Kotimainen Kannabisosuuskunta

“Ajatuksen siemen tuli eräästä Turun marssin jälkeen pidetyistä puheesta. Belgiassa on sallittua kasvattaa yksi kasvi per henkilö ja perustuslaki takaa oikeuden yhdistyä asian kuin asian tiimoilta. Kannabisosuuskunnan kustannukset saadaan poljettua alas ja kasveista huolehtii asiantuntija.”

Entä jos laadukkaan kukinnon hinnaksi jäisi 5 – 10 €/gramma? Tietäisit lajikkeen ja kasvit kasvattaisi luotettava alan ammattilainen?

“Tilanne olisi ideaalinen niille, jotka haluavat kannabista vain omaan käyttöönsä, mutteivät voi kasvattaa kotioloissa esimerkiksi perhesyistä. Lisäksi kasvattaminen nostaa laillisten seuraamusten riskiä huomattavasti.”

Kannabisosuuskunnassa kasvattaja ja muutama osakas tekee sopimuksen kannabiksen tuottamisesta. Kasvattaja suunnittelee ja hoitaa kasvatuksen niin että jokaiselle osakkaalle lasketaan yksi kasvi. Osakkaalle on taattu alaraja johon asti kasvattaja on velvollinen laittamaan omastaan ja yläraja, jonka ylittävä tuotto menee kasvattajalle. Osakkaat maksavat osuudestaan kuukausittain.

“Neljälle osakkaalle haitari oli noin 20 – 40 grammaa kahdella sadalla. Osakkaat maksoivat kerran kuukaudessa kuten sovittu, millä sitten rahoitettiin kasvatusjärjestelmän kustannuksia. Oma osuuteni mukaan lukien tavoite oli noin 150 grammaa, mistä jäätiin jonkin verran erilaisten kasvatusjärjestelmään liittyvien ongelmien vuoksi. Parempi onkin antaa arvio alakanttiin heti alussa.”

Ketä tahansa ei kuitenkaan voi suositella kasvattajaksi. Kasvattajan täytyy olla riittävän luotettava kantaakseen vastuun, koska lakiteitse vastuullisuutta ei voida vaatia. Toisaalta osakkaiden pitää olla myös toimissaan huolellisia, ettei osuuskunta paljastuisi.

“Kasvattaja on velvollinen palauttamaan rahat jos kasvit kuolevat huonon huolenpidon vuoksi. Jos kasvit kuitenkin menee poliisisedän mukana, korvausvastuuta ei ole. Tällä pyrin varmistamaan muun muassa sen, että osakkaat pitävät asian mahdollisimman salassa. Tietenkään kenenkään ei tarvitse maksaa osuuttaan enää narahtamisen jälkeen.”

Osuuskunnan pyörittäminen ei ole stressitöntä ja vaatii vakaata osaavaa kasvattajaa. Kannabisvastaisia ihmisiä ei tiloissa tietenkään nähdä, mutta jopa osakkaat voivat tuntua joskus pallolta jalassa.

“Tasa-arvoinen toiminta on vaikeaa, vaikka säännöt olisi printattuna paperilla. Jälkimmäisellä kerralla tein joidenkin asioiden suhteen kylmiä linjanvetoja säästääkseni ihmissuhteitani. Esimerkiksi tuottoarviota ei saanut enää kesken kasvatuksen, vaan rauhassa odoteltiin jakoon asti. Tilanteen tarkastaminen oli sallittu, mutta ehkä optimaalisinta olisi hankkia osakkaat toiselta paikkakunnalta, en tiedä.”

Ensimmäinen kannabisosuuskunta lähti käyntiin kesällä 2008. Kokemukset olivat positiivisia ja lopputuote oli erittäin kilpailukykyinen katukannabikselle. Jatkoa ei tällä hetkellä suunnitella, mutta ajatus pyörii edelleen kasvattajan mielessä.

“Suuria määriä tarvitseva lääkekäyttäjä voisi olla osuudenomistaja useammassa porrastetussa osuuskunnassa. Toimintaa sinänsä voitaisiin piilottaa entisestään luomalla välikäsi kasvattajan ja osakkaiden välille, mutta ajatus vaatii vielä hiomista. Oleellista toiminnassa on se, että osakas ja kasvattaja voivat luottaa toistensa kykyyn hoitaa velvollisuutensa.”

- piski

Toimitukselta:  Suomessa ei ole vastaavaa perustuslaillista oikeutta (tai edes perustuslakia, näin viimeaikaisten tapahtumien valossa) kuten Belgiassa ja kannabiksen kasvattaminen on rikos. Osuuskunnan kaltainen organisoitu toiminta voidaan tulkita järjestäytyneeksi rikollisuudeksi, vaikka osakkaille päätyvät tuotetut määrät olisivat henkilökohtaisen käytön rajoissa. Ennakkotapauksia ei tietääkseni ole. Hamppublogi irtisanoutuu vastuusta, oli ne sitten positiivia tai negatiivisia.

Mitä 4:20 oikeasti tarkoittaa?

Jotkut väittävät että se on Amerikassa käytettävä poliisiradiokoodi, tarkoitettu viestittämään kannabiksen käyttörikoksesta. Luotettavamman version kertoo High Times lehden päätoimittaja, Steven Hager.

Termi 4:20 sai alkunsa San Raphael nimisestä High Schoolista vuonna 1971. Eräät oppilaat jotka harrastivat kasvatusta ja polttelua, kutsuivat itseään Waldoiksi ( the Waldo´s ). He sopivat keskenään että joka päivä polteltaisiin sensimillaa tasan kello 4:20. Paikaksi sovittiin koulun kampukselta löytyvä Louis Pasteurin patsas. Porukka sopi kannabista tarkoittavaksi koodiksi 4:20:n, jottei heidän aikeensa näkyisi niin räikeästi.

”Tämä termi levisi kulovalkean tavoin ympäri yhdysvaltoja ja siitä tuli kokonaisen sukupolven koodisana joka on yleisesti käytössä joka puolella maailmaa. Vaikka nykyteinit kuvittelevat sen tarkoittavan YK:n päätöstä numero 420 tai Hitlerin syntymäpäivää, niin totuus on se, että vanhempiemme ikäiset keksivät sen silloin kun moni meistä oli vain pilke isiemme silmäkulmassa” sanoo Hager samalla kun hän ojentaa minulle erittäin muhkean kokoisen jolperin.

Hager hymyilee minulle punertavilla silmillään. Hän on ollut täällä Amsterdamissa järjestettävässä Cannabis Cupissa jo useamman päivän.

Antaessani jolperin takaisin hän jatkaa: ”Tiedätkö GK kuinka paljon me saimme polttaa aivan rauhassa ilman että meidän vanhemmillamme oli mitään käsitystä mitä me oltiin tekemässä?” Samalla hän naurahtaa leikkisästi ja tokaisee: ”Meidän muksuilla se ei tule olemaan ihan noin helppoa.”

Hagerin mielestä se mitä ihmiset uskovat 4:20:n tarkoittavan on samantekevää, sillä kaikki puhuvat kuitenkin samasta asiasta. Olen itse samaa mieltä Stevenin kanssa. 4:20 on tärkeä osa kannabiskulttuuria ja se on ollut käytössä melkein 40 vuotta. Suurimmaksi osaksi 4:20 on ollut underground termi. Nykyään näkee monilla ihmisillä 4:20 paitoja tai lippiksiä, Hager valaisee. Hän kuitenkin uskoo että suurin osa ihmisistä ei edes tiedä koko termiä.

Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata piilotettuja 4:20 symboleja esimerkiksi leffoissa. Hyvä malliesimerkki on Quentin Tarantinon Pulp Fiction, jossa kaikki kellot olivat vedetty aikaan 4:20. Kannabiksen harrastajat huomasivat sen oitis, toisille se ei ole vieläkään auennut.

Hager jatkaa kertomalla että vaikka 4:20 antaa mahdollisuuden puhua kannabiksesta hiukan huomaamattomammin, monet pitävät edelleen tuota lukua pyhänä. Hän kertoo itse kylvävänsä kasvit aina huhtikuun 20:s tasan kello 4:20. Cannabis Cupin avajaispäivänä ovet aukesivat tasan kello 4:20. Samoin joka päivä tuohon aikaan cupissa oli konsertti. Oli miten oli, 4:20 on nykyään maailmanlaajuinen ilmiö, joka yleisesti tarkoittaa että on aika panna palamaan – niinsanotusti : )

420 myyttejä

  • Poliisin Radiokoodi:

Ei ole tiedossa että missään päin USA:ta olisi käytössä koodi 4:20 joka tarkottaisi kannabiksen käyttörikosta. Kyseinen koodi ei ole käytössä liittovaltion poliisilla, FBI:llä, eikä myöskään tarkoita mitään kannabikseen liittyvää edes Kaliforniassa. 4:20 tarkoittaa Kalifornian poliisin radiokoodina luvatonta kulkua valtion alueella tai sen luvatonta hyödyntämistä.

  • Kannabiksessa on 420 eri aktiivista kemikaalia:

Itse asiassa Kannabiksessa on noin 315 eri aktiivista kemikaalia joiden määrä vaihtelee ylös alas riippuen siitä mikä lajike on kyseessä

  • Adolf Hitlerin syntymäpäivä on 20 huhtikuuta:

Kyllä pitää paikkaansa että, silloin tosiaan oli ”Aatun” synttärit, mutta 4:20 tarkoittaa aikaa, ei päivämäärää.

  • Columbinen koulusurman päivämäärä:

Termi oli jo käytössä ennen tuota traagista päivää.

  • 420 on kellon aika jolloin juodaan teetä Hollannissa:

Hollannissa ei ole virallista teeaikaa.

Kiitän Steven Hageria kovasti hänen valaisevasta kertomuksestaan. Harvoin pääsee juttelemaan ihmisen kanssa, joka on oikeasti ollut paikalla kun jotain noin legendaarista on keksitty. Steven sanoo että ilo on täysin hänen puolellaan ja lahjoittaa minulle pienen pussin 2008 Sativa sarjan voittajaa Super Lemon Hazea.

Kukka on todella aromikasta josta räjähtää vahva sitruunainen tuoksu. Jos en tietäisi paremmin voisin melkein luulla että pullollinen sitruunan tuoksuista pesuainetta olisi juuri kaatunut johonkin lähelle. Katson, haistelen ja olen yksinkertaisesti ällistynyt näkemästäni. Kiitän häntä kädestä pitäen vielä kerran ja lähden eteenpäin kohti upouusia vaporisaattoreita notkuvia pöytiä, jatkamaan tuomaripassini tuomia velvoitteita : )

Kyllä elämä voi joskus olla ihanaa.

- GanjaKing420

Kasvatuspäiväkirja: Helppoa, halpaa ja ekologista hamppua

Ensimmäinen kasvatuskokeiluni noin vuosi sitten kaatui siihen, ettei yksikään saamistani siemenistä yksinkertaisesti itänyt. Tänä kesänä päätin kokeilla uudelleen.

Tilasin Hollannista Lowryderin siemeniä. Pieni, miedontuoksuinen, autoflower-lajike, joka Suomen kesässä tekee kukintoa ikkunalaudalla melko vaivatta. Määrällisesti en varmasti tule paljoa sensimillaa saamaan (pahimmassa tapauksessa kaikki kasvini ovat uroita), mutta omalla työllä ja hellällä huolenpidolla kasvatettu kasvi tuottaa itsessäänkin jo paljon iloa.

