Portsarit ja parempi päihde

Lauantaina vietettiin valmistumisjuhlia jälleen kauniissa kesäisessä säässä. Itse otin osaa normaalin auringonpalvonnan muodossa, tähdäten mukavaan ravintolailtaan ystävien kanssa. Tälläkin kaupungilla sai väistellä tappelevia viisitoistavuotisia, sekä riiteleviä valkolakkisia teinityttöjä. Poliiseja ei näyttänyt nuorten kantamat alkoholipullot kiinnostavan. Myönnettäköön ettei heillä kyllä olisi ollutkaan resursseja niiden kaikkien poisnoukkimiseksi.

Järjestyksenvalvojat, nuo anniskeluravintoloiden kerberokset, hoitivat puolet turvallisuustyöstä. Mutta mitkä ovat heidän asenteensa kannabikseen? Toki, onhan se jointin polttaminen terassilla piilopulloon verrattava paha, mutta muistakaamme kuitenkin että hekin ovat vain ihmisiä kuten poliitikot ja poliisit, opettajat ja lehtimiehet. Minun kaksi senttiäni aiheesta ”kannabis ja järjestyksenvalvojat.”

Vuosia sitten ajauduin keskusteluun erään ravintolaketjun vakituisen portsarin kanssa. Hän oli jo tuossa vaiheessa alan ammattilainen lähemmäs viidentoista vuoden kokemuksella. Tunsi temput, tunsi asiakkaat ja osasi äänenkäytön jota armeijassakin kadehdittaisiin. Keskustelu ajautui toki jossain vaiheessa vaihtoehtopäihteisiin ja rikollisuuteen, johon hän julisti ”koskaan en ole kukastani maksanut,” vielä työvuorollaan. Sanomattakin selvää, että jos hänen terassillaan joku jäisi jointista kiinni, ei poliisia soitettaisi, vaan kohtelias kengänkuva takamukselle riittäisi, jollei jopa vain kohtelias huomautus.

Toisenlainen järkkäri oli töissä sinä eräänä kauniina päivänä, kun pojat sitten päättivät sen jopon terassilla sihauttaa. Tarkkanenäinen nuori mies tulikin portilta tarkastamaan mitä pöytäseurueen savukkeet sisälsivät. Joopeli oli kiertänyt sillä hetkellä nuorta pokea lähimmän kaverin – joka kuitenkin seisoi selin häneen päin – käteen, kun kysymys ”mitäs täällä poltellaan” kajahti. Rauhallisesti hän nosti vasemman kätensä olkapäänsä korkeudelle ja sanoi ”tupakkaa”, pitäen savuketta vasemmassa kädessä ja jopoa oikeassa vyötärönsä korkeudella. Järjestyksenvalvoja nuuhkaisi savuketta ja tämä seurue sai viettää loppuiltansa rauhassa.

Kolmas tarina onkin jo julkeuden esimerkki, päänäyttelijänä suurehko jointti pienehkössä mutta täydessä ravintolassa. Rikos oli kerennyt tapahtua ja makea marihuanan savu velloi selkeäntuoksuisena, kun henkilökunta sitten viimein tuli paikalle ja kysyi ”poltitteko te kannabista?” Rikos oli kuitenkin jo tapahtunut, eikä tästäkään reissusta uskalikolle sanktioita tullut, tosin muistaakseni henkilöt kiinnittivät tapahtuneen jälkeen liikaa huomiota ravintolassa ja päättivat pelkästään kuumotusta vähentääkseen vaihtaa maisemaa.

Kesä on tullut ja terassit jälleen kutsuvat. En suosittele kenellekään ravintoloiden kannabisasenteiden kokeilemista, mutta pohdittavaksesi tämä: ravintoloiden järjestyksenvalvojille ei ole annettu ohjeita miten kyseisessä tilanteessa tulisi toimia, mutta voin sanoa etteivät he mielellään turvaudu poliisin apuun, varsinkaan jos ongelma ei ole millään tavalla väkivaltainen tai vahinkoa aiheuttava. Jokainen ravintolaan tehty avunpyyntö nimittäin päätyy listana kerran vuodessa ravintolalupia myöntävän tahon eteen.

– piski

ps. Sinullakin tarina kannabiksesta ja järjestyksenvalvojista (ravintolahenkilökunnasta)? Kuulemme mielellään joten heitä kommenttina, mutta jätä nimet ja paikat pois.

Newer entries »