Toukokuu loppuu hiljaisuuteen

Viikko taas vierähti, olen myöhässä, tiedän. Ikävä kyllä minulla ei ole tänään edes paljoa kerrottavaa, joten suosittelen suuntaamaan ulos aurinkoiseen säähän kun kerta keli sen sallii ja nauttimaan luonnosta, tuosta mahtavasta ja massiivisen monimutkaisesta energianmuuntojärjestelmästä.

Hesari julkaisi tänään uutisen, joka ilmeisesti (pseudo)tutkimukseen vedoten kertoo musiikkimaulla olevan yhteyttä nuorten hasiksen käyttöön. Jostain syystä hiphop, rap ja metallikin työntää hasiksen äärelle, kun taas sellaiset turvalliset musiikit kuten klassiset, iskelmät ja humppa pitää ihmiset kaikkein kauimpana huumekurimuksesta.

Henkilökohtaisesti en usko edes Norjassa kovinkaan monen nuoren kuuntelevan humppaa tai iskelmiä, elleivät he ole asuneet konservatiivisessa pullossa vanhempiensa luona maalla kolmekymppiseksi. Myöskään uutinen ei kerro mikä musiikki korreloi (marihuanan) kannabiksen käytön kanssa. Kenties reggae? Tämänkin tutkimuksen määrärahat olisi käytetty paremmin moneen muuhun kohteeseen, ei siitä sen enempää.

Adressit.comin kannabiksen laillistamisvaatimus kerää edelleen nimiä vaikka adressi on jo pari vuotta vanha. Keskustelu käy edelleen kuumana. Vastustajat käyvät huutamassa yleensä jo moneen kertaan huudetun argumentin (tai asiavirheen), joka sitten tyrmätään kannattajien puolelta samoin kuten monta kertaa aiemmin on tehty keskustelun aiemmissa vaiheissa. Kerrankin toivoisin vastustajien antavan uuden argumentin pureskeltavaksi, jotta kannabiskeskustelua voisi edes kutsua ’keskusteluksi’ (eikä asemasodaksi).

Huomattavasti vähemmälle julkisuudelle on jäänyt (mielestäni kuitenkin tärkeä) adressi päihtymisen depenalisaatiosta. Vaatimus on yksiselitteisemmin se, ettei päihteiden käyttö (kuten perustuslaki sanoo) olisi rangaistava teko. Adressi ei sinänsä ota kantaa päihteiden valmistamiseen tai jakeluverkostoon. Adressin takana on ent. Vasemmiston kansanedustajaehdokas.

Verkossa on hiljaista. Menkää siis nauttimaan siitä mitä on annettu ja mitä ei ole vielä teiltä viety.

– piski

Mainokset

Nuorissa on tulevaisuus!

Kuten jo aikaisemmin olen todennut, internet on monipuolisin ja helppokäyttöisin tietolähde, joka on lähes kaikkien suomalaisten saatavilla. Eniten tietovirrasta syrjäytyneitä löytyy jo ikää kerryttäneistä kun taas lähes kaikki nuoret ovat tottuneita käyttäjiä. Verkossa tieto tarjotaan ensi kädessä alkuperäiskielellään, yleensä englanniksi. Hamppubloginkin eräs tarkoitus on tuoda englanninkielisiä uutisia suomeksi käännettynä lukijoille.

Mutta ’meidän tulevaisuutemme’ – nuoret – ovat ahkeria tiedon etsijöitä, kuten YAD:in irc-galleriassa tekemä kysely osoitti. Ikävä kyllä minulla ei ole tarjota lopullisia tuloksia, eikä niitä tietääkseni ole missään julkaistu, mutta muutamalta foorumilta löytyi muun muassa seuraava katsaus kyselyn tuloksiin.

Kannabis-kysely: laillisuus, laittomuus, rangaistavuus

1. Saavatko nuoret ajantasaista tietoa kannabiksesta?

Tulokset, 5002 vastausta:

15% Kyllä, koulusta
34% Kyllä, jos jaksavat etsiä sitä itse
29% Eivät, tieto korostaa kannabiksen haittoja
7% Eivät, usein tietoa on vain kannabiksen hyödyistä
15% En osaa sanoa

2. Mihin tahoon luottaisit eniten, jos haluat tietoa kannabiksesta?

Tulokset, 5001 vastausta:

26% Nettiin
19% Poliisiin ja lakiin
28% Terveydenhoitohenkilöstöön
8% Kavereihin
2% Vanhempiin
3% Kouluhenkilöstöön
14% En mihinkään edellisistä

3. Tekeekö laittomuus kannabiksesta entistä houkuttelevamman aineen nuorille?

Tulokset, 4994 vastausta:

32% Kyllä
20% Ei
48% Ehkä

4. Onko rankaiseminen oikea politiikka kannabiksen ongelmakäytössä?

Tulokset, 4996 vastausta:

23% Kyllä
51% Ei
27% Ehkä

5. Mitä mieltä olet väittämästä, että kannabis aiheuttaa pienen haitan suurelle osaa väestöstä, mutta suuren haitan pienelle osaa väestöä?

Tulokset, 4998 vastausta:

21% Samaa mieltä
18% Eri mieltä
31% Osittain samaa, osittain eri mieltä
30% En ymmärrä väittämää

Suurin osa on sitä mieltä että kannabiksesta saa oikeaa tietoa, jos sitä etsii itse. Toiseksi suurin ryhmä on sitä mieltä ettei oikeaa tietoa saa, koska puhutaan vain haitoista. Tiedonlähteenä eniten kuunnellaan terveydenhoitohenkilöstöä, toiseksi eniten internettiä ja viranomaisia sekä lainsäädäntöä vasta kolmantena. Moni uskoo kannabiksen laittomuuden aiheuttavan kokeilujen kasvamista ja suurin osa on sitä mieltä ettei kannabiksen käyttörikoksesta kannata ainakaan rangaista.

Ensimmäisten kolmen kysymyksen vastaukset ovat pelotteluvalistuksen aikaansaannosta. Internetin tarjotessa oman sivustomme lisäksi monia muita paikkoja, joista tietoa voi etsiä tai tarvittaessa kysyä, vanhan valistuksen levittäjät ovat menettäneet kuuntelevia korvia kun taas toinen puoli on niitä tiuhaan kerännyt. Pelotteluvalistuksen aisankannattajat eivät kuitenkaan ole kokonaan toivosta luopuneet, vaan keksivät uusia globaaliin ajatteluun sopivia uhkakuvia jotta huumeet pysyisivät pahoina nuorten silmissä.

Mutta jos totta puhutaan, kehitystä on vaikea kääntää. Jo nyt iso kourallinen 15-18 vuotiaita on hiffannut ettei totuutta välttämättä kuule poliisilta tai muulta valistajalta, tai ainakin sen, että saadut tiedot kannattaa tarkastaa toisesta lähteestä. Jos toisella puolella valistamassa on Usko & Urheilu ja toisella puolella vaikka niinkin neutraali sivu kuin päihdelinkki, on selvää kumpaa tekstiä edustava taho nolaa itsensä.

Tuosta kasvavasta nuorisosta pitäisi tulla meitä viisaampia, jos he eivät sitä vielä ole. Heille on annettu asiallinen koulutus, lähes rajaton tiedonlähde ja mahdollisuus toimia lähes kenen kanssa tahansa ympäri maailmaa. He ovat ajattelevia ja tarkkailevia olentoja aivan samoin kuten mekin. He tunnistavat kapeakatseisuuden, yksinkertaisuuden, kehäpäätelmät ja ontuvat argumentit. Kun tämä nuoriso kasvaa aikuiseksi, miten käy kannabiksen kieltolain?

– piski

ps. Suurin huoleni on nuorten viihteen käyttäminen, liiallinen pelaaminen ja televisionkatselu. Tosin sekä GTA4:stä löytyy kannabiksen kasvatusohjeita ja moni elokuva viljelee kannabismyönteistä ajattelua puettuna lähes aivottoman parodian muotoon. Eli ainakin ajamamme asian puolesta nuorten viihteen käyttö ruokkii kannabismyönteisyyttä.

Fragments of big picture – Verkko ja Kieli

Noosfääri, informaatiovirta, dis ja mis. Onko USA oikeasti paha, tietoisuuden tasoja useampia kuin tämä ja onnellisuus zeniläinen keskitie? Seitsen – kahdeksankymmentäluvun tienoilla syntynyt sukupolvi on edullisimmassa asemassa suhteessaan historian kumuloitumiseen. Moni hieno sotateollisuuden keksintö on löytänyt paikkansa ihmisten palvelemisesta, myöskin internet, pohjaton suo mistä ammentaa maailmankuvansa pohja. Tietotekniikka arkipäiväistyi nopeasti, mutta toisin kuin yhdeksänkymmentäluvulla syntyneiden, lähes aina piti – tai ainakin oli mielenkiintoista – ymmärtää perusasiat.

Yhdysvaltojen isät miellän enemmän filosofeiksi kuin poliitikoiksi. He lupasivat vapauden ja valtion ilman diktaattoria, mikä pitkäksi aikaa onnistuikin. Yhdysvallat olivat ihmiskunnan kehityksen kärki monta kymmentä vuotta natsi-saksan romahtamisen jälkeen. Muistan omilta peruskouluajoiltani, kuinka saksan kieltä pidettiin vielä arvossaan toisena vieraana, mutta englanti oli jo tuolloin kruunaamaton kuningas. Lupaukset kattoivat kommunikoinnin mahdollisuuden kaikkialla sivistyneessä maailmassa turistina ja useiden omanikäisteni kanssa.

Vaikka en ole päässytkään vielä matkustamaan kaikkialla siellä missä englanti palvelee minua, siitä on kuitenkin ollut suunnatonta hyötyä. Informaatiotekniikka antaa mahdollisuuden soveltaa tätä kielitaitoa fyysisen ulottuvuuden yli, tuoden teoksen, todistuksen tai ajatuksen tarkasteltavaksi – mutta vain jos osaat tulkata sen. Sitä mitä ei ole kirjoitettu äidinkielelläsi – and believe me, there’s lot of that shit around – sinun tarvitsee kääntää englannista.

Varmasti monella teistä on vielä vanhempia jotka näyttävät tippuvan verkostoituneen yhteiskunnan ulkopuolelle. Heillä ei ole tietotaitoa tai kykyä mennä internettiin etsimään tietoa. Englannintaidon puuttuminen lisää kynnystä jo pelkästään vieraskielisen nimen – Internet – vuoksi.

Lisää kuvaan muutaman kymmenen vuoden ’tietoviive’ yhdysvalloista, joka nyt on kuroutumassa kovaa vauhtia kiinni. Kaikki tuo humanistinen tieto ihmisten järjestäytymästä tuo suomalaistenkin kulttuurihaaroihin afrikkalaiset, afroamerikkalaiset, etelä-amerikkalaiset, etelä-eurooppalaiset, intialaiset ja japanilaiset kulttuurit omina vivahteinaan, Amerikkalaisen demokratian ja kapitalismin, sivistyksen ja maailmankuvan ollessa aluslakanamme. Jo televisio teki tämän selväksi, unohtamatta kaikkea sitä viihdetarjontaa jossa esiintyvät englantia puhuvat näyttelijät. Internetin myötä pääsemme myös käsiksi näistä sivistyneistä valtioista olleiden antropologien tietoon amazonin syvimmistä sopukoista, kvanttifysiikan todennäköisyyksiin perustuvasta tulevaisuudesta, valtauskontojen monoteistisen maailmankuvan vaikutukseen noosfäärissä tai planeettamme satelliiteilla kuvattuun karttaan. Kaikki nämä löytyivät internetistä ensin englanniksi ja sitten suomeksi. Näin tulee olemaan myös jatkossakin.

Monen monta hyvää syytä vanhuksen vierastaa kaikkea maailman muuttumista ja syyttää yhteisöllisyyden katoamista, kun eivät vain näe sitä mikä venyi ajasta ja paikasta informaatiovirtaan. He voivat joko etsiä omanlaisensa (kuten me muutkin huomaamme satunnaisesti etsivän) tai yrittää vielä hypätä kelkkaan. Tehtävämme olisi pitää heidät mukana, vaikka he eivät itse näe sille tarvetta.

Joten, mene internettiin ja etsi onnesi, sanoo tämä vanha parta. Mutta varaudu siihen että etsimäsi on kauempana kuin tämä kieli antaa sinun löytää. Tietääksesi hakusanat vastausten kielellä sinun on tiedettävä kieli, tunteaksi asiayhteys sinun on tunnettava lauseet. Sanakirjakin on hyödyllinen.

Kieliaspekti on mielestäni oleellisin, mutta toisena törmää väkisinkin ristiriitaisen tiedon dilemmaan. Pakkaa sotketaan tahallisesti (disinformaatio) ja tahattomasti (misinformaatio), jotka juorujen tavoin saattavat muuttaa sanomaansa matkallaan tuolta sinne. Lähteet on löydetty tärkeästä roolista, kuten myös viestivän tahon arviointi. Onko hän uskottava, onko piilotettuja agendoja, onko hän auktoriteetti. Miksi hän kertoo? Kertooko koska kokee niin toimivansa ihmisyyden eteen vai yrittääkö hän vain tienata rahaa, valtaa tai tukea omalle lyhytnäköisyydelleen?

Mutta internet ei tuo rahaa läheskään kaikille joiden äänet sen yli kantautuu. Mielestäni kuollut mies on  monella tapaa luotettava, etenkin jos hän puhuu aikansa yli. Merkittävien vastausten etsimisen ongelma on usein suoraan kiinni oikeiden kysymysten löytämisestä. Jos ei tiedä mistä aloittaa etsiminen, niin imuta vaikka jonkun filosofin äänikirja, laita levy mp3 -soittimeen ja mene makoilemaan auringon säteilyyn, joka taas viikon loppupuolella Suomen kamaran toivottavasti saavuttaa.

Jos kaikki esitetty tieto, näkökulmat ja viittaukset olivat vanhaa kauraa, olisit voinut käyttää aikasi paremmin. Eikö olisi kivempaa jos jokaisella sivustolla olisi muistutus tästä?

– piski

Puolenkuun linkit

Presidenttiehdokas Barack Obama haluaa uusia liittovaltion marijuanalait. Yhdysvaltojen kannabiksen kieltolaki on ollut törmäyskurssilla osavaltioiden liberalisoituvan lainsäädännön kanssa jo pitkään. Nykyään jo yli kymmenessä suuressa osavaltiossa katsotaan pössyttelyä läpi sormien. Demokraattien suosikki saattaa voittaessaan pystyä tekemään moisen lakiuudistuksen helposti, nykyisen valtionpäämiehen määräämien presidentillisten käskyjen perusteella. Lisääntynyt kysyntä on toki luonut yhdysvaltoihinkin runsaasti kotikasvatusta, eikä aivan ilman sivullisia uhrejakaan ole selvitty.

Suomessa uutiset ovat surullisempia. Joku aika takaperin neljäkymppisen nigerialais-amerikkalaisen parin toimittama heroiini pääsi tappamaan Helsingissä. Haastattelemani kadunmies antoi seuraavan käsitykseni laittoman kaupan tilasta pääkaupunkiseudulla: helpointa on saada peruslätkää (hasista), sitten opiaattipohjasta peruslätkää, amfetamiinia, kokaiinia, kannabista ja heroiinia. Moninkertainen kysyntä tarjontaan verrattuna nostaa kannabiksen listan loppupäähän. Kasvattamoita on poliisin mukaan joka kerrostaloyhtiössä, mutta niiden löytäminen on myöskin huumekauppiaiden nappaamista helpompaa.

Huumehysteriassa Suomi toki joutui jollain tavalla reagoimaan myös uusiin Internet-huumeisiin ja lisäsi Kratomin lääkeainelistalle Salvia Divinorumin seuraksi, ilman mitään tunnettua lääketieteellistä käyttöä. Damianan ja Spicen kohdalla voidaan päätöksiä odottaa tulevaisuudessa. Internetissä näitä ”uusia huumeita” myyville firmoille ei asiasta kuitenkaan käsittääkseni ilmoiteta, vaan mahdolliset seuraukset kantaa tilaaja.

Mutta sentään media ei täysin kannabisaktivistinkaan mielipidettä lakaissut maton alle vaan antoi sille reilun lohkon – tosin päivälähetyksessä, jolloin vanhempi sukupolvi ei luonnollisesti ollut television ääressä – ja kysymällä asiaa suoraan Timo Larmelalta. Toivottavasti ihminen pian ymmärtää että totuus ansaitsee kruununsa, eikä sitä pidä polkea maahan harhaluulojen tukemiseksi. Sentään joku teki konkreettisen mielenosoituksen kohdatessaan päihdevääryyttä.

– piski

Lyhyt raportti Jyväskylän marssista

Kiitän puolestani Jyväskylän hamppumarssin puuhamiehiä. Porukkaa oli ainakin minun silmiini enemmän kuin viime vuonna – samoin uteliaita katseita, osa hyväksyviä, osa paheksuvia. (Eräs mummo näytti marssijoille keskisormea.)
Kauppakadulla taivasteleva kansa vaikutti enimmäkseen yllättävän hyväksyvältä. Useimmilla oli kasvoillaan pieni hymy, joka kertoi: hipinretkut siinä sanovat ääneen sen, mistä kaikki eivät uskalla edes puhua.
Liittyipä väkijoukosta osa marssiinkin.

Paikalla oli yksi poliisi ohjaamassa liikennettä. Ja kuten eräs marssitoveri minulle sanoi: yleensä poliisit ovat enemmänkin marssijoiden turvana kuin kyttääjinä.
Ja se on täysin totta. Toisinaan terassilta ovat vihaiset herrasmiehet heitelleet marssijoita erilaisilla esineillä. Uhkauksia satelee sieltä täältä. On myös leikillään elehditty, että kohta lentää pitkätukalle pullo päähän. Tai sitten tyydytään huutamaan se perinteinen ”vitun kannabispellet!”

Mutta mikä voisikaan sanomaamme paremmin vahvistaa? Monestiko marssijat ovat heitelleet terasille muuta kuin iskulauseita tai siemenpaketin? Monestiko marssijat ovat uhanneet antaa tauluun jollekin, koska joku nyt sattuu juomaan olutta? Moniko tappelee pilvipäissään? Vastaus on tuskin suurempi luku kuin 10, jos niinkään suuri.
Moniko on aggressiivinen humalassa? Liian moni (minäkin), ja siitä kertovat karua faktaa sekä tilastot että uutiset. ”Alkoholilla oli osuutta tapahtumiin.”

Aren aukiolla puuhamiehemme kehoitti kanssamme eri mieltä olevia ottamaan mikrofonin käteen ja kertomaan, mikä mättää. Ketään ei näkynyr. Lähellä olevilta terasseilta vilahti pari keskisormea ja jostain kuului vihainen huuto. Eikö ollutkaan munaa muuhun kuin uhoamiseen? Kun olisi tilaisuus oikeasti sanoa jotain, miksei kukaan tullut ja sanonut?

Oikeastaan voisin siis kiittää myös humalaisia uhoajia. Kiitos kun teette sanomamme entistä selvemmäksi ja vieläpä todistatte sen aukottomasti!

949200

Hamppublogi muuttaa

Tervehdys, ystävät.

Olemme selvittäneet Hamppublogin siirtämistä toiseen paikkaan WordPress.comin tilarajoitteiden takia. Tällä hetkellä varteenotettavin vaihtoehto on Wippies. Samalla blogille hommataan oma sähköpostiosoite, johon voi lähettää palautetta ja juttuaiheita.
Samaiseen osoitteeseen voi lähettää myös oman tekstinsä julkaistavaksi. Kirjoitukset menevät varsin vapaamielisen seulan läpi – lähinnä korjailemme ulkoasua – ja tervetulleita ovat myös vastineet ihmisiltä, jotka ovat kanssamme eri mieltä.

Ilmoitamme uuden osoitteen kun olemme saaneet blogin kokonaisuudessaan siirrettyä.

949200

Vapaus karvan varassa

Jaksamiseen en tarvitse muuta kuin tulevaisuudennäkymän, jossa voin toteuttaa syvintä olemustani. Todennäköinen mahdollisuus ajan horisontissa, jolloin henkilökohtaiset valintani eivät enää orjuuta minua elämään piilossa; kelpaamattomana kokemuksiani köyhemmille, väestökontrollin miekan roikkuessa ylläni, alati uhaten yhteiskuntastatustani ja resurssivirtaani.

Tämän dilemman verhoon olen pistellyt reikiä jo monet vuodet, joskus repäissen enemmänkin peläten koko höskän hajoavan päälleni. Se kestää toistaiseksi, mutta on jotain, joka vaatii pikaisesti täydellistä kaatumista. Yhteiskunnan rakentama identiteettimuuri hampuusin ja hampuusin puolison suvun välillä. Todellinen kasvatuskaapista ulos tuleminen ja absoluuttinen vakuutus ettei kukaan käytä itsekkäästi sitä tietoa hyväkseen koskaan, pyrkien vahingoittamaan hampuusia.

Tiedättekö mitä tapahtuu eläimelle, joka ei kasva turvallisen tuntuisassa ympäristössä. Häkki heiluu, kuuluu satunnaisia kovia ääniä ja häkin välittömässä läheisyydessä liikkuu petoeläimiä?

Kun kyllästyy juoksemaan tai piiloutumaan kivien taakse, on olemassa jäljellä enää yksi keino vapautua tuosta synkästä paikasta: Nouse ylös ja katso lohikäärmettä silmiin, kohdatkaa sellaisena kuin olette.

Mutta jos minun ei sen jälkeen anneta jatkaa viettämääni elämää, en usko enää pääseväni kipuamaan juuri tälle istuimelle. Ja vaikka minun annettaisiin jatkaa näennäisesti rauhassa, yhä useammalla olisi terät miekkaa riiputtavan narun ympärillä, alistaen minut heidän miellyttämiselleen ja vallantahdolle.

Vääristä mielipiteistä, laittomista päihteistä sekä toimintapiirin ulkopuolisesta tarkkailusta vapaat eivät voi ymmärtää hampuusin tilannetta, en ainakaan usko. En usko että terveydenhoitajat jotka sitovat 16 vuotiasta Teijaa sänkyyn hasispiipullisen jälkeen, ei psykiatrit, jotka hoitavat näennäisesti tervettä 21 vuotiasta Mattia osastolla muutaman kuukauden budiputken päätteeksi – eikä poliitikot, joiden täysi-ikäisyyteen astuvat lapset haastavat koko heidän maailmankuvansa kaivamalla jointin esille patiobileissä.

Toistaiseksi makaan selälläni ja katson pääni yllä roikkuvaa miekkaa. Tarkkailen sen hiljaista liikettä tuulenvireessä ymmärtääkseni mikä tekee siitä uhkaavamman; metallin kovuus, ihoni pehmeys vai etäisyys silmistäni sen kärkeen. Tässä on koko sen olemus, mutta mitä on sen jälkeen, jos se – viimein vuosien jälkeen – tippuu?

On vain yksi keino ottaa selvää, mutten halua kiirehtiä, vaikka kärsivällisyyteni alkaakin olla lopussa. Nojaan siis taaksepäin ja tönäisen miekan kärkeä jälleen hellästi, jotta näkisin kuinka kauniisti se tuulessa heiluu, vapautta luvaten.

– piski

Kaapista ulos 2008

Sananvapauspäivän kanssa yhteen sattunut Hamppumarssi kulki jälleen useissa kaupungeissa. Tälläkin kertaa sää suosi hellelukemilla noin tuhatta depenalisoinnin kannattajaa. Marssit tiettävästi ja koetusti aiheuttivat jälleen hämmästystä niissä, jotka eivät tapahtumasta olleet selvillä. Muutamalla paikkakunnalla oli myös luvattu vastamielenosoituksia, niiden kuitenkin jäädessä olemattoman pieniksi tai muuten vaan syrjään varsinaisesta marssikulkueesta.

Turussa tunnelmaa toi ämyreiden rennot ääniaallot

Sitä tiettyä tunnelmaa kesäiselle vartiovuorelle toi PA-järjestelmä ja rento reggae.

Kuten moni saattoi medioista lukea, hamppumarssin pyrkimykseksi kerrottiin mietojen huumeiden laillistamisen. Kuten kaikki varmaan ymmärtävät, marssi koski ainoastaan kannabista, eikä esimerkiksi sitä miedointa – Khattia. Syytä monikossa oleville otsikoille ei näy. Lisäksi poliisit sekä organisaattorit aliarvioivat osallistujamäärän, mikä heijastui selkeästi median raportoinnissa.

– ”Mieluummin ali kuin yli, ettei pety” sanoi eräs organisaattori.

Myöskään tapahtuman yhteys kansainväliseen laillistamispyrkimykseen ei näkynyt. Global Marijuana Marchia ei mainittu mediassa, muttei sen enempää täällä pidetyissä puheissakaan. Myöskin paikallinen marssijajoukko oli laiskaa korottamaan ääntään. ”Alkoholi tuhoaa aivosoluja, hamppu tuhoaa syöpäsoluja” -keksi joku marssin loppupäässä, muttei sekään tuntunut tarttuvan. Vain jo kulunut vaivainen – mutta voimakas – ”hamppua, ei pamppua” tuli yhteisessä tahdissa.

Marssikansa sai kuitenkin touhuta rauhassa poliisilta. Ilmeisesti organisaattoreiden megafonista lähtenyt huhu kertoi poliisin antaneen luvan polttaa marssilla, jota jotkut käyttivät hyödyksikin. Poliisiautoja näkyi marssin aikana vain vilahdukselta, eikä marssin rauha häiriintynyt, muutamaa provosoivaa huutajaa lukuunottamatta.

Kaikissa kaupungeissa jälkibileet olivat ilmeisen onnistuneet. Siviilipukuiset poliisit kylläkin kävivät valvomassa aluetta ja virka-auto muutaman kerran muistuttamassa, ettei valvontaa ole unohdettu. Ainakin Turun suunnalla siviilipukuiset – ilmeisen huonosta varustuksesta huolimatta – saivat jälleen huumesodalle useamman siviiliuhrin. Huumekoiria ei näkynyt missään vaiheessa.

Kaiken tämän välissä paloi monta spliffiä ja ihmiset saivat nauttia rauhasta, auringosta ja ystävällisistä ihmisistä. Hamppubloginkin puolesta kiitokset kaikille hämmästyttävään, kummastuttavaan, vihastuttavaan ja ihastuttavaan marssiin osallistuneille. Ensi vuonna tulee kymmenes kerta täyteen, jota täytyy juhlistaa osallistumalla jälleen suurimpaan vuosittaiseen mielenosoitukseen.

– piski

« Older entries