Syntisen kallis kaupunki

Pysähdyn kevennetyn lastini kanssa ensimmäiseen koffariin pakoon tihkusadetta, tekemään toimintasuunnitelmaa. Makuupussini ei pelasta minua sateelta. Edessä on kylmä yö.

Damin kahvilat eivät ole juurikaan muuttuneet, ei näy digitaalisia näyttöjä, monessa pienemmässä paikassa menu löytyy edelleen baaritiskiltä ja menusta usein löytyy myös avaruuskakut. Päädyn Blues Brothers -teemaiseen siistiin kaksikerroksiseen koffariin, sopiva paikka miehen jolla on missio levähtää. Hinnoissa siintää damilisää noin puolet muuhun hollantiin verrattuna, tuplasti tuotteesta riippuen. Budjettimatkaajalle ei kaupunkia voi suositella, jos kahvii maksaa kolme euroa.

Oli ikävä jättää Maastricht, mutta läksiäiset olivat mahtavat. Päädyin bileisiin vallattuun satamarakennukseen josta löytyi baaritiski ja paikallisia artisteja keikalla, sekä rehellisesti hauskan näköinen portugalilainen nimeltä Alex.

Liian kallis kuuden euron hasajoopeli alkaa olla viimeisillään kun huomaan kyvyttömyyteni kostuttaa suutani tyhjällä kahvikupilla. Jano antaa hyvän syyn uhmata tihkusadetta, joten kierrän asemalla minimiin kevennetyn varustukseni ylleni ikävöiden jumissa hukkaamaani schemaghia.

No, se oli löydetty, joten se kuuluikin takaisin kiertoon. Mahtava huivi, tuokoon onnea seuraavalle hipilleen.

Kauppakadulla jano kuljettaa minut lähimpään Subwayhin; pullo vettä, 2e. Turistikojussa kiiltää huiveja. Samannäköisiä, mutta ei mitään läheskään yhtä lämpimää. Myös seuraavassa, mutta toisaalta hyllyjen valikoma on lähes identtinen. Kuulen musiikin kadun päästä, alan siis olla lähellä kaupungin aukiota. Sade lakkasi, mutta oletettavasti vain hetkeksi. Nurkan takaa kajastaa kirkas valkoinen valo.

Kämppä damista, moeilijk toegang

Asunnon saaminen hollannista voi tuottaa vaikeuksia. Osa vuokratoimistoja ottaa välityspalkkionsa vuokraajalta, yleensä noin kuukauden vuokran suuruisen. Toiset välitysfirmat tarjoavat palveluaan muutaman kympin kuukausihinnalla, tosin asunnon löytämiseen useimmin vierähtää kuukausi jos toinenkin. Toisaalta, asuntoja on myös saatavilla ilman vuokratakuuta.

Luonnollisesti Amsterdamissa kysyntä on suurin ja vaikka tyhjiä asuntoja olisi, ne eivät välttämättä ole vuokrattavana. Toistaiseksi hollannissa on ollut laillista asuttaa vuoden käyttämättömänä ollut asunto, kutsumalla poliisin tarkastamaan vallatun asunnon laillisuus. Mutta laki muuttuu lokakuun alussa.

Ymmärrän siis miksi tämä kasvava mielenosoittajajoukko on kerääntynyt kirkkaasti valaistun, telttojen ympäröimän fallossymbolin äärelle, kuuntelemaan musiikkia, verkostoitumaan, käyttämään päihteitä ja juhlimaan kuin Taideslummissa konsanaan. Vaihdettakoon nyt tuomiokirkkomme kuninkaanpalatsiin.

Uusi sadekuuro ajaa minut kansallismonumentin juurelle jossa törmään samaan pieneen portugalilaiseen hippiin kuin edellisiltana Maastrichitssa. Nauramme asialle ja siirrymme spliffien käärimiseen. Hän odottaa ystäviään saapuvaksi, ystäviä jotka osoittautuvat kahdeksi nuoreksi naiseksi, joilla sattuu sopivasti olemaan ylimääräinen teltta.

Now hey, what else could I say;

the lord giveth, giveth all that thy might need to feed, to sleep – all for the man with the mission.

– piski

Rajaviivoilla

Aurinko nousee viileässä syysilmassa kun hoiperran kahden euron lentokenttäkahvini kanssa kohti bussipysäkkiä, jolla kourallinen matkaajia jo odottaa kyytiään. Euroopassa välimatkat ovat lyhyitä ja lennot halpoja. Ihmiset iloisempia, eikä ulkoasuasi tarvitse kuumottaa, kunhan muistat hymyillä.

Muutamaan otteeseen etelä-hollannin on mainostettu vähentävän coffeeshop-tarjontaansa huumeturismin vuoksi. Turismia valvotaan joka koffarin ovella skannaamalla asiakkaan henkkarit  tietokantaan, mistä näkyy josko ko. henkilö on käynyt liian useassa koffarissa asioimassa päivän aikana. Käytännössä naapurimaasta ajellaan vähintään kerran viikossa, kavereiden kera tai kavereiden luokse, jonne blossea on varastoitu. Kotimatkalla tullimies katsoo vain passia.

Toinen radikaali muutos on tullut EU:n tupakointikiellon vuoksi. Lähes jokaisen coffarin poltto-osasto on suuri lasikaappi, johon onneksi ja tietenkin saa viedä ostamansa juomat mukanaan. Mikserinä käytetään lähestulkoon poikkeuksetta tupakkaa. Alkoholia etelän coffareissa ei juurikaan myydä.

Muutosvaihe on ilmeisesti ollut vireää laitetoimittajille, sillä lasikopin ja skannauskaluston lisäksi listat löytyvät digitaalisena. Samaan syssyyn on hankittu dj-kalustoa ja televisioita joilla viihdyttää ajatuksiinsa uppoavia asiakkaita vaikka Babarilla, futiksella tai surkuhupaisalla tosi-tv:llä. Kourallinen koffareita kulkee vielä siirtymäajassa ja onkin mahdollista että nämä ovat niitä ”karsittavia coffeeshoppeja”, jos direktiivien edellyttämiä muutoksia ei tehdä ajoissa. Harmi sinänsä, sillä vaikka hollannin lasikuutiot ovat huomattavasti miellyttävämpiä kuin suomen vastaavat, mieluummin istun tiskillä spliffini kanssa.

Black Widow

Tällä hetkellä letkeimmän meininkini löydän kaupungin syrjäisimmästä listatusta coffarista. Alakerran tupakointihuoneessa nuoret pelaavat bilistä ja snookeria heikkokuntoisilla pöydillä. Nurkassa toinen porukka pelaa foosballia kun taas flipperi seisoo käyttämättömänä. Ei televisiota. On sunnuntai ja tuntuu että olen vahingossa tehnyt kolmen vuoden tekemättömistä töistä kolmanneksen istumassa kahvilla. Alakerran tiskiltä neljällä eurolla lunastamani joopeli oli kuin liukuhihnalla kääritty. Hyvä sellainen. Kuten sitä seurannut blunttikin.

Sunnuntaina on rauhallista. Monet ajanviettopaikat ovat edelleen auki, rauhallisella asiakaskunnalla. Ulkoilma on selkeä kun kohta vaellan kohti väliaikaista asuntoani, ehkä EasyGoingissa poiketen, ehkä hiukopalaa snägäriltä mukaani nykäisten, ken tietää. Mutta huomenna on valmistauduttava tulevaan matkaan kohti Rotterdamia ja Haagia. Toivon että vähäinen kertynyt kielitaitoni ja erään belgialaisen hakkerin opettamat kikat kantavat perille saakka mutkattomasti, viestien.

Viiden päivän aikana olen käynyt katsomassa kymmenen coffaria, polttanut noin 4g hasista, 5g kukkaa ja nähnyt yhden psykoositapauksen. Ja muurin jolla d’Artagnan kuoli.

Unohdinko jotain? Kerron sen sit seuraavalla kerralla.

– piski

ps. SpaceCakes are ’verboden’.

The Amsterdam Experience

Luulen, että poltimme kukkaa lähemmäs parilla sadalla eurolla ja jos ei kukkaa, niin kaikki käyttämämme päihteet yhteensä ylittivät tuon marginaalisen viidesosan yhden henkilön reissubudjetista. Nyt viikkoa myöhemmin en halua ajatellakkaan kannabista, vaikka tiedän että reilun tuhannen kilometrin päässä, tälläkin hetkellä, syttyy ja sammuu monta jointtia.

Olen saanut varmistuksen kieltolain vaikutuksista. Siellä, missä joku päihde on laillista, ihmiset eivät saa nauttimisesta samanlaisia kicksejä, kuin huumeturistit, jotka matkustavat paikan päälle varta vasten päihdettä nauttimaan. Mutta huumeturistikin yllättyy, kun ensimmäisen illan jälkeen toleranssi on niin korkealla, että päihtymisestä tulee yllättävän vaikeaa. Toki, hotellin alakerran ravintolassa on suurikokoinen bongi ja hyvää kukkaakin löytää kun vähän jaksaa etsiä, mutta vaikka kuinka polttaisi, ”pilvi” ei kestä puoltakaan tuntia ja pienestä jumista tulee normaali olotila. Itse asiassa väsäämisestä tulee vaiva – helpompaa kävellä coffeeshop Babaan ja tilata space muffin.

Mitä muuta Amsterdam on kuin mukavia ihmisiä, koiria ilman hihnoja, turistiloukkuja ja kirjavaa valikoimaa erilaisia päihteitä? Tietenkin seksiä, kanaaleita, puhtaita maitotuotteita, kulttuuria ja historiaa, olutta sekä kirjava valikoima erilaisia laittomiakin päihteitä. Huumeturisti tai seksituristi, Amsterdamiin olet aina tervetullut. Se mitä et kerkeä kuluttamaan paikan päällä, voit kuljettaa kotiin stealth pilleripurkeissa tai haju/vesitiiviissä gramman vetoisissa pusseissa. Jos Suomen tullimiehet ei kuumota, osta mukaan pullo kannabis absinttia tai Aqvaa (sisältää 40mg kookapensaan lehteä).

Ja miksipä kuumottaisi. Nuo vihreähaalariset rajojemme vartijat tietävät ettei koiraa kannata kuljettaa keskellä damista saapuvien laumaa, sillä Jeppe merkitsisi joka kolmannen takkiin tarttuneen hajun perusteella. Vihreitä haalareita ei ole riittävästi käymään läpi kymmentäkään hampunhajuista matkustajaa kerralla. Näin pieniä määriä yksityiseen käyttöön tarkoitettuja Suomessa laittomia päihteitä lipuu maahan huomaamatta, Hollannin tuliaisina.

Laitontahan moinen toiminta on, vaikka sitten kyse olisi tuliaisista. Väärin se ei kuitenkaan ole, niin kauan kun kyse on henkilökohtaisesta käytöstä. Hollantilaiset ovat nääs hoksanneet – toisin kuin suomalaiset – että yksilöllä on täysi oikeus omaan mieleen, terveyteen ja omaisuuteen. Henkilökohtaisen määräämisoikeuden varjolla on sallittua kaikki, psykedeeleistä turistikaupan kokaiinipurkkeihin, -peileihin ja -pilleihin, vaikka itse päihteiden massatuotanto onkin kiellettyä samojen kansainvälisten sopimusten perusteella, mitkä Suomikin on allekirjoittanut.

Yhteisistä kansainvälisistä sopimuksista huolimatta valtioista löytyy eroja kuin sieniä sateella. Hollannin päättäjät tuntuvat oikeasti pohdiskelevan eettisiä asioita, kun paikallislehti kertoo pääministerin kutsuneen Kiinan lähettilään puhutteluun koskien Tiibetin tilannetta. Ikäraja kaikille laillisille päihteille on 16, vaikka suurimpaan osaan koffareista pääsee vasta 18 täyttäneet. Koirat saavat kävellä vapaasti kaupungilla, kunhan omistaja on mukana. Punaisten lyhtyjen alueella tytöt keikistelevät alusvaatteisillaan ikkunassa, jopa päivisin.

Kaikista näistä moraalisista ja kansanterveydellisistä ”ongelmista” huolimatta paheiden pesä ei ole palanut tai romahtanut. Itse asiassa, kokiessani Hollannin kadut, maa näyttää voivan huomattavasti paremmin kuin oma sivistysvaltiomme..

– piski

Sananen matkustamisesta

Pääkaupugin paine kävi liian rankaksi. Sumussa jouduimme vetäytymään viikonlopuksi Utrechtiin, huonoon budiin kyllästyneinä ja väsyneinä. Kuuden euron junalipun päässä sijaitseva Utrecht oli kokemus omanlaatuisensa. Hollantilainen kuin Amsterdam, jointin palaessa keski-ikäisen pariskunnan pöydässä ruokaravintolassa. Epäilykseni alkaa vahvistua, koko laaja Hollanti velloo savunsumuisessa tyytyväisyydessä hoitaessaan päivittäisiä asioitaan.

Mutta kaupungista toiseen, coffarista kolmanteen. Siitä huolimatta että osasin tehdä itsestäni täyden aasin black & whiten myyjän edessä, saimme ostettua 0,8g Mistyä kuudella eurolla. Siellä ei voinut levähtää, joten jatkoimme matkaamme pitkin paikallista kanaalinvartta lauantai-ruuhkassa. Kulkumme pysähtyi smartshoppiin, jonka miellyttävä myyjä onnistui iskemään mukaamme lsd- ja afrodisiac -opuksen lisäksi tuliaisia ja Psilocybe McKennaii -sieniä, sekä tiskin alta pari efedriinikapselia pitkien päivien piristeeksi. Coffeeshop Andersom tarjosi viimeisen levähdyspaikan kaupungilla, ennenkuin illan hämärtyessä söimme sienet ja kuljimme kohti hotellia…

Aamun sarastaessa avaan silmäni tyytyväisenä. Setä sieni oli hyvä minulle, mutten voi kieltää Kokopellistä hankkimieni tripstopperien – valerian kapseleiden ja glukoosimakeisten – ansiosta, varsinkin suomessa laiton valeriana auttoi rentoutumaan ja ottamaan selkeitä askeleita tajunnan tasolla toiseen, vakaasti ja ympäristöään tarkkaillen. Helpoin trippi, joka antoi vastauksia, mutta myös herätti kysymyksiä – kuten aina.

Hamppublogin nimeen olemme jo ylittäneet monelle ymmärtämättömän rajan, hampuusin hauskanpidosta sienimiehen tajunnanlaajentamiseen. Älkää välittäkö, mikään ei ole muuttunut.

Utrecht oli puolen tunnin junassaistumisen arvoinen. Coffareissa myytävä budi oli huomattavasti parempaa kuin damissa, alue edelleen turistiystävällistä ja kaupungin keskusta oli yhtä kotoisa kanaaleineen ja asuntoveneineen. Amsterdamin bulldogin lounge on kuitenkin yhtä kotoisa kuin aimmenkin. On aika kuitata tavarat huoneeseen, tarkistaa onko taskussamme painavat kannabispussit vielä laillisten raja-arvojen sisällä ja polttaa ylimääräinen pois lumisadetta jumittaen.

Matkustakaa, se tekee hyvää.

– piski

Matka pahuuden ytimeen

Hyvät lukijat, tänään se tapahtuu! Hamppublogin tehokaksikko matkustaa viikoksi Amsterdamiin, pahuuden sydämeen, huumeiden ja prostituution täyttämään rappiolliseen maailmaan, missä mikään ei ole pyhää. Pillerikauppiaat vaanivat jokaisen kulman takana ja ikkunoissa keikistelevät naiset saavat nuoret viriilit miehet pois tolaltaan.Se pelottelusta. Otetaan miellyttävämpi näkökanta. Olemme valmistautuneet kulinarismiin, paikallisten herkkujen maistelemiseen ja tunnelmasta nauttimiseen. Ehkä myös katselemme nähtävyyksiä. Ken tietää, minkälaisille poluille iloinen Amsterdam meidät houkuttelee.Omaa valmistautumistani en valitettavasti voi juuri kehua. Minulla ei esimerkiksi ole säännöllistä yöpaikkaa, vaan joudun harrastamaan hostel hoppingia. Tämä fakta aiheuttaa ikävää stressiä muutenkin neuroottisessa ihmisessä. Mutta toisaalta tiedän, että stressi häviää ja suunnitelmat selviävät kun ”kahvipuotien” kirjo levittäytyy silmiemme eteen ja hämäännymme: mistä ihmeestä aloittaisimme? Kun tämä päätös on tehty, helpotus on taattu.Jos läppäriäni ei varasteta heti ensimmäisenä päivänä, luvassa on erilaista raportointia, jumituksellista filosofiaa, coffeeshop-arvosteluja ja iloista ihmettelyä.Lopuksi siteeraan Raappanaa: ”Otan hammastahnaa, joo ja tietenkin pyyhkeitä.”ps. Hamppublogi saavutti 9.3. uuden kävijäennätyksen, peräti 37 uniikkia kävijää päivän aikana! Tästä kiitos teille lukijoille!