Sinusta tulee sitä mitä sinä teet

Sanotaan että kilpailuyhteiskunnassa kuka tahansa voi olla voittaja. Voittamisen yksinkertainen kaava on harjoittelu potenssiin kymmenen. Yksinkertaistettuna ammattimuusikolla on kymmenen tuhatta tuntia harjoittelua takana, musiikin opettajalla vain puolet siitä. Blogaamisenikin on tarvelähtöistä. Ammattikirjoittajan pitäisi saada kymmenen tuhatta merkkiä julkaisukelpoista tekstiä päivässä.

Kilpailuyhteiskunnan voittajat saavat ja käyttävät palkkionsa kuten heidän ammattinsa vaatii. He näyttävät esimerkkiä muille, samalla kun seisovat alempiensa harteilla. Ongelma ei ole suuri, ellei puhuta taloudellisista voittajista. Nuo taloudelliset voittajat säilyvät nimittäin voittajina, vaikka heidän suuryrityksensä tekisi miljarditappiot. Markkinatalouden voittajat saavat ihailua vain harvalta.

Nuori yhteiskunnan tukipilari – siis se jonka harteilla seisotaan – vaipuu helposti merkityksettömyyden tunteen mukanaan tuomaan masennukseen. Ei olla, eikä välttämättä päästä siihen pisteeseen että tarvittava huomio tulisi automaattisesti, oli kyse sitten opiskeluympäristöstä, perheestä tai julkisesta elämästä.

Mutta elämä ei tule valmiiksi ennen kuolemaa. On turha vaipua masennukseen, sillä jos jotain aktiivisesti haluaa, sen myös pystyy saavuttamaan; harjoittelulla, tutkimuksella, keskustelulla tai pohdintojen kirjaamisella muiden luettaviksi. Kaikki tekeminen aiheen parissa antaa näkemystä, joka tuo aikanaan oivalluksen mitä etsit.

Viimeaikoina minua on ajanut fyysinen herääminen. Hermoratojen läpikäveleminen iltaisin rentoutuksen yhteydessä herätti yllättävillä tavoilla. Toinen kundalini kesän jälkeen toi tietoisuuteeni ihmisten energiakeskukset. Aktiivisella tutkimisella löytyy sisäelimet, jäykistyneet lihakset sekä psykofyysisen kokonaisuuden potentiaali elämänhallinnassa.

Nämäkin joogien ja gurujen elämäntuntemusta vastaavat oivallukset ovat tulleet harjoituksen kautta, ei muuten. Arviolta sanoisin että taustalla on ehkä sata tuntia lihasten rentouttamista, jonka aloitin pelkästään visualisoimalla näkymättömän käden hieromassa jäykkää pohjelihasta.

Tietenkin kannabis on pätevä työkalu tällaiseen itsetuntemukseen ja oivaltamiseen. Se herkistää kaikki aistit, myös tuntoaistin joka ulottuu syvälle ihon alle. Vapaan assosiaation virta antaa hyvän pohjan ’leikkimiseen,’ uusien asioiden kokeilemiseen.

Kun näkö- tai kuuloaisti ei vastaanota signaalia, on helppo kuunnella elimistöään. Siis jo silmien sulkeminen ja poppivehkeiden hiljentäminen kymmeneksi minuutiksi antaa mahdollisuuden elimistölle kertoa huolensa ja murheensa.

Itsetutkiskeluni jatkuu ja tällä hetkellä keskityn ääneni löytämiseen. Jokainen puhuva yksilö tietää kuinka ääni tulee itsestään, mutta kuinka moni on kuunnellut mistä hänen äänensä tulee, tai tutkiskellut mahdollisuuksia mistä ääni voi tulla? Jos lasketaan ulkopuolelle teatteriesiintyjät tai laulajat, harva ammattikunta sellaiseen kannustaa. Kukapa minua ohjaisi jollen minä itse.

– piski

Truth on steroids

Missä makaa polku jonkinnäköiseen totuuteen?

Suurin osa meistä lienee sitä mieltä, että steroidien käyttö on yksinkertaisesti väärin. Kilpaurheilussa se antaa ”epärehellisille epäreilun edun rehellisiä vastaan”. Se on fyysisen kunnon rakentamiseen oikotie, vähän kuin tentissä lunttaaminen. Huvinvuoksi itsensä lihasmassaksi pumppaaville se kuulemma aiheuttaa mielenterveydellisiä ja fyysisiä ongelmia, joskus jopa tappavia – oli sitten kyse omasta tai toisen hengestä, toki yleensä alkoholin värittämänä.

Tätä mieltä minä olin, kunnes satuin katsomaan dokumentin nimeltä Bigger, Faster, Stronger (Torrent). Assosiaatiokartta meni monesta kohtaa uusiksi. Haittavaikutukset, todellisia kuvauksia käyttäjistä ja lääkinnällinen sekä kosmeettinen käyttö rakensivat puuttuvan pyramidin puolikkaan, ja enää huippu tuntuu puuttuvan. Toisaalta sinne asti ei minun tässä vaiheessa tarvitse nähdäkään, sillä en edelleenkään tunne minkään näköistä tarvetta alkaa muokkaamaan vartaloani kemikaalein. Toisin sanoen – minulla ei ole käyttöä steroideille.

Edelleenkään en näe järkeä pumpata itseään järkyttävän näköiseksi, mutta onneksi osa juuri heistä ajattelee samoin. Ehkä kyseessä on kehonrakennuskilpailun järjettömyys, ehkä vain järjettömyys. Mutta mitä sanot heille jotka kärsivät testosteronivajauksesta? He kuihtuvat silmissä jatkuvasta syömisestä ja urheilusta huolimatta. Lihasvajaus, pienikokoisuus ja fyysisen kasvun keskeytyminen vaikuttaa mielenterveyteen ja lisää riskiä ”persoonallisuushäiriöön”. En ole lääkäri, en väitä että asiaa olisi jossain päin maailmaa tutkittu, mutta olen elämäni aikana tavannut muutaman kyseisistä oireista kärsivän. Elämäntavoissa heillä ei ollut mitään muuta yhteistä kuin ruokatottumukset.

Kieltäisinkö siis heiltä anaboliset steroidit, jos se heitä auttaisi? Entä pitäisikö nopeasti mainoskuvauksia tai elokuvaa varten huippukuntoon itsensä saavalta kieltää steroidit? Kilpaurheilussa ko. tuotteen kieltämiselle on olemassa perusteensa, ellemme sitten halua todellakin katsoa miehen joka on suurin, nopein ja vahvin voittavan, hinnalla millä hyvänsä. Entäpä AIDS -potilaat? Parantavaa lääkettä meillä ei ole, mutta kuolevan potilaan terveyttä voidaan osittain pitää yllä steroideilla.

Tietyn iän jälkeen uuden oppiminen vaikeutuu. Tai pikemminkin, opitun maailmankuvan yksityiskohtien uudelleenoppiminen vaikeutuu, koska pienet muutokset johtavat muutoksiin myös suuremmassa rakenteessa. Mitä siis tehdä jos ego puskee vastaan tällaisen dokumentin katsomisen jälkeen?

Ainoa tie jonkinlaiseen totuuteen on hyväksyä olleensa aiemmin väärässä. Eikä haittaa myöntää sitä, että niillä ihmisillä joilla on konkreettisin tuntemus asiasta – kuvan taustalla syvä henkilökohtainen kokemus sekä tilastot ja tutkimukset – tietävät totuuden paremmin kuin toinen, joka on noukkinut meeminsä valtavirrasta valmiiksi pureskeltuna.

– piski

Uhkaavatko propaganjanistit teinisi tietoisuutta?

Joka vuosi hamppumarssijat ovat kohdanneet kauhistuneita katseita reittiensä varrella. Keski-ikäinen naisihminen juoksuttaa lastenvaununsa turvaan tavarataloon, toinen joutuu shokkiin; katsoo leuat auki metrin päästä ohikulkevaa hampuusilaumaa, ja vasta kun viimeinen hymyilevä hipinretku katsoo häntä silmiin ja sanoo ”kannabis lailliseksi” hän purskahtaa helpottuneeseen nauruun. Vanhemmasta päästä oleva mieshenkilö haukkuu tien toiselta puolelta koko laumaa tyhjäntoimittajiksi.

Kannabismyönteinen väestö

Suuntaa antava taulukko kannabismyönteisyyden leviämisestä

Ensimmäisessä tai toisessa polvessa jo lisääntyneiden keskuudessa pro-ganja -asenne aiheuttaa paniikkia, mutta tuo vuosittain kulkeva hampuusilauma on vain hyvin pieni osa ’varhaisteineijänne uhkaavan hamppumyönteisyyden’ koneistoa.

Sex, drugs & rock’n’roll on ollut vuosikymmeniä tuttu käsite, joka myös sai vastusta aikanaan. Pystyykö kukaan kuvittelemaan täysin ettei yksikään artisti käyttäisi jotain huumetta? Samanlainen tilanne on näyttelijöiden keskuudessa, unohtamatta tietenkään teatteria. Keskeisiä kulttuuria tuottavia henkilöitä, nykyisiä ja edesmenneitä, pieniä ja suurimpia; Pulmusten nuorimmainen, puolet Lostin näyttelijäkaartista aivan samoin kuten Veskumme, ellei jopa edesmennyt Spedemme.

