Kaapista ulos 2008

Sananvapauspäivän kanssa yhteen sattunut Hamppumarssi kulki jälleen useissa kaupungeissa. Tälläkin kertaa sää suosi hellelukemilla noin tuhatta depenalisoinnin kannattajaa. Marssit tiettävästi ja koetusti aiheuttivat jälleen hämmästystä niissä, jotka eivät tapahtumasta olleet selvillä. Muutamalla paikkakunnalla oli myös luvattu vastamielenosoituksia, niiden kuitenkin jäädessä olemattoman pieniksi tai muuten vaan syrjään varsinaisesta marssikulkueesta.

Turussa tunnelmaa toi ämyreiden rennot ääniaallot

Sitä tiettyä tunnelmaa kesäiselle vartiovuorelle toi PA-järjestelmä ja rento reggae.

Kuten moni saattoi medioista lukea, hamppumarssin pyrkimykseksi kerrottiin mietojen huumeiden laillistamisen. Kuten kaikki varmaan ymmärtävät, marssi koski ainoastaan kannabista, eikä esimerkiksi sitä miedointa – Khattia. Syytä monikossa oleville otsikoille ei näy. Lisäksi poliisit sekä organisaattorit aliarvioivat osallistujamäärän, mikä heijastui selkeästi median raportoinnissa.

– ”Mieluummin ali kuin yli, ettei pety” sanoi eräs organisaattori.

Myöskään tapahtuman yhteys kansainväliseen laillistamispyrkimykseen ei näkynyt. Global Marijuana Marchia ei mainittu mediassa, muttei sen enempää täällä pidetyissä puheissakaan. Myöskin paikallinen marssijajoukko oli laiskaa korottamaan ääntään. ”Alkoholi tuhoaa aivosoluja, hamppu tuhoaa syöpäsoluja” -keksi joku marssin loppupäässä, muttei sekään tuntunut tarttuvan. Vain jo kulunut vaivainen – mutta voimakas – ”hamppua, ei pamppua” tuli yhteisessä tahdissa.

Marssikansa sai kuitenkin touhuta rauhassa poliisilta. Ilmeisesti organisaattoreiden megafonista lähtenyt huhu kertoi poliisin antaneen luvan polttaa marssilla, jota jotkut käyttivät hyödyksikin. Poliisiautoja näkyi marssin aikana vain vilahdukselta, eikä marssin rauha häiriintynyt, muutamaa provosoivaa huutajaa lukuunottamatta.

Kaikissa kaupungeissa jälkibileet olivat ilmeisen onnistuneet. Siviilipukuiset poliisit kylläkin kävivät valvomassa aluetta ja virka-auto muutaman kerran muistuttamassa, ettei valvontaa ole unohdettu. Ainakin Turun suunnalla siviilipukuiset – ilmeisen huonosta varustuksesta huolimatta – saivat jälleen huumesodalle useamman siviiliuhrin. Huumekoiria ei näkynyt missään vaiheessa.

Kaiken tämän välissä paloi monta spliffiä ja ihmiset saivat nauttia rauhasta, auringosta ja ystävällisistä ihmisistä. Hamppubloginkin puolesta kiitokset kaikille hämmästyttävään, kummastuttavaan, vihastuttavaan ja ihastuttavaan marssiin osallistuneille. Ensi vuonna tulee kymmenes kerta täyteen, jota täytyy juhlistaa osallistumalla jälleen suurimpaan vuosittaiseen mielenosoitukseen.

– piski

The Amsterdam Experience

Luulen, että poltimme kukkaa lähemmäs parilla sadalla eurolla ja jos ei kukkaa, niin kaikki käyttämämme päihteet yhteensä ylittivät tuon marginaalisen viidesosan yhden henkilön reissubudjetista. Nyt viikkoa myöhemmin en halua ajatellakkaan kannabista, vaikka tiedän että reilun tuhannen kilometrin päässä, tälläkin hetkellä, syttyy ja sammuu monta jointtia.

Olen saanut varmistuksen kieltolain vaikutuksista. Siellä, missä joku päihde on laillista, ihmiset eivät saa nauttimisesta samanlaisia kicksejä, kuin huumeturistit, jotka matkustavat paikan päälle varta vasten päihdettä nauttimaan. Mutta huumeturistikin yllättyy, kun ensimmäisen illan jälkeen toleranssi on niin korkealla, että päihtymisestä tulee yllättävän vaikeaa. Toki, hotellin alakerran ravintolassa on suurikokoinen bongi ja hyvää kukkaakin löytää kun vähän jaksaa etsiä, mutta vaikka kuinka polttaisi, ”pilvi” ei kestä puoltakaan tuntia ja pienestä jumista tulee normaali olotila. Itse asiassa väsäämisestä tulee vaiva – helpompaa kävellä coffeeshop Babaan ja tilata space muffin.

Mitä muuta Amsterdam on kuin mukavia ihmisiä, koiria ilman hihnoja, turistiloukkuja ja kirjavaa valikoimaa erilaisia päihteitä? Tietenkin seksiä, kanaaleita, puhtaita maitotuotteita, kulttuuria ja historiaa, olutta sekä kirjava valikoima erilaisia laittomiakin päihteitä. Huumeturisti tai seksituristi, Amsterdamiin olet aina tervetullut. Se mitä et kerkeä kuluttamaan paikan päällä, voit kuljettaa kotiin stealth pilleripurkeissa tai haju/vesitiiviissä gramman vetoisissa pusseissa. Jos Suomen tullimiehet ei kuumota, osta mukaan pullo kannabis absinttia tai Aqvaa (sisältää 40mg kookapensaan lehteä).

Ja miksipä kuumottaisi. Nuo vihreähaalariset rajojemme vartijat tietävät ettei koiraa kannata kuljettaa keskellä damista saapuvien laumaa, sillä Jeppe merkitsisi joka kolmannen takkiin tarttuneen hajun perusteella. Vihreitä haalareita ei ole riittävästi käymään läpi kymmentäkään hampunhajuista matkustajaa kerralla. Näin pieniä määriä yksityiseen käyttöön tarkoitettuja Suomessa laittomia päihteitä lipuu maahan huomaamatta, Hollannin tuliaisina.

Laitontahan moinen toiminta on, vaikka sitten kyse olisi tuliaisista. Väärin se ei kuitenkaan ole, niin kauan kun kyse on henkilökohtaisesta käytöstä. Hollantilaiset ovat nääs hoksanneet – toisin kuin suomalaiset – että yksilöllä on täysi oikeus omaan mieleen, terveyteen ja omaisuuteen. Henkilökohtaisen määräämisoikeuden varjolla on sallittua kaikki, psykedeeleistä turistikaupan kokaiinipurkkeihin, -peileihin ja -pilleihin, vaikka itse päihteiden massatuotanto onkin kiellettyä samojen kansainvälisten sopimusten perusteella, mitkä Suomikin on allekirjoittanut.

Yhteisistä kansainvälisistä sopimuksista huolimatta valtioista löytyy eroja kuin sieniä sateella. Hollannin päättäjät tuntuvat oikeasti pohdiskelevan eettisiä asioita, kun paikallislehti kertoo pääministerin kutsuneen Kiinan lähettilään puhutteluun koskien Tiibetin tilannetta. Ikäraja kaikille laillisille päihteille on 16, vaikka suurimpaan osaan koffareista pääsee vasta 18 täyttäneet. Koirat saavat kävellä vapaasti kaupungilla, kunhan omistaja on mukana. Punaisten lyhtyjen alueella tytöt keikistelevät alusvaatteisillaan ikkunassa, jopa päivisin.

Kaikista näistä moraalisista ja kansanterveydellisistä ”ongelmista” huolimatta paheiden pesä ei ole palanut tai romahtanut. Itse asiassa, kokiessani Hollannin kadut, maa näyttää voivan huomattavasti paremmin kuin oma sivistysvaltiomme..

– piski

Sananen matkustamisesta

Pääkaupugin paine kävi liian rankaksi. Sumussa jouduimme vetäytymään viikonlopuksi Utrechtiin, huonoon budiin kyllästyneinä ja väsyneinä. Kuuden euron junalipun päässä sijaitseva Utrecht oli kokemus omanlaatuisensa. Hollantilainen kuin Amsterdam, jointin palaessa keski-ikäisen pariskunnan pöydässä ruokaravintolassa. Epäilykseni alkaa vahvistua, koko laaja Hollanti velloo savunsumuisessa tyytyväisyydessä hoitaessaan päivittäisiä asioitaan.

Mutta kaupungista toiseen, coffarista kolmanteen. Siitä huolimatta että osasin tehdä itsestäni täyden aasin black & whiten myyjän edessä, saimme ostettua 0,8g Mistyä kuudella eurolla. Siellä ei voinut levähtää, joten jatkoimme matkaamme pitkin paikallista kanaalinvartta lauantai-ruuhkassa. Kulkumme pysähtyi smartshoppiin, jonka miellyttävä myyjä onnistui iskemään mukaamme lsd- ja afrodisiac -opuksen lisäksi tuliaisia ja Psilocybe McKennaii -sieniä, sekä tiskin alta pari efedriinikapselia pitkien päivien piristeeksi. Coffeeshop Andersom tarjosi viimeisen levähdyspaikan kaupungilla, ennenkuin illan hämärtyessä söimme sienet ja kuljimme kohti hotellia…

Aamun sarastaessa avaan silmäni tyytyväisenä. Setä sieni oli hyvä minulle, mutten voi kieltää Kokopellistä hankkimieni tripstopperien – valerian kapseleiden ja glukoosimakeisten – ansiosta, varsinkin suomessa laiton valeriana auttoi rentoutumaan ja ottamaan selkeitä askeleita tajunnan tasolla toiseen, vakaasti ja ympäristöään tarkkaillen. Helpoin trippi, joka antoi vastauksia, mutta myös herätti kysymyksiä – kuten aina.

Hamppublogin nimeen olemme jo ylittäneet monelle ymmärtämättömän rajan, hampuusin hauskanpidosta sienimiehen tajunnanlaajentamiseen. Älkää välittäkö, mikään ei ole muuttunut.

Utrecht oli puolen tunnin junassaistumisen arvoinen. Coffareissa myytävä budi oli huomattavasti parempaa kuin damissa, alue edelleen turistiystävällistä ja kaupungin keskusta oli yhtä kotoisa kanaaleineen ja asuntoveneineen. Amsterdamin bulldogin lounge on kuitenkin yhtä kotoisa kuin aimmenkin. On aika kuitata tavarat huoneeseen, tarkistaa onko taskussamme painavat kannabispussit vielä laillisten raja-arvojen sisällä ja polttaa ylimääräinen pois lumisadetta jumittaen.

Matkustakaa, se tekee hyvää.

– piski

Tajunnanvirtaa kaikukopasta

Punaisten lyhtyjen alueen laidalla sijaitsee markkinaryhmallemme kohdistetuin majatalo. Vaatimattomat huoneemme valttavat vain levahtamiseen, mutta heti laskeuduttuamme aulasta ravintolaan avautuu hampuusin unelma sosiaalisen viihteen kulisseista. Nettikoneita viisi, dvd-hylly ja 50″ plasmatelevisio – biljardipoyta, pelivalikoima pokerista pursuittiin, foozball, shakki ja pacman – pelien vieressa istuvaa isokokoista bongia unohtamatta.

Nauttiakseen sosiaalisesta marihuanapaihtymyksesta asukkaan ei tarvitse ottaa huoneestaan viittakymmenta askelta – tai sata viereisen coffeeshopin kautta – istuakseen ja kuunnellakseen muiden huumeturistien jumittunutta soperrusta tai hyperaktiivista ilakointia aamuhamaramaan asti. Ainutlaatuista markkinaryhmaamme, huumeturisteja.

Ravintolaketju, joka hoitaa talla hetkella majoituksemme ja pyrkii maaraamaan ruokailukayttaytymistamme, omistaa useita anniskeluravintoloita ja coffeeshoppeja keskustassa, muun muassa kuuluisan Leidsepleinilla sijaitsevan entisen poliisiaseman. Ei se kummoinen ollut. Turistirysia kaikki, kaltaisillemme, huumeturisteille, joille kelpaa markakin kukka.

Mutta me olemme taalla koska meidat huuto kutsui. Ikiaikainen huuto tajunnan lukkojen avaamiseksi, kapitalismin kovassa kaikukopassa, jonka volyymi tuntuu iltapaivaruuhkassa kirkonkellojen soinnuin tarisyttavalta. Talloin joskus olomme saattaisi olla Amsterdamin sydamen paineesta jarkkynyt, ellemme kulkisi poffertjesin pehmeina,  kuin tummaihoinen mies sammutetun lampun alta illalla keskikaupungilla kuiskaten:

– Kaikki on ok.

Koska vieraassa kulttuurissa moni asia on toisin, ihmiset kayttaytyvat hassusti ja luovassa ratkaisussa ei valttamatta tuntemaamme kulmaan tormaakkaan, turisti voi tuntea olonsa eksyneeksi. Silloin on tarkeinta muistaa, etta kaltaisemme taalla tunnetaan, ja rajoja murtaen:

– Everything is okay.

But how can it be? The devil is legal here, so where is chaos and destruction?

Se toimii vain siten kuin se voisi toimia. Joskus joudut odottamaan tiskilla paukuissa omiaan haaraavaa myyjaa, toisinaan ensimmainen toimitettu tilaus saattaa olla aivan jotain muuta mita piti, kokin jumittaessa jossain pilvien valissa hatulaansa kevyesti heiluttaen.

Kielimuuri voisi aiheuttaa nalkiintymisemme ja eksymisemme, mutta taalla asiakas ja tyontekija puhuvat syvemmalla yhteisymmarryksella.

Se on jotain, mita pelkastaan suomalaisen ravintolakulttuurin tuntevat eivat koskaan voi ymmartaa. Taalla asiakaspalvelu on koko ajan hieman pilvessa, ja loppuja ei haittaa se etta me olemme. Jumittava mutta vapautunut asiakas on parhain asiakas. He kaikki vain haluavat tarjota meidan hedonistiselle tunnetilallemme mahdollisimman positiivisen kokemuksen.

Coffeeshop bluebirdin seinalle oli lainattu Gandhin lausumaa asiakkaan ja kaupan suhteesta. Kolme virketta englantia. En voi muistaa sita. Mutta ei se mitaan, silla:

– piski

Matka pahuuden ytimeen

Hyvät lukijat, tänään se tapahtuu! Hamppublogin tehokaksikko matkustaa viikoksi Amsterdamiin, pahuuden sydämeen, huumeiden ja prostituution täyttämään rappiolliseen maailmaan, missä mikään ei ole pyhää. Pillerikauppiaat vaanivat jokaisen kulman takana ja ikkunoissa keikistelevät naiset saavat nuoret viriilit miehet pois tolaltaan.Se pelottelusta. Otetaan miellyttävämpi näkökanta. Olemme valmistautuneet kulinarismiin, paikallisten herkkujen maistelemiseen ja tunnelmasta nauttimiseen. Ehkä myös katselemme nähtävyyksiä. Ken tietää, minkälaisille poluille iloinen Amsterdam meidät houkuttelee.Omaa valmistautumistani en valitettavasti voi juuri kehua. Minulla ei esimerkiksi ole säännöllistä yöpaikkaa, vaan joudun harrastamaan hostel hoppingia. Tämä fakta aiheuttaa ikävää stressiä muutenkin neuroottisessa ihmisessä. Mutta toisaalta tiedän, että stressi häviää ja suunnitelmat selviävät kun ”kahvipuotien” kirjo levittäytyy silmiemme eteen ja hämäännymme: mistä ihmeestä aloittaisimme? Kun tämä päätös on tehty, helpotus on taattu.Jos läppäriäni ei varasteta heti ensimmäisenä päivänä, luvassa on erilaista raportointia, jumituksellista filosofiaa, coffeeshop-arvosteluja ja iloista ihmettelyä.Lopuksi siteeraan Raappanaa: ”Otan hammastahnaa, joo ja tietenkin pyyhkeitä.”ps. Hamppublogi saavutti 9.3. uuden kävijäennätyksen, peräti 37 uniikkia kävijää päivän aikana! Tästä kiitos teille lukijoille!

Newer entries »