Ilmat alkavat viilentymään ja on jälleen aika hakea tyttöset pois metsästä, lämmittelemään pariksi viikoksi kaappiauringon alle. Joillain alkaa oppikirjojen selaaminen, toiset palaavat oravanpyöräänsä taistelemaan siitä kutistuvasta kakusta ja joku plärää kesän poliisiraportteja arpoen tapahtunutta kehitystä huumausaineiden saralla.
Turun valvontakoneiston linja on selkeästi poikennut muusta maasta tänä kesänä. Hamppumarssia valvottiin tapahtuman keskeltä viimevuotista suuremmilla resursseilla. Joku viikko myöhemmin Soul Captainin keikan yli-innokas siviilipukuinen tupakkavahti meinasi saada tarpeettomalla voimankäytöllä aikaan mellakan ja joutui kutsumaan muutaman partion verran verorahakustanteista hätäapua – kaikki vain yhden jointin tähden. Konemetsän toimintakeskus oli varmasti suurimpia operaatioita pitkään aikaan ja kyllähän siinä monta sakkolappua vähätuloisille opiskelijoille saatiin annettua – arvoltaan murto-osa operaation kustannuksista. Kesäisten puistojen rinkejä häiritsi usein siviilipari ja DBTL:ssä kärysi liian moni.
Muualla maassa maija tuntuu vain lipuvan ohi jos jointti julkisella paikalla palaa. Jokikadun tapahtumien jälkeen ajattelin kaupungin todellakin potevan hippivihaa. Kiristyneen valvonnan motiiviksi on spekuloitu Turun saamaa nimitystä vuoden 2011 EU:n kulttuuripääkaupungiksi. Jos näin on, jotkut jossain eivät edelleenkään ymmärrä kulttuurin ja kukinnon suhdetta. Viimeistään vuonna 2011 viestin täytyy mennä perille; jollei isännille, niin sitten jo valveutuneille vieraille.
Resurssipula
Sata kilometriä pohjoisempana poliisit jatkoivat yhden teinin narahtamisen jälkeen kaivamistaan kunnes löysivät itsensä kuopasta josta eivät enää päässeet ylös omin voimin. Resurssipulan edessä vastuu nuorista rikollisista siirrettiin heidän vanhemmilleen, mikä varmasti tuottaa suunnattomasti kärsimystä keskenkasvuisten vanhempien käsissä. Resurssipula on todellinen, eikä maata voida enää repiä kahtia järjettömillä lainsäädännöillä. Tulevaisuuden ääripäät ovat siis Portugalin/Meksikon malli tai babylon liekeissä. Sitä en tiedä kuinka käy, mutta uskoakseni se saavutetaan muutamassa vuodessa.
Sillä aikaa hampuusiaktivistien rooli on selkeä: tehokas tiedon jakaminen. Tietovirran tuoreimmat lisät ovat SKY:n blogi, sekä HamppuTV. Toki teknologia avaa uusia innovatiivisia väyliä, mutta toistaiseksi koneet eivät tee tätäkään työtä itse. Käytännössä siis jokaista teistäkin tarvitaan, oli sitten kyseessä foorumeilla edustaminen, marsseille tai paikallistoimintaan osallistuminen, flaijereiden jakaminen tai pelkästään sen jäsenmaksun maksaminen, harvemmin käytetty energia on hukkaan heitettyä vaikka sen vaikutukset eivät heti näkyisikään.
Jälkisana
Itse palailen myös sorvin ääreen, viuhuttamaan pahaa propagandaruoskaani, osallistumaan aktiivitoimintaan kykyjeni mukaan ja myös koulun penkille. Kirjoittamista jatkan, mutten lupaile enää kahta blogausta viikossa. Kuten aina sodassa, resurssit ovat rajalliset kummallakin osapuolella. Jotta tunnelivisioisten asemat murretaan, tarvitaan jokaista naista ja miestä – myös marttyyreja, vaikkei jokaisen sellainen kannata olla.
– piski
Hamppublogi 