Mutta tämän me olemme kansana jo hyväksyneet, se on vain aihe josta ei puhuta, josta ei teinien vanhemmat kerro lapsilleen, koska he eivät osaa. Mutta ei huolta, televisio kyllä hoitaa tämänkin ikäväksi koetun tehtävän.

On olemassa kahdenlaisia huumeleffoja, niitä joita voi katsoa vakavasti ja niitä joita ei. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu monen brittiklassikon ohella Fear and Loathing in Las Vegas. Jälkimmäiseen How High, Half Baked ja Harold and Kumar -leffat. Ensimmäisen kategorian leffat voivat aiheuttaa pohdintaa viihdyttävyyden ohessa, mutta shokeeraavat herkimpiä ruokottamalla sekakäyttökulttuurillaan. Jälkimmäiset ovat yksinkertaista – äärimmäisen pilvimyönteistä – komediaa. Sellaista mikä tarttuu helposti vielä itsenäistymättömään mieleen.

Jos olet tulevan tai nykyisen esiteinin vanhempi, suosittelen katsomaan jonkun edellisistä. Voit hioa huumevalistus-strategiaasi, tai ainakin saat jonkinlaisen kuvan siitä mitä vastassasi on. Ikuisesti vapaana pysyköön, Internet on toinen.

Tietoa etsivälle löytyy, etenkin jos teinisi osaa englantia. 1970 luvulla eläineiden professoreiden luennot löytyvät tekstinä, ääninauhoitteina tai videolla. Lukuisien blogien seasta löytyy muun muassa unelmavävypojan, Pelkokerroin -juontaja ja stand-up -koomikko Joe Roganin blogi, puhumattakaan tehokkaasti tietoa jakavista virtuaalisista kannabisyhteisöistä.

Todellisessa maailmassa propaganjanistit pysyttelevät poissa mielestä pukeutuen, puhuen ja liikkuen kuten ’muutkin normaalit ihmiset’, ja sinä yhtenä päivänä vuodessa kun he julkisesti levittävät huumesodan vastaista propagandaansa demokratian takaamalla oikeudellaan, heihin ei osata suhtautua. Heitä ei tunneta, joten heitä pelätään – ja yksinkertaisen pelko on riittävä syy vihalle.

Konflikti on meneillään, enkä puhu tänään alkaneesta Georgian sodasta. Kulttuurillinen konflikti, jonka jokainen siviiliuhri joutuu rakentamaan kokonaisen, loogisen kuvan nykyisen maailman päihdetilanteesta: vaikutukset ja valtiontaloudet, kulttuurit ja koulutukset huomioon ottaen. Konflikti, jossa punnitaan kuka kuuluu tähän valtioon ja kuka ei.

– piski

ps.  13.8.2008 HS: Hallituksen ex-asiantuntija esittää huumeiden laillistamista Britanniassa.

Sananen siisteydestä

Saarnaan tovin siisteydestä.

Sanoinkuvaamaton kaaos asunnossasi voi tehdä elämästäsi huomattavasti hankalampaa, jos sininen salama iskee. Ei sillä että kaikki ’kuin pellossa asuvat’ olisivat päihdeongelmaisia, mutta alemman yhteiskuntaluokan päihdeongelmaisen asunto mitä todennäköisimmin muistuttaa peltoa. Surkeimmissa tapauksissa jokaiselle potentiaaliselle istumapaikalle on nostettu jotain suurinpiirtein puhtaana pidettävää, kuten vaatteita, tai se ettei jalansijaa meinaa löytää alati kasvavalta roskavuorelta. Todellisen päihdeongelmaisen asunnon kruunaa viikon seisseet ruokalautaset tähteineen pöydän alla, tupakantuhkan keskellä.

Normaalia käyttäytymistä oletettavasti onkin lievän epäsiisteyden haittaamattomuus. Kenkien ei tarvitse olla suorana telineessään, takki saa jäädä yöksi nojatuolin reunalle ja imuroiminen silloin kun näyttää lattialla olevan ylimääräistä roskaa – vieraskoreus-siivoukset erikseen. Itseäni ei pieni epäsiisteys haittaa, mutta kumma kyllä, suuri osa (toki työssäkäyviä/opiskelevia hampuuseja) haluaa pitää asuntonsa siistinä. Siis tiskivuorta ei yleensä aamuisin näe, vaatteet eivät jää lojumaan ja siivous tapahtuu vähintään kerran kahdessa viikossa.

Herran temppelissä tuolitkin laulaa

Mielestäni useimmin yhteiskäytössä olevan tilan alttariksi ei kannata nostaa televisiota. Yhteinen tila kannattaa suunnitella kanssakäymistä tai – jos tapana – seurapelejä (oli sitten kyseessä PESsi, kortit tai Trivial pursuit) varten. Tunnelmallisen valaistuksen kanssa harvoin menee vikaan, laavalamppuja, valokaapelia ja värikkäitä varjostimia saa nykyään halvalla, samoin kynttilöitä. Huoneen nurkkiin suunnatut spotit ovat aina parempi vaihtoehto kuin tasaisesti valaiseva loisteputki. Isohko akvaario on aina kaunis, mutta vaatii huolenpitoa. Vaihtoehtoja on paljon, joten jos olet kyllästynyt tavanomaisuuteen ja tylsyyteen, ole rohkea.

Olohuoneen pöydällä lojuva väsäri ja bongi kertoo että olet ’alan ihmisiä’ sekä kavereille että talonmiehelle. Tehtävään delegoitu lipasto ajaa asian tehokkaasti, pitäen tarvittavat aina käsillä mutta poissa silmistä jos poistuu asunnosta. Hifisti hankkii aterinlaatikon ja delegoi oman lokeronsa piipulle, puhdistusvälineille ja muulle piensälälle.

Siististä kämpästä on vielä pieni matka temppelin rakentamiseen (sisustamiseen). Ennen tarvetta temppelille täytyy tiedostaa tarve tietynlaisille olosuhteille tiettyjä tarpeita varten. Kaikilta löytyy tarve nukkumiseen ja ruokailuun, sekä vapaa-ajan tilalle, eikä ole vaikeaa miettiä millaisia tarpeita niiltä tiloita odotetaan. Temppelien valtiaat ovat yleensä luovia ihmisiä joilta löytyy tarvetta myös luovalle tilalle. Tarpeellisen varustuksen lisäksi se on yleensä koristettu idolein ja iskulausein, tai tavoitteita ilmaisevin visuaalisin pseudonyymein – oli sitten kyseessä musiikki, visuaalinen taide tai kirjoittaminen.

Äärimmilleen vedettynä kalenterillasi voisi olla oma jalustansa tai nurkassasi zazen -tyyny. Kun tiedostat tarpeesi luovuuteen tai elämänhallintaan liittyen, voit ohjata käyttäytymistäsi luomalla ympäristön tilannetta varten ja sitten luomalla käyttäytymissäännöt ympäristöä varten. Häiriötekijä on aina häiriötekijä, sisäinen tai ulkoinen – kaikkia ei voida sulkea koskaan pois, mutta se ei tarkoita etteikö täydellisyyteen kannata pyrkiä kunnes tulos on ’hyvä.’ Älä siis murehdi liikaa rajoja ja virikkeiden määrää, mutta kiinnitä niihin huomiota.

Oma lukunsa siisteyden suhteen ovat käsittääkseni kommuunikämpät, joissa siistiyttä ei ole yhteisesti sovittu ja siivoustehtäviä delegoitu. No, joskus yhteiselo on sellaista, omat säännöt omaavaa pellossa asumista, muttei sekään tarkoita etteikö tarkoituksenmukaista siisteyttä kannattaisi harkita, ainakin heti siitä ulko-oven edestä jos kaapissa on kasvamassa muutakin kuin tomaattia.

– piski

Egoa tappamassa

– Miksi ihmiset eivät luota toisten kykyyn hallita omaa toimintaansa?

– Koska kaikki eivät siihen pysty.

– Tarkoittaako se, että he jotka eivät luota muiden kykyyn hallita itseään, eivät koe olevansa itsensä hallinnassa?

Jokaisen on välillä hyvä pysähtyä pohtimaan mielensä toimintaa. Ihmisinä meillä kaikilla on siunaus tarkastella tekojemme motiiveja välillisesti tai välittömästi. Mielemme voi käsitellä monimutkaisia abstrakteja käsitteitä ja jopa ”tarkastella tarkastelijaa tarkkailemassa” tai ”tarkastella tarkastelijaa joka tarkastelee tarkastelijaa tarkkailemassa.” Jos tipuit kärryiltä, pyydän anteeksi (hieman syyttäen suomenkielen epätäydellisyyttä) ja yritän tarkentaa ajatusta toisesta suunnasta.

Ego on se mielemme osa joka sisältää minäkuvamme. Ego kasvaa ihmisen kokemuksista, etenkin varhaisaikuisuudessa. Lapsuuden traumoilla on tunnetusti yhteys huonoon itsetuntoon, tai niistä itsenäisesti selviämisellä hyvään itsetuntoon. Minäkuva, identiteetti ja itsetunto ovat itseasiassa enemmän tai vähemmän synonyymeja egolle. Koska emme halua minäkuvamme tahraantuvan, emme tanssi tai laula julkisella paikalla ilman puitteita (instituutio, ryhmäpaine), tämä lienee jokaiselle tuttu esimerkki.

Itämaisessa hengellisyydessä egoa pidetään ’vääränä keskuksena.’ Ego on se osa ihmisen mielestä joka loukkaantuu, hyljeksii ja juonittelee kasvaakseen, muttei suinkaan pelkästään yhteiskunnan jarrujen ominaisuus. Tiibetiläinen munkkikin voi (ja yleensä) omistaakin egon, jos hän esimerkiksi pitää saavuttamiaan korkeampia tietoisuudentasoja merkkinä paremmuudestaan. Munkit pyrkivät askeettisella elämäntyylillään eroon egostaan, koska sen katsotaan haittaavan valaistumisen oivaltamista. Toisenlaisen näkemyksen esitti Anton LaVey, Saatanallisen kirkon perustaja. Hänen mukaansa ihmiselämän tarkoitus on palvella – eikä kieltää – maallisia haluja, nautintoja, mitä tahansa mikä tyydyttää egoa.

Uskoakseni alkoholi herkistää ihmisen egonsa oikuille. Agressiivisuus on huonosta itsetunnosta kumpuava reaktio uuteen kolhuun, kuviteltuun tai todelliseen. Flirttaileminen tuntuu egosta hellimiseltä ja mielenkiinnon osoittamiselta ko. identiteettiin. Itse sorrun alkoholin vaikutuksen alaisena erilaisiin psykologisiin leikkeihin, etenkin jos löydän ’pelaajia’ jotka eivät ole välittömästä lähipiiristäni, nautin onnistumisistani tai vaikutukseni jäljistä ja jälkikäteen manailen vapaalle päässyttä egoani.

Perinteisesti nopein tie egon tappamiseen on ollut psykedeelit vahvoina annoksina. ”Ihmismieli hajoaa ja kasaantuu uudelleen.” Jos henkilö haluaa pitää egonsa ja taistelee mielen hajoamista vastaan, sen todennäköisempää on huonon tripin saaminen. Myös kannabis voi auttaa egon tappamisessa, hitaasti avaten alitajunnan ovia niihin muistoihin, joista ego on rakentunut – ja ehkä tällöin ollen miellettyvämpi tapa, sekä syy miksi hampuusit ovat yleisesti rauhaa rakastavia, vapaan kasvamisen kannattajia.

Mutta onko meidän pakko tappaa egomme saavuttaaksemme riippumattoman onnellisuuden? Siitä en ole varma, mutta uskon että todellisen tahdon löytämiseen tarvitaan tieto & ymmärrys egosta.

Perinteisesti ulkoisen todellisuuden armoilla oleva ihminen on sokea egonsa tuomille seurauksille. Väärin toimimisen jälkeen saatetaan pyytää anteeksi, mutta jos tuo väärä toiminta olisi huomattu egon haluksi täyttymiselle, ei ehkä tarvitsisi pyydellä anteeksi. Ego myös on yleinen syy fanaattiselle (kuten logiikanvastaisen huumemyöntei-/vastaisuuden) käyttäytymiselle ja kyvyttömyydelle hyväksyä uutta tietoa (koska uusi tieto saa egon näyttämään moraalisääntöjensä puitteissa ’huonolta’).

Vasta kun on olemassa tieto & ymmärrys, voi tahto alkaa laajentamaan valtaansa – ja toivottavasti yli haitallisten luonteenpiirteidemme. Tämä ei tarkoita että egoa tarvitsisi kadottaa lopullisesti (ottamatta kantaa valaistumis -kysymykseen), mutta hallintaa ei voi olla ilman tietoa & ymmärrystä siitä, mitä pyritään hallitsemaan. Tahdon nostamiseksi vallan kahvaan riittää se että oivaltaa tarkkailevan tarkkailijaa tarkkailemassa.

– piski

Osholle, Learylle, Jungille, McKennalle, Wilsonille, Wattsille sekä muille egonsa tappamisesta saarnanneille psykologeille ja filosofeille.

ps. Mielestäni psykologian tutkimiseen tai opettamiseen ei panosteta nykyään riittävästi. Tämän blogauksen tiedot on muisteltu lukuisasta määrästä luettua, katsottua ja kuunneltua materiaalia, sekä tietenkin omista kokemuksista ja keskusteluista.

pps. Jos luit tämän blogauksen, etkä jättänyt huonoa palautetta, ruokit egoani.

ppps. Viimeinen kappale editoitu 15.6., klo 4.20. Nyt sen pitäisi olla täydellinen

Fragments of big picture – Verkko ja Kieli

Noosfääri, informaatiovirta, dis ja mis. Onko USA oikeasti paha, tietoisuuden tasoja useampia kuin tämä ja onnellisuus zeniläinen keskitie? Seitsen – kahdeksankymmentäluvun tienoilla syntynyt sukupolvi on edullisimmassa asemassa suhteessaan historian kumuloitumiseen. Moni hieno sotateollisuuden keksintö on löytänyt paikkansa ihmisten palvelemisesta, myöskin internet, pohjaton suo mistä ammentaa maailmankuvansa pohja. Tietotekniikka arkipäiväistyi nopeasti, mutta toisin kuin yhdeksänkymmentäluvulla syntyneiden, lähes aina piti – tai ainakin oli mielenkiintoista – ymmärtää perusasiat.

Yhdysvaltojen isät miellän enemmän filosofeiksi kuin poliitikoiksi. He lupasivat vapauden ja valtion ilman diktaattoria, mikä pitkäksi aikaa onnistuikin. Yhdysvallat olivat ihmiskunnan kehityksen kärki monta kymmentä vuotta natsi-saksan romahtamisen jälkeen. Muistan omilta peruskouluajoiltani, kuinka saksan kieltä pidettiin vielä arvossaan toisena vieraana, mutta englanti oli jo tuolloin kruunaamaton kuningas. Lupaukset kattoivat kommunikoinnin mahdollisuuden kaikkialla sivistyneessä maailmassa turistina ja useiden omanikäisteni kanssa.

Vaikka en ole päässytkään vielä matkustamaan kaikkialla siellä missä englanti palvelee minua, siitä on kuitenkin ollut suunnatonta hyötyä. Informaatiotekniikka antaa mahdollisuuden soveltaa tätä kielitaitoa fyysisen ulottuvuuden yli, tuoden teoksen, todistuksen tai ajatuksen tarkasteltavaksi – mutta vain jos osaat tulkata sen. Sitä mitä ei ole kirjoitettu äidinkielelläsi – and believe me, there’s lot of that shit around – sinun tarvitsee kääntää englannista.

Varmasti monella teistä on vielä vanhempia jotka näyttävät tippuvan verkostoituneen yhteiskunnan ulkopuolelle. Heillä ei ole tietotaitoa tai kykyä mennä internettiin etsimään tietoa. Englannintaidon puuttuminen lisää kynnystä jo pelkästään vieraskielisen nimen – Internet – vuoksi.

Lisää kuvaan muutaman kymmenen vuoden ’tietoviive’ yhdysvalloista, joka nyt on kuroutumassa kovaa vauhtia kiinni. Kaikki tuo humanistinen tieto ihmisten järjestäytymästä tuo suomalaistenkin kulttuurihaaroihin afrikkalaiset, afroamerikkalaiset, etelä-amerikkalaiset, etelä-eurooppalaiset, intialaiset ja japanilaiset kulttuurit omina vivahteinaan, Amerikkalaisen demokratian ja kapitalismin, sivistyksen ja maailmankuvan ollessa aluslakanamme. Jo televisio teki tämän selväksi, unohtamatta kaikkea sitä viihdetarjontaa jossa esiintyvät englantia puhuvat näyttelijät. Internetin myötä pääsemme myös käsiksi näistä sivistyneistä valtioista olleiden antropologien tietoon amazonin syvimmistä sopukoista, kvanttifysiikan todennäköisyyksiin perustuvasta tulevaisuudesta, valtauskontojen monoteistisen maailmankuvan vaikutukseen noosfäärissä tai planeettamme satelliiteilla kuvattuun karttaan. Kaikki nämä löytyivät internetistä ensin englanniksi ja sitten suomeksi. Näin tulee olemaan myös jatkossakin.

Monen monta hyvää syytä vanhuksen vierastaa kaikkea maailman muuttumista ja syyttää yhteisöllisyyden katoamista, kun eivät vain näe sitä mikä venyi ajasta ja paikasta informaatiovirtaan. He voivat joko etsiä omanlaisensa (kuten me muutkin huomaamme satunnaisesti etsivän) tai yrittää vielä hypätä kelkkaan. Tehtävämme olisi pitää heidät mukana, vaikka he eivät itse näe sille tarvetta.

Joten, mene internettiin ja etsi onnesi, sanoo tämä vanha parta. Mutta varaudu siihen että etsimäsi on kauempana kuin tämä kieli antaa sinun löytää. Tietääksesi hakusanat vastausten kielellä sinun on tiedettävä kieli, tunteaksi asiayhteys sinun on tunnettava lauseet. Sanakirjakin on hyödyllinen.

Kieliaspekti on mielestäni oleellisin, mutta toisena törmää väkisinkin ristiriitaisen tiedon dilemmaan. Pakkaa sotketaan tahallisesti (disinformaatio) ja tahattomasti (misinformaatio), jotka juorujen tavoin saattavat muuttaa sanomaansa matkallaan tuolta sinne. Lähteet on löydetty tärkeästä roolista, kuten myös viestivän tahon arviointi. Onko hän uskottava, onko piilotettuja agendoja, onko hän auktoriteetti. Miksi hän kertoo? Kertooko koska kokee niin toimivansa ihmisyyden eteen vai yrittääkö hän vain tienata rahaa, valtaa tai tukea omalle lyhytnäköisyydelleen?

Mutta internet ei tuo rahaa läheskään kaikille joiden äänet sen yli kantautuu. Mielestäni kuollut mies on  monella tapaa luotettava, etenkin jos hän puhuu aikansa yli. Merkittävien vastausten etsimisen ongelma on usein suoraan kiinni oikeiden kysymysten löytämisestä. Jos ei tiedä mistä aloittaa etsiminen, niin imuta vaikka jonkun filosofin äänikirja, laita levy mp3 -soittimeen ja mene makoilemaan auringon säteilyyn, joka taas viikon loppupuolella Suomen kamaran toivottavasti saavuttaa.

Jos kaikki esitetty tieto, näkökulmat ja viittaukset olivat vanhaa kauraa, olisit voinut käyttää aikasi paremmin. Eikö olisi kivempaa jos jokaisella sivustolla olisi muistutus tästä?

– piski

Vapaus karvan varassa

Jaksamiseen en tarvitse muuta kuin tulevaisuudennäkymän, jossa voin toteuttaa syvintä olemustani. Todennäköinen mahdollisuus ajan horisontissa, jolloin henkilökohtaiset valintani eivät enää orjuuta minua elämään piilossa; kelpaamattomana kokemuksiani köyhemmille, väestökontrollin miekan roikkuessa ylläni, alati uhaten yhteiskuntastatustani ja resurssivirtaani.

Tämän dilemman verhoon olen pistellyt reikiä jo monet vuodet, joskus repäissen enemmänkin peläten koko höskän hajoavan päälleni. Se kestää toistaiseksi, mutta on jotain, joka vaatii pikaisesti täydellistä kaatumista. Yhteiskunnan rakentama identiteettimuuri hampuusin ja hampuusin puolison suvun välillä. Todellinen kasvatuskaapista ulos tuleminen ja absoluuttinen vakuutus ettei kukaan käytä itsekkäästi sitä tietoa hyväkseen koskaan, pyrkien vahingoittamaan hampuusia.

Tiedättekö mitä tapahtuu eläimelle, joka ei kasva turvallisen tuntuisassa ympäristössä. Häkki heiluu, kuuluu satunnaisia kovia ääniä ja häkin välittömässä läheisyydessä liikkuu petoeläimiä?

Kun kyllästyy juoksemaan tai piiloutumaan kivien taakse, on olemassa jäljellä enää yksi keino vapautua tuosta synkästä paikasta: Nouse ylös ja katso lohikäärmettä silmiin, kohdatkaa sellaisena kuin olette.

Mutta jos minun ei sen jälkeen anneta jatkaa viettämääni elämää, en usko enää pääseväni kipuamaan juuri tälle istuimelle. Ja vaikka minun annettaisiin jatkaa näennäisesti rauhassa, yhä useammalla olisi terät miekkaa riiputtavan narun ympärillä, alistaen minut heidän miellyttämiselleen ja vallantahdolle.

Vääristä mielipiteistä, laittomista päihteistä sekä toimintapiirin ulkopuolisesta tarkkailusta vapaat eivät voi ymmärtää hampuusin tilannetta, en ainakaan usko. En usko että terveydenhoitajat jotka sitovat 16 vuotiasta Teijaa sänkyyn hasispiipullisen jälkeen, ei psykiatrit, jotka hoitavat näennäisesti tervettä 21 vuotiasta Mattia osastolla muutaman kuukauden budiputken päätteeksi – eikä poliitikot, joiden täysi-ikäisyyteen astuvat lapset haastavat koko heidän maailmankuvansa kaivamalla jointin esille patiobileissä.

Toistaiseksi makaan selälläni ja katson pääni yllä roikkuvaa miekkaa. Tarkkailen sen hiljaista liikettä tuulenvireessä ymmärtääkseni mikä tekee siitä uhkaavamman; metallin kovuus, ihoni pehmeys vai etäisyys silmistäni sen kärkeen. Tässä on koko sen olemus, mutta mitä on sen jälkeen, jos se – viimein vuosien jälkeen – tippuu?

On vain yksi keino ottaa selvää, mutten halua kiirehtiä, vaikka kärsivällisyyteni alkaakin olla lopussa. Nojaan siis taaksepäin ja tönäisen miekan kärkeä jälleen hellästi, jotta näkisin kuinka kauniisti se tuulessa heiluu, vapautta luvaten.

– piski

Get ready to get drunk with…

Yourself!

Kulutin eilisen iltapäivän puistossa sekalaisen tuttavapiirin kanssa. Suurin osa läträsi alkoholilla kuten juhlaan ja kulttuuriin kuuluu, mutta pitäen yllä sosiaalista humalaa, mikä on mielestäni ainoa oikea alkoholin käyttötapa. Samaan aikaan toisella puolella puistoa ambulanssi kävi poimimassa jonkun, joka ei tätä taitoa osannut tai ko. päihteen tarkoitusta ymmärtänyt (tai mistä minä tiedän jos se vaikka kävi piikittämässä heroiini puskan takana?).

Itse nautin koko päivän aikana vain pari litraa mietoja ja satunnaisen hörpyn viiniä tai likööriä sieltä täältä. Toleranssini toki on alhaalla ja tunsin olevani humalassa jo ensimmäisen oluen jälkeen. Joopelirinki kokoontui päivän aikana pari – kolme kertaa.

Tuttavapiirin sisällä sosiaaliset muurit purkautuivat, vieden paikoin mukanaan ”henkilökohtaisen tilan”, joka johti sinäänsä iloiseen vappuelosteluun. Ihmiset keskustelivat, jakoivat asioita itsestään ja tutustuivat toisiinsa, yleisellä tasolla onnistuen. Joskus keskittyminen herpaantui ja hampuusi halusi hetken olla omissa ajatuksissaan, maaten nurmikolla ja katsellen yllään tuulessa epäsymmetrisesti virtoja myötäillen heiluvaa vaahteraa.

Lepotauko sosiaalisesta kanssakäymisestä. Hyvä hetki oikeasti keskittyä äsken vaihdettuihin lauseisiin, etsiä niistä olemassaolon punainen lanka. Ymmärtää ihmistä.

Yöllä tilanne oli toinen. Kävelin muutaman korttelin, ja matkan varrella oli viisi riitaa pystyssä. Lähempänä keski-ikää olevat miehet ja varhaisaikuisuuden molemmat sukupuolet. Syyttelemässä toisiaan milloin mistäkin syystä, aivan kuin oikeasti kuvittelisivat vapaaksi lasketun eläimen tekevän olemassaolosta taas iloisen, mielihyvästä täyttyneen, onnellisen.

Taaskaan ei saa käsittää väärin. En yritä syyllistää sen enempää oikein ja haittaa aiheuttamattomia alkoholin käyttäjiä kuin kaikkien riitojen osapuoliakaan. Joskus on aihetta olla vihainen ja konflikti ongelman taustalla ratkaistava – mielestäni oikeisiin keinoihin ei vain kuulu minkäänlainen agression tai auktoriteetin muoto, ei pelon hyväksikäyttö, ei väkivalta.

Mutta kaikkein eniten säälin niitä, jotka alkoholin vaikutuksen alaisena ovat maailmansa – se kaksi metriä joka suuntaan – absoluuttisia yksinvaltiaita, ajattelukyvyn kaventuessa pystysuuntaiseksi väärinpäin kääntyneeksi keilaksi. Käskyt tulevat alhaalta, sukupuolielimistä tai vatsasta absoluuttisina toimintamallikäskyinä aivoille. Tavallaan oikein, tavallaan väärin, että poliisi haluaa rajoittaa pizzerioiden aukioloaikoja. Käsittääkseni maailmanvaltiaat osaavat häiriötä ihmiselämässä aiheuttaa, missä ikinä sitten ovatkaan vaikutuksen alaisena.

Samalla kun alkoholi lamauttaa korkeampaa aivotoimintaa yksi alue kerrallaan, alkukantaiset ja eläimelliset vaistot saavat vallan. Minä ihmisapina, minun nälkä, minä suurin ja vahvin, eli väistäkää johtajaa -huutaa yksi toiselle samoin kokevalle.

Jätän pointtini avoimeksi, elämäänne heijastettavaksi samalla kun kuljette ja tarkkailette.

Ja niille jotka eilen näin kirkkaita pulloja kurkkuun kaatavan: Mahtaa olla kiva krapula? Tiesitkö että kannabidolilla tuhoaisitte jopa 60% vähemmän aivosolujanne, juuri sen osan jonka olemassaoloa ette enää huomenna muistakaan? Ja jos päähän koskee, pienet hatsit veisi ne taikaiskusta pois. Mutta tätä ei lakimme kuitenkaan salli.

– piski

ps. Jos krapula kyllästyttää, muistakaa ylihuominen hamppumarssi (3.5.2008).

« Older entries Newer entries »