Tarvikkeina ei sen kummempaa kuin kolme saviruukkua alusastioineen, säkillinen Biolanin mustaa multaa, pieni pussi lecasoraa, lämpö- ja kosteusmittari ja suihkepullo. Kolmen siemenen idätys tapahtui kahden kostean suodatinpaperin välissä kelmulla peitetyllä lautasella.

Idätys kesti vähän vajaat 48 tuntia. Yksi siemenistä oli ehtinyt jo kasvattaa sentin hännän. Toisessa häntä oli vain puolisen senttiä ja kolmannessa vain muutaman sentin pitkä. Kylvin siemenet hyvin kasteltuun multaan ja numeroin kasvit idun koon mukaan. Pisin on numero yksi.

Ensimmäinen lehtipari putkahti pintaan ruukusta kolme, toisen ja kolmannen päivän välisenä yönä. Jokainen taimi on kuitenkin kasvanut hurjaa vauhtia ja nyt, päivänä neljä, kaikki kolme vartta ovat lähes samanpituisia. Kolmosen varsi on paksuin. Toinen lehtipari on jo aluillaan jokaisessa taimessa.

Kysymykseen “kuumottaako?” vastaan: välillä. Mutta olen rationaalisesti päätynyt seuraavaan: Vaikka kasvini ovat ikkunalaudalla, ne eivät toistaiseksi herätä paljoa huomiota. Kun hampulle ominaisia piirteitä alkaa ilmaantua, ei niitäkään luultavasti kadulta katsellessa erota; asun kuitenkin useamman kerroksen katotasoa ylempänä.
Myöhemmin ganjan tuoksu voi herättää joidenkin mielenkiinnon, mutta lähi- ja seinänaapurit ovat enimmäkseen nuorta porukkaa, jotka eivät ole valittaneet ainakaan ajoittaisesta yrtin tuoksusta, joka leijuu joskus hampuusin ympärillä hänen tullessaan “iltakävelyltä” sisätiloihin. Sitäpaitsi en ole talossa ainoa, jonka asunnossa tuoksuu hyvältä…

Kirjoitan kasvatuspäiväkirjaan aina kun jotain mainitsemisen arvoista ilmaantuu. Kommentteina voi jättää vaikka kasvatusvinkkejä.

949200

Lyhyt raportti Jyväskylän marssista

Kiitän puolestani Jyväskylän hamppumarssin puuhamiehiä. Porukkaa oli ainakin minun silmiini enemmän kuin viime vuonna – samoin uteliaita katseita, osa hyväksyviä, osa paheksuvia. (Eräs mummo näytti marssijoille keskisormea.)
Kauppakadulla taivasteleva kansa vaikutti enimmäkseen yllättävän hyväksyvältä. Useimmilla oli kasvoillaan pieni hymy, joka kertoi: hipinretkut siinä sanovat ääneen sen, mistä kaikki eivät uskalla edes puhua.
Liittyipä väkijoukosta osa marssiinkin.

Paikalla oli yksi poliisi ohjaamassa liikennettä. Ja kuten eräs marssitoveri minulle sanoi: yleensä poliisit ovat enemmänkin marssijoiden turvana kuin kyttääjinä.
Ja se on täysin totta. Toisinaan terassilta ovat vihaiset herrasmiehet heitelleet marssijoita erilaisilla esineillä. Uhkauksia satelee sieltä täältä. On myös leikillään elehditty, että kohta lentää pitkätukalle pullo päähän. Tai sitten tyydytään huutamaan se perinteinen “vitun kannabispellet!”

Mutta mikä voisikaan sanomaamme paremmin vahvistaa? Monestiko marssijat ovat heitelleet terasille muuta kuin iskulauseita tai siemenpaketin? Monestiko marssijat ovat uhanneet antaa tauluun jollekin, koska joku nyt sattuu juomaan olutta? Moniko tappelee pilvipäissään? Vastaus on tuskin suurempi luku kuin 10, jos niinkään suuri.
Moniko on aggressiivinen humalassa? Liian moni (minäkin), ja siitä kertovat karua faktaa sekä tilastot että uutiset. “Alkoholilla oli osuutta tapahtumiin.”

Aren aukiolla puuhamiehemme kehoitti kanssamme eri mieltä olevia ottamaan mikrofonin käteen ja kertomaan, mikä mättää. Ketään ei näkynyr. Lähellä olevilta terasseilta vilahti pari keskisormea ja jostain kuului vihainen huuto. Eikö ollutkaan munaa muuhun kuin uhoamiseen? Kun olisi tilaisuus oikeasti sanoa jotain, miksei kukaan tullut ja sanonut?

Oikeastaan voisin siis kiittää myös humalaisia uhoajia. Kiitos kun teette sanomamme entistä selvemmäksi ja vieläpä todistatte sen aukottomasti!

949200

Kaapista ulos 2008

Sananvapauspäivän kanssa yhteen sattunut Hamppumarssi kulki jälleen useissa kaupungeissa. Tälläkin kertaa sää suosi hellelukemilla noin tuhatta depenalisoinnin kannattajaa. Marssit tiettävästi ja koetusti aiheuttivat jälleen hämmästystä niissä, jotka eivät tapahtumasta olleet selvillä. Muutamalla paikkakunnalla oli myös luvattu vastamielenosoituksia, niiden kuitenkin jäädessä olemattoman pieniksi tai muuten vaan syrjään varsinaisesta marssikulkueesta.

Turussa tunnelmaa toi ämyreiden rennot ääniaallot

Sitä tiettyä tunnelmaa kesäiselle vartiovuorelle toi PA-järjestelmä ja rento reggae.

Kuten moni saattoi medioista lukea, hamppumarssin pyrkimykseksi kerrottiin mietojen huumeiden laillistamisen. Kuten kaikki varmaan ymmärtävät, marssi koski ainoastaan kannabista, eikä esimerkiksi sitä miedointa – Khattia. Syytä monikossa oleville otsikoille ei näy. Lisäksi poliisit sekä organisaattorit aliarvioivat osallistujamäärän, mikä heijastui selkeästi median raportoinnissa.

- “Mieluummin ali kuin yli, ettei pety” sanoi eräs organisaattori.

Myöskään tapahtuman yhteys kansainväliseen laillistamispyrkimykseen ei näkynyt. Global Marijuana Marchia ei mainittu mediassa, muttei sen enempää täällä pidetyissä puheissakaan. Myöskin paikallinen marssijajoukko oli laiskaa korottamaan ääntään. “Alkoholi tuhoaa aivosoluja, hamppu tuhoaa syöpäsoluja” -keksi joku marssin loppupäässä, muttei sekään tuntunut tarttuvan. Vain jo kulunut vaivainen – mutta voimakas – “hamppua, ei pamppua” tuli yhteisessä tahdissa.

Marssikansa sai kuitenkin touhuta rauhassa poliisilta. Ilmeisesti organisaattoreiden megafonista lähtenyt huhu kertoi poliisin antaneen luvan polttaa marssilla, jota jotkut käyttivät hyödyksikin. Poliisiautoja näkyi marssin aikana vain vilahdukselta, eikä marssin rauha häiriintynyt, muutamaa provosoivaa huutajaa lukuunottamatta.

Kaikissa kaupungeissa jälkibileet olivat ilmeisen onnistuneet. Siviilipukuiset poliisit kylläkin kävivät valvomassa aluetta ja virka-auto muutaman kerran muistuttamassa, ettei valvontaa ole unohdettu. Ainakin Turun suunnalla siviilipukuiset – ilmeisen huonosta varustuksesta huolimatta – saivat jälleen huumesodalle useamman siviiliuhrin. Huumekoiria ei näkynyt missään vaiheessa.

Kaiken tämän välissä paloi monta spliffiä ja ihmiset saivat nauttia rauhasta, auringosta ja ystävällisistä ihmisistä. Hamppubloginkin puolesta kiitokset kaikille hämmästyttävään, kummastuttavaan, vihastuttavaan ja ihastuttavaan marssiin osallistuneille. Ensi vuonna tulee kymmenes kerta täyteen, jota täytyy juhlistaa osallistumalla jälleen suurimpaan vuosittaiseen mielenosoitukseen.

- piski

The Amsterdam Experience

Luulen, että poltimme kukkaa lähemmäs parilla sadalla eurolla ja jos ei kukkaa, niin kaikki käyttämämme päihteet yhteensä ylittivät tuon marginaalisen viidesosan yhden henkilön reissubudjetista. Nyt viikkoa myöhemmin en halua ajatellakkaan kannabista, vaikka tiedän että reilun tuhannen kilometrin päässä, tälläkin hetkellä, syttyy ja sammuu monta jointtia.

Olen saanut varmistuksen kieltolain vaikutuksista. Siellä, missä joku päihde on laillista, ihmiset eivät saa nauttimisesta samanlaisia kicksejä, kuin huumeturistit, jotka matkustavat paikan päälle varta vasten päihdettä nauttimaan. Mutta huumeturistikin yllättyy, kun ensimmäisen illan jälkeen toleranssi on niin korkealla, että päihtymisestä tulee yllättävän vaikeaa. Toki, hotellin alakerran ravintolassa on suurikokoinen bongi ja hyvää kukkaakin löytää kun vähän jaksaa etsiä, mutta vaikka kuinka polttaisi, “pilvi” ei kestä puoltakaan tuntia ja pienestä jumista tulee normaali olotila. Itse asiassa väsäämisestä tulee vaiva – helpompaa kävellä coffeeshop Babaan ja tilata space muffin.

Mitä muuta Amsterdam on kuin mukavia ihmisiä, koiria ilman hihnoja, turistiloukkuja ja kirjavaa valikoimaa erilaisia päihteitä? Tietenkin seksiä, kanaaleita, puhtaita maitotuotteita, kulttuuria ja historiaa, olutta sekä kirjava valikoima erilaisia laittomiakin päihteitä. Huumeturisti tai seksituristi, Amsterdamiin olet aina tervetullut. Se mitä et kerkeä kuluttamaan paikan päällä, voit kuljettaa kotiin stealth pilleripurkeissa tai haju/vesitiiviissä gramman vetoisissa pusseissa. Jos Suomen tullimiehet ei kuumota, osta mukaan pullo kannabis absinttia tai Aqvaa (sisältää 40mg kookapensaan lehteä).

Ja miksipä kuumottaisi. Nuo vihreähaalariset rajojemme vartijat tietävät ettei koiraa kannata kuljettaa keskellä damista saapuvien laumaa, sillä Jeppe merkitsisi joka kolmannen takkiin tarttuneen hajun perusteella. Vihreitä haalareita ei ole riittävästi käymään läpi kymmentäkään hampunhajuista matkustajaa kerralla. Näin pieniä määriä yksityiseen käyttöön tarkoitettuja Suomessa laittomia päihteitä lipuu maahan huomaamatta, Hollannin tuliaisina.

Laitontahan moinen toiminta on, vaikka sitten kyse olisi tuliaisista. Väärin se ei kuitenkaan ole, niin kauan kun kyse on henkilökohtaisesta käytöstä. Hollantilaiset ovat nääs hoksanneet – toisin kuin suomalaiset – että yksilöllä on täysi oikeus omaan mieleen, terveyteen ja omaisuuteen. Henkilökohtaisen määräämisoikeuden varjolla on sallittua kaikki, psykedeeleistä turistikaupan kokaiinipurkkeihin, -peileihin ja -pilleihin, vaikka itse päihteiden massatuotanto onkin kiellettyä samojen kansainvälisten sopimusten perusteella, mitkä Suomikin on allekirjoittanut.

Yhteisistä kansainvälisistä sopimuksista huolimatta valtioista löytyy eroja kuin sieniä sateella. Hollannin päättäjät tuntuvat oikeasti pohdiskelevan eettisiä asioita, kun paikallislehti kertoo pääministerin kutsuneen Kiinan lähettilään puhutteluun koskien Tiibetin tilannetta. Ikäraja kaikille laillisille päihteille on 16, vaikka suurimpaan osaan koffareista pääsee vasta 18 täyttäneet. Koirat saavat kävellä vapaasti kaupungilla, kunhan omistaja on mukana. Punaisten lyhtyjen alueella tytöt keikistelevät alusvaatteisillaan ikkunassa, jopa päivisin.

Kaikista näistä moraalisista ja kansanterveydellisistä “ongelmista” huolimatta paheiden pesä ei ole palanut tai romahtanut. Itse asiassa, kokiessani Hollannin kadut, maa näyttää voivan huomattavasti paremmin kuin oma sivistysvaltiomme..

- piski

Sananen matkustamisesta

Pääkaupugin paine kävi liian rankaksi. Sumussa jouduimme vetäytymään viikonlopuksi Utrechtiin, huonoon budiin kyllästyneinä ja väsyneinä. Kuuden euron junalipun päässä sijaitseva Utrecht oli kokemus omanlaatuisensa. Hollantilainen kuin Amsterdam, jointin palaessa keski-ikäisen pariskunnan pöydässä ruokaravintolassa. Epäilykseni alkaa vahvistua, koko laaja Hollanti velloo savunsumuisessa tyytyväisyydessä hoitaessaan päivittäisiä asioitaan.

Mutta kaupungista toiseen, coffarista kolmanteen. Siitä huolimatta että osasin tehdä itsestäni täyden aasin black & whiten myyjän edessä, saimme ostettua 0,8g Mistyä kuudella eurolla. Siellä ei voinut levähtää, joten jatkoimme matkaamme pitkin paikallista kanaalinvartta lauantai-ruuhkassa. Kulkumme pysähtyi smartshoppiin, jonka miellyttävä myyjä onnistui iskemään mukaamme lsd- ja afrodisiac -opuksen lisäksi tuliaisia ja Psilocybe McKennaii -sieniä, sekä tiskin alta pari efedriinikapselia pitkien päivien piristeeksi. Coffeeshop Andersom tarjosi viimeisen levähdyspaikan kaupungilla, ennenkuin illan hämärtyessä söimme sienet ja kuljimme kohti hotellia…

Aamun sarastaessa avaan silmäni tyytyväisenä. Setä sieni oli hyvä minulle, mutten voi kieltää Kokopellistä hankkimieni tripstopperien – valerian kapseleiden ja glukoosimakeisten – ansiosta, varsinkin suomessa laiton valeriana auttoi rentoutumaan ja ottamaan selkeitä askeleita tajunnan tasolla toiseen, vakaasti ja ympäristöään tarkkaillen. Helpoin trippi, joka antoi vastauksia, mutta myös herätti kysymyksiä – kuten aina.

Hamppublogin nimeen olemme jo ylittäneet monelle ymmärtämättömän rajan, hampuusin hauskanpidosta sienimiehen tajunnanlaajentamiseen. Älkää välittäkö, mikään ei ole muuttunut.

Utrecht oli puolen tunnin junassaistumisen arvoinen. Coffareissa myytävä budi oli huomattavasti parempaa kuin damissa, alue edelleen turistiystävällistä ja kaupungin keskusta oli yhtä kotoisa kanaaleineen ja asuntoveneineen. Amsterdamin bulldogin lounge on kuitenkin yhtä kotoisa kuin aimmenkin. On aika kuitata tavarat huoneeseen, tarkistaa onko taskussamme painavat kannabispussit vielä laillisten raja-arvojen sisällä ja polttaa ylimääräinen pois lumisadetta jumittaen.

Matkustakaa, se tekee hyvää.

- piski

Tajunnanvirtaa kaikukopasta

Punaisten lyhtyjen alueen laidalla sijaitsee markkinaryhmallemme kohdistetuin majatalo. Vaatimattomat huoneemme valttavat vain levahtamiseen, mutta heti laskeuduttuamme aulasta ravintolaan avautuu hampuusin unelma sosiaalisen viihteen kulisseista. Nettikoneita viisi, dvd-hylly ja 50″ plasmatelevisio – biljardipoyta, pelivalikoima pokerista pursuittiin, foozball, shakki ja pacman – pelien vieressa istuvaa isokokoista bongia unohtamatta.

Nauttiakseen sosiaalisesta marihuanapaihtymyksesta asukkaan ei tarvitse ottaa huoneestaan viittakymmenta askelta – tai sata viereisen coffeeshopin kautta – istuakseen ja kuunnellakseen muiden huumeturistien jumittunutta soperrusta tai hyperaktiivista ilakointia aamuhamaramaan asti. Ainutlaatuista markkinaryhmaamme, huumeturisteja.

Ravintolaketju, joka hoitaa talla hetkella majoituksemme ja pyrkii maaraamaan ruokailukayttaytymistamme, omistaa useita anniskeluravintoloita ja coffeeshoppeja keskustassa, muun muassa kuuluisan Leidsepleinilla sijaitsevan entisen poliisiaseman. Ei se kummoinen ollut. Turistirysia kaikki, kaltaisillemme, huumeturisteille, joille kelpaa markakin kukka.

Mutta me olemme taalla koska meidat huuto kutsui. Ikiaikainen huuto tajunnan lukkojen avaamiseksi, kapitalismin kovassa kaikukopassa, jonka volyymi tuntuu iltapaivaruuhkassa kirkonkellojen soinnuin tarisyttavalta. Talloin joskus olomme saattaisi olla Amsterdamin sydamen paineesta jarkkynyt, ellemme kulkisi poffertjesin pehmeina,  kuin tummaihoinen mies sammutetun lampun alta illalla keskikaupungilla kuiskaten:

- Kaikki on ok.

Koska vieraassa kulttuurissa moni asia on toisin, ihmiset kayttaytyvat hassusti ja luovassa ratkaisussa ei valttamatta tuntemaamme kulmaan tormaakkaan, turisti voi tuntea olonsa eksyneeksi. Silloin on tarkeinta muistaa, etta kaltaisemme taalla tunnetaan, ja rajoja murtaen:

- Everything is okay.

But how can it be? The devil is legal here, so where is chaos and destruction?

Se toimii vain siten kuin se voisi toimia. Joskus joudut odottamaan tiskilla paukuissa omiaan haaraavaa myyjaa, toisinaan ensimmainen toimitettu tilaus saattaa olla aivan jotain muuta mita piti, kokin jumittaessa jossain pilvien valissa hatulaansa kevyesti heiluttaen.

Kielimuuri voisi aiheuttaa nalkiintymisemme ja eksymisemme, mutta taalla asiakas ja tyontekija puhuvat syvemmalla yhteisymmarryksella.

Se on jotain, mita pelkastaan suomalaisen ravintolakulttuurin tuntevat eivat koskaan voi ymmartaa. Taalla asiakaspalvelu on koko ajan hieman pilvessa, ja loppuja ei haittaa se etta me olemme. Jumittava mutta vapautunut asiakas on parhain asiakas. He kaikki vain haluavat tarjota meidan hedonistiselle tunnetilallemme mahdollisimman positiivisen kokemuksen.

Coffeeshop bluebirdin seinalle oli lainattu Gandhin lausumaa asiakkaan ja kaupan suhteesta. Kolme virketta englantia. En voi muistaa sita. Mutta ei se mitaan, silla:

- piski

« Older entries