Radikaalimarssi ja Kammottava mediapeli

Viikonlopun oleellisin uutinen on tietenkin lauantain mielenosoitus arkadianmäellä. Oleellinen siksi, että hipit viimeinkin pääsivät sohviltaan ja uskalsivat soveltaa kansalaistottelemattomuutta keskeisellä paikalla – virkavallan valvovien silmien alla. Paria sataa mielenosoittajaa vahti yli viisikymmentä poliisia, silti suurin osa sai joponsa hiisailla rauhassa. Muutama provokaattori pidätettiin, mistä propsit heille. Vaatii nimittäin jonkin verran munaa sytyttää se bongi alle metrin päässä sinivuokkopellosta.

Kiitos radikaalimarssin, meillä on jälleen otantaa kansalaistottelemattomuuden rangaistuskäytännöstä käytännössä. Tapahtumien perusteella esittäisinkin että ainakin teoriassa kuumottaminen on turhaa – oli sitten kyseessä hamppumarssi tai pitkään pohdittu tunnustusmarssi poliisiasemalle. Arvostamme marttyyreja (ehkä joskus jopa virtuaalisella muistomerkillä), mutta myös järjen käyttöä: kasvattajan kannattaa kuumotella, tauolla olevan kiikuttaa kotoaan kukkaruukut naapurille ja protestibudjat kannattanee pyytää paikanpäälle, jos on syytä epäillä että joukkokuljetus ratsattaisiin.

Kammottavasta Mediakeskustelusta

Viime viikon aikana poltin hermoni Teemu Kammosen journalistiseen tyyliin. Asia ei ole uusi, edelleenkin lehtitalot vieroksuvat päihteiden oikeiden nimien käyttämistä, joten mieluummin kaikki niputetaan Huume -sanan alle. Onhan sillä jo useiden vuosikymmenien assosiointi suomalaisen mielessä.

Journalistinen ongelma tällä kertaa on uutisen kärki: Hollantilaiset ovat kyllästyneet pilvipäissään häiriköiviin huumeturisteihin. 

Journalistiikan opintojeni perusteella en itse voisi käyttää kyseistä kärkeä. Opettajani olisi haukkunut minut pystyyn sisällössä todistamattoman virkkeen käytöstä artikkelin tärkeimpänä osana, puhumattakaan ennakkoluulojen kylvämisestä – josta ei ole enää pitkä matka viharikokseen yllyttämiseen. Viharikoksella tarkoitan kannabismyönteisten ihmisten esittämistä häiriköinä, kun todellisuudessa häiriköinti tapahtuu useimmin muiden aineiden vaikutuksen alaisena.

Jutusta löytyi myös pari muuta idiotismia, joita en vaivaudu syvemmin avaamaan:

Kannabiksen hallussapito pienissä määrin on Hollannissa sallittua, mutta laajamittainen huumekauppa on rikos. Päihdettä saa myös myydä ”coffee shopeiksi” kutsutuissa ravintoloissa.

Huumeturismi ja -kauppa on aiheuttanut rikollisuutta, järjestyshäiriöitä ja liikenneruuhkia.

Huumerikollisuus lienee aiheuttaa ongelmia, mutta ongelmien aiheuttaja tuskin on runsaasti verotuloja maalle tuova coffarikulttuuri – pikemminkin tummilta kujilta kokkelia tuputtavat tummat miehet. Liikenneruuhkatkin vielä ymmärrän, mutta miksi artikkelissa ei puhuta maastavienti -ongelmasta mitään? Maastrichtissa ainakin tuli Belgialaisia Cshoppaajia vastaan harva se päivä.

Näillä sanoin en usko että oikeistohallitus on kykenevä muuttamaan kahvilakulttuuria ainakaan Amsterdamissa, koska lopulta raha se on mikä ratkaisee. Jos jonkinlaisia alasajoja saataisiinkin aikaiseksi laillisilla markkinoilla, laittomat valtaavat sitten senkin nurkan.

Sen sijaan samana päivänä julkaistu Kammosen artikkeli pikatestereistä saa propsit neutraaliudellaan. Artikkelista löytyy ongelmia aiheuttavan testin nimi, päihteet minkä kohdalla ongelmia on eniten, sekä esimerkkejä miten testi on vaikeuttanut päihteitä käyttämättömien elämää.

Kysymys elää, miksi?

Kenties Kammonen lienee puuhannut huumesodan huonoon valoon asettavaa artikkelia pikatestereistä jo valmiiksi, kun päätoimittaja on halunnut propagandaquotensa täyteen – oli sitten taustalla valtion päihdepolitiikan valistusvaade, lehtitalojen yhteinen linja tai pelko mainostajien menettämisestä liian huumemyönteisen uutisen myötä – ja antanut Kammoselle juttupohjaksi ulkomaisen uutistoimiston jutun, josta sisältö on käytännössä käännetty saman päivän verkkolehteen.

Näin meneteltynä säilyy status quo mediassa ja toimittajan imagokin. Väärin se on silti. Propagandan sijaan toimittajat voisivat ottaa oppia 40 vuotta vanhasta uutisesta ja etsiä uusia näkökulmia aiheeseen. Itse en ainakaan aiemmin tullut ajatelleeksi että ”tottunut käyttäjä voi irrottautua kannabiksen päihdyttävästä vaikutuksesta tarkkaavaisuutta vaativan suorituksen ajaksi” vaikka lause oman kokemukseni perusteella onkin tosi.

HS 15.2.1970 1|2

– piski

Tilaustyönä, olkaa hyvä

Sunnuntain hesarin alanurkassa pienen hampunlehden. Viidentoista gramman lätkäpalan alueella buffattiin maanantaina ilmestyvää artikkelia. Mediaseksikäs kannabiskeskustelu myy kyllä itse itsensä.

Toimittajan esille nostamat lainaukset ovat pelottavan hyökkääviä.

Toimittajan esille nostamat lainaukset ovat pelottavan hyökkääviä.

Jopa niin paljon että sai minut hetkeksi putoamaan syvälle konttorituoliini.

Äidin taistelu – Perhe voi vain katsella, kun kannabis vie pojan yhä syvemmälle masennukseen.

Tällä kärjellä lähdetään rakentamaan henkilökuvaa parikymppisestä pojasta, jolle lääkäri on diagnosoinut kaksisuuntaisen mielialahäiriön, mutta jonka ailahteleva käytös johtuu tosiasiassa kannabiksesta. Hänen vanhempansa menevät yleisavaimella hänen asuntoonsa ja löytävät hänet roskien ja hamppuparafelian keskeltä. Lisäksi hän on laihtunut kymmenen kiloa ja kärsii aknesta sekä vatsaongelmista, unohtamatta väkivaltaisia purkauksia.

Artikkelin asenne on mielestäni aika yksioikoinen, vaikkakin henkilökuvana ja yksittäistapauksena hyväksyttävä journalistinen tuote, mutta jättää auki kysymyksiä joihin olisi oleellista vastata.

Entä jos nuorella miehellä on päihdeongelmansa lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö? Johtuuko hänen aknensa ja vatsavaivansa kannabiksesta vai esimerkiksi huonosti valmistettuun öljyyn jääneestä butaanista? Voiko kannabiksen käyttäjä oikeasti laihtua kymmenen kiloa vai onko se pikemminkin merkki amfetamiinin käytöstä? Tai miksi aiemmin vain ruoka-artikkeleita kirjoittanut toimittaja aloittaa ja päättää yhden episodin keskustelussa eräästä tärkeimmistä kansanterveydellisistä kysymyksistä lauseeseen ”Potilas maksaa siitä tuhansia euroja vuodessa, eikä tehosta ole tieteellisiä todisteita”?

En aio alkaa hesarilta tivaamaan vastauksia, tyydyn vain toteamaan kuten toverini – pisteet laski silmissä. Tinahattuiset voivat pohtia lakiin kirjattua pykälää päihdevalistuksen tärkeydestä, jutun tilaajasta ja riippumattomasta mediasta.

Tosiasia on että median täytyy aina esittää negatiivinen puoli päihteistä, oli se totta tai ei. Tai pakkokin on vain näennäinen, kukaan ei vain halua että teini piikittää itseään ojassa heidän vuoksi, tai saada syytettä rikokseen yllyttämisestä. Negatiivisten ilmiöiden tosiasiallisuus olisi toki toivottavaa journalistista toteutusta.

Omalta osaltani…

Kynäni alkaa tylsistymään, kuten aktiivisuudesta ja tekstin tasosta on tänä syksynä näkynyt. Olen vakavasti harkitsemassa pillien pussittamista pysyvästi ja jättämässä kansalaisjournalistisen toiminnan tämän blogin osalta. Ehkä on otollinen aika etsiä uutta perustaa toisenlaisista julkaisuista. Ehkä kehitän viimeisen tarpeellisen hamppuportaalin. Ehkä pakenen intiaan, kuten äitini ehdotti.

Sitäpaitsi siemenestä on kasvanut kukkiva kasvi, joka pian kylvää koko maan. Hyvät ideat on jalostettu muiden toimesta ja niistä versoo uusia ratkaisuja propagandapolitiikan aiheuttamille solmuille. Tuore ruohonjuuritason diversiteetti innovoi  järjen puolesta puhujia ja tuo uskoa niille jotka jaksavat käydä taistelua omalla kalustollaan. Kaiken takana on maailmankatsomusten konflikti joka selviää logiikan lakien mukaisesti.

Keskiviikon Maria! -ohjelmaa odotellessa voi lukaista nopsasti päivän uutiset ja piipahtaa foorumilla, selailla tarpeellista tavaraa, kenties miettiä miksi 30g:n piripussista todistesäilöön päätyi vain 20, tai miksi Tonylla oli niin paljon vauhtia päällä? Juna kulkee alamäkeen jokatapauksessa.

– piski

ps. Asiaa puhuu myös Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutin johtaja Kauko Aromaa. 52 min – kuunneltavissa ainakin marraskuun ajan.

Hihnaa kiristetään nyt molemmista päistä

Ilmat alkavat viilentymään ja on jälleen aika hakea tyttöset pois metsästä, lämmittelemään pariksi viikoksi kaappiauringon alle. Joillain alkaa oppikirjojen selaaminen, toiset palaavat oravanpyöräänsä taistelemaan siitä kutistuvasta kakusta ja joku plärää kesän poliisiraportteja arpoen tapahtunutta kehitystä huumausaineiden saralla.

Turun valvontakoneiston linja on selkeästi poikennut muusta maasta tänä kesänä. Hamppumarssia valvottiin tapahtuman keskeltä viimevuotista suuremmilla resursseilla. Joku viikko myöhemmin Soul Captainin keikan yli-innokas siviilipukuinen tupakkavahti meinasi saada tarpeettomalla voimankäytöllä aikaan mellakan ja joutui kutsumaan muutaman partion verran verorahakustanteista hätäapua – kaikki vain yhden jointin tähden. Konemetsän toimintakeskus oli varmasti suurimpia operaatioita pitkään aikaan ja kyllähän siinä monta sakkolappua vähätuloisille opiskelijoille saatiin annettua – arvoltaan murto-osa operaation kustannuksista. Kesäisten puistojen rinkejä häiritsi usein siviilipari ja DBTL:ssä kärysi liian moni.

Muualla maassa maija tuntuu vain lipuvan ohi jos jointti julkisella paikalla palaa. Jokikadun tapahtumien jälkeen ajattelin kaupungin todellakin potevan hippivihaa. Kiristyneen valvonnan motiiviksi on spekuloitu Turun saamaa nimitystä vuoden 2011 EU:n kulttuuripääkaupungiksi. Jos näin on, jotkut jossain eivät edelleenkään ymmärrä kulttuurin ja kukinnon suhdetta. Viimeistään vuonna 2011 viestin täytyy mennä perille; jollei isännille, niin sitten jo valveutuneille vieraille.

Resurssipula

Sata kilometriä pohjoisempana poliisit jatkoivat yhden teinin narahtamisen jälkeen kaivamistaan kunnes löysivät itsensä kuopasta josta eivät enää päässeet ylös omin voimin. Resurssipulan edessä vastuu nuorista rikollisista siirrettiin heidän vanhemmilleen, mikä varmasti tuottaa suunnattomasti kärsimystä keskenkasvuisten vanhempien käsissä. Resurssipula on todellinen, eikä maata voida enää repiä kahtia järjettömillä lainsäädännöillä. Tulevaisuuden ääripäät ovat siis Portugalin/Meksikon malli tai babylon liekeissä. Sitä en tiedä kuinka käy, mutta uskoakseni se saavutetaan muutamassa vuodessa.

