Alkoholi, kannabis ja päihdepoliittinen muutos

Kirjoitin tämän tekstin alunperin Helsingin Sanomien keskusteluun alkoholikuolemista liittyen uutiseen ”Viinaan kuolee joka päivä lähes kuusi suomalaista”. En älynnyt, että maksimipituus on 2500 merkkiä, enkä raaski jättää mitään poiskaan, joten julkaisen viestin nyt lyhentämättömänä tässä.

Alkoholi, kannabis ja päihdepoliittinen muutos

Ihailen niitä, joilla on selkärankaa elää koko elämänsä päihteettömästi. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Olin itse absolutisti 18-vuotiaaksi asti. Samoihin aikoihin alkoivat sosiaalisen fobian ja masennuksen oireet, joita itselääkitsin usein alkoholilla. Seuraavana kesänä muutin asumaan omilleni, aloin elää opiskelijaelämää ja samalla viinankäyttö lähti lapasesta.

Join monta kertaa viikossa itseni humalaan. Koulu alkoi kärsiä. Kauheassa darrassa joko ei jaksanut lähteä kouluun tai sitten oli siellä niin heikossa hapessa, että opiskelusta ei tullut mitään. Hieman ennen kouluvuoden loppua jäin sairaslomalle, jonka aikana muun muassa join itseni sairaalakuntoon.
Syitä tälle kaikelle en edes tarkkaan tiedä. Niitä selvitellään tällä hetkellä terapiassa. Masennuslääkkeitä olen käyttänyt kohta kaksi vuotta, eivätkä ne ole vaikuttaneet juomiseeni millään tavalla. Olen käyttänyt myös rauhoittavia lääkkeitä, jotka ovat sinänsä oiva apu, mutta olin hetken aikaa niistäkin fyysisesti ja psyykkisesti riippuvainen.

Sitten sattui yllättävä käänne: Kiinnostuin oma-aloitteisesti kannabiksesta. Aluksi kipulääkkeenä (kärsin kroonisesta silmäkivusta), myöhemmin myös päihteenä. Ei siis käynyt niin, että kännipäissään olisi kaveri tarjonnut, vaan hoidin itselleni mietoa kukkaa omin avuin.
Hamppu tuntui sopivan minulle kaikin puolin paremmin. Jos tiedän, että menen esimerkiksi juhliin, jotka ovat takuuvarmasti ihmiskontakteja pelkäävälle henkilölle silkkaa painajaista, poltan puolikkaan jointin. En ole pöllyisen oloinen, mutta en myöskään ahdistu sosiaalisista tilanteista ja sitä kautta käänny itseeni ja eristäydy.
Jos olen kotona ja minun tekee mieli rentoutua, voin käydä iltakävelyllä ja samalla hieman sauhutella, sitten viettää loppuillan musiikkia kuunnellen murehtimatta turhia. Eikä seuraava päivä mene krapulassa tuskaillessa, vaan esimerkiksi tiskatessa, pyykätessä tai kämppää siivotessa – arkisia askareita on hampunpolton jälkitilassa todella mukava tehdä.
Töihin tai kouluun en ole ikinä mennyt pilvessä saati aamujumeissa.
Samalla päihtymisen tarve on vähentynyt. Hamppua tulee poltettua noin 2-3 kertaa kuussa. Alkoholinkäyttö on niinikään vähentynyt. Toki juon joskus, mutta en enää viikolla enkä edes joka viikonloppuna.

Pointtini? Jos päihdekulttuurissa olisi edes kaksi vaihtoehtoa joista valita, monen elämä voisi helpottua. On selvää ettei kannabis sovi kaikille, mutta esimerkiksi sanomalehdet kirjoittavat siitä edelleen kovin yksipuolisesti. Moni muistaa uutisen, jonka mukaan kannabis lisää psykoosiriskiä. Mutta moniko muistaa Savon Sanomien erinomaisen artikkelin ”Hampun henki” (25.9.2007), joka antoi erittäin positiivisen ja ennen kaikkea todenmukaisen kuvan kannabiksen kohtuukäytöstä? (Löytyy sivulta kun painat control-F ja etsit otsikon.)

Päättäjät, aika herätä! Hamppu verolle ja valtion kontrolliin. Sekä hampusta että alkoholista maksettavaa veroa voitaisiin käyttää päihdehaittojen ehkäisyyn ja hoitoon. Alkoholiveroon korotus ja hamppuvero vähintäänkin samalle tasolle. Aluksi paikallinen kokeilu esimerkiksi kolmella tai neljällä eri kokoisella paikkakunnalla. Jos järjestelmä tuntuu toimivan, sitten vähitellen laajentaminen koko maahan.

Ajatuksia herättämään vielä dosentti VTT Pekka Saarnion pieni artikkeli kannabiksen asemasta päihdepolitiikassa:

Toivon, ettei kukaan tuomitse tai leimaa minua näiden ajatusten takia. Lisäksi ne voivat vaikuttaa vahvasti värittyneiltä elämäntapahampuusin propagandapuheilta, mutta vakuutan teille kaksi asiaa: Olen tieteen ja järjen mies. Olen myös sellainen mies, joka välittää läheisistään, eikä halua päihteidenkäytöllään vahingoittaa itseään tai muita. Juomiseni satutti monia, mutta satunnainen pössyttelyni ei ole vielä satuttanut ketään – eikä satuta, niin kauan kuin asia on kiinni minusta!

Posted by: 949200

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: