Hihnaa kiristetään nyt molemmista päistä

Ilmat alkavat viilentymään ja on jälleen aika hakea tyttöset pois metsästä, lämmittelemään pariksi viikoksi kaappiauringon alle. Joillain alkaa oppikirjojen selaaminen, toiset palaavat oravanpyöräänsä taistelemaan siitä kutistuvasta kakusta ja joku plärää kesän poliisiraportteja arpoen tapahtunutta kehitystä huumausaineiden saralla.

Turun valvontakoneiston linja on selkeästi poikennut muusta maasta tänä kesänä. Hamppumarssia valvottiin tapahtuman keskeltä viimevuotista suuremmilla resursseilla. Joku viikko myöhemmin Soul Captainin keikan yli-innokas siviilipukuinen tupakkavahti meinasi saada tarpeettomalla voimankäytöllä aikaan mellakan ja joutui kutsumaan muutaman partion verran verorahakustanteista hätäapua – kaikki vain yhden jointin tähden. Konemetsän toimintakeskus oli varmasti suurimpia operaatioita pitkään aikaan ja kyllähän siinä monta sakkolappua vähätuloisille opiskelijoille saatiin annettua – arvoltaan murto-osa operaation kustannuksista. Kesäisten puistojen rinkejä häiritsi usein siviilipari ja DBTL:ssä kärysi liian moni.

Muualla maassa maija tuntuu vain lipuvan ohi jos jointti julkisella paikalla palaa. Jokikadun tapahtumien jälkeen ajattelin kaupungin todellakin potevan hippivihaa. Kiristyneen valvonnan motiiviksi on spekuloitu Turun saamaa nimitystä vuoden 2011 EU:n kulttuuripääkaupungiksi. Jos näin on, jotkut jossain eivät edelleenkään ymmärrä kulttuurin ja kukinnon suhdetta. Viimeistään vuonna 2011 viestin täytyy mennä perille; jollei isännille, niin sitten jo valveutuneille vieraille.

Resurssipula

Sata kilometriä pohjoisempana poliisit jatkoivat yhden teinin narahtamisen jälkeen kaivamistaan kunnes löysivät itsensä kuopasta josta eivät enää päässeet ylös omin voimin. Resurssipulan edessä vastuu nuorista rikollisista siirrettiin heidän vanhemmilleen, mikä varmasti tuottaa suunnattomasti kärsimystä keskenkasvuisten vanhempien käsissä. Resurssipula on todellinen, eikä maata voida enää repiä kahtia järjettömillä lainsäädännöillä. Tulevaisuuden ääripäät ovat siis Portugalin/Meksikon malli tai babylon liekeissä. Sitä en tiedä kuinka käy, mutta uskoakseni se saavutetaan muutamassa vuodessa.

Sillä aikaa hampuusiaktivistien rooli on selkeä: tehokas tiedon jakaminen. Tietovirran tuoreimmat lisät ovat SKY:n blogi, sekä HamppuTV. Toki teknologia avaa uusia innovatiivisia väyliä, mutta toistaiseksi koneet eivät tee tätäkään työtä itse. Käytännössä siis jokaista teistäkin tarvitaan, oli sitten kyseessä foorumeilla edustaminen, marsseille  tai paikallistoimintaan osallistuminen, flaijereiden jakaminen tai pelkästään sen jäsenmaksun maksaminen, harvemmin käytetty energia on hukkaan heitettyä vaikka sen vaikutukset eivät heti näkyisikään.

Jälkisana

Itse palailen myös sorvin ääreen, viuhuttamaan pahaa propagandaruoskaani, osallistumaan aktiivitoimintaan kykyjeni mukaan ja myös koulun penkille. Kirjoittamista jatkan, mutten lupaile enää kahta blogausta viikossa. Kuten aina sodassa, resurssit ovat rajalliset kummallakin osapuolella. Jotta tunnelivisioisten asemat murretaan, tarvitaan jokaista naista ja miestä – myös marttyyreja, vaikkei jokaisen sellainen kannata olla.

– piski

Mainokset

Marssi mediamyrskyssä

Ihmisen maailmankuva muotoutuu viestien kantamien merkitysten voimasta. Merkitykset – tai meemit – mahdollistavat niin propagandamenetelmät mainoksista aivopesuun, kuin todellisen yhteisymmärryksenkin tavoittelun kahden tai usemman henkilön välillä. Vapaa informaatio on arvostettu riippumattomuutensa vuoksi, halveksittu koska sisällön totuusarvosta ei kukaan ole vastuussa.

Turun Sanomat aloitti raflaavasti otsikolla ”Vai vaaratonta?” ilmeisesti etukäteen lausuttuna vastalauseena kannabisaktivistien toitottamaan ”vaarattomampaa kuin lailliset päihteemme” -meemiin. Toimittaja joutui kuitenkin keskeisen viestin muotoilemaan muotoon ”käyttö voi lisätä riskiä sairastua” alussa tehdyn vankan psykoosipohjustuksen jälkeen. Tuloksille on toki helppo löytää oikeutus, kun tutkimusryhmänä ovat olleet 14-15 -vuotiaat aktiivikäyttäjät. Kainalojuttuna kerrottiin jo toista kertaa kannabispsykoosiin sairastuneen ikäiseni Mikon tarina. Molemmat artikkelit julkaistiin myös Kalevassa.

Tuntematon harha

Kannabispsykoosi on vakava asia, minunkin mielestäni. Tosin neljänneksen elämästäni olen pilveni tuntenut, enkä huonoimpiakaan hetkiä voi kutsua kannabispsykoosiksi. Myöskään kukaan ystäväpiiristäni ei ole moiseen törmännyt. Vapun alla kuitenkin pääsin todistamaan työni ohessa jotain, mikä olisi voinut hyvinkin olla kannabispsykoosi, eikä paniikkikohtaus kuten maassa huutavan nuoren tytön ystävät kertoivat.

Toinen usein toistuva kannabispsykoosin malli on jumalharha. Itseasiassa tämä ”mielenhäiriö” on niin yleinen, että sitä pitäisi tutkia niin psykologiselta kuin filosofiseltakin kannalta. Huvittavaa on länsimaisen ja itämaisen kulttuurin ero suhtautumisessa yksilöön, joka ymmärtää olevansa jumala. Itsekin olen sen todennut, useita kertoja, ilman negatiivista vaikutusta kykyyni toimia yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Kieltämättä (kieltojen vuoksi) ylin auktoriteetti ei sijaitse enää tuomarinpallilla tai missään ulkopuolellani, vaan sillä valtaistuimella istuu moraalikäsitykseni. Jos et ymmärrä, todennäköisesti näkemyksesi jumalasta on kangistunut vallitsevien monoteististen meemien muottiin.

Jälkiaaltoja

Marssin ohella muu aktivoituminen mediassa noudatti aikaisempaa kavaa. Poliitikkojen pisteidenkalastelu narkofobialla, viranomaisten korostunut valvontainnokkuus ja myös se uusi urastaan auktoriteetin ammentava puolestapuhuja.

Mielestäni mediacoctail oli hyvinkin reilu, kun otetaan huomioon että haittojen korostaminen valistuksessa on edelleen Suomen huumepolitiikan edistyksellisin keino taistella huumesodan puolesta. Jopa STT:n toimittama artikkeli oli asiallinen, tosin (minä ja asianosaiset) voidaan epäillä jutun joutuneen muokattavaksi ennen julkaisua Hesarin toimesta. Propsit menee myös YLE:lle ja TS:kin jälkiuutisointi kääntyi myönteiseksi aktivistien asialle, ylikonstaapeli Aro-Heinilän pelotellessa ongelmilla jotka syntyvät laittoman asian puolesta marssimalla.

Emme siis vielä elä poliisivaltiossa, vaikka viimeaikoina on nostettu tapetille erinäiset vapaaseen tiedonkulkuun haluttavat rajoitukset, jotka uhkaavat myös tämän blogin toimintaa. On hetkiä, jolloin olen todella huolestunut. Toisaalta uskoni sukupolveni kykyyn rakentaa kestävä oikeustaju on vankkumaton nimenomaan vapaan median vuoksi. Median, jota valvoo tehokkain koneisto: jokainen linjoilla roikkuva ajatteleva, yhteiskuntavastuunsa tunteva ihminen.

– piski