Kuinka laitonta kannabis oikeasti on?

Yhdistyneiden kansakuntien sopimus vuodelta 1961 määritteli laittomat päihdeaineet. Vuonna 1988 YK:n Wienin sopimus teki kaikesta huumausainetoiminnasta rangaistavaa. Lähes kaikki maailman valtiot kuuluvat näiden sopimusten piiriin, mutta silti läheskään kaikkialla ei yksityisestä käytöstä rangaista.

Alankomaat, Belgia, Britannia, Espanja, Italia, Portugali, Ranska, Slovenia, Tshekki, Unkari, Viro ja suurin osa Saksaa kuuluvat pelkästään Euroopan maista niihin, joissa pelkkä käyttörikos ei ole rangaistavaa, tai että siihen ei uhrata poliisin resursseja. Suurinpiirtein yhtä paljon kuitenkin löytyy Euroopasta valtioita, joissa pienimuotoinen tai yksityinen käyttö antaa aihetta rankaisuun. Suomessa hampusta sakot saanut pääsee myös SUPO:n listalle, eikä esimerkiksi rakennustyöläisellä ole enää sen jälkeen asiaa puolustusvoimien rakennusurakoihin. Nähdäkseni rangaistus ylittää normaalin rangaistuskäytännön rajat, koska sillä voidaan haitata valtion instanssin puolesta yksityisen kansalaisen toimeentuloa. Ei liene liioittelua sanoa, että suomessa on Euroopan kovimmat huumausainerike -rangaistukset.

Yhdysvalloissa tilanne on laillisesti nurinkurinen. YK:n sopimusten mukaisesti yksityiskäyttö on kaikkialla rangaistavaa, poikkeuksena ne, joilla on lääkärin todistus (resepti) taudista, johon voidaan joissain osavaltioissa määrätä kannabista lääkkeeksi. Vuonna 2007 lääkekannabiksen laillistaneita osavaltioita oli kolmetoista. Kaikessa USA -kriittisyydessäni liberaalin asenteen leviäminen osavaltiotasolla on hyvä muistaa.

Mutta osavaltion laki ei ole yhtä kuin liittovaltion laki. Koska liittovaltio on sitoutunut noudattamaan YK:n huumausainesäädöksiä, liittovaltion huumepoliisi (DEA) katsoo oikeudekseen tuhota lääkekannabisapteekkeja niissä osavaltioissa, joissa osavaltion laki on kyseisen toiminnan sallinut. Drew Carey kuvaa asiallisesti tilannetta reason.TV:n kymmenminuuttisessa dokumentissa.

YK:n huumesäädökset ovat tehneet tehtävänsä kaikkialla maailmassa. Edelleen on kuitenkin olemassa maita, joissa kannabiksen nauttimista ei pidetä yhteiskunnalle haitallisena, eikä sinänsä ole tuomittavaa, vaikka laki muuta sanoisikin. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Intia, Nepal, Bali, Marokko, Afganistan, Australia, Uusi-Seelanti, Jamaica, Venezuela ja Kanada.

Yhteen niputtaminen ei kuvaa täysin absoluuttista totuutta, sillä jokaisen maan huumausainelait ovat YK:n asetusten hengen mukaisesti luotu omaan kulttuuriin sopivaksi. Esimerkiksi Burma protestoi YK:n asetuksia sillä perusteella, että metsätöihin käytettäville norsuille syötettiin runsaasti kannabista ja YK:n asetukset saattaisivat haitata tätä. Olettaisin, että Burman lainsäädännön mukaan norsuille syötettävän kannabiksen kasvattaminen ei ole laitonta.

Paasaamiseni lopuksi haluan laittaa linkin yhteistyössä käännettyyn Jack Hererin kirjaan, Keisarilla ei ole vaatteita. Koko materiaalin läpi kahlaaminen vaatii aikaa, mutta suosittelen niille, jotka haluavat tarkentaa kuvaansa hampunlehdenhavinasta historian saatossa.

– Piski

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: