Sunnuntain hesarin alanurkassa pienen hampunlehden. Viidentoista gramman lätkäpalan alueella buffattiin maanantaina ilmestyvää artikkelia. Mediaseksikäs kannabiskeskustelu myy kyllä itse itsensä.
Toimittajan esille nostamat lainaukset ovat pelottavan hyökkääviä.
Jopa niin paljon että sai minut hetkeksi putoamaan syvälle konttorituoliini.
Äidin taistelu – Perhe voi vain katsella, kun kannabis vie pojan yhä syvemmälle masennukseen.
Tällä kärjellä lähdetään rakentamaan henkilökuvaa parikymppisestä pojasta, jolle lääkäri on diagnosoinut kaksisuuntaisen mielialahäiriön, mutta jonka ailahteleva käytös johtuu tosiasiassa kannabiksesta. Hänen vanhempansa menevät yleisavaimella hänen asuntoonsa ja löytävät hänet roskien ja hamppuparafelian keskeltä. Lisäksi hän on laihtunut kymmenen kiloa ja kärsii aknesta sekä vatsaongelmista, unohtamatta väkivaltaisia purkauksia.
Artikkelin asenne on mielestäni aika yksioikoinen, vaikkakin henkilökuvana ja yksittäistapauksena hyväksyttävä journalistinen tuote, mutta jättää auki kysymyksiä joihin olisi oleellista vastata.
Entä jos nuorella miehellä on päihdeongelmansa lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö? Johtuuko hänen aknensa ja vatsavaivansa kannabiksesta vai esimerkiksi huonosti valmistettuun öljyyn jääneestä butaanista? Voiko kannabiksen käyttäjä oikeasti laihtua kymmenen kiloa vai onko se pikemminkin merkki amfetamiinin käytöstä? Tai miksi aiemmin vain ruoka-artikkeleita kirjoittanut toimittaja aloittaa ja päättää yhden episodin keskustelussa eräästä tärkeimmistä kansanterveydellisistä kysymyksistä lauseeseen ”Potilas maksaa siitä tuhansia euroja vuodessa, eikä tehosta ole tieteellisiä todisteita”?
En aio alkaa hesarilta tivaamaan vastauksia, tyydyn vain toteamaan kuten toverini – pisteet laski silmissä. Tinahattuiset voivat pohtia lakiin kirjattua pykälää päihdevalistuksen tärkeydestä, jutun tilaajasta ja riippumattomasta mediasta.
Tosiasia on että median täytyy aina esittää negatiivinen puoli päihteistä, oli se totta tai ei. Tai pakkokin on vain näennäinen, kukaan ei vain halua että teini piikittää itseään ojassa heidän vuoksi, tai saada syytettä rikokseen yllyttämisestä. Negatiivisten ilmiöiden tosiasiallisuus olisi toki toivottavaa journalistista toteutusta.
Omalta osaltani…
Kynäni alkaa tylsistymään, kuten aktiivisuudesta ja tekstin tasosta on tänä syksynä näkynyt. Olen vakavasti harkitsemassa pillien pussittamista pysyvästi ja jättämässä kansalaisjournalistisen toiminnan tämän blogin osalta. Ehkä on otollinen aika etsiä uutta perustaa toisenlaisista julkaisuista. Ehkä kehitän viimeisen tarpeellisen hamppuportaalin. Ehkä pakenen intiaan, kuten äitini ehdotti.
Sitäpaitsi siemenestä on kasvanut kukkiva kasvi, joka pian kylvää koko maan. Hyvät ideat on jalostettu muiden toimesta ja niistä versoo uusia ratkaisuja propagandapolitiikan aiheuttamille solmuille. Tuore ruohonjuuritason diversiteetti innovoi järjen puolesta puhujia ja tuo uskoa niille jotka jaksavat käydä taistelua omalla kalustollaan. Kaiken takana on maailmankatsomusten konflikti joka selviää logiikan lakien mukaisesti.
Keskiviikon Maria! -ohjelmaa odotellessa voi lukaista nopsasti päivän uutiset ja piipahtaa foorumilla, selailla tarpeellista tavaraa, kenties miettiä miksi 30g:n piripussista todistesäilöön päätyi vain 20, tai miksi Tonylla oli niin paljon vauhtia päällä? Juna kulkee alamäkeen jokatapauksessa.
– piski
ps. Asiaa puhuu myös Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutin johtaja Kauko Aromaa. 52 min – kuunneltavissa ainakin marraskuun ajan.
Hamppublogi 