Uhkaavatko propaganjanistit teinisi tietoisuutta?

Joka vuosi hamppumarssijat ovat kohdanneet kauhistuneita katseita reittiensä varrella. Keski-ikäinen naisihminen juoksuttaa lastenvaununsa turvaan tavarataloon, toinen joutuu shokkiin; katsoo leuat auki metrin päästä ohikulkevaa hampuusilaumaa, ja vasta kun viimeinen hymyilevä hipinretku katsoo häntä silmiin ja sanoo ”kannabis lailliseksi” hän purskahtaa helpottuneeseen nauruun. Vanhemmasta päästä oleva mieshenkilö haukkuu tien toiselta puolelta koko laumaa tyhjäntoimittajiksi.

Kannabismyönteinen väestö

Suuntaa antava taulukko kannabismyönteisyyden leviämisestä

Ensimmäisessä tai toisessa polvessa jo lisääntyneiden keskuudessa pro-ganja -asenne aiheuttaa paniikkia, mutta tuo vuosittain kulkeva hampuusilauma on vain hyvin pieni osa ’varhaisteineijänne uhkaavan hamppumyönteisyyden’ koneistoa.

Sex, drugs & rock’n’roll on ollut vuosikymmeniä tuttu käsite, joka myös sai vastusta aikanaan. Pystyykö kukaan kuvittelemaan täysin ettei yksikään artisti käyttäisi jotain huumetta? Samanlainen tilanne on näyttelijöiden keskuudessa, unohtamatta tietenkään teatteria. Keskeisiä kulttuuria tuottavia henkilöitä, nykyisiä ja edesmenneitä, pieniä ja suurimpia; Pulmusten nuorimmainen, puolet Lostin näyttelijäkaartista aivan samoin kuten Veskumme, ellei jopa edesmennyt Spedemme.

Mutta tämän me olemme kansana jo hyväksyneet, se on vain aihe josta ei puhuta, josta ei teinien vanhemmat kerro lapsilleen, koska he eivät osaa. Mutta ei huolta, televisio kyllä hoitaa tämänkin ikäväksi koetun tehtävän.

On olemassa kahdenlaisia huumeleffoja, niitä joita voi katsoa vakavasti ja niitä joita ei. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu monen brittiklassikon ohella Fear and Loathing in Las Vegas. Jälkimmäiseen How High, Half Baked ja Harold and Kumar -leffat. Ensimmäisen kategorian leffat voivat aiheuttaa pohdintaa viihdyttävyyden ohessa, mutta shokeeraavat herkimpiä ruokottamalla sekakäyttökulttuurillaan. Jälkimmäiset ovat yksinkertaista – äärimmäisen pilvimyönteistä – komediaa. Sellaista mikä tarttuu helposti vielä itsenäistymättömään mieleen.

Jos olet tulevan tai nykyisen esiteinin vanhempi, suosittelen katsomaan jonkun edellisistä. Voit hioa huumevalistus-strategiaasi, tai ainakin saat jonkinlaisen kuvan siitä mitä vastassasi on. Ikuisesti vapaana pysyköön, Internet on toinen.

Tietoa etsivälle löytyy, etenkin jos teinisi osaa englantia. 1970 luvulla eläineiden professoreiden luennot löytyvät tekstinä, ääninauhoitteina tai videolla. Lukuisien blogien seasta löytyy muun muassa unelmavävypojan, Pelkokerroin -juontaja ja stand-up -koomikko Joe Roganin blogi, puhumattakaan tehokkaasti tietoa jakavista virtuaalisista kannabisyhteisöistä.

Todellisessa maailmassa propaganjanistit pysyttelevät poissa mielestä pukeutuen, puhuen ja liikkuen kuten ’muutkin normaalit ihmiset’, ja sinä yhtenä päivänä vuodessa kun he julkisesti levittävät huumesodan vastaista propagandaansa demokratian takaamalla oikeudellaan, heihin ei osata suhtautua. Heitä ei tunneta, joten heitä pelätään – ja yksinkertaisen pelko on riittävä syy vihalle.

Konflikti on meneillään, enkä puhu tänään alkaneesta Georgian sodasta. Kulttuurillinen konflikti, jonka jokainen siviiliuhri joutuu rakentamaan kokonaisen, loogisen kuvan nykyisen maailman päihdetilanteesta: vaikutukset ja valtiontaloudet, kulttuurit ja koulutukset huomioon ottaen. Konflikti, jossa punnitaan kuka kuuluu tähän valtioon ja kuka ei.

– piski

ps.  13.8.2008 HS: Hallituksen ex-asiantuntija esittää huumeiden laillistamista Britanniassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: