Noitatohtorit

Viime viikon MOT-ohjelma ”Syntinen lääke” TV1:llä käsitteli ansiokkaasti lääkekannabiksen kurjaa asemaa Suomessa. Ohjelma ei enää näy Yle Areenassa, mutta sen käsikirjoitus löytyy MOT:n sivuilta ja asiaa ruodittiin myös MOT:n toimituksen blogissa.
Ohjelman loppupuolella esitettiin muutama todella huolestuttava lausunto. Lainaus käsikirjoituksesta, sosiaali- ja terveysministeriön lääkäriltä Terhi Hermanssonilta:

”Kipu on semmoinen oire, joka ei näy ulospäin eikä se kuulu ulospäin. – – – Se voi olla aivan halvaannuttavan kovaa, jonka takia se on niitä myös yleisyytensä takia, niitä oireita, joihin todella täytyy löytyä hoitoja ja niitä hoitoja on. – – – Ei nää kannabinoidivalmisteet siihen tuo ratkaisua, ei todellakaan.”

Tämä väite sen jälkeen, kun kaksi MS-potilasta totesi kannabiskukinnon (Bedrocanin) auttaneen heitä niinkin paljon, että he pystyvät harrastamaan normaalisti, olemaan aktiivisia. He pystyvät elämään. Eikö se ole ratkaisu?
Onko ratkaisu se, että metadonia käyttänyt kipupotilas kertoi olevansa toimintakyvytön, pahoinvoiva, kärsivänsä heroiinia vastaavan synteettisen opioidin lukemattomista haittavaikutuksista. Halutaanko sosiaali- ja terveysministeriössä, että kivuista kärsivät ihmiset elävät ihan yhtä kurjasti lääkityksestä huolimatta?

Vielä enemmän huolestuttaa seuraava lainaus käsikirjoituksesta, toimittaja Riikka Kaihovaaralta:

”Sirpaa hoitanut neurologi ei enää uskalla määrätä kannabinoidilääkkeitä viranomaiskontrollin tiukentumisen takia. Myös Mika ja Anne Lahtisen Bedrocan-reseptit umpeutuvat noin puolen vuoden päästä. Jatkosta ei ole tietoa.”

Muistuttaa ajasta, jolloin luonnonlääkitsijöitä ja shamaaneita vainottiin noitina. Siitä on useampi vuosisata. Miksi sivistyneessä länsimaassa toimivan lääkärin tulisi pelätä, kun hän ajattelee potilaansa parasta? Miksi lääkärin tulisi pelätä toimiessaan lääkärikunnan vanhimman ja vakaimman eettisen ohjeen, Hippokrateen valan, mukaan?

En tiedä, onko lukijoiden joukossa kannabinoideja määrääviä lääkäreitä, mutta jos on, niin olkaa ylpeitä rohkeudestanne. Olkaa ylpeitä siitä, että te teette hyvin ja oikein. Sanoivat ministeriöiden virkamiehet mitä tahansa, kannabinoidilääkitys voi helpottaa kipupotilaan elämää. Sen todistavat kaikki uusimmat tieteelliset tutkimukset ja lukuisten potilaiden kertomukset. Sen väitteen allekirjoitan minä itsekin henkilökohtaisesta kokemuksestani.

Viranomaiset, hävetkää! Juoskaa vain (alati lisääntyvien) viherpeukaloiden perässä jos ihan pakko on, mutta lopettakaa lääkäreiden vainoaminen. He eivät ole tehneet mitään väärää; eivät rikkoneet lakia, eivätkä vaarantaneet potilaansa henkeä tai turvallisuutta. He eivät ole mitään noitatohtoreita.

Ohjelmassa omina itsenään esiintyneille lääkekäyttäjille suuri kumarrus siitä, että he uskalsivat sanoa kameroiden edessä paljon sellaista, mikä olisi pitänyt koko kansalle kertoa jo kauan aikaa sitten.

Kaikille byrokratian kanssa painiville reseptikannabista saaville – tai sitä haluaville – toivotan onnea, rauhaa, rautaista tahtoa ja toivottavasti kivutonta elämää.
Älkää lannistuko. Hyvin suuri joukko ihmisiä on teidän puolellanne. Järkkymättömästi.

949200

ps. Minun piti kirjoittaa blogiin aktiivisemmin piskin ollessa matkoillaan, mutta opiskelukiireiden ja masennuslääkitykseni muutoksen takia olen joko ollut liian väsynyt tai täysin toimintakyvytön. Masennus on pirullinen sairaus, mutta voin kertoa, että alan jo vähitellen nousta sieltä syvimmästä kuopasta. Toivottavasti jatkossa jaksan itseni lisäksi tuoda myös enemmän tekstiäni päivänvaloon.

Lääkehampun portinvartija – pilvi vai byrokratia?

Erkki Palva lääkelaitokselta kertoo kannabiksen yleistymistä lääkkeenä hidastavan kasvin ”huumavat” vaikutukset.

Mietitäänpä tätä väittämää hieman tarkemmin.

Kannabistahan on tutkittu teollisessa yhteiskunnassa viimeiset 50 vuotta, ja lääkinnällisessä tarkoituksessa sitä on käytetty sen olemassaolon tiedosta lähtien. Länsimainen lääketiede ei kuitenkaan järky omista mielipiteistään ennen kuin kasvin jokainen yksittäinen molekyyli on tutkittu. Onko näin tehty muiden ”huumaavien” luonnontuotteiden kanssa, joita käytetään läketieteessä päivittäin? Epäilen vahvasti.

Lähes aina vedotaan kasvin psykoaktiivisiin vaikutuksiin kun on kyse kannabiksen laillistamisesta edes osittain.

Mikäli ongelmana ovat juuri kasvin psykoaktiiviset vaikutukset, jotka modernin lääketieteen keinoin on mahdollista kitkeä jo lähes kokonaan, miten on mahdollista että apteekin hyllyiltä löytyy paljon vahvempia ja huumavampia lääkeaineyhdisteitä, joita käytetään lääkinnällisissä tarkoituksissa jatkuvasti. Jos verrataan vaikka opiaattijohdannaisten, kuten esimerkiksi morfiinin ”huumavia” vaikutuksia kannabiksen vastaaviin, osoitammeko tosiaan kannabiksen psykoaktiivisten vaikutusten olevan haitallisempia ja vahvempia kuin morfiinin? Emme tietenkään.

Entä sitten ilokaasu tai kokaiini? Ilokaasua annettiin vielä pitkään 2000-luvullakin synnytyksissä, hammaslääkäreissä etc. lievittämään kipua ja tilanteen aiheuttamaa paniikkia. Kokaiinia taas käytetään edelleenkin pienissä määrin typistämään verisuonia monissa kirurgisissa operaatioissa.

On siis vähintäänkin kyseenalaista vedota kannabiksen psykoaktiivisiin vaikutuksiin kun on kyse sen lääkeellisen käytön pannassa pitämisestä.

Talouspoliittinen dilemma

Palvan mielestä kannabiksen yleistyminen lääkkeenä on myös puhtaasti talouspoliittinen umpikuja. Koska kannabisvalmisteiden lääkekäyttäjiä Suomessa on niin vähän, ei sen yleistyminen lääkkeenä ole taloudellisesti kannattavaa. Mikään lääkeyhtiö Suomessa ei lähde lanseeraaman uutta lääkeainetta markkinoille sen vähäisen kysynnän vuoksi. Täysin ymmärrettävää tämä onkin, taloudellisen hyödyn maksimoimisen ollessa kyseessä..

Jos tarkastellaan tätä taloudellisen hyödyn kysymystä ja käyttäjämäärän vähäisyyttä vähän tarkemmin, löydämme varmasti siihen jonkin järkevän selityksen, joka ei ole niin mustavalkoinen kuin sosiaali -ja terveysministeriö yhdessä lääkelaitoksen kanssa antaa ymmärtää.

Jotta ymmärtäisimme tämän talouspoliittisen dilemman ja käyttäjämäärän vähäisyyden, on meidän tunnettava kannabisvalmisteiden erityisluvan hakemisen byrokratinen puoli. Erityisluvan hakeminen kannabisvalmisteiden käyttämiseksi hoidollisissa tarkoituksissa on hyvin monimutkainen ja pitkä prosessi, joka menee lakiuudistuksen jälkeen kutakuinkin näin:

Kun kaikkia muita yleisessä käytössä olevia lääkkeitä on kokeiltu,ja riittävät hoidolliset perusteet kannabiksen määräämisestä lääkkeeksi on todettu, kirjoittaa lääkäri huumausainereseptin. Reseptin kirjoittamista kuitenkin estää monissa tapauksissa kyseisen lääkin pelko tulla leimatuksi huumausaineen määrääjänä. Mikäli resepti kuitenkin saadaan aikaiseksi, pitää löytää apteekki joka suostuu välittämään maahan lääkekannabista, ja joka haluaa lähteä erityilupamenettelyn oravanpyörään puhtaasta hyväntekeväisyydestä.

Apteekki tekee erityislupahakemuksen lääkelaitokselle, joka myöntää erityisluvan tai ei. Mikäli erityislupa myönnetään, haetaan lupaa huumausaineen maahantuonnille ja tehdään huumausaineen maahantuonti-ilmoitus, koska Suomessa ei ole lupaa tuottaa kyseisiä valmisteita. Tämän jälkeen laitos, jolta lääkekannabista hankitaan, Suomen tapauksessa hollantilainen Bedrocan BV, joutuu tekemään huumausaineen vienti-ilmoituksen valtionsa sosiaali-ja terveysministeriölle. Suomen lääkelaitos yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa joutuu tämän lisäksi hakemaan lisäystä YK:n mukaiseen maakintiöön, jokaisen yksittäisen erityisluvan kohdalla.

Tämä prosessi kestää helposti kahdeksasta kuukaudesta reiluun vuoteen, ennenkuin potilaalla on mahdollista marssia apteekkiin hakemaan purkillinen bedrocania.

Apteekin ja lääkelaitoksen välinen paperin pyörittely ei kuitenkaan lopu tähän. Lupaa hakenut apteekki joutuu tekemään neljännesvuosittain ja vuosittain ilmoituksen lääkelaitokselle kaikista huumavista lääkeaineyhdisteistä, joita heillä on/on ollut joskus varastossaan ja joita on milloinkaan heidän lävitseen kulkenut.

Onko siis kovinkaan suuri ihme, että kannabiksen lääkekäyttäjien määrä on niin kovin vähäinen, kun prosessi luvan saamiseksikin on jo yksinään niin pitkä ja raskas.

Ylitsevuotava monimutkaisuuden mittalasi

Näin siis päädymme yhteen mahdollisuuteen kannabiksen lääkekäytön vähäisyydestä ja sen aiheuttamasta talouspoliittisesta umpikujasta.

Kannabiksen psykoaktiivisia vaikutuksia ei siis voi yksinään pitää syynä kasvin lääkkeellisen käytön pannassa pitämiselle. Jos otamme huomioon muiden lääkeaineiden vakavammat päihdyttävät vaikutukset, emme löydä mitää järkevää syytä kannabiksen psykoaktiivisten vaikutusten pelkoon lääkekäytössä.

Myöskään taloudellista puolta ei voida pitää yksinään syynä vähäiselle lääkekäytölle, koska se elää symbioosissa käyttäjämäärän kanssa. Näiden asioiden valossa, joita olemme tässä pohtineet, voidaankin erityislupamenetteyn monimutkaisuutta pitää yhtenä suurimmista syistä lääkekäytön vähäisyyteen.

Miksi erityislupakäsittelystä sitten on pitänyt tehdä näin valtavan vaikea prosessi?

Sitä voi jokainen miettiä, samalla kuin pohtii syitä yhden maailman mahtavimman hyötykasvin määrittelemiseen huumausaineeksi YK:n huumausaineyleisopimuksessa 1961.

- Dr. Jekyll & Mr. Hyde

From Drug to Drug

Elokuussa voimaan astuneella säädöksellä oli tarkoitus saada Bedrocan kaikkien sitä tarvitsevien ulottuville. Muutaman pykälän muutoksella huumausaineesta lääkkeeksi. Yritys korjata byrokratialla kulttuuriharhan oireet. Tulokseksi saatiin huumausainelääkemääräyslomake, ainoa laillinen tie lääkekannabikseen.

Nimen aiheuttamat mielikuvat eivät paljoa paremmaksi muutu käyttämällä toista hyväksyttyä nimitystä, huumausainereseptiä. Sentään asetus teknologiariippuvaisen terveydenhuoltomme sähköisen järjestelmän käytöstä huumausaineen määräämisessä tuo neutraaliutta, heti kun tarvittavat päivitykset on tehty.

Muttei n***ita pilkkua hengiltä, vaikka assosiaatioilla onkin valta minäkuvaamme. Suurimmat ongelmat lääkekannabiksen määräämisessä aiemmin oli lääkärien haluttomuus lähteä tuhoamaan mainettaan (ja vahingoittamaan minäkuvaansa).  Ikävä kyllä pari pykälää ei aivan riitä tämän ongelman korjaamiseksi, mutta se on alku. Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei uskoakseni ole mitään suunniteltu niiden lekureiden pään menoksi, jotka aiheuttavat yhteiskunnan turmion määräämällä vaarallista huumetta vaikeasti sairaalle.

Jonkinnäköistä reaktiota voisi olla odotettavissa, jos joku lekuri uskaltaisi julkisuudessa myöntää kannabiksen olevan tärkeä löytö lääketieteelle. Kenties puhua siitä kuinka iäkkäiden ylimääräiset kivut johtuvan elimistön omien endokannabinoidien puutteesta. Tai kritisoida huumausainelääkkeiden hintaa ja niiden jäämistä KELA -korvausten ulkopuolelle.

Reseptin saaminen on toki edelleen vaikeaa. Tuoreimman 21:n pykälän mukaan erityislupavalmisteen määrääminen edellyttää, että potilaan hoitoon ei ole käytettävissä muuta hoitoa tai että tällaisella hoidolla ei ole saavutettavissa toivottua tulosta. Käytännössä muut mahdollisuudet on käytävä läpi ennen lupaa. Pahimmillaan tämä voi tarkoittaa vuosien pituista jaksoa lääkkeiden vaihtoa, sekä apteekin ja lekurin välillä ravaamista. Pahoin pelkään ettei yksityisyyden suojan vuoksi tuloksia seurata, vaikka tuleville potilaille – ja veronmaksajille yleisesti – siitä olisi suunnaton hyöty.

Epäilen lehdistön alkavan kyselemään tarkemmin kun muutosten voimaan tulemisesta on kolme kuukautta. Todennäköisesti lääkäreiden havahtuminen kestää pari kolme kertaa pidempään. Jos kaikki tekevät työnsä, voitte tuplata edellisen nähdäksenne milloin kansa havahtuu näkemään huumausainelääkkeen mielettömyyden.

- piski

ps. Pro auctore-lääkemääräyksellä tarkoitetaan lääkärin tai hammaslääkärin antamaa lääkemääräystä, joka koskee lääkärin tai hammaslääkärin ammattinsa harjoittamisen yhteydessä tarvitsemaa lääkettä.

Se on totta: syöpään on lääke

Pelkästään Rick Simpsonin tarina ei saanut minua vakuuttumaan kannabiksen syöpäkasvaimia tuhoavasta vaikutuksesta, vaikka vastaavanlaisia tutkimustuloksia on tullut muualtakin vastaan. Kävi kuitenkin ilmi että asiasta on vahvaakin näyttöä – vuodelta 2000 ja aikaisemmin jo vuodelta 1974. Aikasemmalla tutkimuksella pyrittiin todistamaan kannabiksen tuhoavan immuunijärjestelmää, mutta kun tutkimus antoi päinvastaisen tuloksen, se sensuroitiin tutkimusta rahoittaneen tahon – National Institute of Healthin toimesta ja tulokset haudattiin niin syvälle, ettei tutkijatkaan pääse niihin käsiksi.

Madridissa tehty tutkimus vuonna 2000 tehtiin siirtämällä 45:lle rotalle aivoihin syöpäsoluja. Kahdentenatoista päivänä 15 rottaa sai THC:tä ja 15 THC:n kaltaista synteettistä yhdistettä. Kontrolliryhmän 15 rottaa kuolivat järjestään 12-18 päivää aivosyövän solujen ruiskutuksen jälkeen. THC:llä käsitellyistä rotista kolme kuoli 16-18 päivää syöpää aiheuttavien solujen ruiskuttamisen jälkeen, yhdeksän kuoli päivinä 19-35 ja kolme parantui aivosyövästä kokonaan. THC:n todettiin pidentävän rottien elinikää huomattavasti. Synteettisellä yhdisteellä saatiin vastaavanlaiset tulokset.

Syövästä parantuneilla rotilla ei todettu minkäänlaista aivovauriota tai kudosvaurioita, eikä lääkitys vaikuttanut merkittävästi tai ollenkaan fyysisiin ja motorisiin toimintoihin.

Vuoden 1974 Virginian Medical Collegessa tehdystä tutkimuksesta tuloksia ei ole saatavilla, eikä asia jostain syystä löytänyt tietään medioiden kärkeen. Washington Post (18.8.1975) kuitenkin raportoi asiasta seuraavasti:

”Ryhmä Virginian Medical Collegessa on havainnut, että marihuanan aktiivinen kemikaali rajoittaa kolmen erilaisen syövän kasvua hiirillä ja voi myös vähentää immuniteettireaktioita, jotka aiheuttavat elinsiirteiden hylkimistä. Tutkijat huomasivat, että THC hidasti keuhko-, rinta- ja virusperäisen leukemiasyövän kasvua laboratoriohiirillä, ja pidensi niiden elinikää jopa 36 prosenttia.”

Joten, näiden todisteiden valossa pidän Rick Simpsonin työtä onnistuneena ihmiskokeena kannabiksesta syöpähoidon osana. Lisäksi haluaisin vielä ennustaa Nobelin palkintoa ensimmäiselle joka pystyy rakentamaan THC, CBD ja CBN -pitoisuuksia mittaavan, yksityiskäyttöön tarkoitetun laitteen – sekä tietenkin lääkefirmojen vihat, tuhotessa miljardibisneksen yhdellä iskulla.

- piski

Lähteet:

ps. Suomessa lääkkeeksi jo muutamaan kertaan määrätty Bedrocan -lääkekannabis ei edelleenkään kuulu kelakorvauksen piiriin. Lääke maksaa 12 €/gramma, vuorokausiannoksen ollessa 2-4 grammaa. Kela ei korvaa kannabishoidosta aiheutuneita kustannuksia, joten älä sairasta ellei siihen ole varaa.

pps. Huhu kertoo että ensimmäisen Bedrocan -reseptin saanut Turkulaismies on parantunut selkävauriostaan työkykyiseksi.

ppps. Rick Simpson Storystä on ilmestynyt hamppufoorumilaisten toimin suomennettu versio. Dokumentti löytyy piratebaystä torrenttina. Siidatkaa.

Syöpään on lääke

Ainakin jos Kanadalaisen Rick Simpsonin tarinaan on uskomista. Keski-iän ylittänyt Simpson on kasvattanut laajahkoja viljelmiä kannabista – tehdäkseen THC-öljyä – jonka hän väittää olevan tehokkain lääke suurimpaan osaan ihmisten vaivoista ja kaiken lisäksi – parantavan syövän.

Vaikka Kanada onkin liberaaleimpaa osaa pohjois-amerikasta, Simpsonia on kuitenkin syytetty huumausaineen valmistamisesta ja välittämisestä. Hän itse myöntää kasvattamisen ja lääkekäyttöön levittämisen, mutta huumekauppiaaksi häntä ei voi kutsua. Hän väittää toimineensa ihmisten parhaaksi ilman korvausta, eikä aio lopettaa toimintaansa.

Run from the cure – The Rick Simpson story on pienen budjetin koskettava dokumentti syöpäpotilaista, kielletystä kasvista, lääketeollisuudesta ja absurdeista laeista. Kannabispäihtymys jää taka-alalle tarinan keskittyessä syöpäpotilaiden selviytymistarinoihin, uskomattomimman ollessa Rickin isän tarina, joka on edelleen hengissä ja voi hyvin, vaikka lääkärit olivat antaneet hänelle vain 24 tuntia elinaikaa – kiitos kannabisöljyn.

Sattuneesta syystä empiiristä tietoa kannabisöljyn päihdevaikutuksista minulla ei ole teille antaa. Muiden kanssa aiheesta keskustellessa on lähinnä tullut esille se, että THC-öljyn aiheuttama ”pilvi” on ”erilainen”. Omien muutamien nautintakertojen perusteella sanoisin, että aineesta ei saa samanlaista päihtymisen tunnetta tai filosofista ajattelukykyä kuten kukinnosta, mutta motorisiin kykyihin öljy tuntuu vaikuttavan voimakkaammin. Toisin sanoen, et tunne olevasi pilvessä, ennen kuin nouset ylös tai suoritat motionaalista tehtävää (esim. bongin ojentaminen). Simpsonin nettisivun mukaan THC-öljyä voidaan kuitenkin nauttia päihtymättä.

Dokumentin mukaan kannabisöljyä voidaan nauttia syömällä tai vaporisoimalla. Pinnallisiin vaivoihin öljyä voidaan sivellä sairaan kohdan päälle, jonka en olettaisi aiheuttavan minkäänlaista päihtymistä.

Hyvä kysymys minkä dokumentti esittää, on se, miksi lääkärit eivät levitä tätä tietoa, vaikka kemoterapia tai säteilyhoito yleensä lyhentävät potilaan elinaikaa useammin kuin lisäävät. Vastausta haetaan rahanahneista lääkefirmoista ja huonosta poliittisesta ilmapiiristä – mikä varmasti on osaltaan aivan totta – mutta enemmänkin uskoisin ongelman olevan lääkärien selkärangan puute, aivan kuten täällä suomessakin. Virallista totuutta vastaan ei uskalleta taistella, sillä taistelut yleensä vaativat uhrauksia: taloudellisia, statuksellisia tai sosiaalisia.

Sentään hieman etelämpänä lääketieteen ammattilaisetkin haluaisivat kannabiksen lääketieteelliset vaikutukset tutkittavaksi. Asiaa on puoltanut muun muassa Yhdysvaltojen toiseksi suurin lääkäriyhdistys, American College of Physicians julkistamalla kantansa virallisesti.

Mutta kansainvälinen huumesota on käynnissä, edelleen. Jos satut tietämättäsi kuulumaan sotimisen kohteeseen, etkä taistele, mitä tapahtuu? Tai, jos lääkäri on antanut sinulle alle kuusi kuukautta elinaikaa leikkauskelvottoman syövän takia, mitä antaisit saadaksesi ohi kiitävän elämäsi takaisin?

Rick Simpson on liittynyt huumesodan vastarintaan ja kutsuu muuta maailmaa mukaan. Hänen internet-sivunsa löytyvät osoitteesta www.phoenixtears.ca.

- piski

Lääkekannabiksesta erityisluvalla laillista, mutta…

Ei, hyvät lukijat. Tämä ei ole aprillipila. Turun sanomat kirjoittaa 29.3. että tämän kevään aikana kannabiksen määrääminen lääkkeeksi ei ole enää laitonta! Vuonna 2006 turkulaismiehelle myönnetyn luvan lisäksi on jo myönnetty kaksi lupaa hermosäryistä kärsiville potilaille. Tämä on ilmeisesti pakottanut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään yhden tosiasian: kannabis on erinomainen kipulääke tietynlaisiin kipuihin, eikä sitä tarvitsevilta tule sitä kieltää.

Sanoisin tapausta historialliseksi ja esimerkilliseksi. Voisiko tässä olla alku noitavainon lopettamiselle? Joko avaisimme silmämme ja katselisimme hampunlehteä ilman meihin istutettua vihareaktiota? Onko jutussa joku juju?
On. Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvoksen Terhi Hermansonin lausunto, poimittu samasta uutisesta: ”Muutos ei avaa ovia lääkkeelliselle kannabikselle. Jos se toimisi lääkkeenä esimerkiksi kipuun hyvin, sillä olisi normaali lääkkeen myyntilupa. Apteekissa myydään huomattavasti vahvempia huumaavia lääkkeitä, esimerkiksi erilaisia opiaatteja kuten morfiinia.”

Anteeksi mitä?

Ensinnäkin, jos lakimuutos tehdään, eikä se ”avaa ovia” lääkekannabikselle, mikä koko muutoksen tarkoitus on? Saada hipit hiljaiseksi? (Ei onnistu!) Onko mitään järkeä säätää lakia, jota ei saa noudattaa? Onko tämä lakimuutos vain näennäinen, vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Toiseksi, mistä lähtien jonkin kemikaalin laillisuus tai myyntistatus on vaikuttanut sen toimivuuteen? Hamppua on vainottu noin 70 vuotta vailla perusteita. Olisiko tällä 70 vuoden pelonlietsonnalla ja kannabiksen käyttäjien väkivaltaisella hiljentämisellä jotain yhteyttä sen kanssa, että sitä ei saa apteekista? Voisiko olla, että jossain on – herranjestas sentään – tehty virhe, kun kannabis vuonna 1937 pantiin Yhdysvalloissa verolle, mikä johti lopulta aineen täydelliseen kieltoon?

Eniten ihmettelen kuitenkin sitä, miksi Hermanson suosittelee kipulääkkeeksi opiaatteja. Eivätkö ne ole juuri niitä kemikaaleja, joilta kannabiksen totaalikiellon pitäisi meitä suojella? Vai onko valtio jo itsekin lakannut uskomasta valheisiinsa?
Miksi opiaattien vahvuus on Hermansonin mielestä hyvä asia? Syöpäpotilaillekaan en niitä suosittelisi ennen syövän terminaalivaihetta niiden sivuvaikutusten takia. Opiaatit muun muassa vähentävät ruokahalua tai poistavat sen kokonaan, vaikeuttavat ulostamista ja virtsaamista ja toisinaan aiheuttavat pahoinvointia. Asioita, joita mielestäni syöpääkin sairastavalla ihmisellä on oikeus tehdä ennen kuin sairaus vie voimat täysin. Sen jälkeen syödään letkulla, ulostetaan letkulla ja kaikki muukin toimii pitkälti tekniikan varassa – opiaattien tarkoitus on vain lievittää tuskia ja tuottaa hyvä, unenomainen ja euforinen olo.
Miksi siis syöttää opiaatteja syöpäkivuista kärsiville vaiheessa, jossa kuolema ei vielä ole varma? Pahimmassa tapauksessa opiaattiriippuvuus ja suuret annokset heikentävät potilaan kuntoa niin, että syöpä pääsee leviämään ja terminaalivaiheeseen. En väitä, että hamppu olisi automaattisesti parempi lääke, mutta monestiko sitä on kokeiltu ja tuloksia kirjattu ylös lääketieteellisesti?

En tiedä ovatko Hermansonin mielipiteet hänen henkilökohtaisia näkemyksiään, vai ovatko ne sosiaali- ja terveysministeriön virallisia ohjenuoria. Joka tapauksessa asenteissa on vielä parantamisen varaa, jos näin esimerkillisen lakimuutoksen ei haluta menevän harakoille.

Ja muistakaa, että itselääkintä on edelleen rikos…

949200

ps. Joku kysyi, tarkoittaako kirjoitusteni lopussa oleva numerosarja jotain. Se on luotu satunnaislukugeneraattorilla – vaikka sieltä löytyvätkin 4, 2 ja 0 – eikä se liity mihinkään mitenkään. Anonymiteetin turvaamiseksi päätin käyttää kyseistä numerosarjaa enkä mitään netissä yleisesti käyttämääni nimimerkkiä.

Insert Credit: $4,20

Los Angelesiin on ilmestynyt kaksi hyvin omalaatuista laitetta: kaupungista löytyy nykyään kaksi lääkehamppuautomaattia, joista lääkeluvan omistavat henkilöt voivat noutaa lääkärin määräämän annoksen kannabista. Kyseessä ovat maailman ensimmäiset kannabisautomaatit.
Lukuisat uutiset kertovat, että koneesta saa viittä lajiketta, joista kahdella on paikallisen herkun maine: OG Kush ja Granddaddy Purple.

Innokkaimmat hampuusit kaivelevat jo kolikoita taskuistaan, mutta järjestelmä ei (yllättäen) toimi aivan niin liberaalisti. Aluksi tarvitaan tietenkin kannabisresepti. Sen jälkeen käyttäjä antaa sormenjälkensä (epäselväksi jää, kenelle) ja voi ostaa eräänlaisen pre-paid -kortin, johon on merkitty reseptin mukainen annoskoko. Kortin saatuaan voi asioida automaatilla, jolle on pyhitetty peräti oma huone – joka tietenkin on jatkuvan valvonnan alaisena.

Järjestelmän tarkoitusta ei kerrota suoraan missään, joten spekuloin asiaa hieman.
Ensimmäisenä tulee mieleen turvallisuus. Kontrolli on yhtä tiukkaa kuin ennenkin, ja elektroninen lupa on huomattavasti vaikeampi väärentää. Vai halutaanko automaatiolla korvata inhimillisten virheiden mahdollisuus? Voisin hyvin kuvitella, että vanhoillisimmat apteekkarit esimerkiksi kieltäytyvät myymästä kannabista, vaikka asiakkaan lääkelupa olisikin kunnossa. Tällöin oltaisiin esimerkillisesti potilaan puolella.
Tai sitten hamppulupiaan heiluttelevat huumehörhöt vain halutaan pois apteekeista ja paremman väen parista – kasvottoman koneen palveltaviksi. Paranoiaa vai oikea yhteiskunnallinen asennevamma? Ei voi kuin arvailla.

Mielenkiintoista on myös nähdä, millaisen ilkivallan ja rikollisuuden kohteeksi masiinat joutuvat. Hamppua täynnä oleva automaatti varmasti houkuttelee jos jonkinlaista rötöstelijää. Entä kuinka tiukkaa valvonta on? Kytätäänkö huonetta neljällä kameralla silmä kovana? Potkaiseeko huumepoliisi oven sisään, jos käyttäjä hipaisee laitetta väärästä paikasta?
Vai istuuko oven takana rento vartijasetä, joka loikoilee jalat pöydällä ja toteaa asiakkaille: ”Oh, it’s 4:20 already, go ahead!”

949200

Hippokrateen vala – mikä on vahingoksi, mikä vääryydeksi?

Reilu vuosi sitten turkulaismiehelle myönnetty erityislupa kannabisreseptiin oli jälleen yksi askel kohti järkevämpää päihdepolitiikkaa. Alunperin lupa myönnettiin vain vuodeksi, eikä lääkelaitoksen mukaan lupaa aiottu uusia, mutta kukapa kroonisesti sairaalta kivunlievittäjän pois ottaisi. Nyt sosiaali- ja terveysministeriö selkeyttää lainsäädäntöä niin, ettei kannabiksen määrääminen lääkkeeksi ole enää lähtökohtaisesti laitonta.

Kokonaisuudessaan koko prosessi herättää useita ajatuksia. Ensimmäisenä tietenkin se, miksi YLE on ainoa asiasta uutisoinut taho? Arvostan YLE:n uutistoimitusta, muun muassa siksi, etteivät he enää käytä STT:n liukuhihnatoimitusta. Nyt YLE niittää respektini myös siitä, että uskaltaa sanoa myös sen, mitä muut toimitukset eivät.

Toinen olennainen asia on lääkekannabiksen hivuttautuminen yhteiskuntaamme. Ensimmäisenä hyötyvät tietenkin ne, joita lääke oikeasti auttaa, kuten ms-taudista kärsivät. Glaukoomapotilaat saattaisivat jatkossa pitää näkönsä ja kroonisista kivuista kärsivät, oli se sitten oire onnettomuudesta tai muu hermostosärky, kuten fibromyalgia, voisivat elää kivutonta elämää. On tavallaan ironista, että suurin kannabiksen laillistamista vastustava ryhmä hyötyisi kannabiksesta eniten, yli viisikymmentävuotiaat.

Päihteenä käytettävä kannabis ja lääkkeenä käytettävä kannabis sisältää samat vaikuttavat aineet, mutta aineiden pitoisuudet vaihtelevat. Lääkekannabis sisältää vähemmän psykoaktiivisia yhdisteitä kuin päihdekannabis. Juridisesti tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä kasvatti kannabista sitten lääke- tai päihdekäyttöön, rangaistus napsahtaa – tai ainakin aiemmin on napsahtanut. Lakimuutoksen voimaan tultua kroonisista kivuista (esim. reumasta) kärsivä voisi ainakin yrittää riitauttaa kasvatussakkonsa, jonka jälkeen nähdään lisää askelia kohti järkevämpää päihdepolitiikkaa.

Sitten on tietenkin kysymys lääkäreistä. Kuka uskaltaa määrätä kannabista ja mihin vaivaan? Kannabiksen ei-päihdyttävän ainesosan, kannabidolin, tiedetään toimivan syövän hoidossa kemoterapian korvikkeena, vaikka perinteisesti kannabista on käytetty kemoterapian aiheuttavan pahoinvoinnin ehkäisemiseen. Tämän ja aikaisemmin lueteltujen lääkinnällisten ominaisuuksien lisäksi on oletettavasti olemassa useita muita lääkinnällisiä käyttötapoja kannabikselle, mutta suomalaisilla lääkäreillä ei ikävä kyllä ole näistä hoitomuodoista kokemusta. Ongelma tuntuisi olevan suurempi pienillä paikkakunnilla, jossa virkamiehet toimikuvastaan riippumatta tuntuvat olevan hieman enemmän ”vanhoillisempia.”

Mutta onneksi ajat muuttuvat. Ihmisen pyrkimys löytää parhaat ratkaisut kohdattuihin ongelmiin alkaa repimään länsimaista demonisoinnin verhoa alas ja takaa pilkistää rationaalisia käyttökohteita sille, mitä aiemmin on väitetty epärationaaliseksi, jopa saatanalliseksi. Vaikka minun vanhempani joutuisivatkin kultaisilla vuosillaan kärsimään toimivien lääkkeiden määräämättömyydestä, tiedän ettei minun kultaisilla vuosillani niin ole.

- piski

« Older entries

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.