Hamppublogi

Verisuonten laajentuminen on yksi THC:n lukuisista ominaisuuksista. Siitä on hyötyä niin lääketieteellisesti kuin urheilijoillekin, mutta lainsuojattomille se on yleisin kuumotuksen aihe. Jottei tarvitsisi kaivella allergiakorttia, kannattaa varautua piipahtamalla paikallisessa apteekissa.

VisClear silmätipat punoittavien ja kutiavien silmien hoitoon irtoaa apteekista noin vitosella. Kompakti pullo kulkee mukana helposti ja kymmenen millilitraa pitäisi riittää ainakin 50:een käyttökertaan.

Aine vaikuttaa nopeasti. Verisuonet kutistuvat normaaleiksi muutamassa minuutissa annostelun jälkeen. Silmäpusseihin tipoilla ei luonnollisesti ole vaikutusta, mutta katseen lasittuneisuus ei erotu yhtä selkeästi kuin punaisilla silmillä. Tökötti on myös pitkävaikutteista; ennen loppuillan ravintolakierrosta riittää yksi annostelu, eikä käsittelyä tarvitse uusia joka ringin jälkeen.

Punoittavat verisuonet katosivat kolmessa minuutissa.

Mielenkiintoinen huomio tippojen vaikutuksesta on näön selkeytyminen normaalia *tarkemmaksi. Pakkausselosteessa on mainittu haittavaikutuksena mustuaisten suureneminen, joka suurimmalla todennäköisyydellä on vastuussa ilmiöstä. Pakkausseloste myös varoittaa käyttämästä VisClear -silmätippoja jos on nauttinut MAO-estäjiä.

Hamppublogi suosittelee tuotetta kuumotusten vähentämiseksi, missä ikinä liikutkin.

*tarkemmaksi/terävämmäksi/kirkkaammaksi, jokainen tehköön omat johtopäätöksensä 8)

– piski

ps. Huomenna on virallinen 4/20 päivä. Kahden viikon päästä on jälleen hamppumarssin aika (2.5.2009). Osallistukaa monilukuisina ja oikeuden röyhkeydellä, sillä sortajalla ei ole valtaa jota sille ei suoda.

Ilmeisesti saatana löytää ilman televisiota, videovuokraamoa tai internettiäkin nuorison illanviettoon. Tuorein päihdevalistuksen muoto on nimittäin tehty niin hauskaksi ettei sillä voi olla mitään yhteistä stereotyyppisen kristityn kukkahattutädin ajatuksenjuoksun kanssa. 150 päihdeassosioitunutta pahviläpyskää kantaa nimeä Bilekuosi.

Se on seurapeli, se on korttipeli. Sen sääntökirja ei ole paksu, mutta se on englanniksi. Sen pelaamiseen sinun ei tarvitse hankkia lisää kortteja, vaikka vuoron rakenne MtG:tä jäljjiteleekin jopa korttien täppäämiseen asti. Joka tapauksessa se kulkee helposti mukana mihin tahansa 3 – 6:n hengen illanviettoon ja tartuttaa siinä sivussa runsaasti mielikuvia niin laillisista kuin laittomistakin nautintoaineista. Sentään se kaikkein koukuttavin, vaarallisin ja tappavin huume on jätetty korteista pois.

Idea on helppo. Nosta diileri – vedä kuosit (hänelle sopivalla tavalla). Kuosit löytyy matkan varrelta tai toisen pelaajan sukanvarresta, jotka voit vaikka ryöstää sillä välin kun hän on harrastamassa seksiä (jolla myös pääsee jonkinlaiseen kuosiin). Juonittelu ja combottaminen ei ole ollenkaan pahasta, vaikka kolmannen pelini ensimmäisellä vuorolla hippini kuolikin heroiinin yliannostukseen kun ei osannut käsitellä neulaa oopiumpöllyssä. Pelin verrattomuutta on lisätty sellaisilla tosielämän nokkeluuksilla kuin lokit ja GWB:n kasipallo, tai se Texin hullunkurinen puhuva hevonen.

Eli, vuorollaan nostaen ja käyttäen diileri-, douppi- ja kulttuurikortteja haetaan sitä übercomboa joka viimein työntää moodin yli 20 – 25 pisteen, ilman että mieli järkkyy, aivot hajoaa tai sydän pysähtyy. As simple as that.

Miinus kuitenkin tipahtaa nopsaan sääntökirjalle. Yhdeksän sivua kertoo säännöt niin tiiviisti kuin pystyy, jolloin muutamien tapausten – kuten joikkurinkien kohdalla – tarkkaa toimintatapaa joudutaan hakemaan englannin kielen taivutuksista. Joidenkin korttien käyttö oli myös aluksi yhtä epäselvää kuin statsien kirjanpito kuoseissa, mutta harjoittelu on ainoa mikä auttaa. Helpoin tapa onkin ottaa muutama erä kirjaten mahdolliset kysymykset ylös, jotka voi sitten ratkaista yhdessä tai lähettää pelin julkaisseelle taholle valaistaviksi.

Kahdella kympillä irtoavaa Bilekuosia tarjoaa hyvin varustetut tupakointivälineliikkeet tai voit tietenkin tilata omasi (tai joululahjan serkullesi) osoitteesta http://www.bilekuosi.fi. Hamppublogi antaa vuoden viihdyttävimmälle seurapelille arvosanaksi 8/10 ja plussan ’tarjoamistaan uusista tunnetiloista’.

– piski

ps. Oon ollut hiukan down, juttua kyllä riittäisi mutta aikaansaaminen hukkuu kiireiden alle. Jos sinulla on siis jotain sanottavaa, otamme juttuja, raakaversioita ja ideoita vastaan osoitteessa hamppublogi(å)gmail.com.

Ostin eräästä suomalaisesta tarvikeliikkeestä itselleni sähkökäyttöisen vaporisaattorin, Pyramid Vaporizerin, vajaalla sadalla eurolla. Laite toimii höyrystimenä hyvin, mutta minua ei haittaisi, jos se olisi maksanut hieman vähemmän…

Ensimmäinen ja ehkä tärkein huomio tästä laitteesta on se, että valmistaja Vapor-Tech EI OLE SAMA kuin amerikkalainen VaporTech. Jo tämä herättää tietynlaisia epäilyjä tuotteen laadusta, mutta annan sille silti mahdollisuuden.

Pyramid Vaporizer koostuu puisesta, pyramidin muotoisesta kotelosta, jonka sisään on rakennettu sähkökäyttöinen lämmityselementti. Pyramidin kärjessä on saranat, ja kun luukun aukaisee, esiin pilkistää lämmityselementin ritilä. Paketista löytyy myös letku, jonka kummassakin päässä on lasinen kammio. Suurempi kammio on pesä. Laitteen edessä on säätönappi josta lämmityselementti myös napsahtaa päälle ja pois. Asteikko on 180-220 celsiusta (kuvassa fahrenheiteja). Missään ei kerrota, onko laitteessa minkäänlaista termostaattia, vai onko lämpötilat määritelty vain vastuksia laskemalla. Vihreä valo syttyy, kun laite saa virtaa.

Musta virtajohto kiinnitetään laitteen taakse. Liitin on erittäin jäykkä mutta johto irtoaa silti helposti, joskus jopa omia aikojaan. Kannattaa käyttää laitetta paikassa, jossa johtoa tulee reuhdottua mahdollisimman vähän. Kun johto on saatu kiinnitettyä, napsautetaan laite päälle, säädetään lämpötila ja annetaan vempeleen lämmetä 3-5 minuuttia.
Lämpenemistä odotellessa on hyvä valmistella höyrystettävä materiaali. Aromaterapeuttiset yrtit kannattaa jauhaa erittäin hienoksi, jolloin ne eivät paakkuunnu möykyiksi lasipesän seinämille tai ritilään. Hommaan kannattaa käyttää grinderiä, mutta jos sellaista ei ole, saadaan ihan sopivaa rouhetta aikaan myös ahkeralla sormityöskentelyllä.

Sopiva määrä materiaalia asetetaan pesään. Sitten seuraa Pyramidin käytön omituisin vaihe: pesä otetaan toiseen käteen, ja toisella nostetaan pyramidi ilmaan, käännetään se niin, että lämmityselementti osoittaa alas ja tökätään pesä kiinni. Sen jälkeen käännetään höyrystin taas oikein päin ja asetetaan se pöydälle tai lattialle.
Tämän menettelyn perimmäinen tarkoitus ei koskaan ole auennut minulle. Pesä ja lämmityselementti koskettavat toisiaan keraamisella, lämpöä johtavalla pinnalla, ja samanlaisen olisi aivan hyvin voinut rakentaa pesään, jonka saa kiinni ilman tavaroiden ylimääräistä pyörittelyä.

Joka tapauksessa – kun pesä on kiinni, odotellaan hetki ja sen jälkeen imetään letkusta. Mitä hitaammin imetään, sitä kuumempaa höyry on. Itselleen sopivan lämpötilan ja imutehon löytää kokeilemalla. Jos höyryä ei tule lainkaan, voi laitetta kääntää kuumemmalle. Jos suussa alkaa tuntua palaneen makua tai keuhkoissa poltella, laite on liian kuumalla tai pesän sisällössä ei ole enää mitään höyrystettävää.

Kun kaikki hyödyllinen on höyrystetty, virtanappi pyöritetään Off-asentoon ja kannattaapa sähköjohtokin ottaa irti seinästä kaiken varalta. Pesä poistetaan laitteesta samanlaisella ylösalaisin kikkailulla. Jos pesän vetää irti sen ollessa pystyasennossa, yrtit valahtavat lasikammiosta ympäri pyramidin sisuksia ja lattiaa. Lasipesä luonnollisesti kuumenee jonkin verran, joten jos pelkäät polttavasi näppisi, odottele hetki ennen pesän irrottamista.

Pyramidista jää hyvin ristiriitainen tunne. Se toimii aivan kuten pitääkin, ja höyrystämisen terveyshyödyt ovat kiistattomat. Toisaalta Pyramidi vaikuttaa erittäin heppoiselta vehkeeltä sadan euron laitteeksi. Vaikutelmaa lisäävät virtajohdon huono liitin, pesän omituinen kiinnittäminen ja lähes täydellinen takuun puute. Letku ja lasi tuntuvat laadukkailta ja ainakin letkun saa varmasti itse korjattua tai vaihdettua mikäli niin haluaa tehdä. Letkun liitokset kestänevät pitkään, sillä lasiosia ei missään vaiheessa irroteta letkusta.

Pyramidi olisi vikoineen kelpo tuote, jos se maksaisi hieman vähemmän. Satasessa tuoksuu jokin muukin vihreä ja kahiseva kuin hampunlehti, eikä valmistajan uskottavuutta paranna sekään, että firman nimi on lähes sama kuin Yhdysvaltain tunnetulla serkulla…
Ei tätä kannata ostaa sadalla eurolla, mutta jos hintaa saa tingittyä, laitteen käytettynä tai jos rahaa vain on liikaa, niin kyllä Pyramidi aina hehkulampun voittaa.

949200