Huumevalvonnan eriarvoisuus

Kun poliittiset päättäjät eivät uskalla puuttua rohkeasti päihdekeskusteluun (järkevin argumentein), on ilo huomata akateemisen väen ottavan välillä vaikeammankin palan purtavaksi. Kuluvan kuukauden yhdestoista päivä julkaistu Aarne Kinnusen väitöskirja – Kriminaalipolitiikan paradoksi : Tutkimuksia huumausainerikollisuudesta ja sen kontrollista Suomessa – tarkastelee huumemarkkinoita, -kontrollia ja rikoksiin syyllistyneiden sosioekonomista asemaa.

Myönnettäkköön etten ole lukenut väitöskirjaa vielä, mutta jo tiivistelmästä löytyy muutamia hyviä huomioita.

”Huumausainekontrolli kohdistuu huonossa sosioekonomisessa asemassa oleviin henkilöihin. Kontrolli on valikoivaa ja tuottaa repressiivisiä käytäntöjä.”

Ääriesimerkkeinä voimme käyttää nuorta heikosti koulutettua työtöntä ja yli satatuhatta vuodessa tienaavaa keski-ikäistä valtion virkamiestä. Nuoren voimme olettaa asuvan kerrostaloyksiössä ja virkamiehen omakotitalossa kalliilla alueella.

Jos molemmat käyttäisivät kannabista kotonaan, hajuhaitan perusteella rikkeen paljastuminen naapureille koskettaa vain kerrostalossa asuvaa. Kasvattaminen olisi myöskin hajuhaittojen vuoksi lähes mahdotonta yksiössä. Vaikka nuori panostaisi kasvatuskaappiin hajunpoistojärjestelmän (aktiivihiilisuodattimen) verran, kiinnijääminen esimerkiksi vuokraisännän tarkastuskäynnillä olisi todennäköistä. Varakas talonomistaja taas voisi käyttää muutaman neliön piilotettuun kasvatushuoneeseen, sellaiseen jonka löytyminen olisi mahdotonta myös poliisille, elleivät he tietäisi mitä etsiä.

Koska kasvattaminen kerrostalossa on riskialtista, nuori joutuu turvautumaan huumekauppiaisiin kannabiksen hankkimiseksi, kun taas virkamies voi nauttia hyväksi kokemaansa lajiketta riskivapaasti.

Poliisien käyttäytyminen vihjeen saamisen jälkeen on toinen huomionarvoinen asia. Oman kokemukseni mukaan poliisit eivät tunnetusti tee kotietsintää pelkän kuulopuheen tai naapurin vinkin perusteella, ellei sitten kyseessä ole näköhavainto huumausaineista. Käytännöt varmasti poikkeavat poliisipiireittäin, mutta millaisen kynnyksen luulette poliisilla olevan puhelinvinkistä kotietsintään siirtymisessä esimerkkihenkilöideni kohdalla? Entä mitä eroja olisi kotietsinnöillä, jos siihen pisteeseen jouduttaisiin? Voisiko virkamies esimerkiksi pyytää poliisia olemaan käyttämättä huumekoiraa sillä perusteella, että joku perheestä on vahvasti allerginen, jos muuten antaisi luvan talon tutkimiseen?

1940 -luvulla Anslingerin marihuanapolitiikalla hyökättiin mustien ja meksikolaisten kimppuun yhdysvalloissa. Samaan aikaan varakas valkoinen sai nauttia samasta päihteestä hasissalongissa ilman pelkoa rangaistuksesta. Suomen historia ei ole läheskään yhtä rasistinen, mutta kyseinen yhteiskuntaluokkien eriarvoisuus elää ja voi hyvin myös suomessa. Vaikka laki on kaikille sama, lain toteutuminen ei ole.

– piski

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: