Depenalisaatiosta legalisointiin – kivinen tie

En ymmärrä miksi kadulla tallustelevaa hampuusia pitäisi rangaista leveästä hymystä ja poikkeuksellisen iloisesta asenteesta. Moni kuitenkin haluaisi siirtää muuttuneen tajunnantilansa neljän seinän sisältä aurinkoiseen ulkoilmaan, puistoon tai metsän keskelle. Poliisilla ei tietenkään ole oikeutta puuttua pelkän epäilyksen vuoksi kadullakulkijan elämään, mutta ei absurdi valot-vilkkuen-lenkkipolulla -toimintakaan suomessa ennenkuulumatonta ole, kun hampuusista on vihiä saatu.

Hampuusien asiaa ajaa muutama suomalainen järjestö. Keskeinen, tärkein vaatimus on käyttörangaistuksesta luopuminen, toisena tulee omaan käyttöön kasvattamisen rangaistavuudesta luopuminen. Kun nämä tavoitteet on saavutettu, ongelmia aiheuttamattomien päihdekäyttäjien ja lääkekäyttäjien ihmisoikeudet on turvattu. Heitä ei voi enää rangaista uhrittomasta rikoksesta. Tätä tarkoittaa depenalisaatio.

Monessa euroopan maassa on sallittu pitää hallussa pientä määrää (5 – 10 grammaa) kannabista omaan käyttöön. Unioni on toistaiseksi jättänyt päihdekysymyksen maiden oman sosiaalipolitiikan huoleksi, mutta sosiaali- ja ihmisoikeuspolitiikka tulee jatkossa pyrkimään yhtenäisempään päihdelinjaukseen. Poliittiset päättäjämme ovat tunnetusti joko haluttomia tai kyvyttömiä puuttumaan päihdekeskusteluun, mutta liberaalimman maan edustajan nostaessa kissan pöydälle hekään eivät voi olla ottamatta kantaa. Paineita hallussapidon depenalisointiin kertyy siis myös suomessa, jos ei Suomen hallituksen toimesta, niin sitten liittovaltion.

Mutta hallussapidon depenalisointi on vain pieni askel, jonka välittömin hyöty on siirtyminen hyväksyvämpään ilmapiiriin. Koska kannabiksen kasvattaminen ja laillinen myynti olisi edelleen laitonta, laillisesti hallussapidetty päihde joudutaan hankkimaan laittomasti. Selvä on, että rikollisjärjestöjen markkinat edelleen määräävät katukaupan myyntivalikoiman ja -hinnan. Pienet kotikasvattamot pysyvät tietenkin ”tutkan alla”, kuten pääasiassa nykyäänkin, mutta kiinni jääminen aiheuttaisi enintään sakkoja. Hallussapidon depenalisaation myötä viranomaisten resursseja voitaisiin keskittää maahantuontiin ja teolliseen tuotantoon.

Kasvattamisen depenalisointi muuttaisi tilannetta toiseen suuntaan. Koska jokainen halukas voisi kasvattaa itse haluamaansa lajiketta kannabista, järjestäytyneen rikollisuuden tulot kannabiksen osalta loppuisivat nopeasti, katukauppahinnan tippuessa ainakin puoleen. Kotikasvatusten tuotoksia leviää myös kasvattajan ystäväpiiriin, yleensä vaihtokauppaa tai pientä korvausta vastaan. Raha ei enää liiku hämäräbisneksiin tai valtion ulkopuolelle, vaan pysyy valtion sisäisessä kierrossa. Virkavallan resurssit voitaisiin keskittää jälleen maahantuontiin ja teolliseen tuotantoon.

Hallussapidon depenalisaatio jättää ratkaisemattomaksi talousasetelman, kasvatuksen depenalisaatio taas ei (kaikki halukkaat kasvattakoot itse), mutta jättää muutamia hankalia kysymyksiä auki. Entäs laadunvalvonta, ikärajat, haittaverot ja niin edelleen. Pahimmassa tapauksessa joku kasvattaa autotallissaan ’liian vahvaa’ kannabista ja kauppaa sitä koululaisille. Päättäjien etsiessä taloudellisinta ratkaisua eteen tulee väkisinkin legalisointi, jonka myötä kannabis siirtyisi valtion myyntipisteisiin, haittaverolla varustettuna.

Yksi tunnetuimpia päihteiden vastustajia, Ritva Santavuori, sanoi ”että kannabis laillistetaan suomessa seuraavan kymmenen vuoden aikana.” Kyseessä on yleiseurooppalainen trendi valinnan vapauden ja ns. hyvinvointivaltiossa elävien ihmisoikeuksien puolesta. Mihin tahansa ratkaisuun valtiomme päätyy, sekä lääkekäyttäjän että hampuusin oikeus kävellä kadulla tulee turvatuksi.

– piski

”Penalties against drug use should not be more damaging to an individual than the use of the drug itself. Nowhere is this more clear than in the laws against the possession of marijuana in private for personal use.” – Jimmy Carter

Hollannin poliisit puolustavat oikeuttaan polttaa pilveä

Daily mail uutisoi viime kuussa hollantilaisten poliisien taistelevan oikeuksistaan polttaa kannabista työajan ulkopuolella. Vuoden alusta voimaan tullutta sääntöä on hallituspuolelta argumentoitu moraalisilla syillä. Poliisin pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä myös virka-ajan ulkopuolella. Poliisit taas puolustautuvat sillä, että valtio ei voi sanella heille eri sääntöjä kuin muille kansalaisille, koska heille ei makseta 24:n tunnin työpäivästä. Aikaisemman säännön mukaan poliisit eivät saaneet tulla töihin pilvessä tai kännissä.

Hollannin kannabislaki on ristiriitainen. Käyttö ja yksityiseen käyttöön myynti on sallittua, sen sijaan suurtuotanto on kiellettyä. Kannabiksen polttamista on rajoitettu koulujen ja päiväkotien läheisyydessä, kun taas alkoholin juominen on kiellettyä julkisissa paikoissa ja lähes jokaisessa Amsterdamin puistossa. Kaljatölkkiä hörppivä turisti saattaa saada poliisilta huomautuksen, mutta vieressä jointtihenkosia puhaltava hampuusi ei saa edes vieroksuvia katseita, kuten itse olen todistanut.

Omaan kulttuuriimme verraten voisimme miettiä minkälaisia ihmisiä hollannin suvaitsevassa ympäristössä kasvaa. Päihteitä on olemassa useita, joka tarkoittaa että suurin osa kokeilee itseään kiinnostavia päihteitä, jossain vaiheessa elämäänsä, oli sitten kyseessä alkoholi, kannabis tai yrttisekoitus nimeltä Liquid-E. Alkoholia ja tupakkaa muistaakseni pääsee kokeilemaan 16 -vuotiaana, muihin vaaditaan 18 -vuoden ikää. Kokeillessaan eri päihteitä, he myös oppivat erottamaan eri päihteiden vaikutukset ja jälkivaikutukset. Avoimessa ilmapiirissä spesifisempikin tieto leviää nopeasti. Kun miettii kannabiksen ja alkoholin vaikutusten, ja etenkin jälkivaikutusten eroa, ei jää epäselväksi miksi kannabis on kokonaisuudessaan se miellyttävämpi vaihtoehto.

Miksi poliisin pitäisi luopua jostain lain sallimasta vapaa-ajan aktiviteetista, varsinkin kun se on heille ollut yhtä sallittua (ja ehkä yleistä) kuin alkoholin nauttiminen vapaa-ajalla suomalaisella poliisilla? Suostuisivatko suomalaiset poliisit siihen, että heiltä otettaisiin pois mahdollisuus humaltua vapaa-aikanaan? Millaiseksi valtion palvelijoiden kansalaisoikeudet muodostuvat, jos heiltä vaaditaan suurempaa kansalaisvastuuta kuin rivikansalaiselta? Eikö kansalaisoikeuksien eriarvoisuus nimenomaan herätä moraalisia kysymyksiä?

