Laiva on lastattu (ja matkalla ruotsiin)

Perustuslakia on vaikea muuttaa. Eräässä kyselytilaisuudessa Erkki Tuomiojan vastaus kysymykseen ”onko teidän mielestänne oikein tehdä perustuslakiin muutoksia ilman kansanäänestystä” vastaus oli ”se on ainoa laillinen tapa.” Tottahan Erkki puhui kun diplomaattisen vastauksensa antoi. Parlamentaarisessa demokratiassa päätökset tehdään eduskunnassa ja myös kysymys päätöksentekotavasta jonkun tietyn asian harteilla lepää loppujen lopuksi eduskunnassa. Kansalaisilla, ilman kapinaa, on hyvin vähän mahdollisuutta vaikuttaa päätöksiin. Parlamentaarisessa demokratiassa voimme vain päättää kuka päätöksiä on tekemässä, emmekä suinkaan mitä he päättävät.

Suomi on perustuslaillisesti kaksikielinen maa. Ruotsin pakko-osaaminen on jäännettä ruotsin vallan ajoilta, jolloin haluttiin pitää huoli että päätöksenteossa kolikko kallistuu aina mieluummin Ruotsiin päin, kuin että punamieliset maalaiset saisivat mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon. Sadassa vuodessa on tapahtunut melkoisesti, mutta pakkoruotsi on ja säilyy, ilman että sen vaikutuksia olisi koskaan mietitty uusiksi.

Jos valtio on laiva, niin nuo perustuslakiin kirjoitetut asiat ovat painolasti, joiden sijoittaminen ruumassa vaikuttaa laivan kurssiin. Kapteeni pyrkii aina aika ajoin korjaamaan kurssia kohti toivottua satamaan, mutta liika paino jommalla kummalla puolella ohjaa laivan ajan kuluessa pois kurssilta. Pakkoruotsi on iso määrä roinaa paarpuurin puolella. Kapteeni ei tätä tiedä, sillä hän on jättänyt lastin sijoittelun ruumavastaavan huoleksi. Kapteenia kiinnostaa vain, että kaikki oleellinen on mukana.

Mielestäni pakkoruotsi edelleen antaa epäreilun edun valtion virkoihin niille länsi-suomessa asuville, jotka kuulevat ja näkevät ruotsia päivittäisessä elämässään. Itä-suomessa on helpompaa törmätä venäjänkielisiin kuin ruotsinkielisiin. Ilman tutkimusdataakin olettaisin, että keskimääräisesti peruskoulun ruotsin arvosanat ovat korkeammalla länsi-suomessa kuin itä-suomessa. Tämä eriarvoisuus ei kuitenkaan yksinään riitä perusteluksi pakkoruotsin poistamiseksi.

Mutta ajatellaanpa asiaa niin, että mihin muuhun hyödylliseen lapsemme voisivat aikansa käyttää, jos heitä ei pakotettaisi lukemaan ruotsia toisena kielenä. Globalisaatio puskee päälle kovaa tahtia. Jo pelkästään venäjänkielen tulkeista on tällä hetkellä huutava pula. Jospa pitäisimme koulussamme pakollisena oppia vähintään kahta kieltä suomen lisäksi, voisimme laajentaa osaamistamme kauemmaksi maailmaa. Espanja, saksa, ranska, portugali, venäjä ja hindi takaisi mahdollisuuden myydä osaamistamme lähestulkoon kaikkialle maailmaan. Eikö tämmöinen asettelu selkeästi parantaisi kilpailukykyämme, kun nuoret viimein pääsevät työelämään?

Oma kysymyksensä on käytännön järjestelyt, mutta käytännön järjestelyt ovat aina vain organisointikysymys. Toki yksi opettaja voisi käydä viikossa opettamassa useampaa kuin yhtä koulua ja toki, useampi opettaja pystyisi työllistämään itsensä helpommin. Eikä ajatuksenani edes ole se, että kaikissa kouluissa tarjottaisiin kaikkia kieliä, vaan ruotsin tilalle olisi mahdollisuus valita yksi muutamasta. Varmastikin nykyajan tietotulvasta lapset osaisivat päättää minkä kulttuurin kieliopinnot heitä kiinnostaisivat eniten.

Tämän kertainen paasaamiseni liittyy hamppuun ainoastaan laiva -metaforaltaan ja perustuslaillisin tosiasioin.

– piski

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: