Hippokrateen vala – mikä on vahingoksi, mikä vääryydeksi?

Reilu vuosi sitten turkulaismiehelle myönnetty erityislupa kannabisreseptiin oli jälleen yksi askel kohti järkevämpää päihdepolitiikkaa. Alunperin lupa myönnettiin vain vuodeksi, eikä lääkelaitoksen mukaan lupaa aiottu uusia, mutta kukapa kroonisesti sairaalta kivunlievittäjän pois ottaisi. Nyt sosiaali- ja terveysministeriö selkeyttää lainsäädäntöä niin, ettei kannabiksen määrääminen lääkkeeksi ole enää lähtökohtaisesti laitonta.

Kokonaisuudessaan koko prosessi herättää useita ajatuksia. Ensimmäisenä tietenkin se, miksi YLE on ainoa asiasta uutisoinut taho? Arvostan YLE:n uutistoimitusta, muun muassa siksi, etteivät he enää käytä STT:n liukuhihnatoimitusta. Nyt YLE niittää respektini myös siitä, että uskaltaa sanoa myös sen, mitä muut toimitukset eivät.

Toinen olennainen asia on lääkekannabiksen hivuttautuminen yhteiskuntaamme. Ensimmäisenä hyötyvät tietenkin ne, joita lääke oikeasti auttaa, kuten ms-taudista kärsivät. Glaukoomapotilaat saattaisivat jatkossa pitää näkönsä ja kroonisista kivuista kärsivät, oli se sitten oire onnettomuudesta tai muu hermostosärky, kuten fibromyalgia, voisivat elää kivutonta elämää. On tavallaan ironista, että suurin kannabiksen laillistamista vastustava ryhmä hyötyisi kannabiksesta eniten, yli viisikymmentävuotiaat.

Päihteenä käytettävä kannabis ja lääkkeenä käytettävä kannabis sisältää samat vaikuttavat aineet, mutta aineiden pitoisuudet vaihtelevat. Lääkekannabis sisältää vähemmän psykoaktiivisia yhdisteitä kuin päihdekannabis. Juridisesti tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä kasvatti kannabista sitten lääke- tai päihdekäyttöön, rangaistus napsahtaa – tai ainakin aiemmin on napsahtanut. Lakimuutoksen voimaan tultua kroonisista kivuista (esim. reumasta) kärsivä voisi ainakin yrittää riitauttaa kasvatussakkonsa, jonka jälkeen nähdään lisää askelia kohti järkevämpää päihdepolitiikkaa.

Sitten on tietenkin kysymys lääkäreistä. Kuka uskaltaa määrätä kannabista ja mihin vaivaan? Kannabiksen ei-päihdyttävän ainesosan, kannabidolin, tiedetään toimivan syövän hoidossa kemoterapian korvikkeena, vaikka perinteisesti kannabista on käytetty kemoterapian aiheuttavan pahoinvoinnin ehkäisemiseen. Tämän ja aikaisemmin lueteltujen lääkinnällisten ominaisuuksien lisäksi on oletettavasti olemassa useita muita lääkinnällisiä käyttötapoja kannabikselle, mutta suomalaisilla lääkäreillä ei ikävä kyllä ole näistä hoitomuodoista kokemusta. Ongelma tuntuisi olevan suurempi pienillä paikkakunnilla, jossa virkamiehet toimikuvastaan riippumatta tuntuvat olevan hieman enemmän ”vanhoillisempia.”

Mutta onneksi ajat muuttuvat. Ihmisen pyrkimys löytää parhaat ratkaisut kohdattuihin ongelmiin alkaa repimään länsimaista demonisoinnin verhoa alas ja takaa pilkistää rationaalisia käyttökohteita sille, mitä aiemmin on väitetty epärationaaliseksi, jopa saatanalliseksi. Vaikka minun vanhempani joutuisivatkin kultaisilla vuosillaan kärsimään toimivien lääkkeiden määräämättömyydestä, tiedän ettei minun kultaisilla vuosillani niin ole.

– piski

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: