Hamppublogi

Viestinnän alalla työskentelevien peruskoulutukseen kuuluu sanojen ymmärtäminen. En viittaa lukemiseen, vaan sanojen merkityksien käsittämiseen. Osan ymmärrämme helposti, osa vaatii ponnistelua ja pohdiskelua. Todella vaikeita ovat ne, joiden kulttuurin muovaama alkuperäinen käyttötarkoitus poikkeaa nykyisestä käytöstä. Merkityksien maailma on monimutkaisempi kuin itse päihdekysymys, eikä asiaa helpota (symbolien) merkityksien manifestoituminen yksilön semanttisen kartan pohjalta.

Ajauduin joskus keskusteluun siitä, kuinka julkisessa keskustelussa käytetyt päihteiden kutsumanimet vieraannuttaa kokemattomat ihmiset niiden todellisista vaikutuksista. Tilanteen korjaamiseksi keskustelun toinen osapuoli olisi halunnut alkaa kutsua alkoholia huumeeksi, kun taas itse olisin lopettanut kokonaan huume -sanan käytön ja kutsunut kaikkia päihteitä laillisiksi tai laittomiksi päihteiksi.

Yhdysvalloissa vastaavaa kielikulttuurillista dilemmaa ei käsittääkseni ole. ”Drug” merkitsee sekä lääkettä että huumetta. ”Illegal drug” taas laitonta lääkettä tai huumetta. Suomalainen ymmärtää jälkimmäisen käännöksen oikeaksi, kuten myös ”illegal narcotic”, vaikka jenkki puhuisi laittomasta nukutusaineesta. Sanalle huume ei löydy vastinetta amerikan englannista. Sana ”huume” tarkoittaa suomessa ”huumausainelistalla esiintyvää kemikaalia, kemiallista yhdistettä tai kasvia.”

Juuri tämän vuoksi ”huume” on hyvä propagandasana. Kun julkisessa keskustelussa käsitellään laittomia päihteitä, ne niputetaan saman merkitsijän alle. Kaikki laittomista päihteistä luettu ja kuultu tallentuu sanan ”huume” assosiaatiokarttaan. ”Huume” merkitsee kannabiksen lehteä, hasista, heroiinia, neulaa, psykoosia, yliannostuskuolemaa ja niin edelleen, muttei koskaan alkoholia tai sen vaikutuksia. Julkinen sana kertoo mielellään että kuolonkolarin toinen osapuoli oli huumeiden vaikutuksen alaisena, muttei koskaan minkä huumeen.

Remu Aaltonen saa syytteet huumeissa ajamisesta | IL 4.12

Ainoa yhteneväinen tekijä kaikilla huumeiksi kutsutuilla päihteillä on se, että niiden nimet on kirjoitettu samalle listalle. Niillä ei ole samanlaisia psykoaktiivisia, henkisiä, fyysisiä tai sosiaalisia vaikutuksia kuten muilla listan tuotteilla. Ne kuuluvat listalle, sillä ne ovat päihdyttäviä, mutta ei kuitenkaan alkoholia.

Aikaisemmissa blogauksissa käytin ”sekakäyttö” -sanaa rakentamaan ensin negatiivisia tuntemuksia ja myöhemmin hyväksyvään sävyyn. Päihdekeskustelu on vaikeaa aluetta. Ihmisten omaamat merkitykset tietyille sanoille ja käsitteille poikkeavat muiden kokemista merkityksistä. Joillain yksilöillä merkitykset venyvät käyttö- tai lukutilanteen mukaan.

Koska keskustelu on tabu, yhteisen merkitysmaailman ei-harrastajille luo valtamedia, kun taas harrastajat oppivat merkityksien moniulotteisuuden toimiessaan asian ja asiaa tuntevien ihmisten kanssa päivittäin. Ajatus kääntyy väkisinkin todellisuuden kuilun kasvamiseen käyttäjien ja ei-käyttäjien välille, mikä vuorostaan heikentää mahdollisuuksia toimivaan dialogiin kaikkialla kulttuurissamme.

Summa summarum, minkä päihteen vaikutuksen alaisena Remu oli, mitkä olivat päihteen konkreettiset vaikutukset hänen suoritukseensa ja miten valtio hyötyy rankaisemalla häntä? Tai, kummalla puolella kuilua on todellisempi käsitys päihteiden monimutkaisesta luonteesta: kokemattomilla vai kokeneilla?

– piski

Kovin usein kuulee kuinka pelkoa alkoholin ja kannabiksen sekakäytöstä käytetään perusteeksi SKY:n ajaman depenalisaation toimimattomuudelle. Keskustelu ei tunnu etenevän tätä pidemmälle, vaan kyseisten päihteiden konkreettiset ja kumulatiiviset vaikutukset jäävät juupas-eipäs -väittelyn varjoon. Tietämättömyys johtaa tuntemattoman pelkoon, eikä sanaan ”sekakäyttö” liittyvät merkitykset helpota asiaa. Ongelma on vastaavanlainen kuten sanassa ”huume.” Koska aiheesta ei ole tutkimusta, yritän nyt selventää kaikille tilannetta viimeisen viiden vuoden aikana kuulemani, lukemani, tarkkailemani ja kokemani perusteella.

Kyseisillä päihteillä on olemassa fyysiset ja henkiset vaikutukset. Kulttuurilliset tekijät vaikuttavat nautittuun määrään ja sitä kautta ilmeneviin vaikutuksiin.

Alkoholi:

• Kohtuullinen annos (nousuhumala) rentouttaa mieltä ja ruumista, estot vähenee. Sosiaalinen päihde.
• Keskisuuri annos aiheuttaa motoriikan heikkenemistä (hoipertelua ja lasien kaatamista), hilpeyttä, keskittymiskyvyn heikkenemistä.
• Suuri annos johtaa usein aggressiivisuuskynnyksen laskemiseen. Estot ovat vähentyneet ja väkivaltaisia ristiriitoja saattaa puhjeta muiden juopuneiden kanssa. Pahoinvointi.
• Tappava annos johtaa juoppohulluuteen (delirium tremensis, jonka aikana moni koira on ammuttu viinapiruna) tai alkoholimyrkytykseen.

Kannabis:

• Pienestä annoksesta keskisuureen rentouttaa mieltä ja ruumista, sekä aiheuttaa hilpeyttä, mutta ajatuksenkulku poikkeaa alkoholipäihtymyksestä. Toimii monessa tilanteessa, sosiaalisena päihteenä, kauppareissun tai siivouksen piristäjänä (arkisesta asiasta iloinen kokemus) tai mietiskelyn tehostajana.
• Suuri annos aiheuttaa ajatuksiin tai musiikkiin uppoutumista ja väsymystä.
• Tappavaa annosta ihminen ei pysty nauttimaan, mutta suuret määrät voivat laukaista päihteen vaikutuksen aikaisen psykoosin.

Kun ihminen polttaa kannabista, hän on pilvessä. Kun tämä sama henkilö alkaa juomaan alkoholia, niin alkoholin vaikutukset tulevat pelkkää alkoholia pienemmillä määrillä ja nopeammin. Hilpeys saattaa kestää pitkiäkin aikoja. Toimintakunto säilyy aamuyöhön asti, kunhan:

1. Nautitaan vain mietoja alkoholijuomia (olut, viini).
2. Kannabista ei polteta suuria määriä.
3. Muistetaan nauttia vettä (kummatkin päihteet kuivattavat elimistöä).

Jos taas juopunut ihminen (usea olut, puoli pulloa viiniä, muutama drinkki) polttaa kannabista, hän saavuttaa vartissa äärimmäisen humalan (mikä ei ole hengenvaarallinen), voi pahoin, oksentaa ja menee nukkumaan. Kokemus on äärimmäisen epämiellyttävä ja erittäin yleinen. Varsinkin ensimmäistä kertaa alkoholin vaikutuksen alaisena kannabista kokeilevat tuntevat ilmiön ja se myös aiheuttaa osan kokeiluista pysyvän vain kokeiluina.

Säännöllisesti aineiden sekakäyttöä harrastava kehittää toleranssin aineiden yhteiselle vaikutukselle, eikä pahoinvointia pääse syntymään yhtä helposti kuin aiemmin. Jointtia imetään varovaisemmin ja samalla kirkkaiden viinojen nauttiminen vähenee (vain ravintolassa) tai loppuu kokonaan. Positiiviset sosiaaliset vaikutukset saavutetaan helposti. Uskoisin kannabispäihtymyksen myös vähentävän alkoholin aiheuttamia agressiivisia tuntemuksia.

Hengenlähtöhumalaan tai psykoosipilveen hankkiutuminen tuntuu mahdottomalta, sillä jos elimistössä on vähänkin sitä toista päihdettä, päihteiden nauttimisesta tulee trapetsitaidetta. Tasapainon oppii vain horjumalla.

Tämä ei tietenkään estä ketään juomasta kerralla puolta litraa kossua tai syömästä kolmea grammaa skunkkia, mutta en usko että kumpaakaan olisi tervettä tehdä edes selvänä.

Käyttökulttuurista löytyy viimeiset vastaukset jotka voin antaa depenalisaatiokysymykseen. Alkoholin juojat ilmeisesti ottavat pohjat kotona (viiniä, drinksuja, oluita) ja tulevat ravintolaan nauttivat sosiaalisista kohtaamisista (ja musiikista) ympäristön tuomien mahdollisuuksien mukaan. Illan aikana kuluu alkoholia (oluet, drinkit), mahdollisesti vettä ja/tai tupakkaa.

Pilvenpolttajat ottavat myös pohjat kotona, kahdella eri aineella ja pienemmässä määrin. Nykyisessä tilanteessa moni kokee julkisella paikalla pilvessä olemisen epämiellyttävänä ja voi ollakin että he viihtyvät koko illan kotonaan omassa ystäväpiirissään. Kotiin jäämistä helpottaa myös se, että kannabiksen vaikutuksen alaisena liian kova musiikki tuntuu monesta epämiellyttävältä. Jos seurue kuitenkin päätyy baariin, he yrittävät löytää esteettisesti miellyttävän ja hiljaisen paikan, ettei sosiaalinen kanssakäynti hukkuisi musiikin alle. Koska suuta kuivaa, juodaan runsaasti vettä, pehmeitä drinkkejä (lonkero, siideri, 2cl drinkki) tai alkoholittomia drinkkejä.

Alkoholin ja kannabiksen sekakäyttö on hyväksyttävää, sillä sen haitat ovat pienemmät kuin pelkän alkoholin ja oikealla yhteiskäytöllä päästään nopeimmin sosiaalisen kanssakäymisen kannalta parhaaseen tulokseen. Taito vaatii harjoittelua, se ei sovi kaikille (kannabisherkille yksilöille), mutta epäonnistuminen ei ole normaaliolosuhteissa hengenvaarallista. Nukkumatti vain tulee hieman aikaisemmin.

– piski