Hamppublogi

Päihteiden määrä kasvaa, niiden monimuotoisuus lisääntyy ja reitit joita pitkin ne kulkevat loppukäyttäjälle kasvavat. Ymmärrettävää että iäkkäämpi – jo maailmanmenosta jälkeen jäävä ihminen joutuu yksinkertaistamaan asiaa pystyäkseen luoman konkreettisen toimintamallin jos uusiin päihteisiin törmäisi, mutta ikävä kyllä tuleva sukupolvi joutuu kamppailemaan saman asian kanssa. Mitkä päihteet, ja etenkin mitkä päihdeyhdistelmät ovat potentiaalisesti hengenvaarallisia ja miksi on tärkein kysymys kokeilusukupolvelle.

Alkoholin, tupakan ja kannabiksen vaarallisuuden lukijamme varmaan jo tietävät, joten en aio toistaa itseäni. Amfetamiinin, kokaiinin ja heroiinin kanssa on olemassa yliannostusriskinsä. LSD:n ja Psilocybe -sienten yliannostustapauksia ei olemassa, eikä Spicen ja Kratomin yliannostustapauksia myöskään ole tiedossa. Ekstaasiin kuolleita on jonkin verran, mutta yleisesti ekstaasin aiheuttamat kuolemat johtuvat nestehukasta.

Sekakäytössä mennään askeleen pidemmälle. Usean eri aineen vaikutus voi aiheuttaa terveydelle äärimmäisen vaarallisen tilanteen. Yleisin sekakäytön toinen päihde on alkoholi. Arviointikyvyn heikentyminen on vaarallisin alkoholin aiheuttama ongelma, jolloin myös tiellä tappava ”liika rohkeus” aiheuttaa yliannostustapauksia. Kemiallisilta vaikutuksiltaan hengenvaarallisiksi kerrottuja yhdistelmiä ovat alkoholi + gamma, reseptilääkkeet, ekstaasi tai amfetamiini (afaik tässä järjestyksessä).

Haluaisin kertoa teille kaikki hengenvaaralliset yhdistelmät. En aio loukata itsepäätäntävaltaanne sanomalla että älkää käyttäkö mitään, kun ette kerran tiedä mitkä ovat vaarallisia ja mitkä ei – tiedän että kuitenkin tulette nauttimaan jotain. Haluaisin kertoa, mutten voi koska en tiedä. En tiedä, koska minulla ei ole varaa palkata tutkijoita tekemään varmaa tietoa.

Mutta valtiollamme on.

Tehokkain tapa vähentää huumekuolemia on kertoa huumeiden käyttäjille mikä aiheuttaa huumekuolemia. He eivät usko että ”huumeet aiheuttavat huumekuolemia” koska he tietävät että yleisin – huumesodan kulmakivi – kannabis, ei ole neurotoksinen tai muutenkaan hengenvaarallinen. He tietävät että vaaralliseksi luokiteltu huumausaine sisältää yliannostusriskin, mutta tietävät myös miten kaukana se on normaalissa viihdekäytössä. Mutta on olemassa asioita, joita kukaan heistä ei tiedä.

Erääseen asiaan korkealla istuvan selkärangan pitäisi taipua. Pamfletti, huumeoppitunti yläasteella tai nettisivu joka kertoo ”älkää käyttäkö, mutta jos käytätte älkää ehdottomasti käyttäkö näitä yhdessä” kertoo myös haittojen vähentämisen politiikan hyväksymisestä. He uskovat että sen tien päässä siintää kaikenlaisen lääke- ja yksityiskäytön salliminen, päihteestä riippumatta. Ehkä he ovat oikeassa, ehkä eivät.

Mutta voisitteko pliis miettiä lapsia! Huumekuolemat ovat turhia kun suurin osa sekakäyttöä harrastavista on nuoria opiskelijoita, joilla on puolisoita, perheitä, ystäviä ja sisaruksia. Heillä on sisälukutaitoa, he osaavat arvioida lähteitään objektiivisesti ja kokeilunhalua, mutta myös halua nähdä seuraavakin päivä. Missä siis viipyy varma tieto hengenvaarallisista yhdistelmistä? Vai onko korkealla pallilla istuva selkäranka liian suora tehdäkseen poliittisia myönnytyksiä jotka pelastaisivat ihmishenkiä?

Liberaalin lainsäädännön Hollannissa pidetään huoli että kuka tahansa voi ottaa selvää mitä hänen saama aine on ennen nauttimista, oli se sitten myyntikiellossa oleva päihde tai ei. Kuka tahansa pystyy kysymään aineiden yhteisvaikutuksia, koska sieltä löytyy asiantuntemusta aiheesta – asiantuntemusta joka pelastaisi henkiä, mutta joka ei sovi meidän valtioon koska se antaisi ”väärän kuvan” huumeista.

– piski

ps. Konemetsä -tapahtumassa annettiin yli 100 huumausainesakkoa, ehdoton valtaosa kannabiksen käyttörikkeitä. Samalla kun lehdistö painotti ”LSD-bileitä metsässä” he unohtivat kertoa että kyseisellä musiikkifestivaalilla oli kaikkein vähiten järjestyshäiriöitä tai pahoinpitelyitä tänä kesänä.

MS-potilas kysyi blogissaan tämän kirjoituksen päätteeksi todella aiheellisen kysymyksen: ”Mitä tapahtuu, jos minä jään kiinni?”

Kävipä itselleni niin, että minä todellakin jäin kiinni, joskin hieman toista kautta.

Kuten olen monesti kertonut, kärsin synnynnäisestä karsastuksesta ja siihen liittyvistä kivuista ja ilmeisesti myös silmänpaineongelmista.
Alkuvuodesta olin tilannut Hollannista Kratom-lehtirouhetta, joka sisältää mitragyniiniä. Se on tryptamiineihin kuuluva psykoaktiivinen aine, joka ei kuitenkaan ole hallusinogeeni, vaan vaikuttaa lähinnä myy-opiaattireseptoriin. Tarkoitus oli pitää rouhetta tallessa pahan päivän varalta, sillä yhden aikaisemman kokemuksen perusteella se lievittää kipua merkittävästi silloin kun muuta lääkettä ei ole saatavilla, ja silmän lihakset päättävät sanoa naks. Periaatteellisesti olen pysynyt erossa opiaateista ja niiden sukulaisista,  mutta tässä asiassa jouduin antamaan itselleni periksi, sillä lääkäriltä saamani kipulääkitys on ollut tehotonta. (Burana, anyone?)
Tilatessani rouheeni tarkistin kolmesta paikasta, ettei mitragyniini ole lääkeaineluettelossa. Yksikään näistä kolmesta lähteestä ei maininnut sitä, eikä nimeä Kratom. Siispä tilasin 10 grammaa jauhettua Bali Kratomia, miedointa saatavilla olevaa.

Vain muutama päivä tilaukseni jälkeen Kratom nostettiin tietoisesti ja järjestelmällisesti otsikoihin ”vaarallisena uutuushuumeena”. Syynä oli ilmeisesti aineen helppo saatavuus: useat smartshopit myivät sitä netitse Suomeen. Seuraavana päivänä se olikin jo lääkeaineluettelossa. Jäin siis jännittämään, miten paketilleni käy.

Minulla oli huono tuuri, ja paketti jäi tulliin. Puoli vuotta kului. Viime keskiviikkona, aamulla kello kymmenen, ovikello soi ja sen takana seisoi neljä kaapin kokoista miestä. Minulle kerrottiin, että minua epäillään lääkerikoksesta ja että asuntoni tutkitaan. Kotietsinnässä minulta löytyi hamppua (onko joku yllättynyt?) mutta onneksi melko vähäinen määrä, sillä stashi kumisi tyhjyyttään ja jäljellä oli vain puoli pesällistä, jonka olin jättänyt piippuun.

Minut vietiin kuulusteltavaksi, missä kerroin tilanneeni Kratomin kivunlievitykseen ja samasta syystä polttavani kannabista. Kerroin myös mitragyniinin laillisen statuksen tilaushetkellä. Sain lopulta syytteet lääkerikoksesta, huumausainerikoksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta. Samalla jouduin antamaan poliisille tunnistetiedot, mukaan lukien sormenjäljet ja DNA-näytteen.
Annoin syyttäjälle suostumukseni hoitaa asia paperityönä. Minulla ei ole tällä hetkellä voimia eikä rahaa alkaa käräjöidä asiasta, vaikka mieli tekisikin. Rangaistuksena saan todennäköisesti sakkoja.

Se, mihin huomioni tämän koko kahden tunnin kotietsintä- ja kuulustelushown aikana kiinnittyi, oli virkamiesten asenne tilanteeseen. Kun itse tärisin säikähtäneessä adrenaliinipuuskassa, eräs viranomaisista sanoi: ”Ei sun kannata stressata. Tää on ihan pikkujuttu ja sä saat vaan sakot. Eri asia jos oltais löydetty sun kotoa pino essoja, mutta aika selväähän se on ettet sä oo mitään tehny. Laki vaan on laki.” Keskustelin hänen kanssaan tovin, ja selvisi, että asenteet virkamiestenkin hierarkiassa ovat muuttuneet. ”Vaikka totta kai meitäkin on moneen junaan”, hän lisäsi.

Konservatiivinen päällystö ja heidän jälkikasvunsa ovat ilmeisesti juuttuneet höyryjunassaan 1950-luvulle. Järjestelmässä on vikaa, jos järjestelmän osatkin jo alkavat pitää toimintaansa kannattamattomana. Järjestelmässä on vikaa, jos kipuihinsa parannuskeinoa etsiviä ihmisiä ratsataan vain koska laki sanoo niin, ei siksi että jotain oikeaa aihetta olisi.

Minussa on vikaa, koska olen sairas. Järjestelmässä on vikaa, koska olen sen tunteettomissa silmissä sairas rikollinen.

949200