16 maaliskuu, 2009 at 15:25 (Uncategorized)
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tällä kertaa loppui viisi vuotta palvelleen tietokoneeni emolevyn kestokyky, joka heijastuu vakavina viiivästyksinä blogauksissa.
Teemme parhaamme, mutta odotettavissa on ainakin ensi kuun alkuun kestävä katkos. Avustaa voi lähettämällä jutun juurta osoitteeseen hamppublogi[ät]gmail.com.
- piski
2 maaliskuu, 2009 at 4:20 (Uncategorized)
Tags: Reportaasit ja päiväkirjat, Yhteiskunta
“Ajatuksen siemen tuli eräästä Turun marssin jälkeen pidetyistä puheesta. Belgiassa on sallittua kasvattaa yksi kasvi per henkilö ja perustuslaki takaa oikeuden yhdistyä asian kuin asian tiimoilta. Kannabisosuuskunnan kustannukset saadaan poljettua alas ja kasveista huolehtii asiantuntija.”
Entä jos laadukkaan kukinnon hinnaksi jäisi 5 – 10 €/gramma? Tietäisit lajikkeen ja kasvit kasvattaisi luotettava alan ammattilainen?
“Tilanne olisi ideaalinen niille, jotka haluavat kannabista vain omaan käyttöönsä, mutteivät voi kasvattaa kotioloissa esimerkiksi perhesyistä. Lisäksi kasvattaminen nostaa laillisten seuraamusten riskiä huomattavasti.”
Kannabisosuuskunnassa kasvattaja ja muutama osakas tekee sopimuksen kannabiksen tuottamisesta. Kasvattaja suunnittelee ja hoitaa kasvatuksen niin että jokaiselle osakkaalle lasketaan yksi kasvi. Osakkaalle on taattu alaraja johon asti kasvattaja on velvollinen laittamaan omastaan ja yläraja, jonka ylittävä tuotto menee kasvattajalle. Osakkaat maksavat osuudestaan kuukausittain.
“Neljälle osakkaalle haitari oli noin 20 – 40 grammaa kahdella sadalla. Osakkaat maksoivat kerran kuukaudessa kuten sovittu, millä sitten rahoitettiin kasvatusjärjestelmän kustannuksia. Oma osuuteni mukaan lukien tavoite oli noin 150 grammaa, mistä jäätiin jonkin verran erilaisten kasvatusjärjestelmään liittyvien ongelmien vuoksi. Parempi onkin antaa arvio alakanttiin heti alussa.”
Ketä tahansa ei kuitenkaan voi suositella kasvattajaksi. Kasvattajan täytyy olla riittävän luotettava kantaakseen vastuun, koska lakiteitse vastuullisuutta ei voida vaatia. Toisaalta osakkaiden pitää olla myös toimissaan huolellisia, ettei osuuskunta paljastuisi.
“Kasvattaja on velvollinen palauttamaan rahat jos kasvit kuolevat huonon huolenpidon vuoksi. Jos kasvit kuitenkin menee poliisisedän mukana, korvausvastuuta ei ole. Tällä pyrin varmistamaan muun muassa sen, että osakkaat pitävät asian mahdollisimman salassa. Tietenkään kenenkään ei tarvitse maksaa osuuttaan enää narahtamisen jälkeen.”
Osuuskunnan pyörittäminen ei ole stressitöntä ja vaatii vakaata osaavaa kasvattajaa. Kannabisvastaisia ihmisiä ei tiloissa tietenkään nähdä, mutta jopa osakkaat voivat tuntua joskus pallolta jalassa.
“Tasa-arvoinen toiminta on vaikeaa, vaikka säännöt olisi printattuna paperilla. Jälkimmäisellä kerralla tein joidenkin asioiden suhteen kylmiä linjanvetoja säästääkseni ihmissuhteitani. Esimerkiksi tuottoarviota ei saanut enää kesken kasvatuksen, vaan rauhassa odoteltiin jakoon asti. Tilanteen tarkastaminen oli sallittu, mutta ehkä optimaalisinta olisi hankkia osakkaat toiselta paikkakunnalta, en tiedä.”
Ensimmäinen kannabisosuuskunta lähti käyntiin kesällä 2008. Kokemukset olivat positiivisia ja lopputuote oli erittäin kilpailukykyinen katukannabikselle. Jatkoa ei tällä hetkellä suunnitella, mutta ajatus pyörii edelleen kasvattajan mielessä.
“Suuria määriä tarvitseva lääkekäyttäjä voisi olla osuudenomistaja useammassa porrastetussa osuuskunnassa. Toimintaa sinänsä voitaisiin piilottaa entisestään luomalla välikäsi kasvattajan ja osakkaiden välille, mutta ajatus vaatii vielä hiomista. Oleellista toiminnassa on se, että osakas ja kasvattaja voivat luottaa toistensa kykyyn hoitaa velvollisuutensa.”
- piski
Toimitukselta: Suomessa ei ole vastaavaa perustuslaillista oikeutta (tai edes perustuslakia, näin viimeaikaisten tapahtumien valossa) kuten Belgiassa ja kannabiksen kasvattaminen on rikos. Osuuskunnan kaltainen organisoitu toiminta voidaan tulkita järjestäytyneeksi rikollisuudeksi, vaikka osakkaille päätyvät tuotetut määrät olisivat henkilökohtaisen käytön rajoissa. Ennakkotapauksia ei tietääkseni ole. Hamppublogi irtisanoutuu vastuusta, oli ne sitten positiivia tai negatiivisia.
26 helmikuu, 2009 at 15:32 (Uncategorized)
Tags: Jumitus, Tulevaisuus, Yhteiskunta
“Tehdaskamaa” sanoi työttömäksi jäänyt. Pienillä minigripeillä tuskin on olemassa montaa tarkoitusta. Parhaiten ne ovat aina soveltuneet laittomien nautintoaineiden käsikauppaan. Kolme ja puoli grammaa viidellä kympillä. Ei paha hinta, jos tuote on nenän edessä katsottavana ja haistettavana.
Joissain piireissä vieraille on tarjottu kahvia. Harvat siitä kieltäytyvät. Toisissa piireissä kukka on korvannut kahvin. Siitäkin vain harvat kieltäytyvät. Molemmilla on yhtä suuri sosiaalinen arvo, mitä nyt vaikutus yhteiseen toimintaan poikkeaa kuten lajikkeelta voi odottaa.
0,1 grammaa raapii kurkkua. Hetkessä mieleni juoksee siemenen kylvämishetkeen. Kyseessä on kasvukauden kasvava paine. Lakipisteen saavuttaessaan se purkautuu kuin sähkö. Materiaali missä se liikkuu, on jokin kulttuurillinen matto, jonka osana kasvattaja elää. Silmänräpäys yhteisön historiassa ja ajatuksen virta on toimitettu sinne, mikä sen haluaa ottaa vastaan. Istun edelleen älyämpärin ääressä.
“Entä jos Matti olisi tykännyt hypätä pilvessä?” kysyy jokin sohvalla.
Mielenkiintoinen ajatus. Olisiko koko kansan klovnilla muutakin tekemistä kuin olla surkea viihdetaiteilija, jos viinapullon sijaan mäen päällä olisikin hiisattu jopo? Olisiko pian maksansa menettävä Matti ymmärtänyt elämästään enemmän kuin krapula kertoo? Olisiko Matti Mervin kanssa? Kenties jonkun muun? Todennäköisesti hän olisi viimeistään mitalistina överöinyt jollain diileriltään saamalla aineella. Todennäköisesti hän kuolee johonkin aineeseen joka tapauksessa.
“Mutta hyppäsikö Matti hyvin vain siksi että oli kännissä?”
Kuvassa näkyy kuinka hyppääjä liukuu kohti hyppyriä, ponnistus ja zoomaus sormenpäiden kautta kainaloon, puvun alle, ihon alle. Tuntoaisti herättää silmänräpäyksessä lihaksiston ja halu lentää löytää siivet ilmavirrasta. Kuvassa ei ole pohdintaa, vain toimintaa. Aivotoimintoja lamaannuttava alkoholi.
“Mitä jos ajatellaan rahaa osana yhteisön välittäjäainejärjestelmää?”
Jos yhteisön toiminta hidastuu rahan puutteen tai jatkuvasti kasvavan viivästymisen vuoksi, sitä voidaan kutsua lamaantuneeksi – lamaksi. Ehkä tällä kertaa tilanne on toinen, kun koko maailma voi etsiä tilanteeseen ratkaisua yhdessä, ohittaen rahan tahtoa noudattavat virkamiehet.
