Provokatiivista pilvipropagandaa: The US. vs Marc Emery

Marc Emeryn tapauksen jatkoa käsitellään kuudes helmikuuta. Cannabis culturen mukaan tuona päivänä kokoonnutaan vain jos sopimusneuvottelut kaatuvat. Yhdysvallat syyttää Kanadalaista Marc Emeryä tuhansien kannabiksen siemenien myymisestä ja haluaa hänet tuomittavaksi yhdysvaltoihin eräänä 46:sta maailmalla toimivasta huumepomosta. USA:lle Emery on yhtä tärkeä kuin kokaiinikartellin kärki, ellei jopa tärkeämpi.

Nick Wilsonin dokumenttielokuva Prince of Pot: The US. vs Marc Emery, on erinomainen katsaus tilanteeseen lievästä provokatiivisuudestaan huolimatta. Dokumentti sisältää hyvää materiaalia Kanadan kannabisaktivismista, jollaista soisin suomessakin näkyvän. Marc Emery on useassa klipissä noussut puhujan korokkeelle viljelemään retoriikkaa itsevarmana ja karismaattisena itsenään. Pössyttelykokoontumisia näyttäisi olevan Kanadassa tiheämpään tahtiin ja avoimempina, kuin täällä.

No, muistetaan toki että dokumentti kuvaa vain pientä tovia Kanadan historiassa ja siemenkauppias on siinä pääosassa. Kokisin Suomalaisen kulttuurin tulevan noin kymmenisen vuotta, tosin eksponentiaalisesti kiristyvään tahtiin, atlantin toisella puolella ilmenevän kulttuurin perässä. Suomalaiset ovat arkoja vielä hamppumarssillakin, eivätkä välttämättä uskalla osallistua yhteishuutoon, saati sitten ääneen toistaa omia mielipiteitään. Mutta onneksi joka vuosi järjestetään asiasta uusi oppitunti. Sitä ei kannata missata tai jäät luennoista jälkeen.

Minä näen toisenlaisen maailman. Maailman, jossa puistossa sytytetty jointti ei aiheuta spontaania 112-reaktiota viereisellä penkillä lepäävässä keski-ikäisessä koirantaluttajassa. Maailman, jossa imelä tuoksu ei toimi automaattisena suunnanosoittimena sinivalkealle maijalle. Maailman, jossa perustuslaillinen oikeus henkilökohtaiseen vapauteen todetaan perustuslailliseksi oikeudeksi. Mutta emme vielä ole tuossa maailmassa, eikä sinne päästä, ellei sen puolesta taistella.

Mikä oli sinun syysi jättäytyä pois hamppumarssilta? Pistä se asia vaakaan marihuanan henkilökohtaisen käytön depenalisoinnin kanssa. Kumpi painaa enemmän?

”Ei sota yhtä miestä kaipaa”

Suomessa on arviolta viisikymmentä tuhatta kannabiksen käyttäjää. Todellisuudessa määrä lienee suurempi. Tarkkaa tietoa ei ole saatavilla, sillä laillisuusstatuksen vuoksi viranomaiset saavat tietonsa erilaisista rekistereistä, joiden ulkopuolelle jää normaalielämää viettävät ihmiset. Työssäkäyvät, lapsiperheet ja rikkeetöntä elämää viettävät hampuusit. Jos edes puolet hampuuseista päätyisi marssille, tiedotusvälineet eivät enää voisi vähätellä tilannetta, vaan joutuisivat ottamaan hamppukansan vaatimukset ja perustelut todesta.

Sota ei välttämättä yhtä miestä kaipaa, mutta suurimmat armeijatkin koostuvat ’vain’ tuhansista yksittäisistä miehistä ja naisista. Ja sodassa me olemme. Meitä vastaan käydään seitsemänkymmentä vuotta vanhaa huumesotaa atlantin toiselta puolelta käsin. 1970 -luvulla tuosta sodasta tehtiin globaali Yhdistyneiden kansakuntien turvin. He haluavat voittaa ja voittaakseen heidän täytyy tuhota poliittinen liike, joka taistelee heitä vastaan.

3.5.2008 on jälleen aika näyttää, että me olemme vahvempia kuin koskaan aikaisemmin.

Prince of Pot – youtube, osa 1/5. Yht. 45 min.

– piski

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: