– Miksi ihmiset eivät luota toisten kykyyn hallita omaa toimintaansa?
– Koska kaikki eivät siihen pysty.
– Tarkoittaako se, että he jotka eivät luota muiden kykyyn hallita itseään, eivät koe olevansa itsensä hallinnassa?
Jokaisen on välillä hyvä pysähtyä pohtimaan mielensä toimintaa. Ihmisinä meillä kaikilla on siunaus tarkastella tekojemme motiiveja välillisesti tai välittömästi. Mielemme voi käsitellä monimutkaisia abstrakteja käsitteitä ja jopa ”tarkastella tarkastelijaa tarkkailemassa” tai ”tarkastella tarkastelijaa joka tarkastelee tarkastelijaa tarkkailemassa.” Jos tipuit kärryiltä, pyydän anteeksi (hieman syyttäen suomenkielen epätäydellisyyttä) ja yritän tarkentaa ajatusta toisesta suunnasta.
Ego on se mielemme osa joka sisältää minäkuvamme. Ego kasvaa ihmisen kokemuksista, etenkin varhaisaikuisuudessa. Lapsuuden traumoilla on tunnetusti yhteys huonoon itsetuntoon, tai niistä itsenäisesti selviämisellä hyvään itsetuntoon. Minäkuva, identiteetti ja itsetunto ovat itseasiassa enemmän tai vähemmän synonyymeja egolle. Koska emme halua minäkuvamme tahraantuvan, emme tanssi tai laula julkisella paikalla ilman puitteita (instituutio, ryhmäpaine), tämä lienee jokaiselle tuttu esimerkki.
Itämaisessa hengellisyydessä egoa pidetään ’vääränä keskuksena.’ Ego on se osa ihmisen mielestä joka loukkaantuu, hyljeksii ja juonittelee kasvaakseen, muttei suinkaan pelkästään yhteiskunnan jarrujen ominaisuus. Tiibetiläinen munkkikin voi (ja yleensä) omistaakin egon, jos hän esimerkiksi pitää saavuttamiaan korkeampia tietoisuudentasoja merkkinä paremmuudestaan. Munkit pyrkivät askeettisella elämäntyylillään eroon egostaan, koska sen katsotaan haittaavan valaistumisen oivaltamista. Toisenlaisen näkemyksen esitti Anton LaVey, Saatanallisen kirkon perustaja. Hänen mukaansa ihmiselämän tarkoitus on palvella – eikä kieltää – maallisia haluja, nautintoja, mitä tahansa mikä tyydyttää egoa.
Uskoakseni alkoholi herkistää ihmisen egonsa oikuille. Agressiivisuus on huonosta itsetunnosta kumpuava reaktio uuteen kolhuun, kuviteltuun tai todelliseen. Flirttaileminen tuntuu egosta hellimiseltä ja mielenkiinnon osoittamiselta ko. identiteettiin. Itse sorrun alkoholin vaikutuksen alaisena erilaisiin psykologisiin leikkeihin, etenkin jos löydän ’pelaajia’ jotka eivät ole välittömästä lähipiiristäni, nautin onnistumisistani tai vaikutukseni jäljistä ja jälkikäteen manailen vapaalle päässyttä egoani.
Perinteisesti nopein tie egon tappamiseen on ollut psykedeelit vahvoina annoksina. ”Ihmismieli hajoaa ja kasaantuu uudelleen.” Jos henkilö haluaa pitää egonsa ja taistelee mielen hajoamista vastaan, sen todennäköisempää on huonon tripin saaminen. Myös kannabis voi auttaa egon tappamisessa, hitaasti avaten alitajunnan ovia niihin muistoihin, joista ego on rakentunut – ja ehkä tällöin ollen miellettyvämpi tapa, sekä syy miksi hampuusit ovat yleisesti rauhaa rakastavia, vapaan kasvamisen kannattajia.
Mutta onko meidän pakko tappaa egomme saavuttaaksemme riippumattoman onnellisuuden? Siitä en ole varma, mutta uskon että todellisen tahdon löytämiseen tarvitaan tieto & ymmärrys egosta.
Perinteisesti ulkoisen todellisuuden armoilla oleva ihminen on sokea egonsa tuomille seurauksille. Väärin toimimisen jälkeen saatetaan pyytää anteeksi, mutta jos tuo väärä toiminta olisi huomattu egon haluksi täyttymiselle, ei ehkä tarvitsisi pyydellä anteeksi. Ego myös on yleinen syy fanaattiselle (kuten logiikanvastaisen huumemyöntei-/vastaisuuden) käyttäytymiselle ja kyvyttömyydelle hyväksyä uutta tietoa (koska uusi tieto saa egon näyttämään moraalisääntöjensä puitteissa ’huonolta’).
Vasta kun on olemassa tieto & ymmärrys, voi tahto alkaa laajentamaan valtaansa – ja toivottavasti yli haitallisten luonteenpiirteidemme. Tämä ei tarkoita että egoa tarvitsisi kadottaa lopullisesti (ottamatta kantaa valaistumis -kysymykseen), mutta hallintaa ei voi olla ilman tietoa & ymmärrystä siitä, mitä pyritään hallitsemaan. Tahdon nostamiseksi vallan kahvaan riittää se että oivaltaa tarkkailevan tarkkailijaa tarkkailemassa.
– piski
Osholle, Learylle, Jungille, McKennalle, Wilsonille, Wattsille sekä muille egonsa tappamisesta saarnanneille psykologeille ja filosofeille.
ps. Mielestäni psykologian tutkimiseen tai opettamiseen ei panosteta nykyään riittävästi. Tämän blogauksen tiedot on muisteltu lukuisasta määrästä luettua, katsottua ja kuunneltua materiaalia, sekä tietenkin omista kokemuksista ja keskusteluista.
pps. Jos luit tämän blogauksen, etkä jättänyt huonoa palautetta, ruokit egoani.
ppps. Viimeinen kappale editoitu 15.6., klo 4.20. Nyt sen pitäisi olla täydellinen