Sillä aikaa hampuusiaktivistien rooli on selkeä: tehokas tiedon jakaminen. Tietovirran tuoreimmat lisät ovat SKY:n blogi, sekä HamppuTV. Toki teknologia avaa uusia innovatiivisia väyliä, mutta toistaiseksi koneet eivät tee tätäkään työtä itse. Käytännössä siis jokaista teistäkin tarvitaan, oli sitten kyseessä foorumeilla edustaminen, marsseille  tai paikallistoimintaan osallistuminen, flaijereiden jakaminen tai pelkästään sen jäsenmaksun maksaminen, harvemmin käytetty energia on hukkaan heitettyä vaikka sen vaikutukset eivät heti näkyisikään.

Jälkisana

Itse palailen myös sorvin ääreen, viuhuttamaan pahaa propagandaruoskaani, osallistumaan aktiivitoimintaan kykyjeni mukaan ja myös koulun penkille. Kirjoittamista jatkan, mutten lupaile enää kahta blogausta viikossa. Kuten aina sodassa, resurssit ovat rajalliset kummallakin osapuolella. Jotta tunnelivisioisten asemat murretaan, tarvitaan jokaista naista ja miestä – myös marttyyreja, vaikkei jokaisen sellainen kannata olla.

– piski

Marssi mediamyrskyssä

Ihmisen maailmankuva muotoutuu viestien kantamien merkitysten voimasta. Merkitykset – tai meemit – mahdollistavat niin propagandamenetelmät mainoksista aivopesuun, kuin todellisen yhteisymmärryksenkin tavoittelun kahden tai usemman henkilön välillä. Vapaa informaatio on arvostettu riippumattomuutensa vuoksi, halveksittu koska sisällön totuusarvosta ei kukaan ole vastuussa.

Turun Sanomat aloitti raflaavasti otsikolla ”Vai vaaratonta?” ilmeisesti etukäteen lausuttuna vastalauseena kannabisaktivistien toitottamaan ”vaarattomampaa kuin lailliset päihteemme” -meemiin. Toimittaja joutui kuitenkin keskeisen viestin muotoilemaan muotoon ”käyttö voi lisätä riskiä sairastua” alussa tehdyn vankan psykoosipohjustuksen jälkeen. Tuloksille on toki helppo löytää oikeutus, kun tutkimusryhmänä ovat olleet 14-15 -vuotiaat aktiivikäyttäjät. Kainalojuttuna kerrottiin jo toista kertaa kannabispsykoosiin sairastuneen ikäiseni Mikon tarina. Molemmat artikkelit julkaistiin myös Kalevassa.

Tuntematon harha

Kannabispsykoosi on vakava asia, minunkin mielestäni. Tosin neljänneksen elämästäni olen pilveni tuntenut, enkä huonoimpiakaan hetkiä voi kutsua kannabispsykoosiksi. Myöskään kukaan ystäväpiiristäni ei ole moiseen törmännyt. Vapun alla kuitenkin pääsin todistamaan työni ohessa jotain, mikä olisi voinut hyvinkin olla kannabispsykoosi, eikä paniikkikohtaus kuten maassa huutavan nuoren tytön ystävät kertoivat.

Toinen usein toistuva kannabispsykoosin malli on jumalharha. Itseasiassa tämä ”mielenhäiriö” on niin yleinen, että sitä pitäisi tutkia niin psykologiselta kuin filosofiseltakin kannalta. Huvittavaa on länsimaisen ja itämaisen kulttuurin ero suhtautumisessa yksilöön, joka ymmärtää olevansa jumala. Itsekin olen sen todennut, useita kertoja, ilman negatiivista vaikutusta kykyyni toimia yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Kieltämättä (kieltojen vuoksi) ylin auktoriteetti ei sijaitse enää tuomarinpallilla tai missään ulkopuolellani, vaan sillä valtaistuimella istuu moraalikäsitykseni. Jos et ymmärrä, todennäköisesti näkemyksesi jumalasta on kangistunut vallitsevien monoteististen meemien muottiin.

Jälkiaaltoja

Marssin ohella muu aktivoituminen mediassa noudatti aikaisempaa kavaa. Poliitikkojen pisteidenkalastelu narkofobialla, viranomaisten korostunut valvontainnokkuus ja myös se uusi urastaan auktoriteetin ammentava puolestapuhuja.

Mielestäni mediacoctail oli hyvinkin reilu, kun otetaan huomioon että haittojen korostaminen valistuksessa on edelleen Suomen huumepolitiikan edistyksellisin keino taistella huumesodan puolesta. Jopa STT:n toimittama artikkeli oli asiallinen, tosin (minä ja asianosaiset) voidaan epäillä jutun joutuneen muokattavaksi ennen julkaisua Hesarin toimesta. Propsit menee myös YLE:lle ja TS:kin jälkiuutisointi kääntyi myönteiseksi aktivistien asialle, ylikonstaapeli Aro-Heinilän pelotellessa ongelmilla jotka syntyvät laittoman asian puolesta marssimalla.

Emme siis vielä elä poliisivaltiossa, vaikka viimeaikoina on nostettu tapetille erinäiset vapaaseen tiedonkulkuun haluttavat rajoitukset, jotka uhkaavat myös tämän blogin toimintaa. On hetkiä, jolloin olen todella huolestunut. Toisaalta uskoni sukupolveni kykyyn rakentaa kestävä oikeustaju on vankkumaton nimenomaan vapaan median vuoksi. Median, jota valvoo tehokkain koneisto: jokainen linjoilla roikkuva ajatteleva, yhteiskuntavastuunsa tunteva ihminen.

– piski

1998: Tavoitteena huumeeton maailma

Vuodenvaihteen koululaisten kannabiskäryt toimivat jälleen hyvänä ponnahduslautana huumausainerikollisuuden pohtimiseen. Toistakymmentä ennen vuotta -96 syntynyttä nuorta kiikutettiin kuulusteltavaksi kannabiksen ja kolmiolääkkeiden vuoksi. Kuten poliisia, itseänikin kiinnostaa mistä nuoret olivat päihteensä hakeneet.

YK:n korkean tason huumekokouksen alla julkaistu EU:n raportti kertoi ettei löydy todisteita huumeongelman vähenemisestä. ”Kovien huumeiden” käyttäjien määrä on kasvanut ja kannabiksesta on tullut osa nuorten kasvuprosessia hyvinvointivaltioissa. Siellä missä lakeja on kiristetty, huumeiden hinnat ovat laskeneet, eivätkä nousseet kuten olisi odotettavissa. Viitteitä saatavuuden vaikeutumisesta ei ole.

Raportti kertoi myös täyskiellon lisäävän rikollisorganisaatioiden varallisuuden ja vallan kasvusta mm. Meksikossa ja köyhissä Afrikan valtioissa. Ei siis tarvitse ihmetellä, kun maailman rikkaimpien listalle päässyt huumelordi Joaquin ”El Chapo” Guzman Loera kiitti julkisesti yhdysvaltain hallitusta imperiuminsa mahdollistamisesta.

Vaikka yhtäkään kymmenvuotistavoitetta ei oltu saavutettu, YK:n huumetsaari Antonio Costa lausui ”maailman huumeongelman olevan hallussa.” Kokouksessa ei keskusteltu haittojen vähentämisestä, muun muassa venäjän vastustuksen vuoksi.

Naapurimme ilmeisesti katsoo olevansa YK:n yläpuolella päätöksenteossa, sillä siellä ei saa harjoittaa haittoja vähentävää politiikkaa. Venäjällä katsotaankin että huumevieroitus pitää tapahtua laillisesti käsiraudoissa rikollisjärjestöjen toimesta. Kokouksen jälkeen YK jatkaa käytännössä samalla kritisoidulla kriminalisaatiolinjalla, joka ei ole tuottanut kuin päinvastaisia tuloksia.

Kumottu kieltolaki käytännössä

Portugalissa kaikkien huumeiden dekriminalisoinnista on saatu positiivisia kokemuksia. Vaikka kannabiksesta kiinnijääneiden määrä on lisääntynyt, yhteiskunnalliset haitat ovat vähentyneet. Muun muassa uudet HIV-tartunnat ovat laskeneet 1400:sta tuhannella. Huomattavaa on, että Portugal olisi todennäköisesti laillistanut kannabiksen, ellei YK:n sopimukset kieltoa vaatisi.

The Economist -lehti on jo toistakymmentä vuotta huutanut laillisen huumekaupan perään. Kokouksen alla julkaistussa teemanumerossa jälleen kerrottiin kuinka lakiteknisestä ongelmasta saataisiin terveydenhuollollinen ongelma. Milloinkahan kauppalehdellä olisi selkärankaa myöntää tosiasiat?

IMHO huumausaineet pitäisi laittomanakin katsoa lakiteknisen ongelman lisäksi myös terveydenhuollollisena ongelmana. Itse ongelmahan on se, ettei terveydenhuollolliseen ongelmaan voida puuttua lakiteknisten seikkojen vuoksi.

Kaiken tämän jälkeen teen sen röyhkeän johtopäätöksen, että päihteensä nuoret olivat rikolliselta hankkineet, sillä toisin kuin virallinen yritys, he eivät harjoita laaduntarkkailua, eivätkä kysy henkkareita.

”Whoever came up with this whole War on Drugs, I would like to kiss him on the lips and shake his hand and buy him dinner with caviar and champagne. The War on Drugs is the greatest thing that ever happened to me, and the day they decide to end that war, will be a sad one for me and all of my closest friends”

– Eräs ”El Chapon” luutnanteista

– piski

ps. Hamppumarssi 2.5.2009.

pps. Kannabisaktivistit pistivät valkoisen talon tiukille, vaikka lehdistö ei vastauksiaan saanut.

Kotikasvattajan painajainen

Urbaani legenda varoitteli sähköyhtiöiden kyttäävään kotikasvattajan sähkölaskua ja ilmoittavan poliisille kulutuksen noussessa aurinkomaisiin lukemiin. Käytännössä vanha tekniikka ei oikein anna meriittejä muuhun kuin mittarinlukijan haistaman hampun huomaamiseen. On ehkä kuitenkin laittaa taas kerran tinahattu päähän.

Valtioneuvoston tuoreen päätöksen mukaan älymittarit tulevat pakollisiksi ja toivotaan että vuoteen 2013 mennessä 80% sähköasiakkaista olisi etäluennan piirissä. Älymittari lähettää tunneittain tiedon kulutuksesta sähkölaitokselle. Laitteen pakollisuutta perustellaan ympäristö- ja taloussyillä, unohtamatta loppukäyttäjän parempaa kontrollia sähkönkulutuksesta.

Luonnollisesti muutamalta palkkakuitilta vältytään kun mittarinlukijat saavat kenkää. Toki jakeluverkostoa voidaan optimoida uuden tiedon valossa ja oletettavasti sähköyhtiökin hyötyy, vaikka se ei sähkön hinnassa näkyisikään. Ongelmana onkin holtiton kontrollointihalu valtion puolelta. Kukitusvaiheessa natikan syttyminen näkyy jatkossa selvänä piikkinä.

Ensimmäinen keino järjestelmän haxxoroimiseksi on hankkia kaksi natikkaa kukitusta varten, jolloin molemmilla voi olla vastakkaiset ”päiväjaksot”. Tämä toki vaatii tilan kummallekin, valo- ja äänisaaste on ympärivuorokautista ja yhden kasvatusjärjestelmän sijaan voidaan syyttää kahdesta. Toinen vaihtoehto olisi kai sitten jättää natikka päälle ja siirtää kasvit pimeään, mikä ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta viherpiipertäjän korvaan.

Käytännössä kasvattajien nappaamisesta tulisi lasten leikkiä sinä päivänä kun hallitus suuressa viisaudessa päättää ettei sähkön kulutus ole yksityistä tietoa, vaan sitä voidaan käyttää kansanterveydellisen uhan torjumiseen.

Kuten tiedetään, kannabiksen kasvattaminen on niin suuri uhka että siitä piti tehdä ajatusrikos Lex Kukkaruukulla.Vasta nyt murhan suunnitteleminen sai yhtä suuret mittasuhteet, kun eri tahot vaativat henkeä ja terveyttä uhkaavien rikosten suunnittelun nopeaa kriminalisoimista. Tuija Braxin mukaan ”henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun kriminalisointi ei ole rikosoikeudellisesti ongelmatonta, joten lainsäädännön valmistelu pikaisesti ilman riittävää taustaselvittelyä ei ole perusteltua”.

Eli toisin sanoen ajatusrikosta on vaikea valvoa nykytekniikalla. Tämä lienee syy miksei kukkaruukkulakia ole pahemmin käytetty perusteena muuhun kuin yksityisten tilojen tutkimiseen.

– piski

ps. En ole äärettömän huolissani sähkönkulutuksen seuraamisesta. Uskon edelleen että muutaman vuoden sisällä kannabiksen henkilökohtainen käyttö dekriminalisoidaan käytännön tasolla. Todennäköisesti lähtien siitä, ettei ko. rikoksiin puututa poliisin puolelta, koska heillä on kädet täynnä pitäessä suurimman tunnetun talouskriisin keskellä eläviä mellakoimasta. Riski on kuitenkin olemassa ja viime käden ratkaisu on muutamalla tonnilla hankittu tuulivoimala kesätilalle.

Kiihkoa ja Spekulaatiota Los Europeassa

Aloitetaan vähimmän oleellisesta pelkästään vuodatuksen vuoksi: Nina Mikkosen tuore TV-esiintyminen. Vaikka olenkin sitä mieltä, että on olemassa useita riskejä lasten ja nuorten kasvattamisessa laitosympäristössä, rouva Mikkosen käyttäytyminen ei luonut minkäänlaista älyllistä pohjaa luovalle keskustelulle todellisista riskeistä. Jos tarhauksen kannattajat ovat hänen mielestään fasisteja (en oikeasti tiedä missä lastentarhat on keksitty, enkä ihmettelisi jos kyseessä olisi natsi-Saksa), hän voi katsoa peiliin ja nähdä fundamentalisti-kiihkoilijan.

That said, it’s time to speak about supermodels.

Kun pääsee huipulle, varsinkin kansainvälisenä viihdetähtenä, alle viikossa sinulla on oma ammattitaitoinen diileri, jos sellaisen haluat. Suvi Koponen narahti kuvaan tyttöjenkeskeisessä herkuttelusessiossa kohtuullisen kannabissäkin kanssa. Missä kuva on otettu, ei ole tietoa. Tosin hollanninkin lainsäädännöllä kyseinen säkki ylittäisi sakkorajan kevyesti.

Kaiken lisäksi pieni valkoinen läntti pöydän reunalla on saanut huomiota. En kuitenkaan kyseisen kuvan perusteella lähtisi spekuloimaan onko se Xanaxia, kokaiinia vai tomusokeria. Neitien iloittelun ja mässyjen perusteella en kuitenkaan voi hyvällä  omalla tunnolla väittää, etteikö neidit olisi avatusta pussukasta ainakin yhdet hatsit ottaneet. Muttei lähdetä neitejä valokuvan perusteella tuomitsemaan (toisin kuin Jereä, jolla tosin oli muutakin likaista pussissaan), kyseessä nyt kuitenkin on se pienempi paha.

Viime viikolla Spicestä tuli Saksassa laitonta, kun tutkijat bongasivat vaikuttavaksi aineeksi synteettisen kannabinoidin. Spice on yrttisekoitus, joka tuo eräänlaisen pilven. Vaikutusta on kuvattu pitkälti kannabiksenomaiseksi, mutta siitä kuitenkin uupuu kannabiksenkäyttäjille tuttu vapaa-assosiaatio ja filosofinen silmä. Komisario Ritva Elomaa kiteytti erinomaisesti design-huumeiden turvallisuuden. ”Design-huumeet ovat siinä mielessä turvallisia käyttää, koska niitä ei ole luokiteltu huumausaineiksi,” eli jos se ei ole laitonta, sen on pakko olla turvallista ;)

Tampereella epäonninen hampuusi sai verrattain kovan tuomion kotikasvatuksesta. Nuori mies kiipesi savupiippuun  fiilistelemään kaunista maisemaa jonka hysteerinen henkilö sitten käsitti itsemurha-aikeina. Poliisien jatkoselvityksessä mieheltä löytyi sisäpuutarha. Kuulusteluissa mies meni vielä kaiken lisäksi myöntämään elämänsä aikana kasvatetun kukinnon painoksi törkeän huumausainerikoksen ylittämän määrän.

Mitä voimme oppia? Jos narahdat, ole ystävällinen, mutta mitään ei tarvitse kertoa. Vaikka yli kahden vuoden takaiset teot ovat jo vanhentuneita, niiden perään setä sininen kyllä kyselee. Yksinkertaista sääntöä ei ole, sillä käytännöt vaihtelevat poliisipiiristä ja -henkilöstä toiseen.

Ja lopuksi, briteissä köydenveto kaataa kannabiksen takaisin B-luokkaan maanantaista alkaen. C-luokan huumeena kannabiksesta jaettiin varoituksia viime vuonna yli sata tuhatta, eli noin 200 kpl päivässä.

– piski