Hollannin poliisien kansalaisoikeustaistelu ei ole päässyt suomalaiseen lehdistöön, enkä usko että pääseekään. Kyseessä kuitenkin on ’vain’ toisen maan sisäinen päihdepoliittinen kysymys, eikä sitä välttämättä pidetä suomalaiselle lukijalle mielenkiintoisena uutisena. Mielestäni tämäkin uutinen pitäisi kuitenkin julkaista myös Suomen mediassa, sillä monta kertaa olen kuullut perusteltavan kieltolakia sillä, että ”voisiko luottaa julkisen viran hoitajaan, joka vapaa aikanaan käyttää huumeita?” Teuvo Tuulipukukin saattaisi ymmärtää, että on valtioita, joissa poliisien vapaa-ajan huumausainepäihtymys on yleistä, ja varsinaiset päihteistä aiheutuvat ongelmat ovat käyttökulttuurin aikaansaannosta, eikä suinkaan päihteen absoluuttisia ominaisuuksia.

– piski

Kolme tonnia poltettua peruslätkää

Uutinen ei kertonut minkälaisella ajanjaksolla suuri hasislasti on välitetty. Lastin katuarvo on kolme kymmentä miljoonaa euroa. Nyt on pitkiä kakkuja jaossa.

Hasisgramman hinta alkoi nousemaan vuosituhannen vaihteessa. 45:stä eurosta noustiin kuuteen kymppiin ahneimpien diilereiden rokottaessa kahdeksaa kymmentä markkaa. Euroaika tasasi peruslätkän katuhinnan noin kymppiin per gramma, hintojen kuitenkin ailahdellessa useiden välityspalkkioiden tahdissa. En tiedä miten pyramidin kärjen kustannukset jakautuvat, mutta voisin olettaa kärjen pyrkivän vähintään sadan prosentin tuottoon. Hasiksen tuottaja tietenkin veloittaa tuotteesta, ja verkostosta jokainen osansa kunnes tuote on loppukäyttäjällä. Pyramidin alimmassa osassa palkkio otetaan rahana tai lätkänä. Osalle riittää se, että tarjoaa savut.

Poliisi ymmärtää pyramidirakenteen ja sen vuoksi pyrkii keskittämään tutkintavoimansa ylimpään kärkeen. Pyramidin pohja kiinnostaa vähemmän, mutta jos joku jää kiinni, hänen hasislähteensä yritetään selvittää kuulustelussa, sekä hänen puhelimensa ja tietokoneensa tarkastetaan löytöjen toivossa. Mitä isommasta takavarikosta kyse, sen enemmän syytettyyn tuhlataan tutkintavaroja. Nämä välikädet ja loppukäyttäjät harvemmin lopettavat toimintaansa kiinni jäädessä, joten verkosto säilyisi vaikka lohikäärmeeltä katkaistaisiin pää. On tietenkin riski, että tilalle tulee kaksi uutta.

Maahantuoja ei kuitenkaan ole lohikäärmeen pää. Tuottajan tai välitysverkoston, joka toimittaa tavaran euroopan halki, saattaminen lain eteen Interpolin voimin voisi tuottaa tuloksia. Tuotannon lopettaminen ei kuitenkaan välttämättä onnistu tuotantomaan lainsäädännön perusteella, tai tuotanto tapahtuu kriisialueella. Esimerkiksi Afganistanin laaja unikonviljely on osittain vaihtunut kannabiksen viljelemiseen, tosin suomeen tuotavan hasiksen valmistusmaat on huomattavasti lähempänä.

Hasiksen maahantuojat ystävineen siis saavat lain määrämän rangaistuksen teoistaan. Verkostot jatkavat kuitenkin olemassaoloaan, eikä kestä kauaa kun seuraava muuli ajaa rajan yli hasislastissa siellä missä tullin voimavarat ovat tiukimmillaan. Hasiskauppa on veroton miljoonabisnes suomessa ja miljardibisnes maailmalla. Jos laki ei yllä pyramidin kärkeen asti, voimmeko olettaa tällaisen toiminnan loppuvan?

Kotimainen kannabiksen pientuotanto, kotikasvatukseksi kutsuttu, vähentää tehokkaasti järjestäytyneen rikollisuuden huumetuloja. Kansantalous hyötyy, kun kannabiksen rahavirrat säilyvät rajojen sisäpuolella, eivätkä virtaa suurille rikollisorganisaatioille ties mihin tarkoitukseen. Kotikasvattajilla ei ole motiivia (eikä mahdollisuuksia) lisätä myymäänsä kannabikseen huumausainelistan vahvimpia aineita. Lisäksi legitimeetillä kotikasvatuksella olisi useita muita positiivisia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, mutta se onkin sitten kokonaan uusi aihe.

– piski

Muutos on vaikea nähdä, suuntaa ei

Paikallisen yökerhon reggae-esiintyjä houkuttelee paikalle yleensä koko seudun hampuusit. He ovat tulleet viihtymään ja kuuntelemaan musiikkia ystäviensä kanssa. Livenä esitetyssä reggae-musiikissa on nimittäin potentiaalia huomattavasti enemmän kuin levytetyssä, kuten suomalaiset artistit ovat osoittaneet. Jukka-Pojan keikalla piipahtaneet tietävät tämän.

Reggae-keikalle varta vasten tulleet tietävät kuitenkin löytävänsä miellyttävien rytmien lisäksi vastaavanlaisen maailmankuvan omaavan ympäristön. Nämä ihmiset ovat hampuusille turvallisia. Muutamat pystyvät laskemaan täysin irti ja antamaan musiikin viedä mukanaan. Osa harjoittelee irti päästämistä, osa roikkuu epätoivoisesti kiinni tutuissa raameissa pelätessään joutuvansa pilkatuksi. Suosittelen, että menette itse katsomaan reggae-tapahtumassa vaikuttavia voimia. Ne kumpuavat sanattomasta yhteisymmärryksestä ja tarttuvat sille antautuviin. Ne jopa houkuttelevat ihmisiä paikalle vaikutusvaltansa rajoilta.

Mielenkiintoista onkin tarkkailla niitä, jotka eivät täysin sovi hampuusin määritelmään, mutta kuitenkin voidaan toistuvasti löytää tapahtumista, joista hampuusi saa eniten. Rastatukkien joukosta löytyy pitkätukkahippejä ja mustiin pukeutuneita hevimiehiä. Muutama boheemi blondi, kalju isomahainen moottoripyöränomistaja ja tietenkin siistit ja sliipatut tavikset. Hämmästyttävää miten miehiä voi helposti laatikoida pelkästään kampausten perusteella.

Ja kauniimmasta sukupuolesta varianssia löytyy yhtä paljon, tosin kategoriointi on huomattavasti vaikeampaa. Skaala on sateenkaaren värinen, jamaicapiposta bilehileisiin, jotka näyttävät eksyneen paikallisen sedulan jonosta. Rauhan ja rakkauden ”meininki” ei siis ole enää tarkoitettu pelkästään pienelle, massasta vahvasti pukeutumiseltaan ja maailmankuvaltaan poikkeavalle boheemille vähemmistölle, vaan se löytää sijansa jatkuvasti uusista ihmisistä. Nämä ovat kulttuurillisen transition kasvot.

Viimeiset ennakkoluulot rapisee poistuessa yökerhosta. Ovimiehen avatessa oven voi tuntea pihalta leijailevan pehmeän kannabiksen tuoksun. Ensimmäisenä voidaan olettaa syypään olevan tupakoitsijoiden joukossa maleksivan hampuusiringin. Se varmasti on osa totuutta, mutta toinen puoli löytyy siitä sinisessä leningissä seinää vasten nojailevasta blondista, joka kirkkain silmin nautti vuodenvaihteen jointistaan.

Tulevaisuudelle on olemassa monta huolestuttavaa kehityssuuntaa, ekologisesti, taloudellisesti ja hengellisesti, mutta toivoton se ei kuitenkaan ole. Niin kauan kuin korttitalo ei ole romahtamassa, suunnan määrää ihmisen tahto. Näin maailma muuttuu hieman joka sekuntti.

Sinun on oltava muutos jonka haluat nähdä maailmassa -Mahatma Gandhi

Onnellista uutta vuotta 2008.

– piski

Newer entries »