Ehkä, kenties – todellakin

Kenties tahto luo kaaosta muuten järjestelmälliseen maailmaan, jossa kaikki kasvava elää syömällä jotain muuta, sulassa sopusoinnussa kuten luonnon lait määrää.

Kenties tahto ei luonutkaan tuota kaaosta. Kenties sen loi olennoista älykkäin, kuningatar joka laittaa muut juoksemaan ruokansa eteen, ja jos erilainen ei pysy lestissään, käskee sotilaan repimään leuat irti. Kenties kaaos syntyy turhautuneisuudesta, energiasta joka hakee suuntaa. Kenties kaaosta ei olisi jos kaikki ihmisen elamänsä aikana tuottama toiminta ohjattaisiin ihmiskunnan kasvamiseen tasapainoisesti – jos fyysisen ja tiedollisen kasvun lisäksi myos henkinen kasvu saisi arvon joka sille kuuluu.

Ehkä sitten olisimme vähemman alttiita sille ruumiin ja maailmankuvan korruptiolle, jonka kristillinen ideologia alisteisuudesta korkeimmalle synnytti ja jota kapitalismina tuntemamme pyramidihuijaus pitää elossa.

Eikä kollektiivinen tule yksilöiden tahdoista ja eikö kollektiivinen muokkaa yksilöiden tahtoa? Nähdäkseni ainoa ero kollektiivisen ohjaaman ja kollektiivin ohjaajan välillä on tahdon lujuus. Nähdäkseni suurin ero hyvän ohjaajan ja huonon ohjaajan välillä on henkinen kypsyys – kypsyys kasvattaa muista parempia ohjaajia kuin itse on ja kypsyys luopua tuosta auktoriteetista kun aika koittaa.

Mutta pahoin pelkään että kuningatar pelkää egonsa puolesta – rakentamansa olemassaolon muodon, identiteetin tai harhan josta jokainen kuoleva joutuu lopulta luopumaan.

Olisi ikävää jos he löytäisivät kollektiivisuuden nykyisen järjestelmän ulkopuolelta. Olisi ikävää jos he eivat tarvitsisi minua, kuka sitten toisi minulle ruokaa ja rakentaisi linnani? – kuningatar ajatteli ja päätti etsiä kaikki keinot millä hallita muurahaisten enemmistöä.

From planet called United States of America

FOX -kanavan koukkuna on liuta maailman suosituimpia TV-sarjoja, sillä onhan Murdochkin bisnesmies. Bisneksen ohella ryhmä taitavia psykologian tuntijoita luo miljoonien amerikkalaisten jeesukseksi Glenn Beckin – taikashown, jossa vedotaan oikeaan avopuoliskoon oikeaan aikaan. Shown, jossa ankkuri muuttaa äänenkorkeuttaan kuin transsiin ohjaava guru – saarnaaja, joka heiluttelee marionettia kuin hypnotisti.

Vartin jälkeen olin enemmän peloissani kuin seurattuani puoli päivää syyskuun yhdennentoista tapahtumia televisiosta.

Mutta toivoni säilyy, Robert Foster jenkeissa, älykas, toiveikas ja kyvykäs nuoriso jopa käyhässä euromaassa ja pohjoisten valtioiden nuorien voimannäyttö, ensin Amsterdamissa, nyt Saksassa, tulevana viikonloppuna Lissabonissa. Heidän hakemassa muutoksessa ei ole kyse hampusta – vaan suuremmasta oikeudenmukaisuudesta, mikä vanhemmalta sukupolvelta vietiin valehtelemalla – kertomalla tarinoita hyvinvointivaltiosta, johon päästään lakkaamattomalla työnteolla ja jota johtaa kansan edun omansa edelle laittavat johtoportaan tahot.

Epäonnistunut sukupolvenvaihdos tämän maan, unionin tai planeetan kohtalosta ei ole meidän vikamme, mutta vastuullamme on sen korjaaminen – ja nuorien opettaminen, ettei sama pääse toistumaan.

– piski

ps. I’m too high for this sh*t.

pps. Viikonloppuna on NATO-mielenosoitus Lissabonissa, johon suomestakin valuu bussilastillinen väkeä – toivotan tervetulleeksi. (update: Mielenosoittajien pääsy maahan estettiin rajalla );

ppps. Paljon ois juttua… kaikkea en kerkeä kertoa. Pitäkää siis silmänne auki ja viestikää, kasvattakaa tietojanne ja kokemuksianne, ja kun alkaa taas ahdistaa, silloin on todellakin aika luoda maailmaa parempaa. 

