Provokatiivista pilvipropagandaa: The US. vs Marc Emery

30 tammikuun, 2008 klo 9:37 (Yleinen)
Tags: , ,

Marc Emeryn tapauksen jatkoa käsitellään kuudes helmikuuta. Cannabis culturen mukaan tuona päivänä kokoonnutaan vain jos sopimusneuvottelut kaatuvat. Yhdysvallat syyttää Kanadalaista Marc Emeryä tuhansien kannabiksen siemenien myymisestä ja haluaa hänet tuomittavaksi yhdysvaltoihin eräänä 46:sta maailmalla toimivasta huumepomosta. USA:lle Emery on yhtä tärkeä kuin kokaiinikartellin kärki, ellei jopa tärkeämpi.

Nick Wilsonin dokumenttielokuva Prince of Pot: The US. vs Marc Emery, on erinomainen katsaus tilanteeseen lievästä provokatiivisuudestaan huolimatta. Dokumentti sisältää hyvää materiaalia Kanadan kannabisaktivismista, jollaista soisin suomessakin näkyvän. Marc Emery on useassa klipissä noussut puhujan korokkeelle viljelemään retoriikkaa itsevarmana ja karismaattisena itsenään. Pössyttelykokoontumisia näyttäisi olevan Kanadassa tiheämpään tahtiin ja avoimempina, kuin täällä.

No, muistetaan toki että dokumentti kuvaa vain pientä tovia Kanadan historiassa ja siemenkauppias on siinä pääosassa. Kokisin Suomalaisen kulttuurin tulevan noin kymmenisen vuotta, tosin eksponentiaalisesti kiristyvään tahtiin, atlantin toisella puolella ilmenevän kulttuurin perässä. Suomalaiset ovat arkoja vielä hamppumarssillakin, eivätkä välttämättä uskalla osallistua yhteishuutoon, saati sitten ääneen toistaa omia mielipiteitään. Mutta onneksi joka vuosi järjestetään asiasta uusi oppitunti. Sitä ei kannata missata tai jäät luennoista jälkeen.

Minä näen toisenlaisen maailman. Maailman, jossa puistossa sytytetty jointti ei aiheuta spontaania 112-reaktiota viereisellä penkillä lepäävässä keski-ikäisessä koirantaluttajassa. Maailman, jossa imelä tuoksu ei toimi automaattisena suunnanosoittimena sinivalkealle maijalle. Maailman, jossa perustuslaillinen oikeus henkilökohtaiseen vapauteen todetaan perustuslailliseksi oikeudeksi. Mutta emme vielä ole tuossa maailmassa, eikä sinne päästä, ellei sen puolesta taistella.

Mikä oli sinun syysi jättäytyä pois hamppumarssilta? Pistä se asia vaakaan marihuanan henkilökohtaisen käytön depenalisoinnin kanssa. Kumpi painaa enemmän?

”Ei sota yhtä miestä kaipaa”

Suomessa on arviolta viisikymmentä tuhatta kannabiksen käyttäjää. Todellisuudessa määrä lienee suurempi. Tarkkaa tietoa ei ole saatavilla, sillä laillisuusstatuksen vuoksi viranomaiset saavat tietonsa erilaisista rekistereistä, joiden ulkopuolelle jää normaalielämää viettävät ihmiset. Työssäkäyvät, lapsiperheet ja rikkeetöntä elämää viettävät hampuusit. Jos edes puolet hampuuseista päätyisi marssille, tiedotusvälineet eivät enää voisi vähätellä tilannetta, vaan joutuisivat ottamaan hamppukansan vaatimukset ja perustelut todesta.

Sota ei välttämättä yhtä miestä kaipaa, mutta suurimmat armeijatkin koostuvat ’vain’ tuhansista yksittäisistä miehistä ja naisista. Ja sodassa me olemme. Meitä vastaan käydään seitsemänkymmentä vuotta vanhaa huumesotaa atlantin toiselta puolelta käsin. 1970 -luvulla tuosta sodasta tehtiin globaali Yhdistyneiden kansakuntien turvin. He haluavat voittaa ja voittaakseen heidän täytyy tuhota poliittinen liike, joka taistelee heitä vastaan.

3.5.2008 on jälleen aika näyttää, että me olemme vahvempia kuin koskaan aikaisemmin.

Prince of Pot – youtube, osa 1/5. Yht. 45 min.

– piski

Jätä kommentti

Insert Credit: $4,20

28 tammikuun, 2008 klo 12:17 (Yleinen)
Tags: ,

Los Angelesiin on ilmestynyt kaksi hyvin omalaatuista laitetta: kaupungista löytyy nykyään kaksi lääkehamppuautomaattia, joista lääkeluvan omistavat henkilöt voivat noutaa lääkärin määräämän annoksen kannabista. Kyseessä ovat maailman ensimmäiset kannabisautomaatit.
Lukuisat uutiset kertovat, että koneesta saa viittä lajiketta, joista kahdella on paikallisen herkun maine: OG Kush ja Granddaddy Purple.

Innokkaimmat hampuusit kaivelevat jo kolikoita taskuistaan, mutta järjestelmä ei (yllättäen) toimi aivan niin liberaalisti. Aluksi tarvitaan tietenkin kannabisresepti. Sen jälkeen käyttäjä antaa sormenjälkensä (epäselväksi jää, kenelle) ja voi ostaa eräänlaisen pre-paid -kortin, johon on merkitty reseptin mukainen annoskoko. Kortin saatuaan voi asioida automaatilla, jolle on pyhitetty peräti oma huone – joka tietenkin on jatkuvan valvonnan alaisena.

Järjestelmän tarkoitusta ei kerrota suoraan missään, joten spekuloin asiaa hieman.
Ensimmäisenä tulee mieleen turvallisuus. Kontrolli on yhtä tiukkaa kuin ennenkin, ja elektroninen lupa on huomattavasti vaikeampi väärentää. Vai halutaanko automaatiolla korvata inhimillisten virheiden mahdollisuus? Voisin hyvin kuvitella, että vanhoillisimmat apteekkarit esimerkiksi kieltäytyvät myymästä kannabista, vaikka asiakkaan lääkelupa olisikin kunnossa. Tällöin oltaisiin esimerkillisesti potilaan puolella.
Tai sitten hamppulupiaan heiluttelevat huumehörhöt vain halutaan pois apteekeista ja paremman väen parista – kasvottoman koneen palveltaviksi. Paranoiaa vai oikea yhteiskunnallinen asennevamma? Ei voi kuin arvailla.

Mielenkiintoista on myös nähdä, millaisen ilkivallan ja rikollisuuden kohteeksi masiinat joutuvat. Hamppua täynnä oleva automaatti varmasti houkuttelee jos jonkinlaista rötöstelijää. Entä kuinka tiukkaa valvonta on? Kytätäänkö huonetta neljällä kameralla silmä kovana? Potkaiseeko huumepoliisi oven sisään, jos käyttäjä hipaisee laitetta väärästä paikasta?
Vai istuuko oven takana rento vartijasetä, joka loikoilee jalat pöydällä ja toteaa asiakkaille: ”Oh, it’s 4:20 already, go ahead!”

949200

Jätä kommentti

Ruotsi: MS-potilaalle vankeutta kannabiksen kasvattamisesta

25 tammikuun, 2008 klo 19:55 (Yleinen)
Tags: , ,

Ruotsalainen Expressen -lehti kertoo multippeliskleroosi -potilaan saavan vankeutta lääkkeen kasvattamisesta. 39 -vuotiaalla Susanne Erikksonilla todettiin etenevä MS-tauti seitsemän vuotta sitten. Hänelle oli määrätty estolääkettä tautiin, sekä vahvoja kipulääkkeitä estolääkityksen sivuvaikutuksiin. Luettuaan uutisista keski-ikäisestä fibromyalgiasta kärsivästä naisesta, joka sai avun kannabiksesta, hän päätti kokeilla sitä itsekin. ”Tuskin edes uskoin kuinka paljon parempaan kuntoon tulin” -kertoo Susanne.

Taudistaan johtuen Susanne ei pystynyt hankkimaan lääkettään välittäjiltä, vaan hän alkoi kasvattamaan avustajansa kanssa muutamia kasveja asunnossaan. Lääkitys ilmeisesti toimi, sillä hän pystyi liikkumaan lyhyitä matkoja kävelykepin kanssa. Viime vuoden helmikuussa hänen asuntonsa ratsattiin ja häntä, sekä hänen avustajaansa syytettiin Ruotsin kovien huumausainelakien perusteella. Nyt hänen vartalostaan enää vain oikea käsi toimii kunnolla.

Susannella on edessään vuoden vankeustuomio. Häntä syytettiin myös huumausaineiden välityksestä ja hän myöntääkin, että hänen asunnossaan ovat muutkin ihmiset polttaneet kannabista hänen välineistään. ”Minun on tilanteessani hyvin vaikeaa sanoa ei. Jos oikkuilisin, he voisivat vain ottaa ja soittaa poliisille” -Susanne myöntää. Lisäksi tuomioistuin piti hänen MS-tautiaan raskauttavana asianhaarana. Taudin vuoksi Susannen ei katsottu olevan motivoitunut viettämään ”huumeetonta elämää.”

Vankilassa Susannella ei ole henkilökohtaista avustajaa ja häneltä tullaan todennäköisesti eväämään estolääkityksen särkylääkkeet, koska lääkkeet ovat kolmiolääkkeitä ja siksi huumausaineisiin verrattavissa. Hänelle voidaan myöntää pääasiassa vain Panadoliin verrattavissa olevaa kipulääkettä. Kaiken lisäksi sosiaaliviranomaiset ovat kieltäytyneet maksamasta hänen asuntonsa vuokraa siltä ajalta kun hän on vankilassa. Jos Susanne on vuoden päästä vielä hengissä, hänellä ei ole paikkaa minne mennä vapauduttuaan.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on Ruotsin huumausainepolitiikasta johtuva surullinen jatko lääkekannabiksen käyttäjien sortamiseksi. Vuonna 2004 tuomittiin keski-ikäinen fibromyalgiasta kärsivä viiden lapsen äiti, Marie Stenhoff, puoleksi vuodeksi vankeuteen muutaman kasvin kasvattamisesta.

Lähteet: Expressen-lehti, Hamppuforum (kiitokset kääntäjille)

– piski

2 kommenttia

Note to public: Everything is connected

23 tammikuun, 2008 klo 9:48 (Yleinen)
Tags: ,

Mielestäni on moraalitonta antaa alaikäiselle mitään päihdettä, tosin se maaginen raja jolla aikuisuutta mitataan ei kovinkaan usein ole kahdeksantoista vuotta, kuten päihdekulttuurin ilmiöt ovat meille osoittaneet. Länsimaisen yhteiskunnan lapset elävät sokerihurmoksessa. Kulttuurimme on riippuvainen monesta saastuttavasta teknologiasta, ja tuoreen ruoan saanti on pitkälti riippuvaista ruokaan lisätyistä säilöntäaineista. Ja on se hampuusikin riippuvainen yrtistään, muttei kuitenkaan samalla tavalla riippuvainen kuin tupakoitsija nikotiinistaan tai alkoholisti liuottimestaan.

Kunnia prosessoidun ruoan välttäjille, mutta myönnettäköön samalla että yhteiskuntamme, suomalainen elämäntapa, on riippuvainen monista hyödylliseksi kokemistamme, mutta ei välttämättä yhtä terveellisistä, teknologisista saavutuksista ja prosesseista. Länsimaista elämäntyyliä säädellään erilaisin rajoituksin ja insentiivein, jatkuvasti arvioiden media-kristallipallon tulevaisuusnäkymiä, pyrkiessä kohti kolmen prosentin kasvua. Kun yhteiskunnalle haitallisesta riippuvaisuudesta halutaan eroon, hallituksemme tehtäväksi tulee säätää Suomesta hieman parempi maa asua.

Ikävä kyllä yhteisömme henkinen ikä on kolmetoistavuotiaan tasolla. Riippuvuutemme ovat vahingollista ympäristöllemme, mutta eritoten henkiselle kehityksellemme. Valtion antaessa yrityksensä neo-liberaalin globalisaatio -pyrkimyksen käsiin, ilman valtioidenvälisiä työkaluja niiden palauttamiseen, sen olemassaolo jää riippuvaiseksi sille annetuista veroeuroista, aivan kuten päivätyöläisen vakiintunut elämäntyyli ja leipä on suoraa seurausta kuukausittain tilille tippuvasta summasta.

Kaikki asiat maailmassa ovat riippuvaisia jostain toisesta asiasta. Kuten suuressa mittakaavassa, luomalla sääntöjä mekanismeille joiden parissa hankit ja luovut, luot ja koet, voit muuttaa vaikutustasi isossa mittakaavassa. Hyvä esimerkki on kuluttajatietoisuus. Passiivisesti tunnetut (eli mainostetut) tuotteet johtavat harhaan väärinkäytettynä, kun taas aktiivisesti opitut tuotemerkit ovat rationaalisen päättelyn tuotetta. Eli ostat Suomi-joutsenta kun haluat tukea Suomen taloutta, mutta jos et halua tukea kolmannen maailman kurjuudella rahaa tekevää yhtiötä, tarvitset tietoa ostopäätöstesi taustaksi.

Lyhyesti: In intellectual, cultural and economic world, the shit you buy, is the shit you get.

Mitä nuorten päihteidenkäyttöön tulee, en edelleenkään hyväksy. Mutta hyväksymättömyyteni perustuu kulttuurillisiin normeihin (ikärajat), siellä missä fysiologiset faktat eivät näkemystä tue. Voin sanoa että imppaaminen hidastaa kehitystä, kun kyseinen päihtymistapa muutenkin vahingoittaa aivoja, ja että alkoholi varmasti on nuoren kehittyvälle elimistölle vaarallisempaa kuin yli kaksikymmentävuotiaalle, mutta kannabiksen osalta en tiedä yhtään tutkimusta, jonka perusteella ko. päihde aiheuttaisi kehitysvaurioita alaikäiselle (ymmärrettävistä eettisistä syistä johtuen tätä ei ole Euroopassa tutkittu).

Koska alaikäisellä on jopa vähemmän perustuslaillisia oikeuksia kuin täysi-ikäisellä, varoitan teitä päihtymästä laittomalla päihteellä. Vaikka osaisitte valita ihmisen fysiologian kannalta terveellisimmän tavan päihtyä, sosiaalinen verkosto, josta olette riippuvainen, tulee rankaisemaan teitä ankarimmin, jos jäätte kiinni.

– piski

1 kommentti

Sekakäytön toinen oppitunti

20 tammikuun, 2008 klo 14:27 (Yleinen)
Tags: ,

Pohdin alkoholin ja kannabiksen yhteiskäyttöä blogauksessani ’sekakäytön oppitunti’. Kyseisen blogauksen keskeinen sanoma oli, että pieni määrä alkoholia ja kannabista yhdessä tuo kanssakäymisen sosiaaliset muurit nopeammin ja terveellisemmin alas, kuin pelkkä alkoholi. Tällainen sekakäyttö voi kuitenkin aiheuttaa lamauttavan pahoinvoinnin ja ’pilvikänni’ lähtee pois vain oksentamalla ja nukkumalla. Yritykset nostaa olotilaa uuteen nousuhumalaan tai uuteen ’pilveen’ vain pahentavat tilannetta, tosin en ole koskaan kuullut että kukaan haluaisi kyseistä tilannettaan korjata nauttimalla lisää alkoholia tai kannabista.

Kannabis ja nikotiini ovat eniten sekakäytetyt kemikaalit, koska suomesta ei ole helposti saatavissa nikotiinittomia mixerin vaihtoehtoja, kuten knasteria. Eräs tapaus piti tupakointia paheena ja halusi välttää sitä, mutta joutui kuitenkin käyttämään nikotiinivalmisteita mixerinä. Tämän seurauksena hän ruokki nikotiiniriippuvuuttaan hasiksella, eli otti bongihitit aina kun teki mieli tupakkaa. Näkisin monen nikotiiniriippuvuttaan vastaan taistelevasta hampuusista potevan samaa ongelmaa, usein tietämättään.

Kannabistuotteet ovat sekakäytön yleisipiä osapuolia. Kaikkein yleisin on alkoholi. Uni-, mielenterveys- ja rauhoittavan lääkityksen lisäksi tajunnantilaa muutetaan amfetamiineilla ja opiaateilla. Päihdeyhdistelmän lopullinen vaikutus muodostuu syötyjen kemikaalien yhdistyessä vatsassa lopullisiksi molekyyleiksi ja kulkeutuessa sopiviin reseptorikeskuksiin, tai vaikuttaen välittäjäaineisiin, muuttaen aivotoimintaa. Poltetut tai suonensisäisesti otetut kemikaalit kulkevat omia, lyhyempiä reittejään, vaikutusten muodostuessa aivoissa vastaavasti.

Molekyylien kilpaileminen sopivista reseptoreista voi koitua käyttäjälle kohtalokkaaksi. Mutta juuri tämän vuoksi kannabis ei ole hengenvaarallista. Ihmisen aivoissa kun sattuu, jostain toistaiseksi tuntemattomasta esihistoriallisesta syystä johtuen, olemaan runsaasti THC-reseptoreita, joihin kannabiksen molekyylit kiinnittyvät täydellisesti, mutta joista ei ole mitään hyötyä millekään muulle molekyylille. Voidaan sanoa, että jos joku suunnitteli ihmisen, hän suunnitteli ihmisen täysin yhteensopivaksi kannabiksen kanssa.

Kannabiksen vaarattomuus ihmisen elimistölle on hyvin tunnettu myös sekakäyttäjien keskuudessa. Koska kannabis myös nautitaan yleensä polttaen, se ei yhdisty nieltyjen kemikaalien kanssa. Aivoissa se kerääntyy omiin reseptoreihinsa, kun taas muut aineet varaavat itselleen sopivia reseptoreita. Käytännössä henkilöt A ja B, jotka ovat nauttineet X -määrän aineita 1 ja 2, sekä Y -määrän päihdettä 3, vaarantavat terveytensä vastaavasti ja ovat yhtä sekaisin, paitsi jointin polttanut henkilö A , joka on myös ’pilvessä.’

Kannabis ei siis ole vahingollista fysiologisessa mielessä, mutta kuten runsaat määrät alkoholia nautittuna, muistin alkaessa mennä, arvostelukykykin usein heikkenee. Alkoholi + lääkkeet on tehokkain tapa menettää muisti illan tapahtumista, lisäksi nautittu kannabis voi nopeuttaa ’pelikunnon’ heikkenemistä. Suurin osa yliannostuksista johtuu arvostelukyvyn puutteesta (päihtymyksestä) tai tietämättömyydestä (mitä nauttii). Melkein puolesta vuoden 2004 huumausainekuolemista oli löydetty myös kannabista, mutta se ei vielä tarkoita että henkilöt olisivat olleet ’pilvessä’ kuollessaan.

Erään kuulemani mukaan Hollannissa huumekuolemia ehkäistään muun muassa järjestämällä päihteen sisältämien aineiden testaus; käyttäjä voi viedä laittoman tai laillisen tuotteen tutkittavaksi ja saa takaisin itse tuotteen, sekä tiedon sen sisältämistä kemikaaleista.

– piski

Jätä kommentti

Yhdysvallat vaatii elinkautista kanadalaiselle kannabisaktivistille

17 tammikuun, 2008 klo 15:10 (Yleinen)
Tags:

Kanadalaista kirja- ja siemenkauppiasta, Marc Emeryä uhkaa viiden vuoden linnatuomio.

Yhdysvallat syyttää Marc Emeryä rahanpesusta ja huumekaupasta. Kansainvälisiä rikollisorganisaatioita koskevien lakien perusteella USA vaati Kanadan viranomaisia vangitsemaan Emeryn ja luovuttamaan yhdysvalloissa tuomittavaksi. Emeryn asianajajat pyrkivät sopimukseen, jossa hän kärsii lyhyen vankilatuomion Kanadassa. Yhdysvalloissa hän saisi kahdesta kymmenestä vuodesta elinkautiseen, ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Kanadalaisen kannabisaktivistin ura alkoi 1990 luvulle tultaessa. Muutamaa vuotta aiemmin hän oli saanut kumottua sensuurilain joka laittomaksi kirjat, lehdet, elokuvat ja polttovälineet. Jo tuolloin hänen metodinsa oli avoin kansalaistottelemattomuus. Emery toi maahan Jack Hererin kirjaa – Keisarilla ei ole vaatteita!, jakoi niitä eteenpäin ja ilmoitti paikallisessa sanomalehdessä rikkovansa lakia.

Marc Emery on ajanut laillistamista vaaleissa, puhunut asiasta parlamentissa ja kansallisessa televisiossa,ja hän tuottaa pro-ganja verkkolehteä ja -kanavaa. Uransa aikana hänet on tuomittu usein sakkorangaistuksiin ja joihinkin lyhyisiin vankeusrangaistuksiin Kanadan lainsäädännön vaatimasti. Emeryn avoin toiminta, rehellinen kirjanpito ja Kanadan yleinen kannabismyönteisyys on kuitenkin antanut hänen jatkaa toimintaansa. Hänen arvioidaan tienanneen toiminnallaan noin viisi miljoonaa dollaria, joista hän on maksanut veroina yhteisölle yli puoli miljoonaa.

Emeryn toiminta on muuttanut kanadan politiikan lääkekannabikselle myönteiseksi. Kannabisreseptiä myönnettäessä lääreiden tiedetään suositelleen potilaidensa hankkivan siemenensä Marc Emeryn firmalta. Vaikeasti sairaiden elämänlaatua kohentanutta Emeryä voidaan syyttää yhdysvaltojen huumeparonilain perusteella. Jos Emeryn todettaisi myyneen 60,000 kilogrammaa marihuanaa, 60,000 kasvia tai 60,000 siementä, häntä odottaisi automaattinen kuolemantuomio, ellei Kanada vaatisi kuolemantuomiosta luopumista luovuttamisen ehtona.

Lähteet: The Vancouver Sun, www.cannabisculture.com

– piski

For What It’s Worth

Overgrow the Government. Inherent in that beautiful phrase are so many ideals and glories of a co-operative, peaceful society. Plant the seeds of freedom. Not overthrow, which speaks of violent conflict, but overgrow, using God’s greatest plant and the enlightenment that comes from ingesting marijuana to further a peaceful, democratic, revolution based on tolerance and love and unity of all peoples. Plants, not violence. Reason, not murderous incarceration. Personal freedom, not Nazi-like paramilitary violence.

– Marc Emery

Jätä kommentti

Huumevalvonnan eriarvoisuus

13 tammikuun, 2008 klo 13:19 (Yleinen)
Tags: ,

Kun poliittiset päättäjät eivät uskalla puuttua rohkeasti päihdekeskusteluun (järkevin argumentein), on ilo huomata akateemisen väen ottavan välillä vaikeammankin palan purtavaksi. Kuluvan kuukauden yhdestoista päivä julkaistu Aarne Kinnusen väitöskirja – Kriminaalipolitiikan paradoksi : Tutkimuksia huumausainerikollisuudesta ja sen kontrollista Suomessa – tarkastelee huumemarkkinoita, -kontrollia ja rikoksiin syyllistyneiden sosioekonomista asemaa.

Myönnettäkköön etten ole lukenut väitöskirjaa vielä, mutta jo tiivistelmästä löytyy muutamia hyviä huomioita.

”Huumausainekontrolli kohdistuu huonossa sosioekonomisessa asemassa oleviin henkilöihin. Kontrolli on valikoivaa ja tuottaa repressiivisiä käytäntöjä.”

Ääriesimerkkeinä voimme käyttää nuorta heikosti koulutettua työtöntä ja yli satatuhatta vuodessa tienaavaa keski-ikäistä valtion virkamiestä. Nuoren voimme olettaa asuvan kerrostaloyksiössä ja virkamiehen omakotitalossa kalliilla alueella.

Jos molemmat käyttäisivät kannabista kotonaan, hajuhaitan perusteella rikkeen paljastuminen naapureille koskettaa vain kerrostalossa asuvaa. Kasvattaminen olisi myöskin hajuhaittojen vuoksi lähes mahdotonta yksiössä. Vaikka nuori panostaisi kasvatuskaappiin hajunpoistojärjestelmän (aktiivihiilisuodattimen) verran, kiinnijääminen esimerkiksi vuokraisännän tarkastuskäynnillä olisi todennäköistä. Varakas talonomistaja taas voisi käyttää muutaman neliön piilotettuun kasvatushuoneeseen, sellaiseen jonka löytyminen olisi mahdotonta myös poliisille, elleivät he tietäisi mitä etsiä.

Koska kasvattaminen kerrostalossa on riskialtista, nuori joutuu turvautumaan huumekauppiaisiin kannabiksen hankkimiseksi, kun taas virkamies voi nauttia hyväksi kokemaansa lajiketta riskivapaasti.

Poliisien käyttäytyminen vihjeen saamisen jälkeen on toinen huomionarvoinen asia. Oman kokemukseni mukaan poliisit eivät tunnetusti tee kotietsintää pelkän kuulopuheen tai naapurin vinkin perusteella, ellei sitten kyseessä ole näköhavainto huumausaineista. Käytännöt varmasti poikkeavat poliisipiireittäin, mutta millaisen kynnyksen luulette poliisilla olevan puhelinvinkistä kotietsintään siirtymisessä esimerkkihenkilöideni kohdalla? Entä mitä eroja olisi kotietsinnöillä, jos siihen pisteeseen jouduttaisiin? Voisiko virkamies esimerkiksi pyytää poliisia olemaan käyttämättä huumekoiraa sillä perusteella, että joku perheestä on vahvasti allerginen, jos muuten antaisi luvan talon tutkimiseen?

1940 -luvulla Anslingerin marihuanapolitiikalla hyökättiin mustien ja meksikolaisten kimppuun yhdysvalloissa. Samaan aikaan varakas valkoinen sai nauttia samasta päihteestä hasissalongissa ilman pelkoa rangaistuksesta. Suomen historia ei ole läheskään yhtä rasistinen, mutta kyseinen yhteiskuntaluokkien eriarvoisuus elää ja voi hyvin myös suomessa. Vaikka laki on kaikille sama, lain toteutuminen ei ole.

– piski

Jätä kommentti

Kuinka laitonta kannabis oikeasti on?

10 tammikuun, 2008 klo 13:09 (Yleinen)
Tags:

Yhdistyneiden kansakuntien sopimus vuodelta 1961 määritteli laittomat päihdeaineet. Vuonna 1988 YK:n Wienin sopimus teki kaikesta huumausainetoiminnasta rangaistavaa. Lähes kaikki maailman valtiot kuuluvat näiden sopimusten piiriin, mutta silti läheskään kaikkialla ei yksityisestä käytöstä rangaista.

Alankomaat, Belgia, Britannia, Espanja, Italia, Portugali, Ranska, Slovenia, Tshekki, Unkari, Viro ja suurin osa Saksaa kuuluvat pelkästään Euroopan maista niihin, joissa pelkkä käyttörikos ei ole rangaistavaa, tai että siihen ei uhrata poliisin resursseja. Suurinpiirtein yhtä paljon kuitenkin löytyy Euroopasta valtioita, joissa pienimuotoinen tai yksityinen käyttö antaa aihetta rankaisuun. Suomessa hampusta sakot saanut pääsee myös SUPO:n listalle, eikä esimerkiksi rakennustyöläisellä ole enää sen jälkeen asiaa puolustusvoimien rakennusurakoihin. Nähdäkseni rangaistus ylittää normaalin rangaistuskäytännön rajat, koska sillä voidaan haitata valtion instanssin puolesta yksityisen kansalaisen toimeentuloa. Ei liene liioittelua sanoa, että suomessa on Euroopan kovimmat huumausainerike -rangaistukset.

Yhdysvalloissa tilanne on laillisesti nurinkurinen. YK:n sopimusten mukaisesti yksityiskäyttö on kaikkialla rangaistavaa, poikkeuksena ne, joilla on lääkärin todistus (resepti) taudista, johon voidaan joissain osavaltioissa määrätä kannabista lääkkeeksi. Vuonna 2007 lääkekannabiksen laillistaneita osavaltioita oli kolmetoista. Kaikessa USA -kriittisyydessäni liberaalin asenteen leviäminen osavaltiotasolla on hyvä muistaa.

Mutta osavaltion laki ei ole yhtä kuin liittovaltion laki. Koska liittovaltio on sitoutunut noudattamaan YK:n huumausainesäädöksiä, liittovaltion huumepoliisi (DEA) katsoo oikeudekseen tuhota lääkekannabisapteekkeja niissä osavaltioissa, joissa osavaltion laki on kyseisen toiminnan sallinut. Drew Carey kuvaa asiallisesti tilannetta reason.TV:n kymmenminuuttisessa dokumentissa.

YK:n huumesäädökset ovat tehneet tehtävänsä kaikkialla maailmassa. Edelleen on kuitenkin olemassa maita, joissa kannabiksen nauttimista ei pidetä yhteiskunnalle haitallisena, eikä sinänsä ole tuomittavaa, vaikka laki muuta sanoisikin. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Intia, Nepal, Bali, Marokko, Afganistan, Australia, Uusi-Seelanti, Jamaica, Venezuela ja Kanada.

Yhteen niputtaminen ei kuvaa täysin absoluuttista totuutta, sillä jokaisen maan huumausainelait ovat YK:n asetusten hengen mukaisesti luotu omaan kulttuuriin sopivaksi. Esimerkiksi Burma protestoi YK:n asetuksia sillä perusteella, että metsätöihin käytettäville norsuille syötettiin runsaasti kannabista ja YK:n asetukset saattaisivat haitata tätä. Olettaisin, että Burman lainsäädännön mukaan norsuille syötettävän kannabiksen kasvattaminen ei ole laitonta.

Paasaamiseni lopuksi haluan laittaa linkin yhteistyössä käännettyyn Jack Hererin kirjaan, Keisarilla ei ole vaatteita. Koko materiaalin läpi kahlaaminen vaatii aikaa, mutta suosittelen niille, jotka haluavat tarkentaa kuvaansa hampunlehdenhavinasta historian saatossa.

– Piski

Jätä kommentti

« Older entries