Kuka pelkää kiellettyä sanaa?

Viestinnän alalla työskentelevien peruskoulutukseen kuuluu sanojen ymmärtäminen. En viittaa lukemiseen, vaan sanojen merkityksien käsittämiseen. Osan ymmärrämme helposti, osa vaatii ponnistelua ja pohdiskelua. Todella vaikeita ovat ne, joiden kulttuurin muovaama alkuperäinen käyttötarkoitus poikkeaa nykyisestä käytöstä. Merkityksien maailma on monimutkaisempi kuin itse päihdekysymys, eikä asiaa helpota (symbolien) merkityksien manifestoituminen yksilön semanttisen kartan pohjalta.

Ajauduin joskus keskusteluun siitä, kuinka julkisessa keskustelussa käytetyt päihteiden kutsumanimet vieraannuttaa kokemattomat ihmiset niiden todellisista vaikutuksista. Tilanteen korjaamiseksi keskustelun toinen osapuoli olisi halunnut alkaa kutsua alkoholia huumeeksi, kun taas itse olisin lopettanut kokonaan huume -sanan käytön ja kutsunut kaikkia päihteitä laillisiksi tai laittomiksi päihteiksi.

Yhdysvalloissa vastaavaa kielikulttuurillista dilemmaa ei käsittääkseni ole. ”Drug” merkitsee sekä lääkettä että huumetta. ”Illegal drug” taas laitonta lääkettä tai huumetta. Suomalainen ymmärtää jälkimmäisen käännöksen oikeaksi, kuten myös ”illegal narcotic”, vaikka jenkki puhuisi laittomasta nukutusaineesta. Sanalle huume ei löydy vastinetta amerikan englannista. Sana ”huume” tarkoittaa suomessa ”huumausainelistalla esiintyvää kemikaalia, kemiallista yhdistettä tai kasvia.”

Juuri tämän vuoksi ”huume” on hyvä propagandasana. Kun julkisessa keskustelussa käsitellään laittomia päihteitä, ne niputetaan saman merkitsijän alle. Kaikki laittomista päihteistä luettu ja kuultu tallentuu sanan ”huume” assosiaatiokarttaan. ”Huume” merkitsee kannabiksen lehteä, hasista, heroiinia, neulaa, psykoosia, yliannostuskuolemaa ja niin edelleen, muttei koskaan alkoholia tai sen vaikutuksia. Julkinen sana kertoo mielellään että kuolonkolarin toinen osapuoli oli huumeiden vaikutuksen alaisena, muttei koskaan minkä huumeen.

Remu Aaltonen saa syytteet huumeissa ajamisesta | IL 4.12

Ainoa yhteneväinen tekijä kaikilla huumeiksi kutsutuilla päihteillä on se, että niiden nimet on kirjoitettu samalle listalle. Niillä ei ole samanlaisia psykoaktiivisia, henkisiä, fyysisiä tai sosiaalisia vaikutuksia kuten muilla listan tuotteilla. Ne kuuluvat listalle, sillä ne ovat päihdyttäviä, mutta ei kuitenkaan alkoholia.

Aikaisemmissa blogauksissa käytin ”sekakäyttö” -sanaa rakentamaan ensin negatiivisia tuntemuksia ja myöhemmin hyväksyvään sävyyn. Päihdekeskustelu on vaikeaa aluetta. Ihmisten omaamat merkitykset tietyille sanoille ja käsitteille poikkeavat muiden kokemista merkityksistä. Joillain yksilöillä merkitykset venyvät käyttö- tai lukutilanteen mukaan.

Koska keskustelu on tabu, yhteisen merkitysmaailman ei-harrastajille luo valtamedia, kun taas harrastajat oppivat merkityksien moniulotteisuuden toimiessaan asian ja asiaa tuntevien ihmisten kanssa päivittäin. Ajatus kääntyy väkisinkin todellisuuden kuilun kasvamiseen käyttäjien ja ei-käyttäjien välille, mikä vuorostaan heikentää mahdollisuuksia toimivaan dialogiin kaikkialla kulttuurissamme.

Summa summarum, minkä päihteen vaikutuksen alaisena Remu oli, mitkä olivat päihteen konkreettiset vaikutukset hänen suoritukseensa ja miten valtio hyötyy rankaisemalla häntä? Tai, kummalla puolella kuilua on todellisempi käsitys päihteiden monimutkaisesta luonteesta: kokemattomilla vai kokeneilla?

– piski

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: