Lääkekannabiksesta erityisluvalla laillista, mutta…

Ei, hyvät lukijat. Tämä ei ole aprillipila. Turun sanomat kirjoittaa 29.3. että tämän kevään aikana kannabiksen määrääminen lääkkeeksi ei ole enää laitonta! Vuonna 2006 turkulaismiehelle myönnetyn luvan lisäksi on jo myönnetty kaksi lupaa hermosäryistä kärsiville potilaille. Tämä on ilmeisesti pakottanut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään yhden tosiasian: kannabis on erinomainen kipulääke tietynlaisiin kipuihin, eikä sitä tarvitsevilta tule sitä kieltää.

Sanoisin tapausta historialliseksi ja esimerkilliseksi. Voisiko tässä olla alku noitavainon lopettamiselle? Joko avaisimme silmämme ja katselisimme hampunlehteä ilman meihin istutettua vihareaktiota? Onko jutussa joku juju?
On. Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvoksen Terhi Hermansonin lausunto, poimittu samasta uutisesta: ”Muutos ei avaa ovia lääkkeelliselle kannabikselle. Jos se toimisi lääkkeenä esimerkiksi kipuun hyvin, sillä olisi normaali lääkkeen myyntilupa. Apteekissa myydään huomattavasti vahvempia huumaavia lääkkeitä, esimerkiksi erilaisia opiaatteja kuten morfiinia.”

Anteeksi mitä?

Ensinnäkin, jos lakimuutos tehdään, eikä se ”avaa ovia” lääkekannabikselle, mikä koko muutoksen tarkoitus on? Saada hipit hiljaiseksi? (Ei onnistu!) Onko mitään järkeä säätää lakia, jota ei saa noudattaa? Onko tämä lakimuutos vain näennäinen, vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Toiseksi, mistä lähtien jonkin kemikaalin laillisuus tai myyntistatus on vaikuttanut sen toimivuuteen? Hamppua on vainottu noin 70 vuotta vailla perusteita. Olisiko tällä 70 vuoden pelonlietsonnalla ja kannabiksen käyttäjien väkivaltaisella hiljentämisellä jotain yhteyttä sen kanssa, että sitä ei saa apteekista? Voisiko olla, että jossain on – herranjestas sentään – tehty virhe, kun kannabis vuonna 1937 pantiin Yhdysvalloissa verolle, mikä johti lopulta aineen täydelliseen kieltoon?

Eniten ihmettelen kuitenkin sitä, miksi Hermanson suosittelee kipulääkkeeksi opiaatteja. Eivätkö ne ole juuri niitä kemikaaleja, joilta kannabiksen totaalikiellon pitäisi meitä suojella? Vai onko valtio jo itsekin lakannut uskomasta valheisiinsa?
Miksi opiaattien vahvuus on Hermansonin mielestä hyvä asia? Syöpäpotilaillekaan en niitä suosittelisi ennen syövän terminaalivaihetta niiden sivuvaikutusten takia. Opiaatit muun muassa vähentävät ruokahalua tai poistavat sen kokonaan, vaikeuttavat ulostamista ja virtsaamista ja toisinaan aiheuttavat pahoinvointia. Asioita, joita mielestäni syöpääkin sairastavalla ihmisellä on oikeus tehdä ennen kuin sairaus vie voimat täysin. Sen jälkeen syödään letkulla, ulostetaan letkulla ja kaikki muukin toimii pitkälti tekniikan varassa – opiaattien tarkoitus on vain lievittää tuskia ja tuottaa hyvä, unenomainen ja euforinen olo.
Miksi siis syöttää opiaatteja syöpäkivuista kärsiville vaiheessa, jossa kuolema ei vielä ole varma? Pahimmassa tapauksessa opiaattiriippuvuus ja suuret annokset heikentävät potilaan kuntoa niin, että syöpä pääsee leviämään ja terminaalivaiheeseen. En väitä, että hamppu olisi automaattisesti parempi lääke, mutta monestiko sitä on kokeiltu ja tuloksia kirjattu ylös lääketieteellisesti?

En tiedä ovatko Hermansonin mielipiteet hänen henkilökohtaisia näkemyksiään, vai ovatko ne sosiaali- ja terveysministeriön virallisia ohjenuoria. Joka tapauksessa asenteissa on vielä parantamisen varaa, jos näin esimerkillisen lakimuutoksen ei haluta menevän harakoille.

Ja muistakaa, että itselääkintä on edelleen rikos…

949200

ps. Joku kysyi, tarkoittaako kirjoitusteni lopussa oleva numerosarja jotain. Se on luotu satunnaislukugeneraattorilla – vaikka sieltä löytyvätkin 4, 2 ja 0 – eikä se liity mihinkään mitenkään. Anonymiteetin turvaamiseksi päätin käyttää kyseistä numerosarjaa enkä mitään netissä yleisesti käyttämääni nimimerkkiä.

Mainokset

The Amsterdam Experience

Luulen, että poltimme kukkaa lähemmäs parilla sadalla eurolla ja jos ei kukkaa, niin kaikki käyttämämme päihteet yhteensä ylittivät tuon marginaalisen viidesosan yhden henkilön reissubudjetista. Nyt viikkoa myöhemmin en halua ajatellakkaan kannabista, vaikka tiedän että reilun tuhannen kilometrin päässä, tälläkin hetkellä, syttyy ja sammuu monta jointtia.

Olen saanut varmistuksen kieltolain vaikutuksista. Siellä, missä joku päihde on laillista, ihmiset eivät saa nauttimisesta samanlaisia kicksejä, kuin huumeturistit, jotka matkustavat paikan päälle varta vasten päihdettä nauttimaan. Mutta huumeturistikin yllättyy, kun ensimmäisen illan jälkeen toleranssi on niin korkealla, että päihtymisestä tulee yllättävän vaikeaa. Toki, hotellin alakerran ravintolassa on suurikokoinen bongi ja hyvää kukkaakin löytää kun vähän jaksaa etsiä, mutta vaikka kuinka polttaisi, ”pilvi” ei kestä puoltakaan tuntia ja pienestä jumista tulee normaali olotila. Itse asiassa väsäämisestä tulee vaiva – helpompaa kävellä coffeeshop Babaan ja tilata space muffin.

Mitä muuta Amsterdam on kuin mukavia ihmisiä, koiria ilman hihnoja, turistiloukkuja ja kirjavaa valikoimaa erilaisia päihteitä? Tietenkin seksiä, kanaaleita, puhtaita maitotuotteita, kulttuuria ja historiaa, olutta sekä kirjava valikoima erilaisia laittomiakin päihteitä. Huumeturisti tai seksituristi, Amsterdamiin olet aina tervetullut. Se mitä et kerkeä kuluttamaan paikan päällä, voit kuljettaa kotiin stealth pilleripurkeissa tai haju/vesitiiviissä gramman vetoisissa pusseissa. Jos Suomen tullimiehet ei kuumota, osta mukaan pullo kannabis absinttia tai Aqvaa (sisältää 40mg kookapensaan lehteä).

Ja miksipä kuumottaisi. Nuo vihreähaalariset rajojemme vartijat tietävät ettei koiraa kannata kuljettaa keskellä damista saapuvien laumaa, sillä Jeppe merkitsisi joka kolmannen takkiin tarttuneen hajun perusteella. Vihreitä haalareita ei ole riittävästi käymään läpi kymmentäkään hampunhajuista matkustajaa kerralla. Näin pieniä määriä yksityiseen käyttöön tarkoitettuja Suomessa laittomia päihteitä lipuu maahan huomaamatta, Hollannin tuliaisina.

Laitontahan moinen toiminta on, vaikka sitten kyse olisi tuliaisista. Väärin se ei kuitenkaan ole, niin kauan kun kyse on henkilökohtaisesta käytöstä. Hollantilaiset ovat nääs hoksanneet – toisin kuin suomalaiset – että yksilöllä on täysi oikeus omaan mieleen, terveyteen ja omaisuuteen. Henkilökohtaisen määräämisoikeuden varjolla on sallittua kaikki, psykedeeleistä turistikaupan kokaiinipurkkeihin, -peileihin ja -pilleihin, vaikka itse päihteiden massatuotanto onkin kiellettyä samojen kansainvälisten sopimusten perusteella, mitkä Suomikin on allekirjoittanut.

Yhteisistä kansainvälisistä sopimuksista huolimatta valtioista löytyy eroja kuin sieniä sateella. Hollannin päättäjät tuntuvat oikeasti pohdiskelevan eettisiä asioita, kun paikallislehti kertoo pääministerin kutsuneen Kiinan lähettilään puhutteluun koskien Tiibetin tilannetta. Ikäraja kaikille laillisille päihteille on 16, vaikka suurimpaan osaan koffareista pääsee vasta 18 täyttäneet. Koirat saavat kävellä vapaasti kaupungilla, kunhan omistaja on mukana. Punaisten lyhtyjen alueella tytöt keikistelevät alusvaatteisillaan ikkunassa, jopa päivisin.

Kaikista näistä moraalisista ja kansanterveydellisistä ”ongelmista” huolimatta paheiden pesä ei ole palanut tai romahtanut. Itse asiassa, kokiessani Hollannin kadut, maa näyttää voivan huomattavasti paremmin kuin oma sivistysvaltiomme..

– piski

Sananen matkustamisesta

Pääkaupugin paine kävi liian rankaksi. Sumussa jouduimme vetäytymään viikonlopuksi Utrechtiin, huonoon budiin kyllästyneinä ja väsyneinä. Kuuden euron junalipun päässä sijaitseva Utrecht oli kokemus omanlaatuisensa. Hollantilainen kuin Amsterdam, jointin palaessa keski-ikäisen pariskunnan pöydässä ruokaravintolassa. Epäilykseni alkaa vahvistua, koko laaja Hollanti velloo savunsumuisessa tyytyväisyydessä hoitaessaan päivittäisiä asioitaan.

Mutta kaupungista toiseen, coffarista kolmanteen. Siitä huolimatta että osasin tehdä itsestäni täyden aasin black & whiten myyjän edessä, saimme ostettua 0,8g Mistyä kuudella eurolla. Siellä ei voinut levähtää, joten jatkoimme matkaamme pitkin paikallista kanaalinvartta lauantai-ruuhkassa. Kulkumme pysähtyi smartshoppiin, jonka miellyttävä myyjä onnistui iskemään mukaamme lsd- ja afrodisiac -opuksen lisäksi tuliaisia ja Psilocybe McKennaii -sieniä, sekä tiskin alta pari efedriinikapselia pitkien päivien piristeeksi. Coffeeshop Andersom tarjosi viimeisen levähdyspaikan kaupungilla, ennenkuin illan hämärtyessä söimme sienet ja kuljimme kohti hotellia…

Aamun sarastaessa avaan silmäni tyytyväisenä. Setä sieni oli hyvä minulle, mutten voi kieltää Kokopellistä hankkimieni tripstopperien – valerian kapseleiden ja glukoosimakeisten – ansiosta, varsinkin suomessa laiton valeriana auttoi rentoutumaan ja ottamaan selkeitä askeleita tajunnan tasolla toiseen, vakaasti ja ympäristöään tarkkaillen. Helpoin trippi, joka antoi vastauksia, mutta myös herätti kysymyksiä – kuten aina.

Hamppublogin nimeen olemme jo ylittäneet monelle ymmärtämättömän rajan, hampuusin hauskanpidosta sienimiehen tajunnanlaajentamiseen. Älkää välittäkö, mikään ei ole muuttunut.

Utrecht oli puolen tunnin junassaistumisen arvoinen. Coffareissa myytävä budi oli huomattavasti parempaa kuin damissa, alue edelleen turistiystävällistä ja kaupungin keskusta oli yhtä kotoisa kanaaleineen ja asuntoveneineen. Amsterdamin bulldogin lounge on kuitenkin yhtä kotoisa kuin aimmenkin. On aika kuitata tavarat huoneeseen, tarkistaa onko taskussamme painavat kannabispussit vielä laillisten raja-arvojen sisällä ja polttaa ylimääräinen pois lumisadetta jumittaen.

Matkustakaa, se tekee hyvää.

– piski

Tajunnanvirtaa kaikukopasta

Punaisten lyhtyjen alueen laidalla sijaitsee markkinaryhmallemme kohdistetuin majatalo. Vaatimattomat huoneemme valttavat vain levahtamiseen, mutta heti laskeuduttuamme aulasta ravintolaan avautuu hampuusin unelma sosiaalisen viihteen kulisseista. Nettikoneita viisi, dvd-hylly ja 50″ plasmatelevisio – biljardipoyta, pelivalikoima pokerista pursuittiin, foozball, shakki ja pacman – pelien vieressa istuvaa isokokoista bongia unohtamatta.

Nauttiakseen sosiaalisesta marihuanapaihtymyksesta asukkaan ei tarvitse ottaa huoneestaan viittakymmenta askelta – tai sata viereisen coffeeshopin kautta – istuakseen ja kuunnellakseen muiden huumeturistien jumittunutta soperrusta tai hyperaktiivista ilakointia aamuhamaramaan asti. Ainutlaatuista markkinaryhmaamme, huumeturisteja.

Ravintolaketju, joka hoitaa talla hetkella majoituksemme ja pyrkii maaraamaan ruokailukayttaytymistamme, omistaa useita anniskeluravintoloita ja coffeeshoppeja keskustassa, muun muassa kuuluisan Leidsepleinilla sijaitsevan entisen poliisiaseman. Ei se kummoinen ollut. Turistirysia kaikki, kaltaisillemme, huumeturisteille, joille kelpaa markakin kukka.

Mutta me olemme taalla koska meidat huuto kutsui. Ikiaikainen huuto tajunnan lukkojen avaamiseksi, kapitalismin kovassa kaikukopassa, jonka volyymi tuntuu iltapaivaruuhkassa kirkonkellojen soinnuin tarisyttavalta. Talloin joskus olomme saattaisi olla Amsterdamin sydamen paineesta jarkkynyt, ellemme kulkisi poffertjesin pehmeina,  kuin tummaihoinen mies sammutetun lampun alta illalla keskikaupungilla kuiskaten:

– Kaikki on ok.

Koska vieraassa kulttuurissa moni asia on toisin, ihmiset kayttaytyvat hassusti ja luovassa ratkaisussa ei valttamatta tuntemaamme kulmaan tormaakkaan, turisti voi tuntea olonsa eksyneeksi. Silloin on tarkeinta muistaa, etta kaltaisemme taalla tunnetaan, ja rajoja murtaen:

– Everything is okay.

But how can it be? The devil is legal here, so where is chaos and destruction?

Se toimii vain siten kuin se voisi toimia. Joskus joudut odottamaan tiskilla paukuissa omiaan haaraavaa myyjaa, toisinaan ensimmainen toimitettu tilaus saattaa olla aivan jotain muuta mita piti, kokin jumittaessa jossain pilvien valissa hatulaansa kevyesti heiluttaen.

Kielimuuri voisi aiheuttaa nalkiintymisemme ja eksymisemme, mutta taalla asiakas ja tyontekija puhuvat syvemmalla yhteisymmarryksella.

Se on jotain, mita pelkastaan suomalaisen ravintolakulttuurin tuntevat eivat koskaan voi ymmartaa. Taalla asiakaspalvelu on koko ajan hieman pilvessa, ja loppuja ei haittaa se etta me olemme. Jumittava mutta vapautunut asiakas on parhain asiakas. He kaikki vain haluavat tarjota meidan hedonistiselle tunnetilallemme mahdollisimman positiivisen kokemuksen.

Coffeeshop bluebirdin seinalle oli lainattu Gandhin lausumaa asiakkaan ja kaupan suhteesta. Kolme virketta englantia. En voi muistaa sita. Mutta ei se mitaan, silla:

– piski

Matka pahuuden ytimeen

Hyvät lukijat, tänään se tapahtuu! Hamppublogin tehokaksikko matkustaa viikoksi Amsterdamiin, pahuuden sydämeen, huumeiden ja prostituution täyttämään rappiolliseen maailmaan, missä mikään ei ole pyhää. Pillerikauppiaat vaanivat jokaisen kulman takana ja ikkunoissa keikistelevät naiset saavat nuoret viriilit miehet pois tolaltaan.Se pelottelusta. Otetaan miellyttävämpi näkökanta. Olemme valmistautuneet kulinarismiin, paikallisten herkkujen maistelemiseen ja tunnelmasta nauttimiseen. Ehkä myös katselemme nähtävyyksiä. Ken tietää, minkälaisille poluille iloinen Amsterdam meidät houkuttelee.Omaa valmistautumistani en valitettavasti voi juuri kehua. Minulla ei esimerkiksi ole säännöllistä yöpaikkaa, vaan joudun harrastamaan hostel hoppingia. Tämä fakta aiheuttaa ikävää stressiä muutenkin neuroottisessa ihmisessä. Mutta toisaalta tiedän, että stressi häviää ja suunnitelmat selviävät kun ”kahvipuotien” kirjo levittäytyy silmiemme eteen ja hämäännymme: mistä ihmeestä aloittaisimme? Kun tämä päätös on tehty, helpotus on taattu.Jos läppäriäni ei varasteta heti ensimmäisenä päivänä, luvassa on erilaista raportointia, jumituksellista filosofiaa, coffeeshop-arvosteluja ja iloista ihmettelyä.Lopuksi siteeraan Raappanaa: ”Otan hammastahnaa, joo ja tietenkin pyyhkeitä.”ps. Hamppublogi saavutti 9.3. uuden kävijäennätyksen, peräti 37 uniikkia kävijää päivän aikana! Tästä kiitos teille lukijoille!

Babylon Weekly

YLE uutisoi poliittisesta kahnauksesta: Keskustan liikenneministeri Anu Vehviläinen on huolissaan puolueensa puoluesihteerin Jarmo Korhosen uhittelusta hallitukselle. Vehviläisen mukaan on tärkeää että hallituspuolueen johdolla, ministereillä ja eduskuntaryhmällä on selkeä käsitys siitä miten keskustan politiikkaa viedään eteenpäin. ”Ei keskusta voi olla yhtä aikaa sekä hallituksessa, että oppositiossa.”

IMHO, jokaisen päätöksentekoon osallistuvan pitää toimia ja puhua kuten omatunto kertoo.

Miksikö?

Koska he ovat siellä palvelemassa kansaa, ei puolueita, vaikka tilanne näyttää olevan juuri toisinpäin. Samaan hengenvetoon lisään, että kaikki puolueiden sisäiset kurinpitotoimet pitäisi tehdä laittomiksi, poislukien erottaminen taloudellisesta väärinkäytöstä. En ole opiskellut valtiotieteitä, mutta aivojen käyttöön ei tutkintoa vaadita, sinultakaan.

