Näin syksyn sateissa alkaa ilonaiheet kutistumaan ja tunkkaisessa neljän seinän luolassa saattaa tulla tylsiä hetkiä. Netin omistajille kuumimmat puheenaiheet ovat tietenkin talouskriisi – tai romahtaminen kuten jotkut sanovat, ja ne s**ta**n kunnallisvaalit. Vaaleissa on jälleen ehdolla samojen puolueiden samat ja sitoutumattomat, jotka toki kartuttavat puoluekassaa vaikka eivät muuten puolueensa mielipiteisiin sitoutuisikaan. Äänestämättömyys on aina vaihtoehto, mutta mielestäni sellainen joka ei edistä asioiden parantumista.
Äänestitte sitten minkälaisilla perusteilla tahansa, muistakaa nämä pari huomiota:
Kansanedustajalla on jo yksi korkeapalkkainen työ, toinen samanlainen huonontaa suoritusta molemmissa. Ääniharava on sellainen puolueen ehdokas, jolla ei ole mitään todellisia mahdollisuuksia valtuustoon, vaan hän on keräämässä pientä äänimäärää puolueelle. D’Hontin laskentamenetelmässä kaikki puolueen ääneet lasketaan yhteen joka on sitten eniten ääniä saaneen äänimäärä, seuraava saa puolet siitä, sitä seuraava taas puolet edellisestä ja niin edelleen. Laskentamenetelmä on epäoikeudenmukainen, mutta sen olemassaololle on perusteensa – mutta vain puoluejärjestelmässä.
Järjestelmän epäoikeudenmukaisuuksista, siis puoluekeskeisestä vallasta, puoluetukien epäoikeudenmukaisuudesta ja harvainvallasta täytyy päästä eroon, mutta äänestämättömyyden sijaan kannattaa harkita ääten antamista pienpuolueille – kuten liberaaleille – tai valitsijayhdistysten jäsenille. Kunnanvaltuusto on usein ensi askel eduskuntaan, joten suosikaamme sitä vihreintä arvoa kannattavia. Suomen kannabisyhdistyksen sivulta löytyy pari sellaista ehdokasta, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Oma ääneni menee numerolle 665.
Mutta ylihuomisen äänestyksen lisäksi syksyn sateisiin ei voi oikein suositella muuta kuin sosiaalisia leffailtoja. Yhdysvaltojen presidentinvaalien väittelyt kertovat vähemmän ehdokkaista kuin siitä, millaisessa maailmassa me elämme. Hunter S. Thompsonista kertova tunnin dokkari Fear and Loathing in Gonzovision seuraa reittiä Thompsonin alter egon jäljillä. Johnny Deppin roolisuorituksen lisäksi voi katsoa millaista jälkeä Bill Murray teki Raoul Dukena vuonna 1980 tehdyssä Where the Buffalo Roam -elokuvassa. Kevyempää meininkiä voi tavoitella pistämällä pyörimään Pineapple Expressin. Leffassa nimi on keskeisessä roolissa; säkissä, jointissa ja meinaapa sen vuoksi henkikin mennä.
Kevyttä mutta dokumentoivaa on myös Should I Smoke Dope ja What the Bleeb, Down the Rabbit Hole. Ensimmäisessä hieman varttuneempi brittirouva lähtee ottamaan pilvestä selvää ja hankkii duunin damin koffarista. Jälkimmäiseen kannattaa suhtautua varauksella. Elokuva on saanut kritiikkiä (ja syyllistyy rankasti) muun muassa asiantuntijoiden lausumien vääristämisestä, new age -aatteen kaupittelusta ja liiallisesta tunteihin vetoamisesta. Päätin sen kuitenkin mainita, sillä jos kvanttifysiikan perusteet kiinnostavat, tämän parissa on hyvä jumittaa sohvalla kaksi ja puoli tuntia.
– piski
ps. Katsoessasi viimeistä elokuvaa muista: kvanttifysiikka toimii vain kvanttien tasolla, joten se koripallo ei oikeasti voi olla monessa paikassa yhtä aikaa.
ps 31.10. Ääniharava -termiä käytetään yleisesti eniten ääniä puolueelle keräävistä ehdokkaista. Pienet ehdokkaat, jotka kokonaisuutena keräävät puolueelle ison potin ääniä ilman todellisia mahdollisuuksia tehtävään ansaitsisivat oman terminsä.
Hamppublogi 