Portugalissa päihteiden käyttäminen on yksityisasia, ostaminen ei ole rikos, mutta viljely, valmistus ja myyminen ovat. Porsaanreikä lainsäädännössä sallii ns. Design -huumeiden laillisen myynnin, sen sijaan siementen hallussapito on huumeiden valmistusta vastaava rikos ja saatetaan poliisin toimesta tutkia hyvinkin yli-innokkaasti.

21.5. Turussa marssi reilu sata henkeä kannabiksen laillistamisen puolesta. Päivämäärä oli vaihdettu GMM:ä -myöhemmäksi viimevuotista paremman kelin toivossa, sekä josko Eurocultured -tapahtuma houkuttelisi lisää väkeä myös marssille. Lopulta bussikyyti stadista jäi tulematta, poliisit eivät.

Suomessa hallussapito, nauttiminen, myyminen ja valmistaminen on laitonta – tosin siemenet eivät ole laittomia, mutta voi johtaa muuhun valvontaan. Nähdäkseni suomalaisen itsemääräämisoikeus on kuitenkin surkeampi kuin Portugalilaisen, joten myös syy protestoida löytyy – jokaiselta suomalaiselta.

En tiedä mitä tapahtui.

Mutta tiedän että moni – minä mukaanlukien – on pettynyt.

Sohvallani makaa peruna. Se alkaa nahistumaan, koska se ei tee mitään. Se voisi käyttää voimansa myönnettyjen tilaisuuksien hyödyntämiseen, mutta sen sijaan se aina valitsee olla ylittämättä aitaa. Tuosta perunasta kasvaa ituja.

Kannabis jää kielletyksi hedelmäksi, jos te jäätte kotiin tai olette hiljaa, vaikka jokainen teistä tietää tarkalleen ne syyt miksi haittoja luovasta poliitikasta pitäisi luopua. Kannabis menetetään lääkeyhtiöille, muiden terveellisten luonnontuotteiden ohella; kipuja lieventämään, muttei vaivoja parantamaan.

Kenties marssin huonolle menestykselle oli muitakin syitä. Kenties marssijulisteet jäi liimaamatta, facebook -linkit jakamatta tai sitten viranomaisia karttavat pelkurit ankkuroivat piippupiiriin myös ystävänsä.

Oli miten oli ja kertokoon ken tietää, tästä on vaikea jatkaa. Tusky:lle tämä oli moraalinen isku vasten kasvoja, vaikka hieno levy saatiinkiin aikaiseksi, eikä verkkosivuissakaan ole valittamista. Sen sijaan SKY:n vanhojen partojen puuttuminen (ja muutenkin laimea marssi) kertoo haikeaa astrologiaa yhdistyksen tulevaisuudesta.

Yksilön aktiivisuuden puute asioiden edistämiseksi – eli perunaisuus –  johtaa asioiden edistämiseen vaadittavan momentumin vajavaisuuteen, edistämistä ajavan organismin rappeutumiseen ja lopulta organismin, sekä kaikkien siitä riippuvaisten tahojen tuhoutumiseen. Tai jotain sinne päin.

Pointtini tietenkin on se, että jos et osallistu asioiden edistämiseen toiminnallasi, maksa edes JÄSENMAKSUSI. Sillä rahalla ostetaan se motivaatio asioiden aikaansaamiseksi, mikä sinulta puuttuu.

Mutta ei syyttä sormeni pelkästään sinne osoita. Jälkiviisaana pohdin, olisinko voinut tehdä tämän blogauksen kuun toisella viikolla, ja olisiko sillä ollut vaikutusta osallistujamäärään. Noh…

Edessäsi lojuvat tilaisuudet eivät ole siinä ikuisesti; huomenna hedelmän on syönyt joku muu, ylihuomenna luonto sen viimeistään mädättänyt.
Pidä siis silmäsi auki ja ole rohkea.
Älä ole peruna.

- piski

Muutoksia tapahtuu myös keskustelun luonteessa. Vastustajat tietävät olevansa heikoilla, joten kriittisimpiä ovat enää vain muutamat “hörhöt”, jotka uskovat vakaasti vain kannabiksen zombieksi tekemään vaikutukseen, jolle jostain syystä vain vakavasti sairaat ovat immuuneja.

Ihminen, joka ei ole koskaan käyttänyt mitään huumetta, on kuin ihminen, joka asuu kolmiossa mutta käyttää vain kahta huonetta.

Kaikille se ei sovi, kuten ei alkoholikaan. Itse koin kuitenkin henkilökohtaisesti tiedottamisen puutteen aiheuttaman hengenvaaran, annostellessani smartshopista ostamani Nirvanan väärin ensikokeilua varten. Kun sydän hakkaa kahtasataa, alkaa oikeasti tulla ikävä sitä turvallista päihdettä. Onhan Nirvanakin puhdas luonnontuote, mutta sekoituksena sellainen, jonka kanssa kannattaa olla todella varovainen.

Väitän, että suurin huumekuolemien aiheuttaja maailmassa on huumeiden kieltolaki. Kaiken lisäksi se puuttuu yksilön itsemääräämisoikeuteen ja estää talouskasvua. Jos tuotanto siirtyisi edes hiukan turhakeviihteen massatuotannosta kannabiksen tuotantoon, luontoakin säästyisi.

Jos et tiedä, mutta haluat kokeilla, aloita varovasti. Se saattaa pelastaa henkesi.

Turun kannabisyhdistys (TusKy) on avannut uudistuneet sivunsa ja sähköpostilistalla tulee uutisia tosi tiuhaan tahtiin. Siitäkin huolimatta ettei yhdistyksen rekisteröinti onnistunut. Päätöksessä yksiselitteisesti vedottiin aiempaan päätökseen.  No, taistelu oikeudenmukaisuudesta jatkuu samalla kun konflikti eskaloituu.

Ennenkuin pistämme pillit pussiin täällä ja hyväksymme blogimme luonnollisen kuoleman vääjäämättömänä tosiasiana, vetoamme lukijoihin paremman tulevaisuuden puolesta: On aika jälleen aktivoitua.

Tukekaa haluamaanne yhdistystä, osallistukaa kevään hamppumarssille ja lopettakaa kuumottaminen – ikään, asemaan tai sukupuoleen katsomatta. 17.4. antakaa tukenne sille ehdokkaalle, jonka tiedätte kannattavan dekriminalisaatiota ja ohjaavan asenneilmastoa kohti sallivampaa suuntaa. Ostakaa hampputuotteita, vaikka sitten se johtaisi siihen, että skeittilautafirmat kuolevat kun kaikilla on lähes ikuisesti kestävä lauta. Muutos on loppujen lopuksi kansalaisen käsissä, joka päivä.

- piski

ps. Blogi suljetaan lopullisesti näillä näkymin huhtikuun lopussa. Hamppublogi toivottaa hyvää kevättä, vakaumukseen katsomatta.

pps. *Valtapuolueen kannabisehdokkaalle menevä ääni nostaa myös puolueen muidenkin ehdokkaiden äänimäärää, kiitos D´Hontin laskentamallin. Itse annan ääneni siis uudelle puolueelle – jotta edes valtion vaalituet jaettaisiin tasaisemmin neljän vuoden päästä.

Maassa on laillistettu kaikki yksityinen käyttö – käytännössä siis tästä suomessa äärimmäisen tuomittavan savun hengittämisestä ei saa edes sakkoja. Tullimiehet eivät ole niitä kaikkein nohevimpia ja etenkin etelä-amerikasta kokaiinia saapuu maahan jatkuvasti. Katujen nurkilla vihelteleviä kauppiaita sen sijaan jahdataan ja viedään putkaan päivittäin. Heiltä voi ostaa niitä tuotteita, jotka YK:n huumausainesopimus on kieltänyt.

Kohti kaupungin keskustaa valuessani silmiini sattuvat yhteiskuntakriittiset maalaukset, rooman valtakunnasta innoituksensa saaneet patsaat, sekä useat tyhjänä seisovat kerrostalot. Ironisesti, kodittomat edelleen nukkuvat kaduilla. Pienkauppoja ja ravintoloita on runsaasti, mikä kertoo toisenlaisesta elämäntyylistä, kulttuurista ja talousmallista, jossa pienyrittäjälläkin on mahdollisuus.

Kun viimein pääsen nauttimaan kahvista keskeisellä turisteja vilisevällä paikalla, nuori mies tulee kauppaamaan minulle hasista. Vedätyksen maku tulee suuhuni kun hän pyytää ensin kuusi euroa, sitten kuusitoista, lopulta kuusikymmentä. Tässä vaiheessa käsken onnenonkijan painua helvettiin, jolloin hinta tulee alas. Noh, olihan sitä sitten parillakympillä about viisi grammaa ostettava – ja paskaahan se oli, noin niinkuin laadullisesti.

Onnekseni hostellin vieressä löytyy Magic Mushroom niminen smartshop. Kannabiksen korvikkeita, designhuumeina tunnettuja kissanminttusekoituksia löytyy useampaa lajia. Liikkeestä löytyy myös salviat, hwbr:t, kratomit ja muut hollantilaisen smartshopin listalle kuuluvat tuotteet. Liike on erittäin siisti ja steriilinoloinen, henkilökunta tietenkin palvelualtista. Ostosreissustani saan kuitin, jota myyjä kehottaa kantamaan aina mukana. Jos ongelmia viranomaisten kanssa tulee, voi todistaa olevansa veronmaksaja, eikä ongelmaa enää ole.

Myönnettäköön ettei designkannabis ole sitä miellyttävintä, etenkin arominsa puolesta. Päihdyttävä vaikutus taas voi olla yllättävä, kuten 15€/g maksava Fidel Mix osoitti, vaikka kuinka yritin seurata myyjän ohjeita ja annostelemaan varovasti. Yllätti myös italialaisen kollegani, kun muutaman henkosen jälkeen kroppa sammui vaikka taju jäi. Myönnettävä on, se on erilaista, vaikken aivan tarkalleen tiedä vielä kuinka.

Valvontaa kaipaava

Suomessa kiirehditään designpäihteiden leimaamista huumeiksi. Ymmärrän toki kiireen suojata väestöä tältä suurelta kansanterveydelliseltä uhalta, mutta katsotaanpa koko toimitusketjua ja sen mahdollisuuksia.

Smartshopin tuotteet valmistaa joku yhtiö. He ostavat päihdyttävän kemikaalin jauhomaisena, toiselta yhtiöltä ja mikserin kolmannelta. He annostelevat ainesosat sopivassa suhteessa, paketoivat tuotteen käyttöohjeineen ja varoituksineen, ja lähettävät sen jälleenmyyjälle. Parin vuoden takaiset DragonFly -kuolemat ruotsissa olivat ainoat (tietooni tulleet) tällaisen ketjun aiheuttamat: tehtaalla aasiassa oli sattunut desimaalivirhe, jonka vuoksi lopputuote sisälsi sata kertaa enemmän vaikuttavaa ainetta kuin sen olisi pitänyt. 

Suomen designhuumekuolemissa on kysymys toisenlaisesta ilmiöstä. Koska huumekoirat eivät tuotetta tunnista, sitä voi tilata internetistä. Ikävä kyllä halvimmassa muodossa tuote on pelkkää valkoista jauhoa, jonka käyttäjä joutuu annostelemaan itse. Ilman pakkaukseen merkittyä tuotemerkintää (tai sen ollessa väärä), loppukäyttäjä ei välttämättä tiedä kulkeeko oikea annostus milligrammoissa vai kymmenissä. Sanoisin, että designhuumeiden ostaminen nimenomaan kadulta on vaarallista. Tappavaksi sen tekee diileri, joka kauppaa valkoista jauhetta jonain muuna kuin mitä se oikeasti on.

Tässäkin asiassa ympyrä sulkeutuu kuten päihdepolitiikkaan kuuluu: tiedottaminen on toissijaista, vaikka se olisi tärkeintä juuri sille huono-osaisimmalle ryhmälle – ihmisille, joiden kyvyt etsiä itse tietoa on rajalliset. Ironisesti kieltoa innokkaimmin ajavat omaavat saman vajavaisuuden, heidän ongelmansa tosin on luetun ymmärtämisen vaikeus rajallisen maailmankuvan puitteissa, eikä suinkaan kyky hakea informaatiota.

- piski

Kiitos radikaalimarssin, meillä on jälleen otantaa kansalaistottelemattomuuden rangaistuskäytännöstä käytännössä. Tapahtumien perusteella esittäisinkin että ainakin teoriassa kuumottaminen on turhaa – oli sitten kyseessä hamppumarssi tai pitkään pohdittu tunnustusmarssi poliisiasemalle. Arvostamme marttyyreja (ehkä joskus jopa virtuaalisella muistomerkillä), mutta myös järjen käyttöä: kasvattajan kannattaa kuumotella, tauolla olevan kiikuttaa kotoaan kukkaruukut naapurille ja protestibudjat kannattanee pyytää paikanpäälle, jos on syytä epäillä että joukkokuljetus ratsattaisiin.

Kammottavasta Mediakeskustelusta

Viime viikon aikana poltin hermoni Teemu Kammosen journalistiseen tyyliin. Asia ei ole uusi, edelleenkin lehtitalot vieroksuvat päihteiden oikeiden nimien käyttämistä, joten mieluummin kaikki niputetaan Huume -sanan alle. Onhan sillä jo useiden vuosikymmenien assosiointi suomalaisen mielessä.

Journalistinen ongelma tällä kertaa on uutisen kärki: Hollantilaiset ovat kyllästyneet pilvipäissään häiriköiviin huumeturisteihin. 

Journalistiikan opintojeni perusteella en itse voisi käyttää kyseistä kärkeä. Opettajani olisi haukkunut minut pystyyn sisällössä todistamattoman virkkeen käytöstä artikkelin tärkeimpänä osana, puhumattakaan ennakkoluulojen kylvämisestä – josta ei ole enää pitkä matka viharikokseen yllyttämiseen. Viharikoksella tarkoitan kannabismyönteisten ihmisten esittämistä häiriköinä, kun todellisuudessa häiriköinti tapahtuu useimmin muiden aineiden vaikutuksen alaisena.

Jutusta löytyi myös pari muuta idiotismia, joita en vaivaudu syvemmin avaamaan:

Kannabiksen hallussapito pienissä määrin on Hollannissa sallittua, mutta laajamittainen huumekauppa on rikos. Päihdettä saa myös myydä “coffee shopeiksi” kutsutuissa ravintoloissa.

Huumeturismi ja -kauppa on aiheuttanut rikollisuutta, järjestyshäiriöitä ja liikenneruuhkia.

Huumerikollisuus lienee aiheuttaa ongelmia, mutta ongelmien aiheuttaja tuskin on runsaasti verotuloja maalle tuova coffarikulttuuri – pikemminkin tummilta kujilta kokkelia tuputtavat tummat miehet. Liikenneruuhkatkin vielä ymmärrän, mutta miksi artikkelissa ei puhuta maastavienti -ongelmasta mitään? Maastrichtissa ainakin tuli Belgialaisia Cshoppaajia vastaan harva se päivä.

Näillä sanoin en usko että oikeistohallitus on kykenevä muuttamaan kahvilakulttuuria ainakaan Amsterdamissa, koska lopulta raha se on mikä ratkaisee. Jos jonkinlaisia alasajoja saataisiinkin aikaiseksi laillisilla markkinoilla, laittomat valtaavat sitten senkin nurkan.

Sen sijaan samana päivänä julkaistu Kammosen artikkeli pikatestereistä saa propsit neutraaliudellaan. Artikkelista löytyy ongelmia aiheuttavan testin nimi, päihteet minkä kohdalla ongelmia on eniten, sekä esimerkkejä miten testi on vaikeuttanut päihteitä käyttämättömien elämää.

Kysymys elää, miksi?

Kenties Kammonen lienee puuhannut huumesodan huonoon valoon asettavaa artikkelia pikatestereistä jo valmiiksi, kun päätoimittaja on halunnut propagandaquotensa täyteen – oli sitten taustalla valtion päihdepolitiikan valistusvaade, lehtitalojen yhteinen linja tai pelko mainostajien menettämisestä liian huumemyönteisen uutisen myötä – ja antanut Kammoselle juttupohjaksi ulkomaisen uutistoimiston jutun, josta sisältö on käytännössä käännetty saman päivän verkkolehteen.

Näin meneteltynä säilyy status quo mediassa ja toimittajan imagokin. Väärin se on silti. Propagandan sijaan toimittajat voisivat ottaa oppia 40 vuotta vanhasta uutisesta ja etsiä uusia näkökulmia aiheeseen. Itse en ainakaan aiemmin tullut ajatelleeksi että “tottunut käyttäjä voi irrottautua kannabiksen päihdyttävästä vaikutuksesta tarkkaavaisuutta vaativan suorituksen ajaksi” vaikka lause oman kokemukseni perusteella onkin tosi.

HS 15.2.1970 1|2

- piski

Kenties tahto ei luonutkaan tuota kaaosta. Kenties sen loi olennoista älykkäin, kuningatar joka laittaa muut juoksemaan ruokansa eteen, ja jos erilainen ei pysy lestissään, käskee sotilaan repimään leuat irti. Kenties kaaos syntyy turhautuneisuudesta, energiasta joka hakee suuntaa. Kenties kaaosta ei olisi jos kaikki ihmisen elamänsä aikana tuottama toiminta ohjattaisiin ihmiskunnan kasvamiseen tasapainoisesti – jos fyysisen ja tiedollisen kasvun lisäksi myos henkinen kasvu saisi arvon joka sille kuuluu.

Ehkä sitten olisimme vähemman alttiita sille ruumiin ja maailmankuvan korruptiolle, jonka kristillinen ideologia alisteisuudesta korkeimmalle synnytti ja jota kapitalismina tuntemamme pyramidihuijaus pitää elossa.

Eikä kollektiivinen tule yksilöiden tahdoista ja eikö kollektiivinen muokkaa yksilöiden tahtoa? Nähdäkseni ainoa ero kollektiivisen ohjaaman ja kollektiivin ohjaajan välillä on tahdon lujuus. Nähdäkseni suurin ero hyvän ohjaajan ja huonon ohjaajan välillä on henkinen kypsyys – kypsyys kasvattaa muista parempia ohjaajia kuin itse on ja kypsyys luopua tuosta auktoriteetista kun aika koittaa.

Mutta pahoin pelkään että kuningatar pelkää egonsa puolesta – rakentamansa olemassaolon muodon, identiteetin tai harhan josta jokainen kuoleva joutuu lopulta luopumaan.

Olisi ikävää jos he löytäisivät kollektiivisuuden nykyisen järjestelmän ulkopuolelta. Olisi ikävää jos he eivat tarvitsisi minua, kuka sitten toisi minulle ruokaa ja rakentaisi linnani? – kuningatar ajatteli ja päätti etsiä kaikki keinot millä hallita muurahaisten enemmistöä.

From planet called United States of America

FOX -kanavan koukkuna on liuta maailman suosituimpia TV-sarjoja, sillä onhan Murdochkin bisnesmies. Bisneksen ohella ryhmä taitavia psykologian tuntijoita luo miljoonien amerikkalaisten jeesukseksi Glenn Beckin - taikashown, jossa vedotaan oikeaan avopuoliskoon oikeaan aikaan. Shown, jossa ankkuri muuttaa äänenkorkeuttaan kuin transsiin ohjaava guru - saarnaaja, joka heiluttelee marionettia kuin hypnotisti.

Vartin jälkeen olin enemmän peloissani kuin seurattuani puoli päivää syyskuun yhdennentoista tapahtumia televisiosta.

Mutta toivoni säilyy, Robert Foster jenkeissa, älykas, toiveikas ja kyvykäs nuoriso jopa käyhässä euromaassa ja pohjoisten valtioiden nuorien voimannäyttö, ensin Amsterdamissa, nyt Saksassa, tulevana viikonloppuna Lissabonissa. Heidän hakemassa muutoksessa ei ole kyse hampusta – vaan suuremmasta oikeudenmukaisuudesta, mikä vanhemmalta sukupolvelta vietiin valehtelemalla – kertomalla tarinoita hyvinvointivaltiosta, johon päästään lakkaamattomalla työnteolla ja jota johtaa kansan edun omansa edelle laittavat johtoportaan tahot.

Epäonnistunut sukupolvenvaihdos tämän maan, unionin tai planeetan kohtalosta ei ole meidän vikamme, mutta vastuullamme on sen korjaaminen – ja nuorien opettaminen, ettei sama pääse toistumaan.

- piski

ps. I’m too high for this sh*t.

pps. Viikonloppuna on NATO-mielenosoitus Lissabonissa, johon suomestakin valuu bussilastillinen väkeä – toivotan tervetulleeksi. (update: Mielenosoittajien pääsy maahan estettiin rajalla );

ppps. Paljon ois juttua… kaikkea en kerkeä kertoa. Pitäkää siis silmänne auki ja viestikää, kasvattakaa tietojanne ja kokemuksianne, ja kun alkaa taas ahdistaa, silloin on todellakin aika luoda maailmaa parempaa. 

In the end, it´s just life – a experience which to make better for us and the generation next.

pppps. ty 4 the logic of maybe, mr. Robert Anton Wilson.

ppppps. Haluaisin kommentoida, mutten haluaisi toistaa itseäni – onneksi internet on tehnyt tehtävänsä ja ihmisille on kertynyt medialukutaitoa, joten oleellinen löytyy jälleen kommenteista :)

update: 18/11/2010

FFS. Edelliseen ja tähän linkkiin viitaten, Kammosen journalistinen uskottavuus murenee ensimmäisen lauseen mukana. Kuten meille toimittajille on opetettu, jutun tärkein pointti sanotaan heti ensimmäisenä. Minkäänlainen johdattelu sisältöön ei kuulu artikkeliin, joten enemmistö toimittajista olisi aloittanut jutun esim. “Hollanti on antanut rajakunnille luvan kieltää kannabiksen myynnin turisteille,” eikä suinkaan “Hollantilaiset ovat kyllästyneet pilvipäissään häiriköiviin huumeturisteihin.”

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/106453-amsterdam-kieltaa-huumeet-turisteilta

update: 19/11/2010

Etelämmässä lasikopit ovat jälleen yleisempiä, tosin ne on varattu tupakoitsijoille – jointin polttaminen liian ahtaassa tilassa kun saattaa johtaa passiiviseen päihtymiseen. Yleisesti koffarissa kuin koffarissa saa edelleen tupakoida, kunhan tupakka on kääritty jointin sisälle, eika väsäysröökeja jätetä näkyville. Baareissa tupakkaa saa edelleen polttaa tiskillä, kunhan tarkastaja ei näe. Tehkäämme siis omat päätelmämme tupakointikieltodirektiivin toimivuudesta Hollannissa.

Haagin käytannöistä löytyy kyllä kummallisempiakin. Eras vallattu ravintola löytyy kuninkaankadulta – tai oikeastaan ei löydy. Julkisivu on vaneria, johon on liimattu useampi juliste ja josta tarkemmalla tarkastelulla löytyy punainen ovikello. Vain kaapin kokoinen korsto sisäpuolelta saa avata oven, mutta sisälla sitten – ruotsalaisen oppaani mukaan – on about kaikki sallittua. Interiööri on kyllakin yksi rauhallisimmista, siisteimmistä kuppiloista johon maassa olen tormannyt, tiskiltä saa halpaa olutta ja poydissä palaa spliffit. Riehuvia huumenarkomaaneja ei nay. Toisaalla, tuplasti isommassa aamuyön bilemestassa portsari kertoo etten olisi saanut kääria pitelemääni jointtia sisällä.

Käytäntöjen punainen linja jää hämäräksi, mutta eipä näistä rangaista. Toisin on asia, jos satut kävelemaan oluesi kanssa koffarista/baarista kadulle poliisiauton eteen; siinä ei valttamatta turistiselitys enää auta.

Summa Amsterdum

Kannabis ei hollannista katoa, eivät myöskaan pilvituristit. Amsterdamissa puhutaan mieluummin englantia kuin huonoa hollantia, eikä ihme. Kun kansantalous kärsii, jokainen maahan virtaava euro on tötsyn arvoinen. Kuukauden reissuni aikana rakastuin Maastrichtiin, Haagi olkoot hyvä numero kakkonen. Rotterdamissa en kerennyt kuin piipahtaa, mutta Eindhoven oli ainoa paikka jota haukkuivat niin paikalliset kuin turistit.

Oli aika pakata laukku jälleen, myos grammalla muutamalla, sillä seuraavana muutamana päivänä ei sitä enää laillisesti saisi ostaa. Bussilippu Belgian halki takaa turvallisen fiiliksen – en usko näkeväni edes passintarkastajaa ylittäessäni Schengen-maiden rajoja.

Ja näinhän se onkin. Ranskan ensimmäisellä huoltoasemalla Utrechtista matkaava tyttö polttaa pientä spliffiä sivummalla. Häntä kuumottaa ja urakalla. Kuuntelen epäuskoisena kun han kertoo että täälla poltosta voi saada linnaa. Kun viimein astelen hostellille ja näen poliisiauton parkkeeratun pääoven eteen, huomaan kuumotuksen tarttuneen.

Täällä spliffi etelän hasasta kääritään samalla tavalla kuin Suomen torilla, niin diskreetisti kuin mahdollista. Britti kertoo joutuneensa grammasta vaikeuksiin, mutta päässeensä seuraavana päivanä asemalta koska ei ollut maan kansalainen. Portsari hyssyttelee baarin edessa olevaa seuruetta, jonka isäntä houkuttelee neitejä nauttimaan kotiinsa laittomia. Ystävällisyyttä löytyy irkkupubista kunhan muistit antaa tippiä.

IMO, Ranska on paska maa. Ok, historiaa on, monumentteja kauniita – mutta kaikki on kallista ja hyviä tyyppejä lähinnä ei-paikallisissa. Myönnettaköön, että kolme paivää ja yksi kaupunki on vähän, mutta olen nähnyt riittavasti pakatakseni jälleen sen mitä Cremersin tuotteista on jäljellä ja hypätäkseni lentokoneeseen, kohti viimeista etappia – kaiken henkilökohtaisen kaytön sallinutta Portugalia.

- piski

ps. Koska onnistuin murhaamaan läppärini aamukahvillani, tämä blogaus on pahasti myöhässä. Internetkuppilassa on hiukka vaikee kirjottaa rauhassa ja tunnetusti skandit ei toimi – toivon et kollegani hoitaa homman loppuun :)

edit: 949200

Pysähdyn kevennetyn lastini kanssa ensimmäiseen koffariin pakoon tihkusadetta, tekemään toimintasuunnitelmaa. Makuupussini ei pelasta minua sateelta. Edessä on kylmä yö.

Damin kahvilat eivät ole juurikaan muuttuneet, ei näy digitaalisia näyttöjä, monessa pienemmässä paikassa menu löytyy edelleen baaritiskiltä ja menusta usein löytyy myös avaruuskakut. Päädyn Blues Brothers -teemaiseen siistiin kaksikerroksiseen koffariin, sopiva paikka miehen jolla on missio levähtää. Hinnoissa siintää damilisää noin puolet muuhun hollantiin verrattuna, tuplasti tuotteesta riippuen. Budjettimatkaajalle ei kaupunkia voi suositella, jos kahvii maksaa kolme euroa.

Oli ikävä jättää Maastricht, mutta läksiäiset olivat mahtavat. Päädyin bileisiin vallattuun satamarakennukseen josta löytyi baaritiski ja paikallisia artisteja keikalla, sekä rehellisesti hauskan näköinen portugalilainen nimeltä Alex.

Liian kallis kuuden euron hasajoopeli alkaa olla viimeisillään kun huomaan kyvyttömyyteni kostuttaa suutani tyhjällä kahvikupilla. Jano antaa hyvän syyn uhmata tihkusadetta, joten kierrän asemalla minimiin kevennetyn varustukseni ylleni ikävöiden jumissa hukkaamaani schemaghia.

No, se oli löydetty, joten se kuuluikin takaisin kiertoon. Mahtava huivi, tuokoon onnea seuraavalle hipilleen.

Kauppakadulla jano kuljettaa minut lähimpään Subwayhin; pullo vettä, 2e. Turistikojussa kiiltää huiveja. Samannäköisiä, mutta ei mitään läheskään yhtä lämpimää. Myös seuraavassa, mutta toisaalta hyllyjen valikoma on lähes identtinen. Kuulen musiikin kadun päästä, alan siis olla lähellä kaupungin aukiota. Sade lakkasi, mutta oletettavasti vain hetkeksi. Nurkan takaa kajastaa kirkas valkoinen valo.

Kämppä damista, moeilijk toegang

Asunnon saaminen hollannista voi tuottaa vaikeuksia. Osa vuokratoimistoja ottaa välityspalkkionsa vuokraajalta, yleensä noin kuukauden vuokran suuruisen. Toiset välitysfirmat tarjoavat palveluaan muutaman kympin kuukausihinnalla, tosin asunnon löytämiseen useimmin vierähtää kuukausi jos toinenkin. Toisaalta, asuntoja on myös saatavilla ilman vuokratakuuta.

Luonnollisesti Amsterdamissa kysyntä on suurin ja vaikka tyhjiä asuntoja olisi, ne eivät välttämättä ole vuokrattavana. Toistaiseksi hollannissa on ollut laillista asuttaa vuoden käyttämättömänä ollut asunto, kutsumalla poliisin tarkastamaan vallatun asunnon laillisuus. Mutta laki muuttuu lokakuun alussa.

Ymmärrän siis miksi tämä kasvava mielenosoittajajoukko on kerääntynyt kirkkaasti valaistun, telttojen ympäröimän fallossymbolin äärelle, kuuntelemaan musiikkia, verkostoitumaan, käyttämään päihteitä ja juhlimaan kuin Taideslummissa konsanaan. Vaihdettakoon nyt tuomiokirkkomme kuninkaanpalatsiin.

Uusi sadekuuro ajaa minut kansallismonumentin juurelle jossa törmään samaan pieneen portugalilaiseen hippiin kuin edellisiltana Maastrichitssa. Nauramme asialle ja siirrymme spliffien käärimiseen. Hän odottaa ystäviään saapuvaksi, ystäviä jotka osoittautuvat kahdeksi nuoreksi naiseksi, joilla sattuu sopivasti olemaan ylimääräinen teltta.

Now hey, what else could I say;

the lord giveth, giveth all that thy might need to feed, to sleep – all for the man with the mission.

- piski

Muutamaan otteeseen etelä-hollannin on mainostettu vähentävän coffeeshop-tarjontaansa huumeturismin vuoksi. Turismia valvotaan joka koffarin ovella skannaamalla asiakkaan henkkarit  tietokantaan, mistä näkyy josko ko. henkilö on käynyt liian useassa koffarissa asioimassa päivän aikana. Käytännössä naapurimaasta ajellaan vähintään kerran viikossa, kavereiden kera tai kavereiden luokse, jonne blossea on varastoitu. Kotimatkalla tullimies katsoo vain passia.

Toinen radikaali muutos on tullut EU:n tupakointikiellon vuoksi. Lähes jokaisen coffarin poltto-osasto on suuri lasikaappi, johon onneksi ja tietenkin saa viedä ostamansa juomat mukanaan. Mikserinä käytetään lähestulkoon poikkeuksetta tupakkaa. Alkoholia etelän coffareissa ei juurikaan myydä.

Muutosvaihe on ilmeisesti ollut vireää laitetoimittajille, sillä lasikopin ja skannauskaluston lisäksi listat löytyvät digitaalisena. Samaan syssyyn on hankittu dj-kalustoa ja televisioita joilla viihdyttää ajatuksiinsa uppoavia asiakkaita vaikka Babarilla, futiksella tai surkuhupaisalla tosi-tv:llä. Kourallinen koffareita kulkee vielä siirtymäajassa ja onkin mahdollista että nämä ovat niitä “karsittavia coffeeshoppeja”, jos direktiivien edellyttämiä muutoksia ei tehdä ajoissa. Harmi sinänsä, sillä vaikka hollannin lasikuutiot ovat huomattavasti miellyttävämpiä kuin suomen vastaavat, mieluummin istun tiskillä spliffini kanssa.

Black Widow

Tällä hetkellä letkeimmän meininkini löydän kaupungin syrjäisimmästä listatusta coffarista. Alakerran tupakointihuoneessa nuoret pelaavat bilistä ja snookeria heikkokuntoisilla pöydillä. Nurkassa toinen porukka pelaa foosballia kun taas flipperi seisoo käyttämättömänä. Ei televisiota. On sunnuntai ja tuntuu että olen vahingossa tehnyt kolmen vuoden tekemättömistä töistä kolmanneksen istumassa kahvilla. Alakerran tiskiltä neljällä eurolla lunastamani joopeli oli kuin liukuhihnalla kääritty. Hyvä sellainen. Kuten sitä seurannut blunttikin.

Sunnuntaina on rauhallista. Monet ajanviettopaikat ovat edelleen auki, rauhallisella asiakaskunnalla. Ulkoilma on selkeä kun kohta vaellan kohti väliaikaista asuntoani, ehkä EasyGoingissa poiketen, ehkä hiukopalaa snägäriltä mukaani nykäisten, ken tietää. Mutta huomenna on valmistauduttava tulevaan matkaan kohti Rotterdamia ja Haagia. Toivon että vähäinen kertynyt kielitaitoni ja erään belgialaisen hakkerin opettamat kikat kantavat perille saakka mutkattomasti, viestien.

Viiden päivän aikana olen käynyt katsomassa kymmenen coffaria, polttanut noin 4g hasista, 5g kukkaa ja nähnyt yhden psykoositapauksen. Ja muurin jolla d’Artagnan kuoli.

Unohdinko jotain? Kerron sen sit seuraavalla kerralla.

- piski

ps. SpaceCakes are ‘verboden’.

Kallistuneen tornin kaupungissa graffitit kertovat vatikaanin-, keskitetyn vallan ja ”don” Berlusconin vastaisuudesta.. Vielä etelä-eurooppalaisemmat nuoret miehet pitävät näkyvillä kämmenen kokoisia lehtiä, hatuissaan, tatuoituna kaulaansa. He pyytävät foglio kangastuolissa istuvalta tytöltä ja poistuvat baarin takaosaan. Gallialaista baarinomistajaa ei haittaa.

Seuraan liian tutun hajun perässä. Pojat eivät juurikaan puhu englantia, mutta vitosen seteli kertoo mitä haluan. Ilmeisesti turistihintaan pöytään ilmestyy vajaa gemmi ketanaa/ketamia. Istahdan nurkkaani lämmittämään tyytyväisenä juuri hankkimaani peruslätkää ja pohtimaan milloinkahan tätä olisi viimeksi polttanut. Ainakaan spliffistä.

Tyytyväisenä hymyilen onnistuneelle matkasuunnitelmalleni. Välipäivää missaamatta halvalla kahden maan halki, vaikka leijonan reviirillä kasvatetut pitikin tuhota polttamalla ennen kruunun lentokenttää. Voisiko joku muuten kertoa miksi vaakunassamme on leijona? Joutsenen vielä ymmärtää mutta leijonaa ei liene näkynyt muualla kuin korkeasaaressa, ei edes muuttoeläimenä.

Lätkäkauppias havahduttaa minut syvällisestä pohdinnastani käymällä kätköllään. Futislipun alla karmilla lepää jotain. Hän huomaa huomanneeni eikä enää palaa kätkölleen. Viereiseen pöytään on ilmestynyt kolme nuorta miestä, siistimpiä ulkoasultaan kuin aiemmat. Uakon heidän osaavan englantia. Kohteliaasti pyydän liittyä heidän seuraansa udellakseni heistä sen minkä inhimillisesti on mahdollista tunnissa parissa.

He ovat myös tulleet ostoksille. Illemmalla pitäisi ilmestyä kukkaa, mutta täälläkin siihen vaaditaan pieni säätö. Joten vaihdamme tarinoitamme ja ganjakulttuuriamme oluen ja espanjasta heillekin virtaaman lätkän parissa. Käytännössä kaikkialla hiisataan paitsi poliisien edessä, joten kadulla ei välttämättä kannata jointin kanssa kävellä. Sama koskee muitakin toleranssin maita. Kasvia ei juurikaan kasvateta, ainakaan nuoren aikuisen kaupunkilaisen toimesta kuten suomessa.

Käyn välillä nauttimassa edelleen kesäisestä ulkoilmasta ja samalla vilkaisen onko iloinen gallialainen pitänyt rinkkaviritelmästäni huolta kuten lupasi. Kadun varressa istuu nuoria ihmisiä yhteiskuntaluokkien molemmista päistä ja sanansa mittainen mies. Pyydän häneltä vielä yhden oluen ja pari savuketta reilun tipin kera ja menen katsomaan kuinka poikien säätö edistyy.

Pari grammaa kuivaa, kauniisti lehdettömäksi trimmattua mutta tuoksutonta kasvia, hieman kuin kotoinen päiväntasaajakauppiaan kukinto ennen prässäystä. Lajikkeesta ei tietenkään tietoa ja kaupanteko oli kujahenkistä. Halusin tarjota heille savut kotimaista ulkolajiketta, mutta sitä minulla ei enää ollut. Jointin savussa oivalsin päihdekulttuurien skaalan uudelleen ja se validioi minulle Kauko Aromaankin lausunnon. Ei sillä että siinä alunperinkään olisi mitään epäselvää.

Aikaa oli nelisen tuntia koneen lähtöön kun heitin rinkan selkääni grazien kera ja suuntasin juopuneet askeleeni kohti lentokenttää. Bussi ei kulje ja taksi on rahan haaskausta kun asema on puolentoista kilometrin päässä. Oli aika kaatua ensimmäiselle lämpimälle halogeeninvalaisemalle lattialle ja herätä jotenkin Maastrichtissä…

- piski



Taistellako leipäpalasta, jonka pitää kasvaa joka ikinen päivä, vaikka siitä nytkin riittää vain murusia päiväntasaajan eteläpuolelle, vaiko priorisoida resurssit peltoon joka ruokkii koko yhteisön?
Entäpä ajatus leivänmurumme antamisesta jo kevyesti koko sukunsa ruokkivalle, pelkästään oikeudestamme vaihtaa paperia leipään, leipää paperiin ja paperia johonkin jolla voimme kuvitella saavamme enemmän tai parempaa leipää.
Tai taipua katsomaan muuanne kun vanhus kotiututetaan loppuelämäksi lääkittyyn laatikkoon, vaiko kysyä miksei lasten ja vanhusten hoitoa pyritä järjestämään samaan paikkaan, niin kauan kun eläköityneiden kunto sen sallii?
Vai jättääkkö tavaran vaihdosta pois resurssien tuhlaaminen, kilpailu ja samalla se vihta johon on kustu.
Eikö se nyt vaan kuitenkin ole niin, että jos talouspoliittiset isämme olisivat hoitaneet hommansa, ihmisillä olisi huomattavasti vähemmän työtä ja se olisi hyvä asia.

Meille syötetään huonoa heinää, ja se saa sukupolvet taistelemaan toisiaan vastaan. Kuinkas konfliktit kulminoituvatkaan?

Kuinka viedä kasvavalta nuorelta ihmisarvo

Itse uskoisin avoimeen dialogiin, mutta kun vastassa on älylliseen tappioonsa viimeisenä kilpenä tarttuvia keski-ikäisiä leijonia, tehtävä ei ole helppo. Asiaa ei auta se, että media kyllä muistaa kuuluttaa sisäministeriön huumevalistustoimintaan kuuluvan lausunnon, mutta on kykenemätön kertomaan kesäisestä yöstä, kun eräs reviirikiista kulminoitui somalien piestessä joukolla kaivopuiston kukkulalla päivystävät GanjaKauppiasGhanalaiset. Mutta kaikkea toivoa en ole median osalta vielä menettänyt.

Entä jos kehitys jatkuu tätä rataa? Ammattirikolliset aseistautuvat sillä aikaa kun valvontapoliittinen koneisto keskittyy polkemaan sananvapauttaan käyttäviä aktivisteja. Kotikasvatuksen kärsiessä tehdastuotanto kannattaa, eikä pirilasti ole ennenkään rajalle pysähtynyt kun autossa on CD-kilvet. Väkivallan lisääntyessä terrorilta suojelevat järjestelmät saavat oikeutuksensa, ja pian sinusta kyetään sekä halutaan tietää enemmän kuin sukulaisesi sinusta tietävät.

Surullista että käärme on tosiaankin itseään syövä ja siksi valtio-instituutiollakin tulee aika olla peloissaan. Ei todellisten huume/talousrikollisten vuoksi, vaan syrjäytyneiden nuorten miesten, joilta evätään kaikin keinoin se, minkä mikä tahansa logiikka – taloudellinen, poliittinen, terveydellinen tai tieteellinen – heille soisi. Heitä, joilta evätään sananvapaus sanomalla etteivät he ole kuuntelemisen arvoisia, koska ovat pysyvästi päihteistä korruptoituneita. Niiden lähiön asukkaiden jotka vaihtaisivat mielellään betonivankilansa maatilkkuun. Kun älykkäältä, eettiseltä ja kyvykkäältä nuorelta mieheltä kielletään kaikki ihmisarvo, syntyy mäntymäkeenkin al-Qaida.

Aina voi paeta, mutta…

2011 on tärkeä. Itse vetäydyn alankomaille pohtimaan seuraavaa siirtoani. Tätä valtiota en tunne omakseni, eikä länsimaisen talousmallin orjaksi ryhtyminen houkuta. Velkaa on, enkä sitä takaisin aio maksaa jos hintana on tuudittautuminen orwellilaiseen onnellisuuteen. Ystäviä löytyy, ja niiden kesken rinki säilyy.

Mutta Suomi on edelleen maani, jota veljeni ja siskoni asuttavat. Jos olen taistelussa, olen taistelussa myös heidän vapautensa vuoksi.

- piski

ps. Let not it be a passing phenomenon. Besides, anyone could claim good cuttings towards winter.

http://yle.fi/uutiset/news/2010/09/cannabis_found_growing_in_helsinki_parks_and_on_roadsides_1964405.html

Toimittajan esille nostamat lainaukset ovat pelottavan hyökkääviä.

Jopa niin paljon että sai minut hetkeksi putoamaan syvälle konttorituoliini.

Äidin taistelu – Perhe voi vain katsella, kun kannabis vie pojan yhä syvemmälle masennukseen.

Tällä kärjellä lähdetään rakentamaan henkilökuvaa parikymppisestä pojasta, jolle lääkäri on diagnosoinut kaksisuuntaisen mielialahäiriön, mutta jonka ailahteleva käytös johtuu tosiasiassa kannabiksesta. Hänen vanhempansa menevät yleisavaimella hänen asuntoonsa ja löytävät hänet roskien ja hamppuparafelian keskeltä. Lisäksi hän on laihtunut kymmenen kiloa ja kärsii aknesta sekä vatsaongelmista, unohtamatta väkivaltaisia purkauksia.

Artikkelin asenne on mielestäni aika yksioikoinen, vaikkakin henkilökuvana ja yksittäistapauksena hyväksyttävä journalistinen tuote, mutta jättää auki kysymyksiä joihin olisi oleellista vastata.

Entä jos nuorella miehellä on päihdeongelmansa lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö? Johtuuko hänen aknensa ja vatsavaivansa kannabiksesta vai esimerkiksi huonosti valmistettuun öljyyn jääneestä butaanista? Voiko kannabiksen käyttäjä oikeasti laihtua kymmenen kiloa vai onko se pikemminkin merkki amfetamiinin käytöstä? Tai miksi aiemmin vain ruoka-artikkeleita kirjoittanut toimittaja aloittaa ja päättää yhden episodin keskustelussa eräästä tärkeimmistä kansanterveydellisistä kysymyksistä lauseeseen “Potilas maksaa siitä tuhansia euroja vuodessa, eikä tehosta ole tieteellisiä todisteita“?

En aio alkaa hesarilta tivaamaan vastauksia, tyydyn vain toteamaan kuten toverini – pisteet laski silmissä. Tinahattuiset voivat pohtia lakiin kirjattua pykälää päihdevalistuksen tärkeydestä, jutun tilaajasta ja riippumattomasta mediasta.

Tosiasia on että median täytyy aina esittää negatiivinen puoli päihteistä, oli se totta tai ei. Tai pakkokin on vain näennäinen, kukaan ei vain halua että teini piikittää itseään ojassa heidän vuoksi, tai saada syytettä rikokseen yllyttämisestä. Negatiivisten ilmiöiden tosiasiallisuus olisi toki toivottavaa journalistista toteutusta.

Omalta osaltani…

Kynäni alkaa tylsistymään, kuten aktiivisuudesta ja tekstin tasosta on tänä syksynä näkynyt. Olen vakavasti harkitsemassa pillien pussittamista pysyvästi ja jättämässä kansalaisjournalistisen toiminnan tämän blogin osalta. Ehkä on otollinen aika etsiä uutta perustaa toisenlaisista julkaisuista. Ehkä kehitän viimeisen tarpeellisen hamppuportaalin. Ehkä pakenen intiaan, kuten äitini ehdotti.

Sitäpaitsi siemenestä on kasvanut kukkiva kasvi, joka pian kylvää koko maan. Hyvät ideat on jalostettu muiden toimesta ja niistä versoo uusia ratkaisuja propagandapolitiikan aiheuttamille solmuille. Tuore ruohonjuuritason diversiteetti innovoi  järjen puolesta puhujia ja tuo uskoa niille jotka jaksavat käydä taistelua omalla kalustollaan. Kaiken takana on maailmankatsomusten konflikti joka selviää logiikan lakien mukaisesti.

Keskiviikon Maria! -ohjelmaa odotellessa voi lukaista nopsasti päivän uutiset ja piipahtaa foorumilla, selailla tarpeellista tavaraa, kenties miettiä miksi 30g:n piripussista todistesäilöön päätyi vain 20, tai miksi Tonylla oli niin paljon vauhtia päällä? Juna kulkee alamäkeen jokatapauksessa.

- piski

ps. Asiaa puhuu myös Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutin johtaja Kauko Aromaa. 52 min – kuunneltavissa ainakin marraskuun ajan.

10 vuotta on pitkä aika ajaa asiaa jota yhteiskunta ei suvaitse. Käyttää rajallista aikaa ja rahaa jakaakseen tietoa asioista jotka kantautuvat lähinnä samanhenkisten korviin. Käydä läpi samat keskustelut tuhanteen kertaan jotta saisi yhden kaavoihinsa kangistuneen kurkistamaan laatikkonsa reunalta.

Eikä kyse ole pelkästään mietojen päihteiden asemasta täysivaltaisen henkilön elämässä, sama koskee politiikkaa, tiedettä ja uskontoa: ihmiset jotka eivät itse etsi tietoa, eivät myöskään sitä ulkopuolisen kertomana usko, ellei sitä koulussa opetettu tai muutoin auktoriteetti hyväksy.

Poliitikan osalta näemme kotimaassa kuinka hyvin järjestelmämme palvelee virkatehtäviin päässeiden etuja. Globaalisti voimme alkaa etsimään keinoja hyväksyä todellisuus jossa elämme talousimperiumi-EU:n tuotantoyksikköinä, nyt Lissabonin sopimuksen allekirjoittamisen myötä. Yhdysvallat haluaisi purkaa G7:n ja luoda G4:n tilalle.

<paatos>

Hengellisesti… no, ev.luterilainen, aikaisemmin kulttuurimme perustaa määrittänyt järjestelmä on kuolemassa. Maahanmuutto vahvistaa Islamin asemaa (mitä en näe ainakaan vielä kontrolloimattomana), sekä tuo ehkä joitain pieniä uskonnollisia ilmiöitä afrikasta ja karibialta (harmi ettei rastafarilla ole syytä muuttaa suomeen), harmittomien kiinalaisten jatkaessa vääjämätöntä kulkuaan kohti suomettumistaan.

Sentään internet jakaa filosofien, psykologien, gurujen ja tiedemiesten viisautta boheemille kaupunkilaiselle, joka mielellään meditoi, joogaa tai harrastaa aamuisin tai-chi:tä: onhan uskonnollisen näkemyksemme muodostaminen viime kädessä oma asiamme.

</paatos>

Palatakseni mikro- ja makrokosmoksen käsittämisen mahdollisuudesta takaisin aiheeseen, eli depenalisoimispyrkimysten vallalla olevaan rakenteeseen. Vanhuksemme jaksavat vielä, mutta eivät enää toista kymmentä vuotta. Nuoremmasta sukupolvesta on toki löytynyt muutamia joilla energiaa vielä on pyörän pyörittämiseen, mutta pelkästään se ei riitä. Onneksi hampuusimme ovat idearikasta mallia ja ehkä riittävän rohkeaa tarjotakseen apua Tabermannillekin, eikä päihteiden tylsistyttämää kuten yleinen kuva antaa olettaa.

Rahoituskohu ei ole pyörinyt pelkästään virkatehtäviin valittujen ympärillä, vaan myös Suomen Kannabisyhdistyksen jäsenmaksujen käytön perään on huudeltu. Viimeisimmän pöytäkirjan mukaan SKY:n tilillä on tällä hetkellä vain muutama kymppi käteistä ja laskuja on jälleen erääntynyt. Jos uusia maksavia jäseniä tai lahjoituksia ei löydy, syyskuun vuokra paukahtanee taas henkilöstön lahjoitusvaroin maksettavaksi. Epäileville tuomaille SKY aikoo julkaista viime vuoden tilinpäätöksensä.

- piski

Turun valvontakoneiston linja on selkeästi poikennut muusta maasta tänä kesänä. Hamppumarssia valvottiin tapahtuman keskeltä viimevuotista suuremmilla resursseilla. Joku viikko myöhemmin Soul Captainin keikan yli-innokas siviilipukuinen tupakkavahti meinasi saada tarpeettomalla voimankäytöllä aikaan mellakan ja joutui kutsumaan muutaman partion verran verorahakustanteista hätäapua – kaikki vain yhden jointin tähden. Konemetsän toimintakeskus oli varmasti suurimpia operaatioita pitkään aikaan ja kyllähän siinä monta sakkolappua vähätuloisille opiskelijoille saatiin annettua – arvoltaan murto-osa operaation kustannuksista. Kesäisten puistojen rinkejä häiritsi usein siviilipari ja DBTL:ssä kärysi liian moni.

Muualla maassa maija tuntuu vain lipuvan ohi jos jointti julkisella paikalla palaa. Jokikadun tapahtumien jälkeen ajattelin kaupungin todellakin potevan hippivihaa. Kiristyneen valvonnan motiiviksi on spekuloitu Turun saamaa nimitystä vuoden 2011 EU:n kulttuuripääkaupungiksi. Jos näin on, jotkut jossain eivät edelleenkään ymmärrä kulttuurin ja kukinnon suhdetta. Viimeistään vuonna 2011 viestin täytyy mennä perille; jollei isännille, niin sitten jo valveutuneille vieraille.

Resurssipula

Sata kilometriä pohjoisempana poliisit jatkoivat yhden teinin narahtamisen jälkeen kaivamistaan kunnes löysivät itsensä kuopasta josta eivät enää päässeet ylös omin voimin. Resurssipulan edessä vastuu nuorista rikollisista siirrettiin heidän vanhemmilleen, mikä varmasti tuottaa suunnattomasti kärsimystä keskenkasvuisten vanhempien käsissä. Resurssipula on todellinen, eikä maata voida enää repiä kahtia järjettömillä lainsäädännöillä. Tulevaisuuden ääripäät ovat siis Portugalin/Meksikon malli tai babylon liekeissä. Sitä en tiedä kuinka käy, mutta uskoakseni se saavutetaan muutamassa vuodessa.

Sillä aikaa hampuusiaktivistien rooli on selkeä: tehokas tiedon jakaminen. Tietovirran tuoreimmat lisät ovat SKY:n blogi, sekä HamppuTV. Toki teknologia avaa uusia innovatiivisia väyliä, mutta toistaiseksi koneet eivät tee tätäkään työtä itse. Käytännössä siis jokaista teistäkin tarvitaan, oli sitten kyseessä foorumeilla edustaminen, marsseille  tai paikallistoimintaan osallistuminen, flaijereiden jakaminen tai pelkästään sen jäsenmaksun maksaminen, harvemmin käytetty energia on hukkaan heitettyä vaikka sen vaikutukset eivät heti näkyisikään.

Jälkisana

Itse palailen myös sorvin ääreen, viuhuttamaan pahaa propagandaruoskaani, osallistumaan aktiivitoimintaan kykyjeni mukaan ja myös koulun penkille. Kirjoittamista jatkan, mutten lupaile enää kahta blogausta viikossa. Kuten aina sodassa, resurssit ovat rajalliset kummallakin osapuolella. Jotta tunnelivisioisten asemat murretaan, tarvitaan jokaista naista ja miestä – myös marttyyreja, vaikkei jokaisen sellainen kannata olla.

- piski

Turun Sanomat aloitti raflaavasti otsikolla “Vai vaaratonta?” ilmeisesti etukäteen lausuttuna vastalauseena kannabisaktivistien toitottamaan “vaarattomampaa kuin lailliset päihteemme” -meemiin. Toimittaja joutui kuitenkin keskeisen viestin muotoilemaan muotoon “käyttö voi lisätä riskiä sairastua” alussa tehdyn vankan psykoosipohjustuksen jälkeen. Tuloksille on toki helppo löytää oikeutus, kun tutkimusryhmänä ovat olleet 14-15 -vuotiaat aktiivikäyttäjät. Kainalojuttuna kerrottiin jo toista kertaa kannabispsykoosiin sairastuneen ikäiseni Mikon tarina. Molemmat artikkelit julkaistiin myös Kalevassa.

Tuntematon harha

Kannabispsykoosi on vakava asia, minunkin mielestäni. Tosin neljänneksen elämästäni olen pilveni tuntenut, enkä huonoimpiakaan hetkiä voi kutsua kannabispsykoosiksi. Myöskään kukaan ystäväpiiristäni ei ole moiseen törmännyt. Vapun alla kuitenkin pääsin todistamaan työni ohessa jotain, mikä olisi voinut hyvinkin olla kannabispsykoosi, eikä paniikkikohtaus kuten maassa huutavan nuoren tytön ystävät kertoivat.

Toinen usein toistuva kannabispsykoosin malli on jumalharha. Itseasiassa tämä “mielenhäiriö” on niin yleinen, että sitä pitäisi tutkia niin psykologiselta kuin filosofiseltakin kannalta. Huvittavaa on länsimaisen ja itämaisen kulttuurin ero suhtautumisessa yksilöön, joka ymmärtää olevansa jumala. Itsekin olen sen todennut, useita kertoja, ilman negatiivista vaikutusta kykyyni toimia yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Kieltämättä (kieltojen vuoksi) ylin auktoriteetti ei sijaitse enää tuomarinpallilla tai missään ulkopuolellani, vaan sillä valtaistuimella istuu moraalikäsitykseni. Jos et ymmärrä, todennäköisesti näkemyksesi jumalasta on kangistunut vallitsevien monoteististen meemien muottiin.

Jälkiaaltoja

Marssin ohella muu aktivoituminen mediassa noudatti aikaisempaa kavaa. Poliitikkojen pisteidenkalastelu narkofobialla, viranomaisten korostunut valvontainnokkuus ja myös se uusi urastaan auktoriteetin ammentava puolestapuhuja.

Mielestäni mediacoctail oli hyvinkin reilu, kun otetaan huomioon että haittojen korostaminen valistuksessa on edelleen Suomen huumepolitiikan edistyksellisin keino taistella huumesodan puolesta. Jopa STT:n toimittama artikkeli oli asiallinen, tosin (minä ja asianosaiset) voidaan epäillä jutun joutuneen muokattavaksi ennen julkaisua Hesarin toimesta. Propsit menee myös YLE:lle ja TS:kin jälkiuutisointi kääntyi myönteiseksi aktivistien asialle, ylikonstaapeli Aro-Heinilän pelotellessa ongelmilla jotka syntyvät laittoman asian puolesta marssimalla.

Emme siis vielä elä poliisivaltiossa, vaikka viimeaikoina on nostettu tapetille erinäiset vapaaseen tiedonkulkuun haluttavat rajoitukset, jotka uhkaavat myös tämän blogin toimintaa. On hetkiä, jolloin olen todella huolestunut. Toisaalta uskoni sukupolveni kykyyn rakentaa kestävä oikeustaju on vankkumaton nimenomaan vapaan median vuoksi. Median, jota valvoo tehokkain koneisto: jokainen linjoilla roikkuva ajatteleva, yhteiskuntavastuunsa tunteva ihminen.

- piski

]]> http://hamppu.wordpress.com/2009/05/07/marssi-mediamyrskyssa/feed/ 5 piski http://hamppu.wordpress.com/2009/04/25/1998-tavoitteena-huumeeton-maailma/ http://hamppu.wordpress.com/2009/04/25/1998-tavoitteena-huumeeton-maailma/#comments Sat, 25 Apr 2009 12:00:29 +0000 piski http://hamppu.wordpress.com/?p=392 ]]> Vuodenvaihteen koululaisten kannabiskäryt toimivat jälleen hyvänä ponnahduslautana huumausainerikollisuuden pohtimiseen. Toistakymmentä ennen vuotta -96 syntynyttä nuorta kiikutettiin kuulusteltavaksi kannabiksen ja kolmiolääkkeiden vuoksi. Kuten poliisia, itseänikin kiinnostaa mistä nuoret olivat päihteensä hakeneet.

YK:n korkean tason huumekokouksen alla julkaistu EU:n raportti kertoi ettei löydy todisteita huumeongelman vähenemisestä. “Kovien huumeiden” käyttäjien määrä on kasvanut ja kannabiksesta on tullut osa nuorten kasvuprosessia hyvinvointivaltioissa. Siellä missä lakeja on kiristetty, huumeiden hinnat ovat laskeneet, eivätkä nousseet kuten olisi odotettavissa. Viitteitä saatavuuden vaikeutumisesta ei ole.

Raportti kertoi myös täyskiellon lisäävän rikollisorganisaatioiden varallisuuden ja vallan kasvusta mm. Meksikossa ja köyhissä Afrikan valtioissa. Ei siis tarvitse ihmetellä, kun maailman rikkaimpien listalle päässyt huumelordi Joaquin “El Chapo” Guzman Loera kiitti julkisesti yhdysvaltain hallitusta imperiuminsa mahdollistamisesta.

Vaikka yhtäkään kymmenvuotistavoitetta ei oltu saavutettu, YK:n huumetsaari Antonio Costa lausui “maailman huumeongelman olevan hallussa.” Kokouksessa ei keskusteltu haittojen vähentämisestä, muun muassa venäjän vastustuksen vuoksi.

Naapurimme ilmeisesti katsoo olevansa YK:n yläpuolella päätöksenteossa, sillä siellä ei saa harjoittaa haittoja vähentävää politiikkaa. Venäjällä katsotaankin että huumevieroitus pitää tapahtua laillisesti käsiraudoissa rikollisjärjestöjen toimesta. Kokouksen jälkeen YK jatkaa käytännössä samalla kritisoidulla kriminalisaatiolinjalla, joka ei ole tuottanut kuin päinvastaisia tuloksia.

Kumottu kieltolaki käytännössä

Portugalissa kaikkien huumeiden dekriminalisoinnista on saatu positiivisia kokemuksia. Vaikka kannabiksesta kiinnijääneiden määrä on lisääntynyt, yhteiskunnalliset haitat ovat vähentyneet. Muun muassa uudet HIV-tartunnat ovat laskeneet 1400:sta tuhannella. Huomattavaa on, että Portugal olisi todennäköisesti laillistanut kannabiksen, ellei YK:n sopimukset kieltoa vaatisi.

The Economist -lehti on jo toistakymmentä vuotta huutanut laillisen huumekaupan perään. Kokouksen alla julkaistussa teemanumerossa jälleen kerrottiin kuinka lakiteknisestä ongelmasta saataisiin terveydenhuollollinen ongelma. Milloinkahan kauppalehdellä olisi selkärankaa myöntää tosiasiat?

IMHO huumausaineet pitäisi laittomanakin katsoa lakiteknisen ongelman lisäksi myös terveydenhuollollisena ongelmana. Itse ongelmahan on se, ettei terveydenhuollolliseen ongelmaan voida puuttua lakiteknisten seikkojen vuoksi.

Kaiken tämän jälkeen teen sen röyhkeän johtopäätöksen, että päihteensä nuoret olivat rikolliselta hankkineet, sillä toisin kuin virallinen yritys, he eivät harjoita laaduntarkkailua, eivätkä kysy henkkareita.

“Whoever came up with this whole War on Drugs, I would like to kiss him on the lips and shake his hand and buy him dinner with caviar and champagne. The War on Drugs is the greatest thing that ever happened to me, and the day they decide to end that war, will be a sad one for me and all of my closest friends”

- Eräs “El Chapon” luutnanteista

- piski

ps. Hamppumarssi 2.5.2009.

pps. Kannabisaktivistit pistivät valkoisen talon tiukille, vaikka lehdistö ei vastauksiaan saanut.

VisClear silmätipat punoittavien ja kutiavien silmien hoitoon irtoaa apteekista noin vitosella. Kompakti pullo kulkee mukana helposti ja kymmenen millilitraa pitäisi riittää ainakin 50:een käyttökertaan.

Aine vaikuttaa nopeasti. Verisuonet kutistuvat normaaleiksi muutamassa minuutissa annostelun jälkeen. Silmäpusseihin tipoilla ei luonnollisesti ole vaikutusta, mutta katseen lasittuneisuus ei erotu yhtä selkeästi kuin punaisilla silmillä. Tökötti on myös pitkävaikutteista; ennen loppuillan ravintolakierrosta riittää yksi annostelu, eikä käsittelyä tarvitse uusia joka ringin jälkeen.

Punoittavat verisuonet katosivat kolmessa minuutissa.

Mielenkiintoinen huomio tippojen vaikutuksesta on näön selkeytyminen normaalia *tarkemmaksi. Pakkausselosteessa on mainittu haittavaikutuksena mustuaisten suureneminen, joka suurimmalla todennäköisyydellä on vastuussa ilmiöstä. Pakkausseloste myös varoittaa käyttämästä VisClear -silmätippoja jos on nauttinut MAO-estäjiä.

Hamppublogi suosittelee tuotetta kuumotusten vähentämiseksi, missä ikinä liikutkin.

*tarkemmaksi/terävämmäksi/kirkkaammaksi, jokainen tehköön omat johtopäätöksensä 8)

- piski

ps. Huomenna on virallinen 4/20 päivä. Kahden viikon päästä on jälleen hamppumarssin aika (2.5.2009). Osallistukaa monilukuisina ja oikeuden röyhkeydellä, sillä sortajalla ei ole valtaa jota sille ei suoda.

]]> http://hamppu.wordpress.com/2009/04/19/nakyyko-punaista-visclear-auttaa/feed/ 0 piski VisClear auttaa jo muutamassa minuutissa http://hamppu.wordpress.com/2009/04/06/noitatohtorit/ http://hamppu.wordpress.com/2009/04/06/noitatohtorit/#comments Mon, 06 Apr 2009 20:05:00 +0000 949200 http://hamppu.wordpress.com/?p=377 ]]> Viime viikon MOT-ohjelma “Syntinen lääke” TV1:llä käsitteli ansiokkaasti lääkekannabiksen kurjaa asemaa Suomessa. Ohjelma ei enää näy Yle Areenassa, mutta sen käsikirjoitus löytyy MOT:n sivuilta ja asiaa ruodittiin myös MOT:n toimituksen blogissa.
Ohjelman loppupuolella esitettiin muutama todella huolestuttava lausunto. Lainaus käsikirjoituksesta, sosiaali- ja terveysministeriön lääkäriltä Terhi Hermanssonilta:

”Kipu on semmoinen oire, joka ei näy ulospäin eikä se kuulu ulospäin. – - – Se voi olla aivan halvaannuttavan kovaa, jonka takia se on niitä myös yleisyytensä takia, niitä oireita, joihin todella täytyy löytyä hoitoja ja niitä hoitoja on. – - – Ei nää kannabinoidivalmisteet siihen tuo ratkaisua, ei todellakaan.”

Tämä väite sen jälkeen, kun kaksi MS-potilasta totesi kannabiskukinnon (Bedrocanin) auttaneen heitä niinkin paljon, että he pystyvät harrastamaan normaalisti, olemaan aktiivisia. He pystyvät elämään. Eikö se ole ratkaisu?
Onko ratkaisu se, että metadonia käyttänyt kipupotilas kertoi olevansa toimintakyvytön, pahoinvoiva, kärsivänsä heroiinia vastaavan synteettisen opioidin lukemattomista haittavaikutuksista. Halutaanko sosiaali- ja terveysministeriössä, että kivuista kärsivät ihmiset elävät ihan yhtä kurjasti lääkityksestä huolimatta?

Vielä enemmän huolestuttaa seuraava lainaus käsikirjoituksesta, toimittaja Riikka Kaihovaaralta:

“Sirpaa hoitanut neurologi ei enää uskalla määrätä kannabinoidilääkkeitä viranomaiskontrollin tiukentumisen takia. Myös Mika ja Anne Lahtisen Bedrocan-reseptit umpeutuvat noin puolen vuoden päästä. Jatkosta ei ole tietoa.”

Muistuttaa ajasta, jolloin luonnonlääkitsijöitä ja shamaaneita vainottiin noitina. Siitä on useampi vuosisata. Miksi sivistyneessä länsimaassa toimivan lääkärin tulisi pelätä, kun hän ajattelee potilaansa parasta? Miksi lääkärin tulisi pelätä toimiessaan lääkärikunnan vanhimman ja vakaimman eettisen ohjeen, Hippokrateen valan, mukaan?

En tiedä, onko lukijoiden joukossa kannabinoideja määrääviä lääkäreitä, mutta jos on, niin olkaa ylpeitä rohkeudestanne. Olkaa ylpeitä siitä, että te teette hyvin ja oikein. Sanoivat ministeriöiden virkamiehet mitä tahansa, kannabinoidilääkitys voi helpottaa kipupotilaan elämää. Sen todistavat kaikki uusimmat tieteelliset tutkimukset ja lukuisten potilaiden kertomukset. Sen väitteen allekirjoitan minä itsekin henkilökohtaisesta kokemuksestani.

Viranomaiset, hävetkää! Juoskaa vain (alati lisääntyvien) viherpeukaloiden perässä jos ihan pakko on, mutta lopettakaa lääkäreiden vainoaminen. He eivät ole tehneet mitään väärää; eivät rikkoneet lakia, eivätkä vaarantaneet potilaansa henkeä tai turvallisuutta. He eivät ole mitään noitatohtoreita.

Ohjelmassa omina itsenään esiintyneille lääkekäyttäjille suuri kumarrus siitä, että he uskalsivat sanoa kameroiden edessä paljon sellaista, mikä olisi pitänyt koko kansalle kertoa jo kauan aikaa sitten.

Kaikille byrokratian kanssa painiville reseptikannabista saaville – tai sitä haluaville – toivotan onnea, rauhaa, rautaista tahtoa ja toivottavasti kivutonta elämää.
Älkää lannistuko. Hyvin suuri joukko ihmisiä on teidän puolellanne. Järkkymättömästi.

949200

ps. Minun piti kirjoittaa blogiin aktiivisemmin piskin ollessa matkoillaan, mutta opiskelukiireiden ja masennuslääkitykseni muutoksen takia olen joko ollut liian väsynyt tai täysin toimintakyvytön. Masennus on pirullinen sairaus, mutta voin kertoa, että alan jo vähitellen nousta sieltä syvimmästä kuopasta. Toivottavasti jatkossa jaksan itseni lisäksi tuoda myös enemmän tekstiäni päivänvaloon.

Espanjan lämmössä paikalliset rastatukat raahasivat minut keikalle kohti paikallista jazz-baaria. Tyhjien kuppiloiden baarimikot yrittivät saada meidät omien tiskiensä ääreen, mutta opastivat kuitenkin avuliaasti mäkeä ylös, tungokseen josta he jäivät vain uneksimaan sinä iltana. Alain Perez kvintetin keikka on hyvä syy kärsiä hasiksentuoksuinen ryysis.

Ulkopuolella kärysi mieto hasiksen tuoksu. Paikallinen tapa on polttaa chocolate runsaan tupakan seassa, röökipätkän toimiessa tipsinä. Näppärästi kämmenellä väsätty ja pyöräytetty savuke ei juurikaan poikkea perinteisestä sätkästä, minkä takia sen polttaminenkin näyttää enemmän tupakoinnilta kuin jointin poltolta. Kuumottaa ei tarvitse, sillä kävelykadulla ohitse lipuvan poliisiauton konstaapeleitakin hymyilyttää.

Espanjan lainsäädäntö perustuu perustuslain turvaamaan yksityisyyden suojaan. Suomessa perustuslailliset oikeudet ovat rapautumassa kovaa tahtia. Ilmeisesti Lissabonin sopimus valtuuttaa EU:n kävelemään paikallisen lainsäädännön yli jos niin katsoo parhaaksi. Suomessa eduskunnalta puuttuva selkäranka luovuttaa kansalaisoikeuksia talouden hyväksi. Kyllä, rapautuva talous on ongelma, eikä valtio välttämättä tulevaisuudessa pysty täyttämään velvollisuuksiaan, kuten terveydenhuoltoa tai riittävää eläkettä.

Kriminalisoidun kannabiksen haittoja silti puidaan harvakseltaan. Torstain poliisi-TV kävi jälleen läpi jo standardisoituneen propagandamallin ja puhui siitä kuinka kannabiksen kotikasvattaja tekee tietoisesti rikoksen ja on siksi tuomittava, kykenemättä keskustelemaan itse kieltolain vaikutuksista. Kyllä, kannabiksen kotikasvatus laajenee joka päivä. Eikä mikään ihme, sillä sukupolvemme idoleita ovat ihmiset kuten Riku ja Tunna, ei suinkaan järjetöntä politiikkaa epätoivoisesti puolustelevat univormuiset virkamiehet.

Henkilökohtaisesti pahoittelen viimeaikaista saamattomuuttani. Ylitsetulvinut sähköpostilaatikkoni on varmasti niellyt monta asiantynkää, eikä unohdettu ole Visine (nyk. Visclear) tai arkisiin tietoisuuden tiloihin. Jos luoja suo, ensi perjantaihin mennessä olemme palanneet normaalirytmiin.

- piski

ps. Madventuresin kolmas tuotantokausi alkaa Ayahuasca -jaksolla sunnuntaina kymmeneltä subilla.

Teemme parhaamme, mutta odotettavissa on ainakin ensi kuun alkuun kestävä katkos. Avustaa voi lähettämällä jutun juurta osoitteeseen hamppublogi[ät]gmail.com.

- piski

Entä jos laadukkaan kukinnon hinnaksi jäisi 5 – 10 €/gramma? Tietäisit lajikkeen ja kasvit kasvattaisi luotettava alan ammattilainen?

“Tilanne olisi ideaalinen niille, jotka haluavat kannabista vain omaan käyttöönsä, mutteivät voi kasvattaa kotioloissa esimerkiksi perhesyistä. Lisäksi kasvattaminen nostaa laillisten seuraamusten riskiä huomattavasti.”

Kannabisosuuskunnassa kasvattaja ja muutama osakas tekee sopimuksen kannabiksen tuottamisesta. Kasvattaja suunnittelee ja hoitaa kasvatuksen niin että jokaiselle osakkaalle lasketaan yksi kasvi. Osakkaalle on taattu alaraja johon asti kasvattaja on velvollinen laittamaan omastaan ja yläraja, jonka ylittävä tuotto menee kasvattajalle. Osakkaat maksavat osuudestaan kuukausittain.

“Neljälle osakkaalle haitari oli noin 20 – 40 grammaa kahdella sadalla. Osakkaat maksoivat kerran kuukaudessa kuten sovittu, millä sitten rahoitettiin kasvatusjärjestelmän kustannuksia. Oma osuuteni mukaan lukien tavoite oli noin 150 grammaa, mistä jäätiin jonkin verran erilaisten kasvatusjärjestelmään liittyvien ongelmien vuoksi. Parempi onkin antaa arvio alakanttiin heti alussa.”

Ketä tahansa ei kuitenkaan voi suositella kasvattajaksi. Kasvattajan täytyy olla riittävän luotettava kantaakseen vastuun, koska lakiteitse vastuullisuutta ei voida vaatia. Toisaalta osakkaiden pitää olla myös toimissaan huolellisia, ettei osuuskunta paljastuisi.

“Kasvattaja on velvollinen palauttamaan rahat jos kasvit kuolevat huonon huolenpidon vuoksi. Jos kasvit kuitenkin menee poliisisedän mukana, korvausvastuuta ei ole. Tällä pyrin varmistamaan muun muassa sen, että osakkaat pitävät asian mahdollisimman salassa. Tietenkään kenenkään ei tarvitse maksaa osuuttaan enää narahtamisen jälkeen.”

Osuuskunnan pyörittäminen ei ole stressitöntä ja vaatii vakaata osaavaa kasvattajaa. Kannabisvastaisia ihmisiä ei tiloissa tietenkään nähdä, mutta jopa osakkaat voivat tuntua joskus pallolta jalassa.

“Tasa-arvoinen toiminta on vaikeaa, vaikka säännöt olisi printattuna paperilla. Jälkimmäisellä kerralla tein joidenkin asioiden suhteen kylmiä linjanvetoja säästääkseni ihmissuhteitani. Esimerkiksi tuottoarviota ei saanut enää kesken kasvatuksen, vaan rauhassa odoteltiin jakoon asti. Tilanteen tarkastaminen oli sallittu, mutta ehkä optimaalisinta olisi hankkia osakkaat toiselta paikkakunnalta, en tiedä.”

Ensimmäinen kannabisosuuskunta lähti käyntiin kesällä 2008. Kokemukset olivat positiivisia ja lopputuote oli erittäin kilpailukykyinen katukannabikselle. Jatkoa ei tällä hetkellä suunnitella, mutta ajatus pyörii edelleen kasvattajan mielessä.

“Suuria määriä tarvitseva lääkekäyttäjä voisi olla osuudenomistaja useammassa porrastetussa osuuskunnassa. Toimintaa sinänsä voitaisiin piilottaa entisestään luomalla välikäsi kasvattajan ja osakkaiden välille, mutta ajatus vaatii vielä hiomista. Oleellista toiminnassa on se, että osakas ja kasvattaja voivat luottaa toistensa kykyyn hoitaa velvollisuutensa.”

- piski

Toimitukselta:  Suomessa ei ole vastaavaa perustuslaillista oikeutta (tai edes perustuslakia, näin viimeaikaisten tapahtumien valossa) kuten Belgiassa ja kannabiksen kasvattaminen on rikos. Osuuskunnan kaltainen organisoitu toiminta voidaan tulkita järjestäytyneeksi rikollisuudeksi, vaikka osakkaille päätyvät tuotetut määrät olisivat henkilökohtaisen käytön rajoissa. Ennakkotapauksia ei tietääkseni ole. Hamppublogi irtisanoutuu vastuusta, oli ne sitten positiivia tai negatiivisia.