In the end, it´s just life – a experience which to make better for us and the generation next.

pppps. ty 4 the logic of maybe, mr. Robert Anton Wilson.

ppppps. Haluaisin kommentoida, mutten haluaisi toistaa itseäni – onneksi internet on tehnyt tehtävänsä ja ihmisille on kertynyt medialukutaitoa, joten oleellinen löytyy jälleen kommenteista :)

update: 18/11/2010

FFS. Edelliseen ja tähän linkkiin viitaten, Kammosen journalistinen uskottavuus murenee ensimmäisen lauseen mukana. Kuten meille toimittajille on opetettu, jutun tärkein pointti sanotaan heti ensimmäisenä. Minkäänlainen johdattelu sisältöön ei kuulu artikkeliin, joten enemmistö toimittajista olisi aloittanut jutun esim. ”Hollanti on antanut rajakunnille luvan kieltää kannabiksen myynnin turisteille,” eikä suinkaan ”Hollantilaiset ovat kyllästyneet pilvipäissään häiriköiviin huumeturisteihin.”

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/106453-amsterdam-kieltaa-huumeet-turisteilta

update: 19/11/2010

Luonnollisuuden jatkuvuus, jatkuvuuden luonnollisuus

Ilmassa tuoksuu jälleen. Liekö syynä lämmin kesä, vaiko viime vuosina siinneet muutosta hakevat poliittiset liikkeet. Kenties politisoitu Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011, vaiko viihteellistetyt vaalit 2011. Unohtamatta tietenkään Timo Haaraa, Marko Sihvosta, tai ketään maailmamme epäkohdista sananvapauttansa aktiivisesti käyttävää.
Luulenpa että toteutumaton sukupolvenvaihdos on antanut odottaa liian kauan. Sukupolvenvaihdos, jossa on enemmän poliittisia, taloudellisia, eettisiä ja uskonnollisia näkökulmia olemassaoloomme ja järjestäytymiseemme, kuin yhdessäkään aiemmin tunnetuista – kiitos vapaan informaation.

Taistellako leipäpalasta, jonka pitää kasvaa joka ikinen päivä, vaikka siitä nytkin riittää vain murusia päiväntasaajan eteläpuolelle, vaiko priorisoida resurssit peltoon joka ruokkii koko yhteisön?
Entäpä ajatus leivänmurumme antamisesta jo kevyesti koko sukunsa ruokkivalle, pelkästään oikeudestamme vaihtaa paperia leipään, leipää paperiin ja paperia johonkin jolla voimme kuvitella saavamme enemmän tai parempaa leipää.
Tai taipua katsomaan muuanne kun vanhus kotiututetaan loppuelämäksi lääkittyyn laatikkoon, vaiko kysyä miksei lasten ja vanhusten hoitoa pyritä järjestämään samaan paikkaan, niin kauan kun eläköityneiden kunto sen sallii?
Vai jättääkkö tavaran vaihdosta pois resurssien tuhlaaminen, kilpailu ja samalla se vihta johon on kustu.
Eikö se nyt vaan kuitenkin ole niin, että jos talouspoliittiset isämme olisivat hoitaneet hommansa, ihmisillä olisi huomattavasti vähemmän työtä ja se olisi hyvä asia.

Take it easy in the talouskriisi.
– A., the israelian, with a smirk on his face.

Meille syötetään huonoa heinää, ja se saa sukupolvet taistelemaan toisiaan vastaan. Kuinkas konfliktit kulminoituvatkaan?

Kuinka viedä kasvavalta nuorelta ihmisarvo

Itse uskoisin avoimeen dialogiin, mutta kun vastassa on älylliseen tappioonsa viimeisenä kilpenä tarttuvia keski-ikäisiä leijonia, tehtävä ei ole helppo. Asiaa ei auta se, että media kyllä muistaa kuuluttaa sisäministeriön huumevalistustoimintaan kuuluvan lausunnon, mutta on kykenemätön kertomaan kesäisestä yöstä, kun eräs reviirikiista kulminoitui somalien piestessä joukolla kaivopuiston kukkulalla päivystävät GanjaKauppiasGhanalaiset. Mutta kaikkea toivoa en ole median osalta vielä menettänyt.

Entä jos kehitys jatkuu tätä rataa? Ammattirikolliset aseistautuvat sillä aikaa kun valvontapoliittinen koneisto keskittyy polkemaan sananvapauttaan käyttäviä aktivisteja. Kotikasvatuksen kärsiessä tehdastuotanto kannattaa, eikä pirilasti ole ennenkään rajalle pysähtynyt kun autossa on CD-kilvet. Väkivallan lisääntyessä terrorilta suojelevat järjestelmät saavat oikeutuksensa, ja pian sinusta kyetään sekä halutaan tietää enemmän kuin sukulaisesi sinusta tietävät.

Surullista että käärme on tosiaankin itseään syövä ja siksi valtio-instituutiollakin tulee aika olla peloissaan. Ei todellisten huume/talousrikollisten vuoksi, vaan syrjäytyneiden nuorten miesten, joilta evätään kaikin keinoin se, minkä mikä tahansa logiikka – taloudellinen, poliittinen, terveydellinen tai tieteellinen – heille soisi. Heitä, joilta evätään sananvapaus sanomalla etteivät he ole kuuntelemisen arvoisia, koska ovat pysyvästi päihteistä korruptoituneita. Niiden lähiön asukkaiden jotka vaihtaisivat mielellään betonivankilansa maatilkkuun. Kun älykkäältä, eettiseltä ja kyvykkäältä nuorelta mieheltä kielletään kaikki ihmisarvo, syntyy mäntymäkeenkin al-Qaida.

Aina voi paeta, mutta…

2011 on tärkeä. Itse vetäydyn alankomaille pohtimaan seuraavaa siirtoani. Tätä valtiota en tunne omakseni, eikä länsimaisen talousmallin orjaksi ryhtyminen houkuta. Velkaa on, enkä sitä takaisin aio maksaa jos hintana on tuudittautuminen orwellilaiseen onnellisuuteen. Ystäviä löytyy, ja niiden kesken rinki säilyy.

Mutta Suomi on edelleen maani, jota veljeni ja siskoni asuttavat. Jos olen taistelussa, olen taistelussa myös heidän vapautensa vuoksi.

– piski

ps. Let not it be a passing phenomenon. Besides, anyone could claim good cuttings towards winter.

http://yle.fi/uutiset/news/2010/09/cannabis_found_growing_in_helsinki_parks_and_on_roadsides_1964405.html

Hihnaa kiristetään nyt molemmista päistä

Ilmat alkavat viilentymään ja on jälleen aika hakea tyttöset pois metsästä, lämmittelemään pariksi viikoksi kaappiauringon alle. Joillain alkaa oppikirjojen selaaminen, toiset palaavat oravanpyöräänsä taistelemaan siitä kutistuvasta kakusta ja joku plärää kesän poliisiraportteja arpoen tapahtunutta kehitystä huumausaineiden saralla.

Turun valvontakoneiston linja on selkeästi poikennut muusta maasta tänä kesänä. Hamppumarssia valvottiin tapahtuman keskeltä viimevuotista suuremmilla resursseilla. Joku viikko myöhemmin Soul Captainin keikan yli-innokas siviilipukuinen tupakkavahti meinasi saada tarpeettomalla voimankäytöllä aikaan mellakan ja joutui kutsumaan muutaman partion verran verorahakustanteista hätäapua – kaikki vain yhden jointin tähden. Konemetsän toimintakeskus oli varmasti suurimpia operaatioita pitkään aikaan ja kyllähän siinä monta sakkolappua vähätuloisille opiskelijoille saatiin annettua – arvoltaan murto-osa operaation kustannuksista. Kesäisten puistojen rinkejä häiritsi usein siviilipari ja DBTL:ssä kärysi liian moni.

Muualla maassa maija tuntuu vain lipuvan ohi jos jointti julkisella paikalla palaa. Jokikadun tapahtumien jälkeen ajattelin kaupungin todellakin potevan hippivihaa. Kiristyneen valvonnan motiiviksi on spekuloitu Turun saamaa nimitystä vuoden 2011 EU:n kulttuuripääkaupungiksi. Jos näin on, jotkut jossain eivät edelleenkään ymmärrä kulttuurin ja kukinnon suhdetta. Viimeistään vuonna 2011 viestin täytyy mennä perille; jollei isännille, niin sitten jo valveutuneille vieraille.

Resurssipula

Sata kilometriä pohjoisempana poliisit jatkoivat yhden teinin narahtamisen jälkeen kaivamistaan kunnes löysivät itsensä kuopasta josta eivät enää päässeet ylös omin voimin. Resurssipulan edessä vastuu nuorista rikollisista siirrettiin heidän vanhemmilleen, mikä varmasti tuottaa suunnattomasti kärsimystä keskenkasvuisten vanhempien käsissä. Resurssipula on todellinen, eikä maata voida enää repiä kahtia järjettömillä lainsäädännöillä. Tulevaisuuden ääripäät ovat siis Portugalin/Meksikon malli tai babylon liekeissä. Sitä en tiedä kuinka käy, mutta uskoakseni se saavutetaan muutamassa vuodessa.

Sillä aikaa hampuusiaktivistien rooli on selkeä: tehokas tiedon jakaminen. Tietovirran tuoreimmat lisät ovat SKY:n blogi, sekä HamppuTV. Toki teknologia avaa uusia innovatiivisia väyliä, mutta toistaiseksi koneet eivät tee tätäkään työtä itse. Käytännössä siis jokaista teistäkin tarvitaan, oli sitten kyseessä foorumeilla edustaminen, marsseille  tai paikallistoimintaan osallistuminen, flaijereiden jakaminen tai pelkästään sen jäsenmaksun maksaminen, harvemmin käytetty energia on hukkaan heitettyä vaikka sen vaikutukset eivät heti näkyisikään.

Jälkisana

Itse palailen myös sorvin ääreen, viuhuttamaan pahaa propagandaruoskaani, osallistumaan aktiivitoimintaan kykyjeni mukaan ja myös koulun penkille. Kirjoittamista jatkan, mutten lupaile enää kahta blogausta viikossa. Kuten aina sodassa, resurssit ovat rajalliset kummallakin osapuolella. Jotta tunnelivisioisten asemat murretaan, tarvitaan jokaista naista ja miestä – myös marttyyreja, vaikkei jokaisen sellainen kannata olla.

– piski

Marssi mediamyrskyssä

Ihmisen maailmankuva muotoutuu viestien kantamien merkitysten voimasta. Merkitykset – tai meemit – mahdollistavat niin propagandamenetelmät mainoksista aivopesuun, kuin todellisen yhteisymmärryksenkin tavoittelun kahden tai usemman henkilön välillä. Vapaa informaatio on arvostettu riippumattomuutensa vuoksi, halveksittu koska sisällön totuusarvosta ei kukaan ole vastuussa.

Turun Sanomat aloitti raflaavasti otsikolla ”Vai vaaratonta?” ilmeisesti etukäteen lausuttuna vastalauseena kannabisaktivistien toitottamaan ”vaarattomampaa kuin lailliset päihteemme” -meemiin. Toimittaja joutui kuitenkin keskeisen viestin muotoilemaan muotoon ”käyttö voi lisätä riskiä sairastua” alussa tehdyn vankan psykoosipohjustuksen jälkeen. Tuloksille on toki helppo löytää oikeutus, kun tutkimusryhmänä ovat olleet 14-15 -vuotiaat aktiivikäyttäjät. Kainalojuttuna kerrottiin jo toista kertaa kannabispsykoosiin sairastuneen ikäiseni Mikon tarina. Molemmat artikkelit julkaistiin myös Kalevassa.

Tuntematon harha

Kannabispsykoosi on vakava asia, minunkin mielestäni. Tosin neljänneksen elämästäni olen pilveni tuntenut, enkä huonoimpiakaan hetkiä voi kutsua kannabispsykoosiksi. Myöskään kukaan ystäväpiiristäni ei ole moiseen törmännyt. Vapun alla kuitenkin pääsin todistamaan työni ohessa jotain, mikä olisi voinut hyvinkin olla kannabispsykoosi, eikä paniikkikohtaus kuten maassa huutavan nuoren tytön ystävät kertoivat.

Toinen usein toistuva kannabispsykoosin malli on jumalharha. Itseasiassa tämä ”mielenhäiriö” on niin yleinen, että sitä pitäisi tutkia niin psykologiselta kuin filosofiseltakin kannalta. Huvittavaa on länsimaisen ja itämaisen kulttuurin ero suhtautumisessa yksilöön, joka ymmärtää olevansa jumala. Itsekin olen sen todennut, useita kertoja, ilman negatiivista vaikutusta kykyyni toimia yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Kieltämättä (kieltojen vuoksi) ylin auktoriteetti ei sijaitse enää tuomarinpallilla tai missään ulkopuolellani, vaan sillä valtaistuimella istuu moraalikäsitykseni. Jos et ymmärrä, todennäköisesti näkemyksesi jumalasta on kangistunut vallitsevien monoteististen meemien muottiin.

Jälkiaaltoja

Marssin ohella muu aktivoituminen mediassa noudatti aikaisempaa kavaa. Poliitikkojen pisteidenkalastelu narkofobialla, viranomaisten korostunut valvontainnokkuus ja myös se uusi urastaan auktoriteetin ammentava puolestapuhuja.

Mielestäni mediacoctail oli hyvinkin reilu, kun otetaan huomioon että haittojen korostaminen valistuksessa on edelleen Suomen huumepolitiikan edistyksellisin keino taistella huumesodan puolesta. Jopa STT:n toimittama artikkeli oli asiallinen, tosin (minä ja asianosaiset) voidaan epäillä jutun joutuneen muokattavaksi ennen julkaisua Hesarin toimesta. Propsit menee myös YLE:lle ja TS:kin jälkiuutisointi kääntyi myönteiseksi aktivistien asialle, ylikonstaapeli Aro-Heinilän pelotellessa ongelmilla jotka syntyvät laittoman asian puolesta marssimalla.

Emme siis vielä elä poliisivaltiossa, vaikka viimeaikoina on nostettu tapetille erinäiset vapaaseen tiedonkulkuun haluttavat rajoitukset, jotka uhkaavat myös tämän blogin toimintaa. On hetkiä, jolloin olen todella huolestunut. Toisaalta uskoni sukupolveni kykyyn rakentaa kestävä oikeustaju on vankkumaton nimenomaan vapaan median vuoksi. Median, jota valvoo tehokkain koneisto: jokainen linjoilla roikkuva ajatteleva, yhteiskuntavastuunsa tunteva ihminen.

– piski

1998: Tavoitteena huumeeton maailma

Vuodenvaihteen koululaisten kannabiskäryt toimivat jälleen hyvänä ponnahduslautana huumausainerikollisuuden pohtimiseen. Toistakymmentä ennen vuotta -96 syntynyttä nuorta kiikutettiin kuulusteltavaksi kannabiksen ja kolmiolääkkeiden vuoksi. Kuten poliisia, itseänikin kiinnostaa mistä nuoret olivat päihteensä hakeneet.

YK:n korkean tason huumekokouksen alla julkaistu EU:n raportti kertoi ettei löydy todisteita huumeongelman vähenemisestä. ”Kovien huumeiden” käyttäjien määrä on kasvanut ja kannabiksesta on tullut osa nuorten kasvuprosessia hyvinvointivaltioissa. Siellä missä lakeja on kiristetty, huumeiden hinnat ovat laskeneet, eivätkä nousseet kuten olisi odotettavissa. Viitteitä saatavuuden vaikeutumisesta ei ole.

Raportti kertoi myös täyskiellon lisäävän rikollisorganisaatioiden varallisuuden ja vallan kasvusta mm. Meksikossa ja köyhissä Afrikan valtioissa. Ei siis tarvitse ihmetellä, kun maailman rikkaimpien listalle päässyt huumelordi Joaquin ”El Chapo” Guzman Loera kiitti julkisesti yhdysvaltain hallitusta imperiuminsa mahdollistamisesta.

Vaikka yhtäkään kymmenvuotistavoitetta ei oltu saavutettu, YK:n huumetsaari Antonio Costa lausui ”maailman huumeongelman olevan hallussa.” Kokouksessa ei keskusteltu haittojen vähentämisestä, muun muassa venäjän vastustuksen vuoksi.

Naapurimme ilmeisesti katsoo olevansa YK:n yläpuolella päätöksenteossa, sillä siellä ei saa harjoittaa haittoja vähentävää politiikkaa. Venäjällä katsotaankin että huumevieroitus pitää tapahtua laillisesti käsiraudoissa rikollisjärjestöjen toimesta. Kokouksen jälkeen YK jatkaa käytännössä samalla kritisoidulla kriminalisaatiolinjalla, joka ei ole tuottanut kuin päinvastaisia tuloksia.

Kumottu kieltolaki käytännössä

Portugalissa kaikkien huumeiden dekriminalisoinnista on saatu positiivisia kokemuksia. Vaikka kannabiksesta kiinnijääneiden määrä on lisääntynyt, yhteiskunnalliset haitat ovat vähentyneet. Muun muassa uudet HIV-tartunnat ovat laskeneet 1400:sta tuhannella. Huomattavaa on, että Portugal olisi todennäköisesti laillistanut kannabiksen, ellei YK:n sopimukset kieltoa vaatisi.

The Economist -lehti on jo toistakymmentä vuotta huutanut laillisen huumekaupan perään. Kokouksen alla julkaistussa teemanumerossa jälleen kerrottiin kuinka lakiteknisestä ongelmasta saataisiin terveydenhuollollinen ongelma. Milloinkahan kauppalehdellä olisi selkärankaa myöntää tosiasiat?

IMHO huumausaineet pitäisi laittomanakin katsoa lakiteknisen ongelman lisäksi myös terveydenhuollollisena ongelmana. Itse ongelmahan on se, ettei terveydenhuollolliseen ongelmaan voida puuttua lakiteknisten seikkojen vuoksi.

