Hamppublogi

Saarnaan tovin siisteydestä.

Sanoinkuvaamaton kaaos asunnossasi voi tehdä elämästäsi huomattavasti hankalampaa, jos sininen salama iskee. Ei sillä että kaikki ’kuin pellossa asuvat’ olisivat päihdeongelmaisia, mutta alemman yhteiskuntaluokan päihdeongelmaisen asunto mitä todennäköisimmin muistuttaa peltoa. Surkeimmissa tapauksissa jokaiselle potentiaaliselle istumapaikalle on nostettu jotain suurinpiirtein puhtaana pidettävää, kuten vaatteita, tai se ettei jalansijaa meinaa löytää alati kasvavalta roskavuorelta. Todellisen päihdeongelmaisen asunnon kruunaa viikon seisseet ruokalautaset tähteineen pöydän alla, tupakantuhkan keskellä.

Normaalia käyttäytymistä oletettavasti onkin lievän epäsiisteyden haittaamattomuus. Kenkien ei tarvitse olla suorana telineessään, takki saa jäädä yöksi nojatuolin reunalle ja imuroiminen silloin kun näyttää lattialla olevan ylimääräistä roskaa – vieraskoreus-siivoukset erikseen. Itseäni ei pieni epäsiisteys haittaa, mutta kumma kyllä, suuri osa (toki työssäkäyviä/opiskelevia hampuuseja) haluaa pitää asuntonsa siistinä. Siis tiskivuorta ei yleensä aamuisin näe, vaatteet eivät jää lojumaan ja siivous tapahtuu vähintään kerran kahdessa viikossa.

Herran temppelissä tuolitkin laulaa

Mielestäni useimmin yhteiskäytössä olevan tilan alttariksi ei kannata nostaa televisiota. Yhteinen tila kannattaa suunnitella kanssakäymistä tai – jos tapana – seurapelejä (oli sitten kyseessä PESsi, kortit tai Trivial pursuit) varten. Tunnelmallisen valaistuksen kanssa harvoin menee vikaan, laavalamppuja, valokaapelia ja värikkäitä varjostimia saa nykyään halvalla, samoin kynttilöitä. Huoneen nurkkiin suunnatut spotit ovat aina parempi vaihtoehto kuin tasaisesti valaiseva loisteputki. Isohko akvaario on aina kaunis, mutta vaatii huolenpitoa. Vaihtoehtoja on paljon, joten jos olet kyllästynyt tavanomaisuuteen ja tylsyyteen, ole rohkea.

Olohuoneen pöydällä lojuva väsäri ja bongi kertoo että olet ’alan ihmisiä’ sekä kavereille että talonmiehelle. Tehtävään delegoitu lipasto ajaa asian tehokkaasti, pitäen tarvittavat aina käsillä mutta poissa silmistä jos poistuu asunnosta. Hifisti hankkii aterinlaatikon ja delegoi oman lokeronsa piipulle, puhdistusvälineille ja muulle piensälälle.

Siististä kämpästä on vielä pieni matka temppelin rakentamiseen (sisustamiseen). Ennen tarvetta temppelille täytyy tiedostaa tarve tietynlaisille olosuhteille tiettyjä tarpeita varten. Kaikilta löytyy tarve nukkumiseen ja ruokailuun, sekä vapaa-ajan tilalle, eikä ole vaikeaa miettiä millaisia tarpeita niiltä tiloita odotetaan. Temppelien valtiaat ovat yleensä luovia ihmisiä joilta löytyy tarvetta myös luovalle tilalle. Tarpeellisen varustuksen lisäksi se on yleensä koristettu idolein ja iskulausein, tai tavoitteita ilmaisevin visuaalisin pseudonyymein – oli sitten kyseessä musiikki, visuaalinen taide tai kirjoittaminen.

Äärimmilleen vedettynä kalenterillasi voisi olla oma jalustansa tai nurkassasi zazen -tyyny. Kun tiedostat tarpeesi luovuuteen tai elämänhallintaan liittyen, voit ohjata käyttäytymistäsi luomalla ympäristön tilannetta varten ja sitten luomalla käyttäytymissäännöt ympäristöä varten. Häiriötekijä on aina häiriötekijä, sisäinen tai ulkoinen – kaikkia ei voida sulkea koskaan pois, mutta se ei tarkoita etteikö täydellisyyteen kannata pyrkiä kunnes tulos on ’hyvä.’ Älä siis murehdi liikaa rajoja ja virikkeiden määrää, mutta kiinnitä niihin huomiota.

Oma lukunsa siisteyden suhteen ovat käsittääkseni kommuunikämpät, joissa siistiyttä ei ole yhteisesti sovittu ja siivoustehtäviä delegoitu. No, joskus yhteiselo on sellaista, omat säännöt omaavaa pellossa asumista, muttei sekään tarkoita etteikö tarkoituksenmukaista siisteyttä kannattaisi harkita, ainakin heti siitä ulko-oven edestä jos kaapissa on kasvamassa muutakin kuin tomaattia.

– piski

– Miksi ihmiset eivät luota toisten kykyyn hallita omaa toimintaansa?

– Koska kaikki eivät siihen pysty.

– Tarkoittaako se, että he jotka eivät luota muiden kykyyn hallita itseään, eivät koe olevansa itsensä hallinnassa?

Jokaisen on välillä hyvä pysähtyä pohtimaan mielensä toimintaa. Ihmisinä meillä kaikilla on siunaus tarkastella tekojemme motiiveja välillisesti tai välittömästi. Mielemme voi käsitellä monimutkaisia abstrakteja käsitteitä ja jopa ”tarkastella tarkastelijaa tarkkailemassa” tai ”tarkastella tarkastelijaa joka tarkastelee tarkastelijaa tarkkailemassa.” Jos tipuit kärryiltä, pyydän anteeksi (hieman syyttäen suomenkielen epätäydellisyyttä) ja yritän tarkentaa ajatusta toisesta suunnasta.

Ego on se mielemme osa joka sisältää minäkuvamme. Ego kasvaa ihmisen kokemuksista, etenkin varhaisaikuisuudessa. Lapsuuden traumoilla on tunnetusti yhteys huonoon itsetuntoon, tai niistä itsenäisesti selviämisellä hyvään itsetuntoon. Minäkuva, identiteetti ja itsetunto ovat itseasiassa enemmän tai vähemmän synonyymeja egolle. Koska emme halua minäkuvamme tahraantuvan, emme tanssi tai laula julkisella paikalla ilman puitteita (instituutio, ryhmäpaine), tämä lienee jokaiselle tuttu esimerkki.

Itämaisessa hengellisyydessä egoa pidetään ’vääränä keskuksena.’ Ego on se osa ihmisen mielestä joka loukkaantuu, hyljeksii ja juonittelee kasvaakseen, muttei suinkaan pelkästään yhteiskunnan jarrujen ominaisuus. Tiibetiläinen munkkikin voi (ja yleensä) omistaakin egon, jos hän esimerkiksi pitää saavuttamiaan korkeampia tietoisuudentasoja merkkinä paremmuudestaan. Munkit pyrkivät askeettisella elämäntyylillään eroon egostaan, koska sen katsotaan haittaavan valaistumisen oivaltamista. Toisenlaisen näkemyksen esitti Anton LaVey, Saatanallisen kirkon perustaja. Hänen mukaansa ihmiselämän tarkoitus on palvella – eikä kieltää – maallisia haluja, nautintoja, mitä tahansa mikä tyydyttää egoa.

Uskoakseni alkoholi herkistää ihmisen egonsa oikuille. Agressiivisuus on huonosta itsetunnosta kumpuava reaktio uuteen kolhuun, kuviteltuun tai todelliseen. Flirttaileminen tuntuu egosta hellimiseltä ja mielenkiinnon osoittamiselta ko. identiteettiin. Itse sorrun alkoholin vaikutuksen alaisena erilaisiin psykologisiin leikkeihin, etenkin jos löydän ’pelaajia’ jotka eivät ole välittömästä lähipiiristäni, nautin onnistumisistani tai vaikutukseni jäljistä ja jälkikäteen manailen vapaalle päässyttä egoani.

Perinteisesti nopein tie egon tappamiseen on ollut psykedeelit vahvoina annoksina. ”Ihmismieli hajoaa ja kasaantuu uudelleen.” Jos henkilö haluaa pitää egonsa ja taistelee mielen hajoamista vastaan, sen todennäköisempää on huonon tripin saaminen. Myös kannabis voi auttaa egon tappamisessa, hitaasti avaten alitajunnan ovia niihin muistoihin, joista ego on rakentunut – ja ehkä tällöin ollen miellettyvämpi tapa, sekä syy miksi hampuusit ovat yleisesti rauhaa rakastavia, vapaan kasvamisen kannattajia.

Mutta onko meidän pakko tappaa egomme saavuttaaksemme riippumattoman onnellisuuden? Siitä en ole varma, mutta uskon että todellisen tahdon löytämiseen tarvitaan tieto & ymmärrys egosta.

Perinteisesti ulkoisen todellisuuden armoilla oleva ihminen on sokea egonsa tuomille seurauksille. Väärin toimimisen jälkeen saatetaan pyytää anteeksi, mutta jos tuo väärä toiminta olisi huomattu egon haluksi täyttymiselle, ei ehkä tarvitsisi pyydellä anteeksi. Ego myös on yleinen syy fanaattiselle (kuten logiikanvastaisen huumemyöntei-/vastaisuuden) käyttäytymiselle ja kyvyttömyydelle hyväksyä uutta tietoa (koska uusi tieto saa egon näyttämään moraalisääntöjensä puitteissa ’huonolta’).

Vasta kun on olemassa tieto & ymmärrys, voi tahto alkaa laajentamaan valtaansa – ja toivottavasti yli haitallisten luonteenpiirteidemme. Tämä ei tarkoita että egoa tarvitsisi kadottaa lopullisesti (ottamatta kantaa valaistumis -kysymykseen), mutta hallintaa ei voi olla ilman tietoa & ymmärrystä siitä, mitä pyritään hallitsemaan. Tahdon nostamiseksi vallan kahvaan riittää se että oivaltaa tarkkailevan tarkkailijaa tarkkailemassa.

– piski

Osholle, Learylle, Jungille, McKennalle, Wilsonille, Wattsille sekä muille egonsa tappamisesta saarnanneille psykologeille ja filosofeille.

ps. Mielestäni psykologian tutkimiseen tai opettamiseen ei panosteta nykyään riittävästi. Tämän blogauksen tiedot on muisteltu lukuisasta määrästä luettua, katsottua ja kuunneltua materiaalia, sekä tietenkin omista kokemuksista ja keskusteluista.

pps. Jos luit tämän blogauksen, etkä jättänyt huonoa palautetta, ruokit egoani.

ppps. Viimeinen kappale editoitu 15.6., klo 4.20. Nyt sen pitäisi olla täydellinen