Kasvatuspäiväkirja: Helppoa, halpaa ja ekologista hamppua

Ensimmäinen kasvatuskokeiluni noin vuosi sitten kaatui siihen, ettei yksikään saamistani siemenistä yksinkertaisesti itänyt. Tänä kesänä päätin kokeilla uudelleen.

Tilasin Hollannista Lowryderin siemeniä. Pieni, miedontuoksuinen, autoflower-lajike, joka Suomen kesässä tekee kukintoa ikkunalaudalla melko vaivatta. Määrällisesti en varmasti tule paljoa sensimillaa saamaan (pahimmassa tapauksessa kaikki kasvini ovat uroita), mutta omalla työllä ja hellällä huolenpidolla kasvatettu kasvi tuottaa itsessäänkin jo paljon iloa.

Tarvikkeina ei sen kummempaa kuin kolme saviruukkua alusastioineen, säkillinen Biolanin mustaa multaa, pieni pussi lecasoraa, lämpö- ja kosteusmittari ja suihkepullo. Kolmen siemenen idätys tapahtui kahden kostean suodatinpaperin välissä kelmulla peitetyllä lautasella.

Idätys kesti vähän vajaat 48 tuntia. Yksi siemenistä oli ehtinyt jo kasvattaa sentin hännän. Toisessa häntä oli vain puolisen senttiä ja kolmannessa vain muutaman sentin pitkä. Kylvin siemenet hyvin kasteltuun multaan ja numeroin kasvit idun koon mukaan. Pisin on numero yksi.

Ensimmäinen lehtipari putkahti pintaan ruukusta kolme, toisen ja kolmannen päivän välisenä yönä. Jokainen taimi on kuitenkin kasvanut hurjaa vauhtia ja nyt, päivänä neljä, kaikki kolme vartta ovat lähes samanpituisia. Kolmosen varsi on paksuin. Toinen lehtipari on jo aluillaan jokaisessa taimessa.

Kysymykseen ”kuumottaako?” vastaan: välillä. Mutta olen rationaalisesti päätynyt seuraavaan: Vaikka kasvini ovat ikkunalaudalla, ne eivät toistaiseksi herätä paljoa huomiota. Kun hampulle ominaisia piirteitä alkaa ilmaantua, ei niitäkään luultavasti kadulta katsellessa erota; asun kuitenkin useamman kerroksen katotasoa ylempänä.
Myöhemmin ganjan tuoksu voi herättää joidenkin mielenkiinnon, mutta lähi- ja seinänaapurit ovat enimmäkseen nuorta porukkaa, jotka eivät ole valittaneet ainakaan ajoittaisesta yrtin tuoksusta, joka leijuu joskus hampuusin ympärillä hänen tullessaan ”iltakävelyltä” sisätiloihin. Sitäpaitsi en ole talossa ainoa, jonka asunnossa tuoksuu hyvältä…

Kirjoitan kasvatuspäiväkirjaan aina kun jotain mainitsemisen arvoista ilmaantuu. Kommentteina voi jättää vaikka kasvatusvinkkejä.

949200

Se on totta: syöpään on lääke

Pelkästään Rick Simpsonin tarina ei saanut minua vakuuttumaan kannabiksen syöpäkasvaimia tuhoavasta vaikutuksesta, vaikka vastaavanlaisia tutkimustuloksia on tullut muualtakin vastaan. Kävi kuitenkin ilmi että asiasta on vahvaakin näyttöä – vuodelta 2000 ja aikaisemmin jo vuodelta 1974. Aikasemmalla tutkimuksella pyrittiin todistamaan kannabiksen tuhoavan immuunijärjestelmää, mutta kun tutkimus antoi päinvastaisen tuloksen, se sensuroitiin tutkimusta rahoittaneen tahon – National Institute of Healthin toimesta ja tulokset haudattiin niin syvälle, ettei tutkijatkaan pääse niihin käsiksi.

Madridissa tehty tutkimus vuonna 2000 tehtiin siirtämällä 45:lle rotalle aivoihin syöpäsoluja. Kahdentenatoista päivänä 15 rottaa sai THC:tä ja 15 THC:n kaltaista synteettistä yhdistettä. Kontrolliryhmän 15 rottaa kuolivat järjestään 12-18 päivää aivosyövän solujen ruiskutuksen jälkeen. THC:llä käsitellyistä rotista kolme kuoli 16-18 päivää syöpää aiheuttavien solujen ruiskuttamisen jälkeen, yhdeksän kuoli päivinä 19-35 ja kolme parantui aivosyövästä kokonaan. THC:n todettiin pidentävän rottien elinikää huomattavasti. Synteettisellä yhdisteellä saatiin vastaavanlaiset tulokset.

Syövästä parantuneilla rotilla ei todettu minkäänlaista aivovauriota tai kudosvaurioita, eikä lääkitys vaikuttanut merkittävästi tai ollenkaan fyysisiin ja motorisiin toimintoihin.

Vuoden 1974 Virginian Medical Collegessa tehdystä tutkimuksesta tuloksia ei ole saatavilla, eikä asia jostain syystä löytänyt tietään medioiden kärkeen. Washington Post (18.8.1975) kuitenkin raportoi asiasta seuraavasti:

”Ryhmä Virginian Medical Collegessa on havainnut, että marihuanan aktiivinen kemikaali rajoittaa kolmen erilaisen syövän kasvua hiirillä ja voi myös vähentää immuniteettireaktioita, jotka aiheuttavat elinsiirteiden hylkimistä. Tutkijat huomasivat, että THC hidasti keuhko-, rinta- ja virusperäisen leukemiasyövän kasvua laboratoriohiirillä, ja pidensi niiden elinikää jopa 36 prosenttia.”

Joten, näiden todisteiden valossa pidän Rick Simpsonin työtä onnistuneena ihmiskokeena kannabiksesta syöpähoidon osana. Lisäksi haluaisin vielä ennustaa Nobelin palkintoa ensimmäiselle joka pystyy rakentamaan THC, CBD ja CBN -pitoisuuksia mittaavan, yksityiskäyttöön tarkoitetun laitteen – sekä tietenkin lääkefirmojen vihat, tuhotessa miljardibisneksen yhdellä iskulla.

– piski

Lähteet:

ps. Suomessa lääkkeeksi jo muutamaan kertaan määrätty Bedrocan -lääkekannabis ei edelleenkään kuulu kelakorvauksen piiriin. Lääke maksaa 12 €/gramma, vuorokausiannoksen ollessa 2-4 grammaa. Kela ei korvaa kannabishoidosta aiheutuneita kustannuksia, joten älä sairasta ellei siihen ole varaa.

pps. Huhu kertoo että ensimmäisen Bedrocan -reseptin saanut Turkulaismies on parantunut selkävauriostaan työkykyiseksi.

ppps. Rick Simpson Storystä on ilmestynyt hamppufoorumilaisten toimin suomennettu versio. Dokumentti löytyy piratebaystä torrenttina. Siidatkaa.

National Security of Finland

Tiesitkö että kannabiksen laillistamisvaatimus ei ole ristiriidassa Suomen sisäisen turvallisuuden ohjelman kanssa? Itseasiassa, se edistäisi salakuljetuksen, järjestäytyneen rikollisuuden ja väkivallan vähentämistä – tehokkaimmin oikeintehtynä.

Sisäasiainministeriön johtamalla, viime elokuussa valmistuneella sisäisen turvallisuuden ohjelmalla tähdätään Euroopan turvallisimmaksi maaksi vuoteen 2015 mennessä. Ohjelmassa käsitellään varautumista niin luonnonkatastrofeihin, rikollisuuteen kuin syrjäytymiseenkin.

Suomessa tehdään edelleen yli kaksinkertainen määrä henkirikoksia euroopan unionin keskiarvoon verrattuna, vain kolme maata menee edelle. Suomessa henkirikollisuuden ongelmaryhmä on miesalkoholistit. Vuoden 2003 jälkeen alkoholin kulutus on kasvanut 15 prosentilla ja vuosina 2003 – 2005 kuolemaan johtaneet alkoholimyrkytykset lisääntyivät 36 prosentilla. Alkoholi on edelleen suurin syy väkivaltaan ja onnettomuuksiin ja suuri osa henkirikoksen tekijöistä ja uhreista on tapahtumahetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena. Ei siinä mitään, sillä eihän tämä enää mikään uutinen ole – tämä on alkoholin varjopuoli.

Sama kappale ohjelmassa aloitetaan syrjäytymisestä puhumalla. Ensimmäisinä johtavina tekijöinä mainitaan ”pitkäaikainen työttömyys” ja ”toimeentulo-ongelmat.” Ohjelman laatijat eivät kuitenkaan tarjoa kehittämismahdollisuuksia taloudellisen tilanteen parantamiseksi, mistä yleensä johtuu sekä päihteiden ongelmakäyttö että mielenterveydelliset ongelmat. Keinoja yhteisöllisyyden rakentamiseksi (harrastus ja yhdistystoiminta, päihdevalistus) toki toitotetaan, mutta aina nuorten pitämiseksi mukana yhteisönsä toimivina jäseninä. Mitä tapahtui todellisen ongelmaryhmän hoitamiselle, yli 50-vuotiaille työttömille? Vai eikö enää kannata? Helpompi vain odottaa että ongelma hoitaa itsensä pois?

Asiakirja ei sinänsä ota kovinkaan paljoa kantaa huumekysymykseen. Hasis mainitaan kerran, kannabista tai kotikasvatusta ei kertaakaan – ymmärrettävää toki ettei jonkun päihteen laillistamisen ehdottaminen välttämättä kuulu dokumenttia laatineen ryhmän tehtäviin – saatikka ajatusmaailmaan..

.. mutta sanon vaan, haittaa itsellenne teette kun hyvää hampunkasvattajaa rankaisette.

– piski

ps. Myöhässä, tiedän. Pidetään nyt tahtina yks blogaus per viikko, syystä tai yleisön pyynnöstä useammin – pitää meinaan hoitaa noi loppukesän kiireet ja lepäämiset pois alta.

Sananen siisteydestä

Saarnaan tovin siisteydestä.

Sanoinkuvaamaton kaaos asunnossasi voi tehdä elämästäsi huomattavasti hankalampaa, jos sininen salama iskee. Ei sillä että kaikki ’kuin pellossa asuvat’ olisivat päihdeongelmaisia, mutta alemman yhteiskuntaluokan päihdeongelmaisen asunto mitä todennäköisimmin muistuttaa peltoa. Surkeimmissa tapauksissa jokaiselle potentiaaliselle istumapaikalle on nostettu jotain suurinpiirtein puhtaana pidettävää, kuten vaatteita, tai se ettei jalansijaa meinaa löytää alati kasvavalta roskavuorelta. Todellisen päihdeongelmaisen asunnon kruunaa viikon seisseet ruokalautaset tähteineen pöydän alla, tupakantuhkan keskellä.

Normaalia käyttäytymistä oletettavasti onkin lievän epäsiisteyden haittaamattomuus. Kenkien ei tarvitse olla suorana telineessään, takki saa jäädä yöksi nojatuolin reunalle ja imuroiminen silloin kun näyttää lattialla olevan ylimääräistä roskaa – vieraskoreus-siivoukset erikseen. Itseäni ei pieni epäsiisteys haittaa, mutta kumma kyllä, suuri osa (toki työssäkäyviä/opiskelevia hampuuseja) haluaa pitää asuntonsa siistinä. Siis tiskivuorta ei yleensä aamuisin näe, vaatteet eivät jää lojumaan ja siivous tapahtuu vähintään kerran kahdessa viikossa.

Herran temppelissä tuolitkin laulaa

Mielestäni useimmin yhteiskäytössä olevan tilan alttariksi ei kannata nostaa televisiota. Yhteinen tila kannattaa suunnitella kanssakäymistä tai – jos tapana – seurapelejä (oli sitten kyseessä PESsi, kortit tai Trivial pursuit) varten. Tunnelmallisen valaistuksen kanssa harvoin menee vikaan, laavalamppuja, valokaapelia ja värikkäitä varjostimia saa nykyään halvalla, samoin kynttilöitä. Huoneen nurkkiin suunnatut spotit ovat aina parempi vaihtoehto kuin tasaisesti valaiseva loisteputki. Isohko akvaario on aina kaunis, mutta vaatii huolenpitoa. Vaihtoehtoja on paljon, joten jos olet kyllästynyt tavanomaisuuteen ja tylsyyteen, ole rohkea.

Olohuoneen pöydällä lojuva väsäri ja bongi kertoo että olet ’alan ihmisiä’ sekä kavereille että talonmiehelle. Tehtävään delegoitu lipasto ajaa asian tehokkaasti, pitäen tarvittavat aina käsillä mutta poissa silmistä jos poistuu asunnosta. Hifisti hankkii aterinlaatikon ja delegoi oman lokeronsa piipulle, puhdistusvälineille ja muulle piensälälle.

Siististä kämpästä on vielä pieni matka temppelin rakentamiseen (sisustamiseen). Ennen tarvetta temppelille täytyy tiedostaa tarve tietynlaisille olosuhteille tiettyjä tarpeita varten. Kaikilta löytyy tarve nukkumiseen ja ruokailuun, sekä vapaa-ajan tilalle, eikä ole vaikeaa miettiä millaisia tarpeita niiltä tiloita odotetaan. Temppelien valtiaat ovat yleensä luovia ihmisiä joilta löytyy tarvetta myös luovalle tilalle. Tarpeellisen varustuksen lisäksi se on yleensä koristettu idolein ja iskulausein, tai tavoitteita ilmaisevin visuaalisin pseudonyymein – oli sitten kyseessä musiikki, visuaalinen taide tai kirjoittaminen.

Äärimmilleen vedettynä kalenterillasi voisi olla oma jalustansa tai nurkassasi zazen -tyyny. Kun tiedostat tarpeesi luovuuteen tai elämänhallintaan liittyen, voit ohjata käyttäytymistäsi luomalla ympäristön tilannetta varten ja sitten luomalla käyttäytymissäännöt ympäristöä varten. Häiriötekijä on aina häiriötekijä, sisäinen tai ulkoinen – kaikkia ei voida sulkea koskaan pois, mutta se ei tarkoita etteikö täydellisyyteen kannata pyrkiä kunnes tulos on ’hyvä.’ Älä siis murehdi liikaa rajoja ja virikkeiden määrää, mutta kiinnitä niihin huomiota.

Oma lukunsa siisteyden suhteen ovat käsittääkseni kommuunikämpät, joissa siistiyttä ei ole yhteisesti sovittu ja siivoustehtäviä delegoitu. No, joskus yhteiselo on sellaista, omat säännöt omaavaa pellossa asumista, muttei sekään tarkoita etteikö tarkoituksenmukaista siisteyttä kannattaisi harkita, ainakin heti siitä ulko-oven edestä jos kaapissa on kasvamassa muutakin kuin tomaattia.

– piski

Teesit koetuksella, mittelijöinä A-klinikka ja HPPRY

Humaania päihdepolitiikkaa Ry:n puheenjohtaja Kimmo Wilska ja A-klinikkasäätiöiden viestintäjohtaja Teuvo Peltoniemi ottivat kantaa kannabiskysymykseen Yleisradion toimittamassa Teesinnaulaajat -ohjelmassa. Melkein 50 minuuttisen Pyhä pilvi keskustelun juonti valtiotieteiden tohtori Kalle Haatanen. Ohjelmassa oiottiin ja vahvistettiin tunnettuja väitteitä kannabiksesta ja sen käyttäjistä.

Kaksi senttiäni

Ensinnäkin haluan kiittää Yleisradiota uskalluksesta edelleen pitää kannabiskeskustelua yllä.

Selkeästi paras esiintyjä keskustelussa oli Teuvo Peltoniemi. Hänellä on kokemusta julkisesta esiintymisestä, sekä iän tuomaa itsevarmuutta. Hänen käsityksensä päihteidenkäyttäjistä on laaja, mutta hänen näkökulmansa keskipiste on ongelmakäytössä – kuten hänen toimensakin. Mahdolliset positiiviset hyödyt ohitettiin lähinnä sivumaininnalla lääkekäytöstä. Pelkästään kannabiksenkäyttäjiä ei hänen mukaansa kuitenkaan hoideta, vaan yleisimmin sekakäyttöä, jonka osana myös kannabikseen kiinnitetään huomiota.

Kimmo Wilska sai nostettua esille vähemmän huomiota saaneet näkökulmat, mutta ikävä kyllä monesti kierrellen tai apologeettiseen sävyyn. Syytettäköön tilannejännitystä, sillä esiintymisen laatu tuntui kokevan parempia hetkiä keskustelun loppupuolella. Myös juontaja Haatanenkin ontui esiintymisessään, melkein pystyin kuulemaan äänen värisevän, kun hän kertoi omasta kannabiskokeilustaan.

– Kalle hei, ei sitä koko jointtii kannata ensikertalaisen polttaa. Mieli kato saattaa järkkyä jos tietoisuus muuttuu liikaa.

Koska keskustelu oli pitkä, toimittaja on oletettavasti pyytänyt pitkiä vastauksia vastaajilta. Vastaukset tuntuivat välillä ajautuvan sivuraiteille, saattaen kysymyksen unohduksiin. Tämä kuitenkin on yleinen kannabiskeskustelun ongelma – koko totuus on piilotettu palasiksi hämähäkinverkon risteyksiin.

Tärkeimmät teesit tuli mielestäni purettua moninaisesti, muttei niin pontevasti kuin olisi ollut toivottavaa. Keskustelijat olivat pitkälti samaa mieltä kannabiksen ja lainsäädännön vaikutuksista, sekä kannabiksen käyttäjistä yleisesti. Peltoniemi haluaisi pitää nykyisen kieltolain, kuitenkin korjaten valheellisen valistuksen. Hänen mukaansa päihteisiin tulee reagoida vaikutusten lisäksi myös käyttötiheyden mukaan. Wilska taas haluaisi poistaa ylimääräisen huumehysterian, jotta turhalta kärsimykseltä vältyttäisiin.

Ihmisen oikeus omaan ruumiiseensa ja lainsäädännön aiheuttama kärsimys jäi kokonaan keskustelun ulkopuolelle. Suosittelen kuitenkin – jos ei tarjoa uutta tietoa aiheesta, niin ehkä esiintymistaidon malliesimerkkinä.

– piski

Egoa tappamassa

– Miksi ihmiset eivät luota toisten kykyyn hallita omaa toimintaansa?

– Koska kaikki eivät siihen pysty.

– Tarkoittaako se, että he jotka eivät luota muiden kykyyn hallita itseään, eivät koe olevansa itsensä hallinnassa?

Jokaisen on välillä hyvä pysähtyä pohtimaan mielensä toimintaa. Ihmisinä meillä kaikilla on siunaus tarkastella tekojemme motiiveja välillisesti tai välittömästi. Mielemme voi käsitellä monimutkaisia abstrakteja käsitteitä ja jopa ”tarkastella tarkastelijaa tarkkailemassa” tai ”tarkastella tarkastelijaa joka tarkastelee tarkastelijaa tarkkailemassa.” Jos tipuit kärryiltä, pyydän anteeksi (hieman syyttäen suomenkielen epätäydellisyyttä) ja yritän tarkentaa ajatusta toisesta suunnasta.

Ego on se mielemme osa joka sisältää minäkuvamme. Ego kasvaa ihmisen kokemuksista, etenkin varhaisaikuisuudessa. Lapsuuden traumoilla on tunnetusti yhteys huonoon itsetuntoon, tai niistä itsenäisesti selviämisellä hyvään itsetuntoon. Minäkuva, identiteetti ja itsetunto ovat itseasiassa enemmän tai vähemmän synonyymeja egolle. Koska emme halua minäkuvamme tahraantuvan, emme tanssi tai laula julkisella paikalla ilman puitteita (instituutio, ryhmäpaine), tämä lienee jokaiselle tuttu esimerkki.

Itämaisessa hengellisyydessä egoa pidetään ’vääränä keskuksena.’ Ego on se osa ihmisen mielestä joka loukkaantuu, hyljeksii ja juonittelee kasvaakseen, muttei suinkaan pelkästään yhteiskunnan jarrujen ominaisuus. Tiibetiläinen munkkikin voi (ja yleensä) omistaakin egon, jos hän esimerkiksi pitää saavuttamiaan korkeampia tietoisuudentasoja merkkinä paremmuudestaan. Munkit pyrkivät askeettisella elämäntyylillään eroon egostaan, koska sen katsotaan haittaavan valaistumisen oivaltamista. Toisenlaisen näkemyksen esitti Anton LaVey, Saatanallisen kirkon perustaja. Hänen mukaansa ihmiselämän tarkoitus on palvella – eikä kieltää – maallisia haluja, nautintoja, mitä tahansa mikä tyydyttää egoa.

Uskoakseni alkoholi herkistää ihmisen egonsa oikuille. Agressiivisuus on huonosta itsetunnosta kumpuava reaktio uuteen kolhuun, kuviteltuun tai todelliseen. Flirttaileminen tuntuu egosta hellimiseltä ja mielenkiinnon osoittamiselta ko. identiteettiin. Itse sorrun alkoholin vaikutuksen alaisena erilaisiin psykologisiin leikkeihin, etenkin jos löydän ’pelaajia’ jotka eivät ole välittömästä lähipiiristäni, nautin onnistumisistani tai vaikutukseni jäljistä ja jälkikäteen manailen vapaalle päässyttä egoani.

Perinteisesti nopein tie egon tappamiseen on ollut psykedeelit vahvoina annoksina. ”Ihmismieli hajoaa ja kasaantuu uudelleen.” Jos henkilö haluaa pitää egonsa ja taistelee mielen hajoamista vastaan, sen todennäköisempää on huonon tripin saaminen. Myös kannabis voi auttaa egon tappamisessa, hitaasti avaten alitajunnan ovia niihin muistoihin, joista ego on rakentunut – ja ehkä tällöin ollen miellettyvämpi tapa, sekä syy miksi hampuusit ovat yleisesti rauhaa rakastavia, vapaan kasvamisen kannattajia.

Mutta onko meidän pakko tappaa egomme saavuttaaksemme riippumattoman onnellisuuden? Siitä en ole varma, mutta uskon että todellisen tahdon löytämiseen tarvitaan tieto & ymmärrys egosta.

Perinteisesti ulkoisen todellisuuden armoilla oleva ihminen on sokea egonsa tuomille seurauksille. Väärin toimimisen jälkeen saatetaan pyytää anteeksi, mutta jos tuo väärä toiminta olisi huomattu egon haluksi täyttymiselle, ei ehkä tarvitsisi pyydellä anteeksi. Ego myös on yleinen syy fanaattiselle (kuten logiikanvastaisen huumemyöntei-/vastaisuuden) käyttäytymiselle ja kyvyttömyydelle hyväksyä uutta tietoa (koska uusi tieto saa egon näyttämään moraalisääntöjensä puitteissa ’huonolta’).

Vasta kun on olemassa tieto & ymmärrys, voi tahto alkaa laajentamaan valtaansa – ja toivottavasti yli haitallisten luonteenpiirteidemme. Tämä ei tarkoita että egoa tarvitsisi kadottaa lopullisesti (ottamatta kantaa valaistumis -kysymykseen), mutta hallintaa ei voi olla ilman tietoa & ymmärrystä siitä, mitä pyritään hallitsemaan. Tahdon nostamiseksi vallan kahvaan riittää se että oivaltaa tarkkailevan tarkkailijaa tarkkailemassa.

– piski

Osholle, Learylle, Jungille, McKennalle, Wilsonille, Wattsille sekä muille egonsa tappamisesta saarnanneille psykologeille ja filosofeille.

ps. Mielestäni psykologian tutkimiseen tai opettamiseen ei panosteta nykyään riittävästi. Tämän blogauksen tiedot on muisteltu lukuisasta määrästä luettua, katsottua ja kuunneltua materiaalia, sekä tietenkin omista kokemuksista ja keskusteluista.

pps. Jos luit tämän blogauksen, etkä jättänyt huonoa palautetta, ruokit egoani.

ppps. Viimeinen kappale editoitu 15.6., klo 4.20. Nyt sen pitäisi olla täydellinen

Kannabispsykoottiset oireet explained

STT julkaisi toukokuun lopussa uutisen Oulussa tehdystä tutkimuksesta, johon osallistui kuusituhatta 15-16 -vuotiasta. Uutisen kärki kertoi että ”Kannabiksen eli hampun käyttö nuorella iällä lisää riskiä sairastua psykoosiin ja jopa skitsofreniaan.” Todellisuudessa tutkimus ja tutkijat sanoivat, ettei tutkimus ota kantaa ovatko oireet vaikutuksen alaisena koettuja ja että näyttö skitsofrenian riskin lisääntymisestä on heikko. Tiedemaailman konsensus tässä vaiheessa on, että kannabiksen käyttö saattaa lisätä skitsofrenian puhkeamisen riskiä henkilöillä, joilla kyseinen tauti on piilevänä.

Varsinaisessa tutkimuksessa vastaajilta kysyttiin ovatko he käyttäneet kannabista ja 12 kysymystä tutkimuksen ”PROD-screen – a screen for prodromal symptoms of psychosis” 21:stä kysymyksestä. Edelleenkään, tutkimus ei selventänyt olivatko tuntemukset kannabiksen vaikutuksen alaisena koettuja vai ei, mutta voimme varmaan turvallisesti olettaa, että jos ensimmäinen kysymys on ”oletko käyttänyt kannabista” ja toinen ”monta kertaa olet käyttänyt kannabista” niin vastaus loppuihin tulee nimenomaan niistä tuntemuksista, mitä kannabiksen vaikutuksen aikana on koettu.

Tutkimuksen 12 kysymystä kuuluvat seuraavasti. Vastaukset viittasivat psykoosin kaltaisiin oireisiin kun vastaaja merkitsi kokeneensa kolme tai useampia tuntemuksia.

  • Difficulties thinking clearly or concentrating, interfering thoughts or thoughts interrupted.
  • Experience of thoughts running wild or difficulty in controlling the speed of thoughts.
  • Difficulties in understanding written text or speech heard.
  • Difficulty in controlling one’s speech, behaviour or facial expression while communicating.
  • Feeling that events in the environment or other people’s behaviour specifically concern oneself.
  • Feeling euphoric or especially competent and important.
  • Disorders in connection with vision, such as blurred vision, visual oversensitivity or changing visual perceptions.
  • Disorders in connection with hearing, such as oversensitivity, hearing odd sounds or voices without obvious source.
  • Difficulties in carrying out ordinary routine activities, such as washing, dressing, housework, cycling, or driving.
  • Feeling that something strange or inexplicable is taking place in oneself or in one’s environment.
  • Feelings, thoughts or behaviours that could be considered weird or peculiar.
  • Feelings that one is being followed or being influenced in some special way.

Kuumotus: Kuumotuksen taustalla on alitajuinen tietämys rikollisesta toiminnasta, esimerkiksi alaikäinen voi kuumottaa reppunsa sisältämistä alkoholijuomista jos poliisiauto lipuu hitaasti ohi, tai murtovaras kaikkea ylimääräistä liikennettä kohtaan murtopaikkansa läheisyydessä. Hollannin reissullakin moni ensikertalainen kuumottaa tuon alitajuntaan iskostetun ’rikollisen’ leiman vuoksi (tästä pääsee nopeasti yli kun menee vaihtamaan muutaman sanan puistoa valvovan lättäjalkapoliisin kanssa jointti huulessa).

Vapaa assosiaatio: Ajatusten nopea juoksu, hyppiminen aiheesta toiseen, keskittymisen häiriintyminen jne. ovat myös yleisiä käytönaikaisia kokemuksia. Ulkopuoliset pitävät pilvenpolttajan ajatuksenjuoksua kummallisena koska eivät itse välttämättä näe samoja yhteyksiä asioiden välillä. Vapaan assosiaation ketjun vuoksi monet filosofit, taiteilijat ja tiedemiehet suosivat kannabista – sen avulla on mahdollista tarkastella asioita ’laatikon ulkopuolelta.’ Ajatusketju myös johtaa monta kertaa varsinaisesta aiheesta irtautumiseen, jonka vuoksi alkuperäinen käsiteltävä asia saattaa hukkua kokonaan muiden asioiden alle.

Aistien herkentyminen: Pääasiallinen syy miksi kannabista nautitaan, on aistien herkentyminen. Ihminen maistaa, tuntee, näkee ja kuulee herkemmin. Henkilö saattaa viettää pitkän tovin pelkästään katsellen tai kuunnellen puun ja tuulen yhteistoimintaa kokien sen poikkeuksellisen kauniina. Musiikista löytyy kokonaan uusia ulottuvuuksia, sohva on pehmeämpi kuin koskaan tai kostea ruoho varpaiden välissä ei ole milloinkaan aikaisemmin tuntunut samanlaiselta. Tämä on toinen syy miksi taiteilijat kokevat THC:n parantavan heidän työtään.

Muut vaikutukset: Kannabiksen vaikutuksen alaisena motoriikka heikkenee jonkin verran. Voi olla että henkilö kaataa lasin tai bongin, kompastuu tai muuta vastaavaa kannabiksen vaikutuksen alaisena. Motoriikan heikkeneminen vaikeuttaa esimerkiksi ajosuorituksen vaikeutumista, minkä vuoksi ’pilvikuski’ on myös riski liikenteessä, vaikkei ajaminen olekaan vastaavan agressiivista (nopeaa, holtitonta, piittaamatonta) kuin alkoholi- tai amfetamiinikuskilla.

Jos itse olisin joutunut vastaamaan tähän tutkimukseen, olisin joutunut laittamaan raksin yhdeksään kohtaan. Jos kysymyksillä olisi tarkasteltu vain viimeistä vuotta, rakseja olisi tullut muutama vähemmän. Mielestäni kahdeksan kysymystä viittaa selkeästi toivottaviin vaikutuksiin, joita kannabiksen nauttimisella voi olla.

Summa summarum: Tutkijat yhdistivät psykoosin kaltaiset oireet kannabiksen käyttöön nuorilla tutkimuksessaan, mikä ei kerro enempää kuin ’kannabiksen vaikutuksen alaisena suomessa nuori kokee psykoosinkaltaisia oireita.’ Tämän tutkijatkin ovat valmiita myöntämään. STT kuitenkin onnistui vääntämään tästä tuulipukukansaa kannabispsykoosilla ja skitsofrenialla pelottelevan uutisen, eikä kerta ollut ensimmäinen.

– piski

ps. En kääntänyt kysymyksiä suomeksi jotten vahingossakaan tee sisältövirhettä.

Lähteet:

Miettunen et al: Association of cannabis use with prodromal symptoms of psychosis in adolescence (2008).

Heinimaa et al: PROD-screen – a screen for prodromal symptoms of psychosis (2003).

Kutistaako kukka kallosi?

Maikkarin verkkolehti raportoi Australialaistutkimuksesta liiankin raflaavalla otsikolla ”pössyttely pienentää aivoja.” Tutkittavat 15 kannabiksen käyttäjää olivat käyttäneet kannabista 10 – 20 vuotta, keskimäärin viisi jointtia päivässä. Verrokkiryhmästä poiketen näillä aktiivikäyttäjillä oli pienempi hippocampus ja amygdala.

Maikkarin uutinen ei kuitenkaan kerro että kyseessä ei ollut seurantatutkimus, vaan pitkäaikaiskäyttäjien kertaluontoinen magneettikuvaus. Avoimeksi siis jää, onko aivojen pienemmät osat syy vai seuraus kannabiksen käytöstä: eli oliko koehenkilöillä alunalkaen ko. aivojen osat pienemmät, mikä vuorostaan on johtanut raskaaseen jatkuvaan kannabiksenkäyttöön.

Kannabiksen on toki todettu aiheuttavan muutoksia aivoissa, jos kannabista on alettu käyttämään runsaassa määrin tärkeässä aivojen kehitysvaiheessa (tietääkseni mikään tutkimus ei ole vielä ottanut kantaa ovatko nämä muutokset yksilön kannalta positiivisia vai negatiivisia). Tutkittavien keski-ikä oli 39 vuotta, joten on mahdollista että jotkut koe-henkilöt ovat aloittaneet kannabiksen käytön jopa alle 18 -vuotiaana. Aivot tiettävästi kehittyvät noin kahteenkymmeneen viiteen ikävuoteen asti.

Joudutaan myös ottamaan huomioon se, ettei tämä tutkimus kerro mitään normaaleista kannabiksenkäyttäjistä. Koehenkilöt olivat käytännössä pilvessä jatkuvasti, joka päivä, kahdenkymmenen vuoden ajan. Voidaan miettiä mitä ihmisen aivoille tekisi vastaavanlainen kahdenkymmenen vuoden humalaputki. Normaali kannabiksen käyttäjä saattaa polttaa viisi jointtia viikossa tai kahdessa, moni harvemmin.

Maikkari unohti mainita sen osan tutkijoiden sanomisista, että tutkimus ei todista kannabiksen ja pienempien aivojen osien välillä olevan suoraa yhteyttä, vaikka siihen viittaakin. Maikkari tasapuolisuuden nimissä mainitsee toisen tutkimuksen, missä vastaavaa yhteyttä ei ollut löydetty, mutta selittää sen lyhyemmällä kannabiksenkäytöllä (mikä epäsuorasti viittaa juuri rankan käytön ja normaalikäytön eroavaisuuteen). Vastakkaisista tuloksista raportoiminen uutisen yhteydessä kuitenkin olisi ollut mielestäni erittäin suotavaa.

Surullista on että propaganda olettavasti toimii jälleen. Teuvo Tuulipuvulle enemmän merkitystä tuo raflaava otsikko kuin medialukutaito.

– piski

ps. Pyrin palaamaan Oulun yliopiston raportoimaan tutkimukseen nuorten kannabiksenkäyttäjien psykoosioireista heti kun saan kaiken oleellisen materiaalin käsiini.

« Older entries