Ei, hyvät lukijat. Tämä ei ole aprillipila. Turun sanomat kirjoittaa 29.3. että tämän kevään aikana kannabiksen määrääminen lääkkeeksi ei ole enää laitonta! Vuonna 2006 turkulaismiehelle myönnetyn luvan lisäksi on jo myönnetty kaksi lupaa hermosäryistä kärsiville potilaille. Tämä on ilmeisesti pakottanut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään yhden tosiasian: kannabis on erinomainen kipulääke tietynlaisiin kipuihin, eikä sitä tarvitsevilta tule sitä kieltää.
Sanoisin tapausta historialliseksi ja esimerkilliseksi. Voisiko tässä olla alku noitavainon lopettamiselle? Joko avaisimme silmämme ja katselisimme hampunlehteä ilman meihin istutettua vihareaktiota? Onko jutussa joku juju?
On. Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvoksen Terhi Hermansonin lausunto, poimittu samasta uutisesta: ”Muutos ei avaa ovia lääkkeelliselle kannabikselle. Jos se toimisi lääkkeenä esimerkiksi kipuun hyvin, sillä olisi normaali lääkkeen myyntilupa. Apteekissa myydään huomattavasti vahvempia huumaavia lääkkeitä, esimerkiksi erilaisia opiaatteja kuten morfiinia.”
Anteeksi mitä?
Ensinnäkin, jos lakimuutos tehdään, eikä se ”avaa ovia” lääkekannabikselle, mikä koko muutoksen tarkoitus on? Saada hipit hiljaiseksi? (Ei onnistu!) Onko mitään järkeä säätää lakia, jota ei saa noudattaa? Onko tämä lakimuutos vain näennäinen, vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Toiseksi, mistä lähtien jonkin kemikaalin laillisuus tai myyntistatus on vaikuttanut sen toimivuuteen? Hamppua on vainottu noin 70 vuotta vailla perusteita. Olisiko tällä 70 vuoden pelonlietsonnalla ja kannabiksen käyttäjien väkivaltaisella hiljentämisellä jotain yhteyttä sen kanssa, että sitä ei saa apteekista? Voisiko olla, että jossain on – herranjestas sentään – tehty virhe, kun kannabis vuonna 1937 pantiin Yhdysvalloissa verolle, mikä johti lopulta aineen täydelliseen kieltoon?
Eniten ihmettelen kuitenkin sitä, miksi Hermanson suosittelee kipulääkkeeksi opiaatteja. Eivätkö ne ole juuri niitä kemikaaleja, joilta kannabiksen totaalikiellon pitäisi meitä suojella? Vai onko valtio jo itsekin lakannut uskomasta valheisiinsa?
Miksi opiaattien vahvuus on Hermansonin mielestä hyvä asia? Syöpäpotilaillekaan en niitä suosittelisi ennen syövän terminaalivaihetta niiden sivuvaikutusten takia. Opiaatit muun muassa vähentävät ruokahalua tai poistavat sen kokonaan, vaikeuttavat ulostamista ja virtsaamista ja toisinaan aiheuttavat pahoinvointia. Asioita, joita mielestäni syöpääkin sairastavalla ihmisellä on oikeus tehdä ennen kuin sairaus vie voimat täysin. Sen jälkeen syödään letkulla, ulostetaan letkulla ja kaikki muukin toimii pitkälti tekniikan varassa – opiaattien tarkoitus on vain lievittää tuskia ja tuottaa hyvä, unenomainen ja euforinen olo.
Miksi siis syöttää opiaatteja syöpäkivuista kärsiville vaiheessa, jossa kuolema ei vielä ole varma? Pahimmassa tapauksessa opiaattiriippuvuus ja suuret annokset heikentävät potilaan kuntoa niin, että syöpä pääsee leviämään ja terminaalivaiheeseen. En väitä, että hamppu olisi automaattisesti parempi lääke, mutta monestiko sitä on kokeiltu ja tuloksia kirjattu ylös lääketieteellisesti?
En tiedä ovatko Hermansonin mielipiteet hänen henkilökohtaisia näkemyksiään, vai ovatko ne sosiaali- ja terveysministeriön virallisia ohjenuoria. Joka tapauksessa asenteissa on vielä parantamisen varaa, jos näin esimerkillisen lakimuutoksen ei haluta menevän harakoille.
Ja muistakaa, että itselääkintä on edelleen rikos…
949200
ps. Joku kysyi, tarkoittaako kirjoitusteni lopussa oleva numerosarja jotain. Se on luotu satunnaislukugeneraattorilla – vaikka sieltä löytyvätkin 4, 2 ja 0 – eikä se liity mihinkään mitenkään. Anonymiteetin turvaamiseksi päätin käyttää kyseistä numerosarjaa enkä mitään netissä yleisesti käyttämääni nimimerkkiä.
Hamppublogi 