Egoa tappamassa

– Miksi ihmiset eivät luota toisten kykyyn hallita omaa toimintaansa?

– Koska kaikki eivät siihen pysty.

– Tarkoittaako se, että he jotka eivät luota muiden kykyyn hallita itseään, eivät koe olevansa itsensä hallinnassa?

Jokaisen on välillä hyvä pysähtyä pohtimaan mielensä toimintaa. Ihmisinä meillä kaikilla on siunaus tarkastella tekojemme motiiveja välillisesti tai välittömästi. Mielemme voi käsitellä monimutkaisia abstrakteja käsitteitä ja jopa ”tarkastella tarkastelijaa tarkkailemassa” tai ”tarkastella tarkastelijaa joka tarkastelee tarkastelijaa tarkkailemassa.” Jos tipuit kärryiltä, pyydän anteeksi (hieman syyttäen suomenkielen epätäydellisyyttä) ja yritän tarkentaa ajatusta toisesta suunnasta.

Ego on se mielemme osa joka sisältää minäkuvamme. Ego kasvaa ihmisen kokemuksista, etenkin varhaisaikuisuudessa. Lapsuuden traumoilla on tunnetusti yhteys huonoon itsetuntoon, tai niistä itsenäisesti selviämisellä hyvään itsetuntoon. Minäkuva, identiteetti ja itsetunto ovat itseasiassa enemmän tai vähemmän synonyymeja egolle. Koska emme halua minäkuvamme tahraantuvan, emme tanssi tai laula julkisella paikalla ilman puitteita (instituutio, ryhmäpaine), tämä lienee jokaiselle tuttu esimerkki.

Itämaisessa hengellisyydessä egoa pidetään ’vääränä keskuksena.’ Ego on se osa ihmisen mielestä joka loukkaantuu, hyljeksii ja juonittelee kasvaakseen, muttei suinkaan pelkästään yhteiskunnan jarrujen ominaisuus. Tiibetiläinen munkkikin voi (ja yleensä) omistaakin egon, jos hän esimerkiksi pitää saavuttamiaan korkeampia tietoisuudentasoja merkkinä paremmuudestaan. Munkit pyrkivät askeettisella elämäntyylillään eroon egostaan, koska sen katsotaan haittaavan valaistumisen oivaltamista. Toisenlaisen näkemyksen esitti Anton LaVey, Saatanallisen kirkon perustaja. Hänen mukaansa ihmiselämän tarkoitus on palvella – eikä kieltää – maallisia haluja, nautintoja, mitä tahansa mikä tyydyttää egoa.

Uskoakseni alkoholi herkistää ihmisen egonsa oikuille. Agressiivisuus on huonosta itsetunnosta kumpuava reaktio uuteen kolhuun, kuviteltuun tai todelliseen. Flirttaileminen tuntuu egosta hellimiseltä ja mielenkiinnon osoittamiselta ko. identiteettiin. Itse sorrun alkoholin vaikutuksen alaisena erilaisiin psykologisiin leikkeihin, etenkin jos löydän ’pelaajia’ jotka eivät ole välittömästä lähipiiristäni, nautin onnistumisistani tai vaikutukseni jäljistä ja jälkikäteen manailen vapaalle päässyttä egoani.

Perinteisesti nopein tie egon tappamiseen on ollut psykedeelit vahvoina annoksina. ”Ihmismieli hajoaa ja kasaantuu uudelleen.” Jos henkilö haluaa pitää egonsa ja taistelee mielen hajoamista vastaan, sen todennäköisempää on huonon tripin saaminen. Myös kannabis voi auttaa egon tappamisessa, hitaasti avaten alitajunnan ovia niihin muistoihin, joista ego on rakentunut – ja ehkä tällöin ollen miellettyvämpi tapa, sekä syy miksi hampuusit ovat yleisesti rauhaa rakastavia, vapaan kasvamisen kannattajia.

Mutta onko meidän pakko tappaa egomme saavuttaaksemme riippumattoman onnellisuuden? Siitä en ole varma, mutta uskon että todellisen tahdon löytämiseen tarvitaan tieto & ymmärrys egosta.

Perinteisesti ulkoisen todellisuuden armoilla oleva ihminen on sokea egonsa tuomille seurauksille. Väärin toimimisen jälkeen saatetaan pyytää anteeksi, mutta jos tuo väärä toiminta olisi huomattu egon haluksi täyttymiselle, ei ehkä tarvitsisi pyydellä anteeksi. Ego myös on yleinen syy fanaattiselle (kuten logiikanvastaisen huumemyöntei-/vastaisuuden) käyttäytymiselle ja kyvyttömyydelle hyväksyä uutta tietoa (koska uusi tieto saa egon näyttämään moraalisääntöjensä puitteissa ’huonolta’).

Vasta kun on olemassa tieto & ymmärrys, voi tahto alkaa laajentamaan valtaansa – ja toivottavasti yli haitallisten luonteenpiirteidemme. Tämä ei tarkoita että egoa tarvitsisi kadottaa lopullisesti (ottamatta kantaa valaistumis -kysymykseen), mutta hallintaa ei voi olla ilman tietoa & ymmärrystä siitä, mitä pyritään hallitsemaan. Tahdon nostamiseksi vallan kahvaan riittää se että oivaltaa tarkkailevan tarkkailijaa tarkkailemassa.

– piski

Osholle, Learylle, Jungille, McKennalle, Wilsonille, Wattsille sekä muille egonsa tappamisesta saarnanneille psykologeille ja filosofeille.

ps. Mielestäni psykologian tutkimiseen tai opettamiseen ei panosteta nykyään riittävästi. Tämän blogauksen tiedot on muisteltu lukuisasta määrästä luettua, katsottua ja kuunneltua materiaalia, sekä tietenkin omista kokemuksista ja keskusteluista.

pps. Jos luit tämän blogauksen, etkä jättänyt huonoa palautetta, ruokit egoani.

ppps. Viimeinen kappale editoitu 15.6., klo 4.20. Nyt sen pitäisi olla täydellinen

3 kommenttia

  1. Itkupilli said,

    12 kesäkuun, 2008 klo 23:23

    Voi onneksi löysin tämän blogin ihan sattumalta,

    Hienoja kirjoituksia, sen verran hienoa tekstiä, ettei ego tälläisiä tajua ei haluakkaan tajuta.

    Luin myös muutaman hamppujutun, asiaa on käsitelty mielestäni loistavasti. Asun tällä hetkellä itse Kaliforniassa ja täällähän on nyt menty vapaampaan suuntaan, eli kannabiksen käyttö ja kotikasvatus on sallittua, jos saa lääkäriltä lupakortin, kortit myönnetään aina vuodeksi.

  2. Henry said,

    15 kesäkuun, 2008 klo 17:15

    hyvin kirjoitettua tekstiä. positiivinen palaute ruokkii egoa, mut toisaalta en kyllä nää egoa mitenkään väistämättömästi huonona asiana. jos siitä on tietoinen eikä anna sen dominoida ja aktiivisesti osoittaa sen paikan palvelijana eikä herrana niin homma toimii.

  3. piski said,

    21 kesäkuun, 2008 klo 8:57

    USA:n vaaleja jännitetään täälläkin, vaikkei tuohon kaksipuoluejärjestelmään kyllä voi sinisimmilläkään silmillä luottaa, edelleen toki propsit ajattelijoille ja ajatuksille joille tuo maa on perustettu.

    Minän tiedostaminen oli tekstini pointti. En itsekään usko että kykenen egosta luopumaan (ilman apuvälineitä ainakaan), mutta vuosien saatossa kontrolli on kasvanut. Pitkään kuvittelin sen kuuluvan normaaliin ihmisen kasvamisprosessiin, mutta epäilykseni heräsivät kun huomasin aivan liian monen olevan edelleen ”unessa,” helposti vaistojensa vieteltävissä, kiroten jälkikäteen mitä ikinä tekosyytä keksivätkään omien vikojensa peittämiselle.

    Jos vastuun ottaakseen täytyä tuntea vastuu kuten olisi osa sitä, kuinka piirteensä kieltävä voisi kantaa vastuun piirteidensä seurauksista?

    Anteeksipyyntökin voi olla kova juttu, varsinkin jos silloin itse ymmärtää yhteyden nöyrtymisen ja vapautumisen välillä.

    Itkupilli: In military we were taught that closing borders mean closing war. Be safe.
    Henry: Nykypäivänä se hyvän egon tuoma hyvä itsetunto tuntuu monelle kullaltakin arvokkaammalta. Näin se kuitenkin toimii, itsensä henkiseltä rankaisemiselta välttyy parhaiten olemalla itsensä herra/rouva.

    kts, ja hyvää Juhannusta


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: