusessiossa kohtuullisen kannabissäkin kanssa. Missä kuva on otettu, ei ole tietoa. Tosin hollanninkin lainsäädännöllä kyseinen säkki ylittäisi sakkorajan kevyesti.

Kaiken lisäksi pieni valkoinen läntti pöydän reunalla on saanut huomiota. En kuitenkaan kyseisen kuvan perusteella lähtisi spekuloimaan onko se Xanaxia, kokaiinia vai tomusokeria. Neitien iloittelun ja mässyjen perusteella en kuitenkaan voi hyvällä  omalla tunnolla väittää, etteikö neidit olisi avatusta pussukasta ainakin yhdet hatsit ottaneet. Muttei lähdetä neitejä valokuvan perusteella tuomitsemaan (toisin kuin Jereä, jolla tosin oli muutakin likaista pussissaan), kyseessä nyt kuitenkin on se pienempi paha.

Viime viikolla Spicestä tuli Saksassa laitonta, kun tutkijat bongasivat vaikuttavaksi aineeksi synteettisen kannabinoidin. Spice on yrttisekoitus, joka tuo eräänlaisen pilven. Vaikutusta on kuvattu pitkälti kannabiksenomaiseksi, mutta siitä kuitenkin uupuu kannabiksenkäyttäjille tuttu vapaa-assosiaatio ja filosofinen silmä. Komisario Ritva Elomaa kiteytti erinomaisesti design-huumeiden turvallisuuden. ”Design-huumeet ovat siinä mielessä turvallisia käyttää, koska niitä ei ole luokiteltu huumausaineiksi,” eli jos se ei ole laitonta, sen on pakko olla turvallista ;)

Tampereella epäonninen hampuusi sai verrattain kovan tuomion kotikasvatuksesta. Nuori mies kiipesi savupiippuun  fiilistelemään kaunista maisemaa jonka hysteerinen henkilö sitten käsitti itsemurha-aikeina. Poliisien jatkoselvityksessä mieheltä löytyi sisäpuutarha. Kuulusteluissa mies meni vielä kaiken lisäksi myöntämään elämänsä aikana kasvatetun kukinnon painoksi törkeän huumausainerikoksen ylittämän määrän.

Mitä voimme oppia? Jos narahdat, ole ystävällinen, mutta mitään ei tarvitse kertoa. Vaikka yli kahden vuoden takaiset teot ovat jo vanhentuneita, niiden perään setä sininen kyllä kyselee. Yksinkertaista sääntöä ei ole, sillä käytännöt vaihtelevat poliisipiiristä ja -henkilöstä toiseen.

Ja lopuksi, briteissä köydenveto kaataa kannabiksen takaisin B-luokkaan maanantaista alkaen. C-luokan huumeena kannabiksesta jaettiin varoituksia viime vuonna yli sata tuhatta, eli noin 200 kpl päivässä.

– piski

« Older entries