Jollekin tuotteelle on aina ollut kysyntää, eikä kuolemantuomiokaan ole riittävästi lopettamaan sitä. Kun taloudella menee huonosti, rikollisuus alkaa kukoistamaan. Kun ihmisellä menee huonosti, hän tarttuu siihen oljenkorteen mihin voi.
Ja jossain on henkilö joka kasvattaa teollisesti jotain mitä ei ainakaan minun mielestäni pitäisi tarjota ilman varoituksen sanaa. Se on skunkkia.
- piski
ps. Kuten näkyy, kiireet ovat taas tehneet tepposensa. Vierailevien kirjoittajien kontribuutiot toimintaa ovat olleet tähän mennessä mainioita ja kannustamme varovasti muitakin lähettämään noin kolmen sadan sanan kertovia tai kantaaottavia tekstejä osoitteeseen hamppublogi[ät]gmail.com. Jos kirjoitustaito ei tunnu olevan täydellinen, mutta sanomaa perusteluineen löytyisi, kannattaa tarjota. Jos juttu sopii, me muokkaamme sen formaattiin sopivaksi ja palautamme tarkastettavaksi.
16 helmikuu, 2009 at 14:47 (Uncategorized)
Tags: Kuumotus, uutiset, Yhteiskunta
Urbaani legenda varoitteli sähköyhtiöiden kyttäävään kotikasvattajan sähkölaskua ja ilmoittavan poliisille kulutuksen noussessa aurinkomaisiin lukemiin. Käytännössä vanha tekniikka ei oikein anna meriittejä muuhun kuin mittarinlukijan haistaman hampun huomaamiseen. On ehkä kuitenkin laittaa taas kerran tinahattu päähän.
Valtioneuvoston tuoreen päätöksen mukaan älymittarit tulevat pakollisiksi ja toivotaan että vuoteen 2013 mennessä 80% sähköasiakkaista olisi etäluennan piirissä. Älymittari lähettää tunneittain tiedon kulutuksesta sähkölaitokselle. Laitteen pakollisuutta perustellaan ympäristö- ja taloussyillä, unohtamatta loppukäyttäjän parempaa kontrollia sähkönkulutuksesta.
Luonnollisesti muutamalta palkkakuitilta vältytään kun mittarinlukijat saavat kenkää. Toki jakeluverkostoa voidaan optimoida uuden tiedon valossa ja oletettavasti sähköyhtiökin hyötyy, vaikka se ei sähkön hinnassa näkyisikään. Ongelmana onkin holtiton kontrollointihalu valtion puolelta. Kukitusvaiheessa natikan syttyminen näkyy jatkossa selvänä piikkinä.
Ensimmäinen keino järjestelmän haxxoroimiseksi on hankkia kaksi natikkaa kukitusta varten, jolloin molemmilla voi olla vastakkaiset “päiväjaksot”. Tämä toki vaatii tilan kummallekin, valo- ja äänisaaste on ympärivuorokautista ja yhden kasvatusjärjestelmän sijaan voidaan syyttää kahdesta. Toinen vaihtoehto olisi kai sitten jättää natikka päälle ja siirtää kasvit pimeään, mikä ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta viherpiipertäjän korvaan.
Käytännössä kasvattajien nappaamisesta tulisi lasten leikkiä sinä päivänä kun hallitus suuressa viisaudessa päättää ettei sähkön kulutus ole yksityistä tietoa, vaan sitä voidaan käyttää kansanterveydellisen uhan torjumiseen.
Kuten tiedetään, kannabiksen kasvattaminen on niin suuri uhka että siitä piti tehdä ajatusrikos Lex Kukkaruukulla.Vasta nyt murhan suunnitteleminen sai yhtä suuret mittasuhteet, kun eri tahot vaativat henkeä ja terveyttä uhkaavien rikosten suunnittelun nopeaa kriminalisoimista. Tuija Braxin mukaan “henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun kriminalisointi ei ole rikosoikeudellisesti ongelmatonta, joten lainsäädännön valmistelu pikaisesti ilman riittävää taustaselvittelyä ei ole perusteltua”.
Eli toisin sanoen ajatusrikosta on vaikea valvoa nykytekniikalla. Tämä lienee syy miksei kukkaruukkulakia ole pahemmin käytetty perusteena muuhun kuin yksityisten tilojen tutkimiseen.
- piski
ps. En ole äärettömän huolissani sähkönkulutuksen seuraamisesta. Uskon edelleen että muutaman vuoden sisällä kannabiksen henkilökohtainen käyttö dekriminalisoidaan käytännön tasolla. Todennäköisesti lähtien siitä, ettei ko. rikoksiin puututa poliisin puolelta, koska heillä on kädet täynnä pitäessä suurimman tunnetun talouskriisin keskellä eläviä mellakoimasta. Riski on kuitenkin olemassa ja viime käden ratkaisu on muutamalla tonnilla hankittu tuulivoimala kesätilalle.
11 helmikuu, 2009 at 18:27 (Uncategorized)
Tags: Lääkehamppu
Erkki Palva lääkelaitokselta kertoo kannabiksen yleistymistä lääkkeenä hidastavan kasvin ”huumavat” vaikutukset.
Mietitäänpä tätä väittämää hieman tarkemmin.
Kannabistahan on tutkittu teollisessa yhteiskunnassa viimeiset 50 vuotta, ja lääkinnällisessä tarkoituksessa sitä on käytetty sen olemassaolon tiedosta lähtien. Länsimainen lääketiede ei kuitenkaan järky omista mielipiteistään ennen kuin kasvin jokainen yksittäinen molekyyli on tutkittu. Onko näin tehty muiden ”huumaavien” luonnontuotteiden kanssa, joita käytetään läketieteessä päivittäin? Epäilen vahvasti.
Lähes aina vedotaan kasvin psykoaktiivisiin vaikutuksiin kun on kyse kannabiksen laillistamisesta edes osittain.
Mikäli ongelmana ovat juuri kasvin psykoaktiiviset vaikutukset, jotka modernin lääketieteen keinoin on mahdollista kitkeä jo lähes kokonaan, miten on mahdollista että apteekin hyllyiltä löytyy paljon vahvempia ja huumavampia lääkeaineyhdisteitä, joita käytetään lääkinnällisissä tarkoituksissa jatkuvasti. Jos verrataan vaikka opiaattijohdannaisten, kuten esimerkiksi morfiinin ”huumavia” vaikutuksia kannabiksen vastaaviin, osoitammeko tosiaan kannabiksen psykoaktiivisten vaikutusten olevan haitallisempia ja vahvempia kuin morfiinin? Emme tietenkään.
Entä sitten ilokaasu tai kokaiini? Ilokaasua annettiin vielä pitkään 2000-luvullakin synnytyksissä, hammaslääkäreissä etc. lievittämään kipua ja tilanteen aiheuttamaa paniikkia. Kokaiinia taas käytetään edelleenkin pienissä määrin typistämään verisuonia monissa kirurgisissa operaatioissa.
On siis vähintäänkin kyseenalaista vedota kannabiksen psykoaktiivisiin vaikutuksiin kun on kyse sen lääkeellisen käytön pannassa pitämisestä.
Talouspoliittinen dilemma
Palvan mielestä kannabiksen yleistyminen lääkkeenä on myös puhtaasti talouspoliittinen umpikuja. Koska kannabisvalmisteiden lääkekäyttäjiä Suomessa on niin vähän, ei sen yleistyminen lääkkeenä ole taloudellisesti kannattavaa. Mikään lääkeyhtiö Suomessa ei lähde lanseeraaman uutta lääkeainetta markkinoille sen vähäisen kysynnän vuoksi. Täysin ymmärrettävää tämä onkin, taloudellisen hyödyn maksimoimisen ollessa kyseessä..
Jos tarkastellaan tätä taloudellisen hyödyn kysymystä ja käyttäjämäärän vähäisyyttä vähän tarkemmin, löydämme varmasti siihen jonkin järkevän selityksen, joka ei ole niin mustavalkoinen kuin sosiaali -ja terveysministeriö yhdessä lääkelaitoksen kanssa antaa ymmärtää.
Jotta ymmärtäisimme tämän talouspoliittisen dilemman ja käyttäjämäärän vähäisyyden, on meidän tunnettava kannabisvalmisteiden erityisluvan hakemisen byrokratinen puoli. Erityisluvan hakeminen kannabisvalmisteiden käyttämiseksi hoidollisissa tarkoituksissa on hyvin monimutkainen ja pitkä prosessi, joka menee lakiuudistuksen jälkeen kutakuinkin näin:
Kun kaikkia muita yleisessä käytössä olevia lääkkeitä on kokeiltu,ja riittävät hoidolliset perusteet kannabiksen määräämisestä lääkkeeksi on todettu, kirjoittaa lääkäri huumausainereseptin. Reseptin kirjoittamista kuitenkin estää monissa tapauksissa kyseisen lääkin pelko tulla leimatuksi huumausaineen määrääjänä. Mikäli resepti kuitenkin saadaan aikaiseksi, pitää löytää apteekki joka suostuu välittämään maahan lääkekannabista, ja joka haluaa lähteä erityilupamenettelyn oravanpyörään puhtaasta hyväntekeväisyydestä.
Apteekki tekee erityislupahakemuksen lääkelaitokselle, joka myöntää erityisluvan tai ei. Mikäli erityislupa myönnetään, haetaan lupaa huumausaineen maahantuonnille ja tehdään huumausaineen maahantuonti-ilmoitus, koska Suomessa ei ole lupaa tuottaa kyseisiä valmisteita. Tämän jälkeen laitos, jolta lääkekannabista hankitaan, Suomen tapauksessa hollantilainen Bedrocan BV, joutuu tekemään huumausaineen vienti-ilmoituksen valtionsa sosiaali-ja terveysministeriölle. Suomen lääkelaitos yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa joutuu tämän lisäksi hakemaan lisäystä YK:n mukaiseen maakintiöön, jokaisen yksittäisen erityisluvan kohdalla.
Tämä prosessi kestää helposti kahdeksasta kuukaudesta reiluun vuoteen, ennenkuin potilaalla on mahdollista marssia apteekkiin hakemaan purkillinen bedrocania.
Apteekin ja lääkelaitoksen välinen paperin pyörittely ei kuitenkaan lopu tähän. Lupaa hakenut apteekki joutuu tekemään neljännesvuosittain ja vuosittain ilmoituksen lääkelaitokselle kaikista huumavista lääkeaineyhdisteistä, joita heillä on/on ollut joskus varastossaan ja joita on milloinkaan heidän lävitseen kulkenut.
Onko siis kovinkaan suuri ihme, että kannabiksen lääkekäyttäjien määrä on niin kovin vähäinen, kun prosessi luvan saamiseksikin on jo yksinään niin pitkä ja raskas.
Ylitsevuotava monimutkaisuuden mittalasi
Näin siis päädymme yhteen mahdollisuuteen kannabiksen lääkekäytön vähäisyydestä ja sen aiheuttamasta talouspoliittisesta umpikujasta.
Kannabiksen psykoaktiivisia vaikutuksia ei siis voi yksinään pitää syynä kasvin lääkkeellisen käytön pannassa pitämiselle. Jos otamme huomioon muiden lääkeaineiden vakavammat päihdyttävät vaikutukset, emme löydä mitää järkevää syytä kannabiksen psykoaktiivisten vaikutusten pelkoon lääkekäytössä.
Myöskään taloudellista puolta ei voida pitää yksinään syynä vähäiselle lääkekäytölle, koska se elää symbioosissa käyttäjämäärän kanssa. Näiden asioiden valossa, joita olemme tässä pohtineet, voidaankin erityislupamenetteyn monimutkaisuutta pitää yhtenä suurimmista syistä lääkekäytön vähäisyyteen.
Miksi erityislupakäsittelystä sitten on pitänyt tehdä näin valtavan vaikea prosessi?
Sitä voi jokainen miettiä, samalla kuin pohtii syitä yhden maailman mahtavimman hyötykasvin määrittelemiseen huumausaineeksi YK:n huumausaineyleisopimuksessa 1961.
- Dr. Jekyll & Mr. Hyde
2 helmikuu, 2009 at 21:05 (Uncategorized)
Tags: Media, Yhteiskunta
Kuulostaako kenenkään muun korvaan “tyypillinen kahdensadan kasvin” viljelmä jotenkin kummalliselta? Ehkä ongelma on se, ettei asunnossani olisi tilaa edes parille kymmenelle kasville tai välini sähköyhtiön kanssa niin hyvät, että he antaisivat anteeksi nelinumeroista tasauslaskua. Älkäämme hirttäkö rikoskomisario Juha Joutsenlahtea aivan vielä, sillä tästä uutisankasta on vastuussa nimettömäksi jäänyt YLE:n toimittaja.
Jutun alkuperäksi paljastui radiolähetys, jossa Juha kertoo poliisin näkemyksen satakunnan kannabistilanteesta. Hasista liikkuu enää vähän, kun taas kotimainen kukinto on vallannut markkinat lähes täysin. Kaiken lisäksi nuoret eivät tiedä leikkivänsä skitsofreniaa ja epileptisiä kohtauksia aiheuttavilla aineilla, ja ovat erehtyneet luulemaan että kannabis oltaisiin laillistamassa lähiaikoina. Asia piti varmistaa sosiaali- ja terveysministeriöltä: kannabista ei olla laillistamassa.
Ei tietenkään olla. Tai siis pikemminkin – asiasta ei ole edes alettu keskustelemaan kyseisessä ministeriössä.
“Seuraavana käsittelyssä Suomen kannabisyhdistyksen lausunto koskien sosiaali- ja terveysministeriön lakiehdotusta XX/2010, kannabiksen tuotannon salliminen henkilökohtaiseen käyttöön, potilasturvan laajentaminen luontaistuotteiden itselääkinnällisiin tarkoituksiin ja…”
Uutiskamerat olisivat tuossa vaiheessa jo seisseet monta tuntia kokoussalin ulkopuolella.
Ei, perustelumme kamppailun muuttumisesta pelkästään taisteluksi aikaa vastaan eivät löydy Tapani Sarvantilta. Aktiivisin kädenvääntö on ollut briteissä, uskoakseni sekä kulttuurillisten ja maantieteellisten tekijöiden vuoksi. Reilu viikko siiten heilari heilahti pitkän Skunk -hysterian jälkimainingeissa, mutta maksimissaan viiden vuoden tuomio taitaa vaikuttaa vain kymmenen prosentin sauhuttelutottumuksiin.
Mutta ymmärtäkäämme Juhan ammatillista asemaa. Poliisille voi tuottaa vaikeuksia selittää vaikeaa prosessia mikä lääkekannabiksen saamiseksi täytyy käydä (se alkaa reseptistä ja kestää yli puoli vuotta), tai kertoa mikä on se riippuvuutta aiheuttava osa mikä lääkekannabiksesta on poistettu (nikotiini, se on puhdasta kukkaa ;), mutta auktoriteetti osaa kyllä kertoa hyvin kuinka kasvatuskaappi on se siistein huone (kyllä, mielestäni on selkeä korrelaatio kodin siisteyden, elintapojen hallinnan ja kiinnijäämistodennäköisyyden välillä) ja kuinka pakolla mielenterveyshoitoon laitetut olivat “juuri sellaisia kotikasvattelijoita.”
Brittien Skunk -hysteria on mielestäni hyvin oikeutettua. Ensimmäistä kertaa coffarin tiskille päätynyt kokematon turisti saattaa yllättyä listan kalleimman SuperSkunkin vaikutuksia. Yllättyä säikähtämiseen asti. Silloin kun ei ole varma, ei kannata arastella kysymistä.
Lainsäädännöllisistä temppuiluista huolimatta katujen kastit kaikuvat samaa, eikä tunnetun suomalaisen artistin esiintyminen jointti suussa kansallisessa televisiossamme juurikaan edesauta rikoskomisarion viestiä, puhumattakaan joka viikonloppuisesta kulovalkeasta.
Miksi nuoret eivät ymmärrä että kannabis on laitonta?
Hyvinvointivaltioiden lapset vaativat vapautta yhteen ääneen. He ymmärtävät, ovat eri mieltä ja pystyvät seisomaan suorana sanojensa takana, oli raippa kuinka kova tahansa. Taipumattomuus – kuten Gandhi osoitti – korjaa ihmistä sortavat epäoikeudenmukaisuudet.
Hei, miten mikään mitä mä teen itselleni voi olla laitonta?
- piski
29 tammikuu, 2009 at 16:20 (Hamppublogi)
Tags: Reportaasit ja päiväkirjat, Vaikuttaminen
Jotkut väittävät että se on Amerikassa käytettävä poliisiradiokoodi, tarkoitettu viestittämään kannabiksen käyttörikoksesta. Luotettavamman version kertoo High Times lehden päätoimittaja, Steven Hager.
Termi 4:20 sai alkunsa San Raphael nimisestä High Schoolista vuonna 1971. Eräät oppilaat jotka harrastivat kasvatusta ja polttelua, kutsuivat itseään Waldoiksi ( the Waldo´s ). He sopivat keskenään että joka päivä polteltaisiin sensimillaa tasan kello 4:20. Paikaksi sovittiin koulun kampukselta löytyvä Louis Pasteurin patsas. Porukka sopi kannabista tarkoittavaksi koodiksi 4:20:n, jottei heidän aikeensa näkyisi niin räikeästi.
”Tämä termi levisi kulovalkean tavoin ympäri yhdysvaltoja ja siitä tuli kokonaisen sukupolven koodisana joka on yleisesti käytössä joka puolella maailmaa. Vaikka nykyteinit kuvittelevat sen tarkoittavan YK:n päätöstä numero 420 tai Hitlerin syntymäpäivää, niin totuus on se, että vanhempiemme ikäiset keksivät sen silloin kun moni meistä oli vain pilke isiemme silmäkulmassa” sanoo Hager samalla kun hän ojentaa minulle erittäin muhkean kokoisen jolperin.
Hager hymyilee minulle punertavilla silmillään. Hän on ollut täällä Amsterdamissa järjestettävässä Cannabis Cupissa jo useamman päivän.
Antaessani jolperin takaisin hän jatkaa: ”Tiedätkö GK kuinka paljon me saimme polttaa aivan rauhassa ilman että meidän vanhemmillamme oli mitään käsitystä mitä me oltiin tekemässä?” Samalla hän naurahtaa leikkisästi ja tokaisee: ”Meidän muksuilla se ei tule olemaan ihan noin helppoa.”
Hagerin mielestä se mitä ihmiset uskovat 4:20:n tarkoittavan on samantekevää, sillä kaikki puhuvat kuitenkin samasta asiasta. Olen itse samaa mieltä Stevenin kanssa. 4:20 on tärkeä osa kannabiskulttuuria ja se on ollut käytössä melkein 40 vuotta. Suurimmaksi osaksi 4:20 on ollut underground termi. Nykyään näkee monilla ihmisillä 4:20 paitoja tai lippiksiä, Hager valaisee. Hän kuitenkin uskoo että suurin osa ihmisistä ei edes tiedä koko termiä.
Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata piilotettuja 4:20 symboleja esimerkiksi leffoissa. Hyvä malliesimerkki on Quentin Tarantinon Pulp Fiction, jossa kaikki kellot olivat vedetty aikaan 4:20. Kannabiksen harrastajat huomasivat sen oitis, toisille se ei ole vieläkään auennut.
Hager jatkaa kertomalla että vaikka 4:20 antaa mahdollisuuden puhua kannabiksesta hiukan huomaamattomammin, monet pitävät edelleen tuota lukua pyhänä. Hän kertoo itse kylvävänsä kasvit aina huhtikuun 20:s tasan kello 4:20. Cannabis Cupin avajaispäivänä ovet aukesivat tasan kello 4:20. Samoin joka päivä tuohon aikaan cupissa oli konsertti. Oli miten oli, 4:20 on nykyään maailmanlaajuinen ilmiö, joka yleisesti tarkoittaa että on aika panna palamaan – niinsanotusti : )
Ei ole tiedossa että missään päin USA:ta olisi käytössä koodi 4:20 joka tarkottaisi kannabiksen käyttörikosta. Kyseinen koodi ei ole käytössä liittovaltion poliisilla, FBI:llä, eikä myöskään tarkoita mitään kannabikseen liittyvää edes Kaliforniassa. 4:20 tarkoittaa Kalifornian poliisin radiokoodina luvatonta kulkua valtion alueella tai sen luvatonta hyödyntämistä.
Itse asiassa Kannabiksessa on noin 315 eri aktiivista kemikaalia joiden määrä vaihtelee ylös alas riippuen siitä mikä lajike on kyseessä
Kyllä pitää paikkaansa että, silloin tosiaan oli ”Aatun” synttärit, mutta 4:20 tarkoittaa aikaa, ei päivämäärää.
Termi oli jo käytössä ennen tuota traagista päivää.
Hollannissa ei ole virallista teeaikaa.
Kiitän Steven Hageria kovasti hänen valaisevasta kertomuksestaan. Harvoin pääsee juttelemaan ihmisen kanssa, joka on oikeasti ollut paikalla kun jotain noin legendaarista on keksitty. Steven sanoo että ilo on täysin hänen puolellaan ja lahjoittaa minulle pienen pussin 2008 Sativa sarjan voittajaa Super Lemon Hazea.
Kukka on todella aromikasta josta räjähtää vahva sitruunainen tuoksu. Jos en tietäisi paremmin voisin melkein luulla että pullollinen sitruunan tuoksuista pesuainetta olisi juuri kaatunut johonkin lähelle. Katson, haistelen ja olen yksinkertaisesti ällistynyt näkemästäni. Kiitän häntä kädestä pitäen vielä kerran ja lähden eteenpäin kohti upouusia vaporisaattoreita notkuvia pöytiä, jatkamaan tuomaripassini tuomia velvoitteita : )
Kyllä elämä voi joskus olla ihanaa.
- GanjaKing420
24 tammikuu, 2009 at 14:34 (Uncategorized)
Tags: Media, uutiset
Aloitetaan vähimmän oleellisesta pelkästään vuodatuksen vuoksi: Nina Mikkosen tuore TV-esiintyminen. Vaikka olenkin sitä mieltä, että on olemassa useita riskejä lasten ja nuorten kasvattamisessa laitosympäristössä, rouva Mikkosen käyttäytyminen ei luonut minkäänlaista älyllistä pohjaa luovalle keskustelulle todellisista riskeistä. Jos tarhauksen kannattajat ovat hänen mielestään fasisteja (en oikeasti tiedä missä lastentarhat on keksitty, enkä ihmettelisi jos kyseessä olisi natsi-Saksa), hän voi katsoa peiliin ja nähdä fundamentalisti-kiihkoilijan.
Kun pääsee huipulle, varsinkin kansainvälisenä viihdetähtenä, alle viikossa sinulla on oma ammattitaitoinen diileri, jos sellaisen haluat. Suvi Koponen narahti kuvaan tyttöjenkeskeisessä herkuttelusessiossa kohtuullisen kannabissäkin kanssa. Missä kuva on otettu, ei ole tietoa. Tosin hollanninkin lainsäädännöllä kyseinen säkki ylittäisi sakkorajan kevyesti.
Kaiken lisäksi pieni valkoinen läntti pöydän reunalla on saanut huomiota. En kuitenkaan kyseisen kuvan perusteella lähtisi spekuloimaan onko se Xanaxia, kokaiinia vai tomusokeria. Neitien iloittelun ja mässyjen perusteella en kuitenkaan voi hyvällä omalla tunnolla väittää, etteikö neidit olisi avatusta pussukasta ainakin yhdet hatsit ottaneet. Muttei lähdetä neitejä valokuvan perusteella tuomitsemaan (toisin kuin Jereä, jolla tosin oli muutakin likaista pussissaan), kyseessä nyt kuitenkin on se pienempi paha.
Viime viikolla Spicestä tuli Saksassa laitonta, kun tutkijat bongasivat vaikuttavaksi aineeksi synteettisen kannabinoidin. Spice on yrttisekoitus, joka tuo eräänlaisen pilven. Vaikutusta on kuvattu pitkälti kannabiksenomaiseksi, mutta siitä kuitenkin uupuu kannabiksenkäyttäjille tuttu vapaa-assosiaatio ja filosofinen silmä. Komisario Ritva Elomaa kiteytti erinomaisesti design-huumeiden turvallisuuden. “Design-huumeet ovat siinä mielessä turvallisia käyttää, koska niitä ei ole luokiteltu huumausaineiksi,” eli jos se ei ole laitonta, sen on pakko olla turvallista ;)
Tampereella epäonninen hampuusi sai verrattain kovan tuomion kotikasvatuksesta. Nuori mies kiipesi savupiippuun fiilistelemään kaunista maisemaa jonka hysteerinen henkilö sitten käsitti itsemurha-aikeina. Poliisien jatkoselvityksessä mieheltä löytyi sisäpuutarha. Kuulusteluissa mies meni vielä kaiken lisäksi myöntämään elämänsä aikana kasvatetun kukinnon painoksi törkeän huumausainerikoksen ylittämän määrän.
Mitä voimme oppia? Jos narahdat, ole ystävällinen, mutta mitään ei tarvitse kertoa. Vaikka yli kahden vuoden takaiset teot ovat jo vanhentuneita, niiden perään setä sininen kyllä kyselee. Yksinkertaista sääntöä ei ole, sillä käytännöt vaihtelevat poliisipiiristä ja -henkilöstä toiseen.
Ja lopuksi, briteissä köydenveto kaataa kannabiksen takaisin B-luokkaan maanantaista alkaen. C-luokan huumeena kannabiksesta jaettiin varoituksia viime vuonna yli sata tuhatta, eli noin 200 kpl päivässä.
- piski