Kaiken tämän jälkeen teen sen röyhkeän johtopäätöksen, että päihteensä nuoret olivat rikolliselta hankkineet, sillä toisin kuin virallinen yritys, he eivät harjoita laaduntarkkailua, eivätkä kysy henkkareita.

”Whoever came up with this whole War on Drugs, I would like to kiss him on the lips and shake his hand and buy him dinner with caviar and champagne. The War on Drugs is the greatest thing that ever happened to me, and the day they decide to end that war, will be a sad one for me and all of my closest friends”

– Eräs ”El Chapon” luutnanteista

– piski

ps. Hamppumarssi 2.5.2009.

pps. Kannabisaktivistit pistivät valkoisen talon tiukille, vaikka lehdistö ei vastauksiaan saanut.

Kotimainen Kannabisosuuskunta

”Ajatuksen siemen tuli eräästä Turun marssin jälkeen pidetyistä puheesta. Belgiassa on sallittua kasvattaa yksi kasvi per henkilö ja perustuslaki takaa oikeuden yhdistyä asian kuin asian tiimoilta. Kannabisosuuskunnan kustannukset saadaan poljettua alas ja kasveista huolehtii asiantuntija.”

Entä jos laadukkaan kukinnon hinnaksi jäisi 5 – 10 €/gramma? Tietäisit lajikkeen ja kasvit kasvattaisi luotettava alan ammattilainen?

”Tilanne olisi ideaalinen niille, jotka haluavat kannabista vain omaan käyttöönsä, mutteivät voi kasvattaa kotioloissa esimerkiksi perhesyistä. Lisäksi kasvattaminen nostaa laillisten seuraamusten riskiä huomattavasti.”

Kannabisosuuskunnassa kasvattaja ja muutama osakas tekee sopimuksen kannabiksen tuottamisesta. Kasvattaja suunnittelee ja hoitaa kasvatuksen niin että jokaiselle osakkaalle lasketaan yksi kasvi. Osakkaalle on taattu alaraja johon asti kasvattaja on velvollinen laittamaan omastaan ja yläraja, jonka ylittävä tuotto menee kasvattajalle. Osakkaat maksavat osuudestaan kuukausittain.

”Neljälle osakkaalle haitari oli noin 20 – 40 grammaa kahdella sadalla. Osakkaat maksoivat kerran kuukaudessa kuten sovittu, millä sitten rahoitettiin kasvatusjärjestelmän kustannuksia. Oma osuuteni mukaan lukien tavoite oli noin 150 grammaa, mistä jäätiin jonkin verran erilaisten kasvatusjärjestelmään liittyvien ongelmien vuoksi. Parempi onkin antaa arvio alakanttiin heti alussa.”

Ketä tahansa ei kuitenkaan voi suositella kasvattajaksi. Kasvattajan täytyy olla riittävän luotettava kantaakseen vastuun, koska lakiteitse vastuullisuutta ei voida vaatia. Toisaalta osakkaiden pitää olla myös toimissaan huolellisia, ettei osuuskunta paljastuisi.

”Kasvattaja on velvollinen palauttamaan rahat jos kasvit kuolevat huonon huolenpidon vuoksi. Jos kasvit kuitenkin menee poliisisedän mukana, korvausvastuuta ei ole. Tällä pyrin varmistamaan muun muassa sen, että osakkaat pitävät asian mahdollisimman salassa. Tietenkään kenenkään ei tarvitse maksaa osuuttaan enää narahtamisen jälkeen.”

Osuuskunnan pyörittäminen ei ole stressitöntä ja vaatii vakaata osaavaa kasvattajaa. Kannabisvastaisia ihmisiä ei tiloissa tietenkään nähdä, mutta jopa osakkaat voivat tuntua joskus pallolta jalassa.

”Tasa-arvoinen toiminta on vaikeaa, vaikka säännöt olisi printattuna paperilla. Jälkimmäisellä kerralla tein joidenkin asioiden suhteen kylmiä linjanvetoja säästääkseni ihmissuhteitani. Esimerkiksi tuottoarviota ei saanut enää kesken kasvatuksen, vaan rauhassa odoteltiin jakoon asti. Tilanteen tarkastaminen oli sallittu, mutta ehkä optimaalisinta olisi hankkia osakkaat toiselta paikkakunnalta, en tiedä.”

Ensimmäinen kannabisosuuskunta lähti käyntiin kesällä 2008. Kokemukset olivat positiivisia ja lopputuote oli erittäin kilpailukykyinen katukannabikselle. Jatkoa ei tällä hetkellä suunnitella, mutta ajatus pyörii edelleen kasvattajan mielessä.

”Suuria määriä tarvitseva lääkekäyttäjä voisi olla osuudenomistaja useammassa porrastetussa osuuskunnassa. Toimintaa sinänsä voitaisiin piilottaa entisestään luomalla välikäsi kasvattajan ja osakkaiden välille, mutta ajatus vaatii vielä hiomista. Oleellista toiminnassa on se, että osakas ja kasvattaja voivat luottaa toistensa kykyyn hoitaa velvollisuutensa.”

– piski

Toimitukselta:  Suomessa ei ole vastaavaa perustuslaillista oikeutta (tai edes perustuslakia, näin viimeaikaisten tapahtumien valossa) kuten Belgiassa ja kannabiksen kasvattaminen on rikos. Osuuskunnan kaltainen organisoitu toiminta voidaan tulkita järjestäytyneeksi rikollisuudeksi, vaikka osakkaille päätyvät tuotetut määrät olisivat henkilökohtaisen käytön rajoissa. Ennakkotapauksia ei tietääkseni ole. Hamppublogi irtisanoutuu vastuusta, oli ne sitten positiivia tai negatiivisia.

Zen, viina ja lentämisen taito

”Tehdaskamaa” sanoi työttömäksi jäänyt. Pienillä minigripeillä tuskin on olemassa montaa tarkoitusta. Parhaiten ne ovat aina soveltuneet laittomien nautintoaineiden käsikauppaan. Kolme ja puoli grammaa viidellä kympillä. Ei paha hinta, jos tuote on nenän edessä katsottavana ja haistettavana.

Joissain piireissä vieraille on tarjottu kahvia. Harvat siitä kieltäytyvät. Toisissa piireissä kukka on korvannut kahvin. Siitäkin vain harvat kieltäytyvät. Molemmilla on yhtä suuri sosiaalinen arvo, mitä nyt vaikutus yhteiseen toimintaan poikkeaa kuten lajikkeelta voi odottaa.

0,1 grammaa raapii kurkkua. Hetkessä mieleni juoksee siemenen kylvämishetkeen. Kyseessä on kasvukauden kasvava paine. Lakipisteen saavuttaessaan se purkautuu kuin sähkö. Materiaali missä se liikkuu, on jokin kulttuurillinen matto, jonka osana kasvattaja elää.  Silmänräpäys yhteisön historiassa ja ajatuksen virta on toimitettu sinne, mikä sen haluaa ottaa vastaan. Istun edelleen älyämpärin ääressä.

”Entä jos Matti olisi tykännyt hypätä pilvessä?” kysyy jokin sohvalla.

Mielenkiintoinen ajatus. Olisiko koko kansan klovnilla muutakin tekemistä kuin olla surkea viihdetaiteilija, jos viinapullon sijaan mäen päällä olisikin hiisattu jopo? Olisiko pian maksansa menettävä Matti ymmärtänyt elämästään enemmän kuin krapula kertoo? Olisiko Matti Mervin kanssa? Kenties jonkun muun? Todennäköisesti hän olisi viimeistään mitalistina överöinyt jollain diileriltään saamalla aineella. Todennäköisesti hän kuolee johonkin aineeseen joka tapauksessa.

”Mutta hyppäsikö Matti hyvin vain siksi että oli kännissä?”

Kuvassa näkyy kuinka hyppääjä liukuu kohti hyppyriä, ponnistus ja zoomaus sormenpäiden kautta kainaloon, puvun alle, ihon alle. Tuntoaisti herättää silmänräpäyksessä lihaksiston ja halu lentää löytää siivet ilmavirrasta. Kuvassa ei ole pohdintaa, vain toimintaa. Aivotoimintoja lamaannuttava alkoholi.

”Mitä jos ajatellaan rahaa osana yhteisön välittäjäainejärjestelmää?”

Jos yhteisön toiminta hidastuu rahan puutteen tai jatkuvasti kasvavan viivästymisen vuoksi, sitä voidaan kutsua lamaantuneeksi – lamaksi. Ehkä tällä kertaa tilanne on toinen, kun koko maailma voi etsiä tilanteeseen ratkaisua yhdessä, ohittaen rahan tahtoa noudattavat virkamiehet.

Jollekin tuotteelle on aina ollut kysyntää, eikä kuolemantuomiokaan ole riittävästi lopettamaan sitä. Kun taloudella menee huonosti, rikollisuus alkaa kukoistamaan. Kun ihmisellä menee huonosti, hän tarttuu siihen oljenkorteen mihin voi.

Ja jossain on henkilö joka kasvattaa teollisesti jotain mitä ei ainakaan minun mielestäni pitäisi tarjota ilman varoituksen sanaa. Se on skunkkia.

– piski

ps. Kuten näkyy, kiireet ovat taas tehneet tepposensa. Vierailevien kirjoittajien kontribuutiot toimintaa ovat olleet tähän mennessä mainioita ja kannustamme varovasti muitakin lähettämään noin kolmen sadan sanan kertovia tai kantaaottavia tekstejä osoitteeseen hamppublogi[ät]gmail.com. Jos kirjoitustaito ei tunnu olevan täydellinen, mutta sanomaa perusteluineen löytyisi, kannattaa tarjota. Jos juttu sopii, me muokkaamme sen formaattiin sopivaksi ja palautamme tarkastettavaksi.

Kotikasvattajan painajainen

Urbaani legenda varoitteli sähköyhtiöiden kyttäävään kotikasvattajan sähkölaskua ja ilmoittavan poliisille kulutuksen noussessa aurinkomaisiin lukemiin. Käytännössä vanha tekniikka ei oikein anna meriittejä muuhun kuin mittarinlukijan haistaman hampun huomaamiseen. On ehkä kuitenkin laittaa taas kerran tinahattu päähän.

Valtioneuvoston tuoreen päätöksen mukaan älymittarit tulevat pakollisiksi ja toivotaan että vuoteen 2013 mennessä 80% sähköasiakkaista olisi etäluennan piirissä. Älymittari lähettää tunneittain tiedon kulutuksesta sähkölaitokselle. Laitteen pakollisuutta perustellaan ympäristö- ja taloussyillä, unohtamatta loppukäyttäjän parempaa kontrollia sähkönkulutuksesta.

Luonnollisesti muutamalta palkkakuitilta vältytään kun mittarinlukijat saavat kenkää. Toki jakeluverkostoa voidaan optimoida uuden tiedon valossa ja oletettavasti sähköyhtiökin hyötyy, vaikka se ei sähkön hinnassa näkyisikään. Ongelmana onkin holtiton kontrollointihalu valtion puolelta. Kukitusvaiheessa natikan syttyminen näkyy jatkossa selvänä piikkinä.

Ensimmäinen keino järjestelmän haxxoroimiseksi on hankkia kaksi natikkaa kukitusta varten, jolloin molemmilla voi olla vastakkaiset ”päiväjaksot”. Tämä toki vaatii tilan kummallekin, valo- ja äänisaaste on ympärivuorokautista ja yhden kasvatusjärjestelmän sijaan voidaan syyttää kahdesta. Toinen vaihtoehto olisi kai sitten jättää natikka päälle ja siirtää kasvit pimeään, mikä ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta viherpiipertäjän korvaan.

Käytännössä kasvattajien nappaamisesta tulisi lasten leikkiä sinä päivänä kun hallitus suuressa viisaudessa päättää ettei sähkön kulutus ole yksityistä tietoa, vaan sitä voidaan käyttää kansanterveydellisen uhan torjumiseen.

Kuten tiedetään, kannabiksen kasvattaminen on niin suuri uhka että siitä piti tehdä ajatusrikos Lex Kukkaruukulla.Vasta nyt murhan suunnitteleminen sai yhtä suuret mittasuhteet, kun eri tahot vaativat henkeä ja terveyttä uhkaavien rikosten suunnittelun nopeaa kriminalisoimista. Tuija Braxin mukaan ”henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun kriminalisointi ei ole rikosoikeudellisesti ongelmatonta, joten lainsäädännön valmistelu pikaisesti ilman riittävää taustaselvittelyä ei ole perusteltua”.

Eli toisin sanoen ajatusrikosta on vaikea valvoa nykytekniikalla. Tämä lienee syy miksei kukkaruukkulakia ole pahemmin käytetty perusteena muuhun kuin yksityisten tilojen tutkimiseen.

– piski

ps. En ole äärettömän huolissani sähkönkulutuksen seuraamisesta. Uskon edelleen että muutaman vuoden sisällä kannabiksen henkilökohtainen käyttö dekriminalisoidaan käytännön tasolla. Todennäköisesti lähtien siitä, ettei ko. rikoksiin puututa poliisin puolelta, koska heillä on kädet täynnä pitäessä suurimman tunnetun talouskriisin keskellä eläviä mellakoimasta. Riski on kuitenkin olemassa ja viime käden ratkaisu on muutamalla tonnilla hankittu tuulivoimala kesätilalle.

« Older entries