Opintoviikkoja ei ole kertynyt pariin kuukauteen, vaikka keväällä pitäisi olla valmistunut. Päättötyön aihe on hukassa, eikä hajuakaan millaisen duunin parissa kesän viettäisi, tai mihin kouluun sitä ensi syksynä hakisi. Kotiinkaan en ole soittanut pariin viikkoon. Äiti soitteli pari päivää sitten, mutta eihän sitä savuissa kehdannut vastata…
Nuorten syrjäytyminen on kasvava ongelma. Koulu tuntuu vaativan kaiken ajan, mutta antaa vain paperinpalan, joka kertoo potentiaaliselle työnantajalle kykysi selvitä vaadituista tehtävistä. Samalla aikaa ikkunan ulkopuolella kulkee maailma, joka ei pysähdy vaikka kuinka osoitat mieltäsi; tapahtui se sitten linnottautumalla yksiöösi, sulkemalla kännykkäsi tai viiltelemällä itseäsi.
Kun nuori sitten löytää tiensä – kaveripiirin tai sattuman kautta – huumepiireihin, tilanne muuttuu. Ensimmäinen jointti ja ahdistus katoaa. Ensimmäiset pössymässyt ja ruoka maistuu paremmalta kuin koskaan aiemmin. Ensimmäiset syvälliset keskustelut ilman sosiaalisia muureja kokeneemman hampuusin kanssa avaavat maailmankuvan kokonaan toiselle tasolle. Nuori on juuri löytänyt enemmän merkitystä elämälleen rikollisten maailmasta, kuin mitä laillinen yhteiskunta on pystynyt koskaan hänelle tarjoamaan.
Valheellinen porttiteoria on ensimmäinen asia joka aiheuttaa vahinkoa: ”Se joopeli kolisi vähemmän kuin perjantain kännit. Entäs ne muut aineet? Koliseeks noi mun masennuslääkkeet jos juon muutaman bissen pohjalle?”
Useita eri aineita käyttävät omaavat yleensä laajan tietämyksen useista päihteistä, mutta jos ystäväpiiri on myös rikollinen, esimerkki päihteidenkäytössä on huonoin mahdollinen: ”Joo, lähdetään scorettaa kylälle. Sen kiinalaismestan edessä on yks frendin frendi, jolla on poistaa blossee tai jotain. Onks sulla rahaa?”
Rikolliseksi leimautumiseen pysyvä tikki tulee kun jää kiinni viranomaisille. Rikosrekisteri tai H -merkintä aiheuttaa syyllisyydentuntoa, sekä tuhoaa hänen mahdollisuutensa saada töitä: ”Jahas, noin gramma ja piippu. Tämä on jo toinen kerta, enää et varoituksella selviä.”
Kun nuori on sekä itsensä, että yhteiskunnan mielestä huumeidenkäyttäjä ja rikollinen, ajatus leimaa pysyvästi hänen identiteettinsä. Vaikka hän ei koe omasta toiminnastaan olevan muita haittoja kuin yhteiskunnalliset sanktiot, hän ei usko olevansa enää hyväksytty ”lainkuuliaisen” perheensä luona. Toisaalta, niille jotka ovat kokeneet saman, rikosrekisteri voi olla eräänlainen statussymboli. Fakta on se, että jokainen ihminen viihtyy siellä missä hänet hyväksytään omana itsenään.
Vaikka jokainen tarina on hieman tätä monimutkaisempi, periaate on sama. Nuori kärsii enemmän tai vähemmän merkityksettömyyden masennuksesta aikuisuutensa kynnyksellä. Jos rikollisjärjestöjen ja nollatoleranssipolitiikan annetaan jatkossakin sanella huumekulttuurin raja-arvot, todellinen sosiaalinen syrjäytyminen jatkuu niiden huono-onnisten osalta, jotka löytävät elämälleen merkitystä väärässä seurassa.
Tarinan onnellinen loppu yleensä alkaa ennen yhteiskunnallista sanktiota. Kokenut hampuusi voi kertoa yrtin olevan sielun paras ystävä, sekakäytön pelkkä murheenhautaaja: ”Mikään lääketehtaan tai nappipajan tuote ei voi korvata luonnollista lähestymistapaa tietoisuutesi. Kannabiksen vaikutuksen alaisena et pääse itseäsi pakoon – sitä varten on alkoholi tai heroiini. Mikään todellinen muutos ei tapahdu hetkessä, mutta täytyy yrittää että se tapahtuisi. Tärkeintä on turvata itselleen onnellinen elämä, eikö niin?”
Valtion toistama viesti ”älä käytä huumeita” ei pure, koska kannabiksen osalta perusteluita ei ole. ”Älä käytä huumeita, koska muuten me rankaisemme sinua” vain nostattaa vihaa viestin lähettäjää kohtaan ja syö tahon uskottavuutta. Tarvitaan paheksumaton julkaisu, joka kertoo miksi, miten, milloin ja missä kannabiksen parhaat puolet korostuu ja negatiiviset minimoituu. Sellainen, joka voisi olla sinunkin kirjahyllyssäsi.
Muussa tapauksessa nuoren opastajana saattaa olla kuka tahansa, Ville Valaistunut tai Seppo Sekakäyttäjä.
– piski
Hamppublogi 