Hesari vuorostaan oli saanut haastattelun maailmanjärjestysteoreetikko Immanuel Wallersteinilta, joka ennustaa globaalin kapitalismin kaaoksen kestävän vielä viisikymmentä vuotta. Hänen mukaansa ”suurpääoman omistajat kaatavat lähivuosikymmeninä maailman talousjärjestelmän koska se ei tuota tarpeeksi voittoa.” Jos et ole suurpääoman omistaja, voit spekuloida mikä sinun tilanteesi on, kun talousjärjestelmä jota sinä ja kaikki naapurisi käyttävät, ei enää kelpaakaan talousjäteille.

Kuulostaako talouden luhistuminen sinun elinaikanasi mahdottomalta?

Kuinka amerikkalainen unelma on rahoitettu? Millaiseksi maailman talous on muodostunut liittovaltioiden vaikutuksesta? Tiedätkö mitään vuoden 1929 talouskriisistä? Ymmärrätkö kuinka merkittävästi öljy vaikuttaa miljardien ihmisten päivittäiseen elämään, etenkin hyvinvointivaltioissa?

Sinulla on olemassa lähes yliluonnollinen mahdollisuus ottaa kaikista näistä asioista selvää. Samalla kristallipallolla sinä tätäkin sivua luet. Eräät ennustajat tunnetaan nimellä LEAP2020.

YLE:n uutisointiin palatakseni: Markkinoilla uusia huumeita.

”Internetissä myydään uusia viranomaisille tuntemattomia huumeita, kertoo ruotsalainen sanomalehti Göteborgs Posten internetsivuillaan.”

Viranomaisille tuntemattomia päihteitä on maailmankirjo täynnä. Monia sellaisia oletettavasti luonnostakin löytyisi, mihin ihmiskunta ei vielä ole tiedettävästi törmännyt. Esimerkiksi pajun sukulaiskasvit ovat jo päässeet lääkeainelistalle, mutta tuskinpa moni suomalainenkaan viranomainen tietäisi, että siitä voi päihdettä valmistaa.

YLE ei ylitä rajojaan ingressissä, jossa ”huume” sana mainitaan osana ruotsalaisen lehden artikkelia, eikä täten välttämättä myöskään otsikossa. Haluaisin kuitenkin Julkisen Sanan Neuvoston mielipiteen siitä, voiko huumausaineeksi luokittelematonta päihdettä kutsua huumeeksi. Tästä on puhuttu ennenkin; jos kaikki niputetaan yhteen, valveutumaton osa kansasta kuvittelee kaikkien olevan yksi ja sama, kuitenkin mystisesti jättäen alkoholin ja nikotiinin yhtälön ulkopuolelle.

Jospa osa heistä sisäistäisi seuraavan lainauksen eräältä aikamme suurimmista mielistä:

Tiedon suurin vihollinen ei ole tietämättömyys, vaan illuusio tiedosta. – Stephen Hawking

YLE oli päivittänyt uutisen kello 15.23. Nyt huume -sanaa viljellään useaan otteeseen artikkelissa. Seuraava lause huutaa esille nostamista:

Suurin ongelma ovat niin sanotut uudet huumausaineet, joita viranomaiset eivät ole joko ehtineet tai osanneet luokitella terveydelle vaarallisiksi.

Toki tutkimustyö ei välttämättä ole maailman nopein prosessi, mutta eipä päihdetutkimus aikaisemminkaan ole saanut kovin merkittäviä määrärahoja. Johtuuko tästä prepositio, että kaikki päihdyttävät aineet ovat jollain tavalla kansanterveydellisesti vaarallisia?

Puolueettomien tutkimusten pohjalta toteutettua päihdepolitiikkaa minä kannatan, enkä nykyistä, oikeaksi oletetun tiedon perusteella toteutettua.

Babylonin romahtamista odotellessa,

– piski

Uusi huumausainelaki lisäämään EU:n viranomaisyhteistyötä

YLE uutisoi jo pari vuotta valmistellusta huumausainelaista lyhyesti. STT:n tuottama lyhyt uutinen jää pinnalliseksi, joten mielenkiintoni tyydyttämiseksi jouduin surffailemaan eduskunnan sivuille nähdäkseni mistä oikein on kysymys. Kuten uutinenkin kertoi, viranomaisten yhteistyötä parannetaan ja velvollisuusvastuita tarkennetaan. Kyse on siis pitkälti pelkästä byrokratian ja teollisuudessa liikkuvien aineiden valvonnan tehostamisesta ja velvollisuuksien tarkentamisesta. Mutta ei pelkästään tästä.

Lailla halutaan puuttua myös ”nappipajojen” tuotantoon. Aikaisemmassa tilanteessa ”nappipajat” tuottivat markkinoille uusia tuotteita nopeammin kuin niitä pystyttiin laeilla kieltämään. EU:n neuvoston päätöksen 2005/387/YOS perusteella luotiin Europoliin keskitetty valvontaprosessi. Kun uutta tietoa tällaisista aineista, valmistustavoista, tai muusta sellaisesta, ilmaantuu, tieto toimitetaan Europolin kautta kaikkien jäsenvaltioiden poliisiviranomaisille. Nyt käsittelyssä oleva laki tekee tästä yhteistyöstä lainvoimaisen.

Kahlatessani yli viisikymmentä pykäläistä lakia läpi mieleeni hiipi kaamea ajatus. Onko vanhan huumausainelain seitsemäs pykälä – siis se jonka perusteella voi välttyä rangaistustoimenpiteiltä, jos rike on vähäinen – turvassa?

Onneksi uusi laki ei muuta vanhaa lakia olennaisesti. Mielessäni kuitenkin pyörii skenaario, jossa tuo vanha laki poistetaan, ottaen siitä vain lain toteutumisen kannalta olennaiset pykälät uuteen lakiin, ja pahimmassa tapauksessa, seitsemäs pykälä unohtuu matkan varrelle. Mutta eipä laiteta foliohattuja ihan vielä päähän.

Yksi olennaisimpia muutoksia on entheogeenien joutuminen kiellettyjen aineiden joukkoon. Afrikkalaisen kulttuurin keskeinen päihde Khat, shamanististen rituaalien psilocybe -sienet ja amerikanintiaanien edelleenkin käyttämät meskaliinia sisältävät kaktukset ulotetaan vijelykiellon piiriin. Entheogeenejä pidetään henkisen valaistumisen ja kehittymisen keskeisinä katalysaattoreina, todellisen heräämisen avaimina, kuolemanpelon karkottajina. Joudun myöntämään ettei minulla ole kokemusta Khat -kasvista, eikä sitä välttämättä kannata pitää entheogeeninä, mutta tiedän brittiläisten tutkijoiden merkanneen Khatin kaikista laittomista päihteistä vaarattomammiksi.

Lisäksi lakiin on kirjoitettu vahingossa tapahtunut hallussapito rikkeeksi. Jos haltuusi sattuu päätymään laittomaksi määrättyä ainetta, joudut välittömästi luovuttamaan sen viranomaisille, sakon uhalla. Näin myös jos et tietäisi kyseisen tuotteen olevan laitonta.

Kaiken tämän tekstisilpun välistä löysin kuitenkin perustelut sille, miksi ihmisten oikeutta valita päihteitä rajoitetaan, and I quote:

Päätöksen soveltamisalan piiriin kuuluvat myös aineet, joita ei ole lueteltu psykotrooppisia aineita koskevassa vuoden 1971 yleissopimuksessa, mutta jotka voivat aiheuttaa vastaavan uhan kansanterveydelle kuin sopimuksen I, II, III tai IV luettelossa mainitut aineet eli uudet psykotrooppiset huumausaineet.

Vielä kerran, mitkäs ne alkoholin ja tupakan vaikutukset kansanterveyteen olivatkaan?

– piski

Poliisikin voi olla ystävä

Vaikka en pidä kaikesta, mitä sinivuokot tekevät, olen henkilökohtaisesti tyytyväinen heiltä saamaani palveluun. Kuukausi sitten poliisi oli erittäin avulias instituutio, kun yritin jäljittää kadonnutta ihmistä. Myöhemmin yöpartio oli saattanut häneen kotiinsa ja kuulemani mukaan häntäkin kohdellut asiallisesti sekavuudestaan huolimatta. Tekemäni katoamisilmoituksen takia hän muun muassa pääsi yöksi kotiinsa, eikä joutunut nukkumaan humalaansa pois putkassa. Tästä kiitos ja kunnia poliisille.

Viime joulukuussa joku yritti tulla ovestani läpi ihan kirjaimellisesti ja kovalla rytinällä. En saanut tekijää selville, mutta nukuin muutaman yön todella levottomasti. Noin viikko sitten joku samassa rapussa asuva sai puukosta. Myös puukottaja oli samasta rapusta. Olen varma, että asialla on sama porukka, joka halusi kokeilla oveni paksuutta.
Olen luonteeltani epäilevä ja toisinaan hieman paranoidi. Siksi olen viime päivinä ollut viivana ovisilmällä kyyläämässä, jos rappukäytävästä on kuulunut pieninkään inahdus. Ymmärtänette tämän. Jos ette, ymmärrätte sen jälkeen kun joku aamu heräätte poliisin ryskätessä rappukäytävässä koirineen ja komentaen naapuria ulos: ”Täällä on kuulemma joku saanu puukosta, ambulanssi odottaa alhaalla. Tuu ulos kädet esillä.”

Kuitenkin, kun naapurista raahattiin väkisin ulos sekavan oloinen, väkivaltainen mies, tunsin oloni jälleen turvalliseksi. Niin turvalliseksi, ettei minua enää häiritse lainkaan se, että oma asuntoni haisee Jamaikalle.

Kun pelkää jäävänsä kiinni laittomuuksista, pelon pohjalla on yleensä tieto mahdollisista henkilökohtaisista menetyksistä. Lakia rikkova voi menettää omaisuuttaan, vapautensa tai jopa henkensä. Eikä välttämättä tarvitse edes asua diktatuurissa. Joskus riittää kun on paska mäihä.
Mutta jos poliisi viekin bongini tai sakottaa minua muutamasta grammasta kukkaa, mitä sitten? No, totta kai poltteluvälineillä voi olla rutiineihin ja kokemuksiin liittyvää tunnearvoa, mutta lopulta minulta viedään kuitenkin vain yksi lasiputki.
Sakotkin voivat määräytyä tulotason mukaan, vaikka niiden maksaminen tekee silti poikkeuksetta tiukkaa kukkarolle ja egolle.
Vapauden menettäminen on monille se suurin pelko. Siitä en minä ainakaan ole päässyt, mutta toisaalta enpä ole mitään niin raskasta rikosta tehnytkään.

Kovin moni hampuusi tuntuu ajattelevan perinteisesti, että ”kyttä on natsi eikä muuksi muutu”. Mielestäni tämä on harmillista. Monille poliisin palvelut kuitenkin kelpaavat silloin kun kyseessä on todellinen vaaratilanne.
Joten hyvät ystävät, älkää syyttäkö kiinni jäädessänne poliisia, jos ei siihen ole aihetta. Totta kai, jos poliisi todellakin on natsi ja käyttäytyy asiattomasti tai oikeuksiaan ylittäen, kannattaa asiasta tehdä numero. Muussa tapauksessa kehotan luottamaan siihen, että poliisikin on ihminen ja poliisikin luultavasti tajuaa sen, että meidän hampunpolttomme on rikkeenä melko mitätön verrattuna oikeasti vakaviin rikoksiin.

Jos ei tajua, se on hänen häpeänsä. Ainakaan minä en ole antanut kenellekään puukosta.

949200

« Older entries