Jokaiselta suomalaiselta

7.5. Lissabonissa marssi vajaa pari tuhatta ihmistä kannabiksen laillistamisen puolesta osana maailmanlaajuista Global Marijuana March -tapahtumaa. Vaikka paikallista huumausainelainsäädäntöä on lievennetty vuosituhannen alussa, tilanteeseen ei voi vielä olla tyytyväinen.

Portugalissa päihteiden käyttäminen on yksityisasia, ostaminen ei ole rikos, mutta viljely, valmistus ja myyminen ovat. Porsaanreikä lainsäädännössä sallii ns. Design -huumeiden laillisen myynnin, sen sijaan siementen hallussapito on huumeiden valmistusta vastaava rikos ja saatetaan poliisin toimesta tutkia hyvinkin yli-innokkaasti.

21.5. Turussa marssi reilu sata henkeä kannabiksen laillistamisen puolesta. Päivämäärä oli vaihdettu GMM:ä -myöhemmäksi viimevuotista paremman kelin toivossa, sekä josko Eurocultured -tapahtuma houkuttelisi lisää väkeä myös marssille. Lopulta bussikyyti stadista jäi tulematta, poliisit eivät.

Suomessa hallussapito, nauttiminen, myyminen ja valmistaminen on laitonta – tosin siemenet eivät ole laittomia, mutta voi johtaa muuhun valvontaan. Nähdäkseni suomalaisen itsemääräämisoikeus on kuitenkin surkeampi kuin Portugalilaisen, joten myös syy protestoida löytyy – jokaiselta suomalaiselta.

En tiedä mitä tapahtui.

Mutta tiedän että moni – minä mukaanlukien – on pettynyt.

Sohvallani makaa peruna. Se alkaa nahistumaan, koska se ei tee mitään. Se voisi käyttää voimansa myönnettyjen tilaisuuksien hyödyntämiseen, mutta sen sijaan se aina valitsee olla ylittämättä aitaa. Tuosta perunasta kasvaa ituja.

Kannabis jää kielletyksi hedelmäksi, jos te jäätte kotiin tai olette hiljaa, vaikka jokainen teistä tietää tarkalleen ne syyt miksi haittoja luovasta poliitikasta pitäisi luopua. Kannabis menetetään lääkeyhtiöille, muiden terveellisten luonnontuotteiden ohella; kipuja lieventämään, muttei vaivoja parantamaan.

Kenties marssin huonolle menestykselle oli muitakin syitä. Kenties marssijulisteet jäi liimaamatta, facebook -linkit jakamatta tai sitten viranomaisia karttavat pelkurit ankkuroivat piippupiiriin myös ystävänsä.

Oli miten oli ja kertokoon ken tietää, tästä on vaikea jatkaa. Tusky:lle tämä oli moraalinen isku vasten kasvoja, vaikka hieno levy saatiinkiin aikaiseksi, eikä verkkosivuissakaan ole valittamista. Sen sijaan SKY:n vanhojen partojen puuttuminen (ja muutenkin laimea marssi) kertoo haikeaa astrologiaa yhdistyksen tulevaisuudesta.

Yksilön aktiivisuuden puute asioiden edistämiseksi – eli perunaisuus –  johtaa asioiden edistämiseen vaadittavan momentumin vajavaisuuteen, edistämistä ajavan organismin rappeutumiseen ja lopulta organismin, sekä kaikkien siitä riippuvaisten tahojen tuhoutumiseen. Tai jotain sinne päin.

Pointtini tietenkin on se, että jos et osallistu asioiden edistämiseen toiminnallasi, maksa edes JÄSENMAKSUSI. Sillä rahalla ostetaan se motivaatio asioiden aikaansaamiseksi, mikä sinulta puuttuu.

Mutta ei syyttä sormeni pelkästään sinne osoita. Jälkiviisaana pohdin, olisinko voinut tehdä tämän blogauksen kuun toisella viikolla, ja olisiko sillä ollut vaikutusta osallistujamäärään. Noh…

Edessäsi lojuvat tilaisuudet eivät ole siinä ikuisesti; huomenna hedelmän on syönyt joku muu, ylihuomenna luonto sen viimeistään mädättänyt.
Pidä siis silmäsi auki ja ole rohkea.
Älä ole peruna.

- piski

Muistokirjoitusta odotellessa

Seuraava kulminoitumispiste kannabiskeskustelulle on eduskuntavaalit 2011. Tällä kertaa ehdolla on enemmän kuin yksi julkisesti kannabiksen dekriminalisaation puolesta puhuva ehdokas. Puolueet joista heitä löytää varmimmin ovat Piraattipuolue ja Muutos 2011. *

Muutoksia tapahtuu myös keskustelun luonteessa. Vastustajat tietävät olevansa heikoilla, joten kriittisimpiä ovat enää vain muutamat ”hörhöt”, jotka uskovat vakaasti vain kannabiksen zombieksi tekemään vaikutukseen, jolle jostain syystä vain vakavasti sairaat ovat immuuneja.

Ihminen, joka ei ole koskaan käyttänyt mitään huumetta, on kuin ihminen, joka asuu kolmiossa mutta käyttää vain kahta huonetta.

Kaikille se ei sovi, kuten ei alkoholikaan. Itse koin kuitenkin henkilökohtaisesti tiedottamisen puutteen aiheuttaman hengenvaaran, annostellessani smartshopista ostamani Nirvanan väärin ensikokeilua varten. Kun sydän hakkaa kahtasataa, alkaa oikeasti tulla ikävä sitä turvallista päihdettä. Onhan Nirvanakin puhdas luonnontuote, mutta sekoituksena sellainen, jonka kanssa kannattaa olla todella varovainen.

Väitän, että suurin huumekuolemien aiheuttaja maailmassa on huumeiden kieltolaki. Kaiken lisäksi se puuttuu yksilön itsemääräämisoikeuteen ja estää talouskasvua. Jos tuotanto siirtyisi edes hiukan turhakeviihteen massatuotannosta kannabiksen tuotantoon, luontoakin säästyisi.

Jos et tiedä, mutta haluat kokeilla, aloita varovasti. Se saattaa pelastaa henkesi.

Turun kannabisyhdistys (TusKy) on avannut uudistuneet sivunsa ja sähköpostilistalla tulee uutisia tosi tiuhaan tahtiin. Siitäkin huolimatta ettei yhdistyksen rekisteröinti onnistunut. Päätöksessä yksiselitteisesti vedottiin aiempaan päätökseen.  No, taistelu oikeudenmukaisuudesta jatkuu samalla kun konflikti eskaloituu.

Ennenkuin pistämme pillit pussiin täällä ja hyväksymme blogimme luonnollisen kuoleman vääjäämättömänä tosiasiana, vetoamme lukijoihin paremman tulevaisuuden puolesta: On aika jälleen aktivoitua.

Tukekaa haluamaanne yhdistystä, osallistukaa kevään hamppumarssille ja lopettakaa kuumottaminen – ikään, asemaan tai sukupuoleen katsomatta. 17.4. antakaa tukenne sille ehdokkaalle, jonka tiedätte kannattavan dekriminalisaatiota ja ohjaavan asenneilmastoa kohti sallivampaa suuntaa. Ostakaa hampputuotteita, vaikka sitten se johtaisi siihen, että skeittilautafirmat kuolevat kun kaikilla on lähes ikuisesti kestävä lauta. Muutos on loppujen lopuksi kansalaisen käsissä, joka päivä.

- piski

ps. Blogi suljetaan lopullisesti näillä näkymin huhtikuun lopussa. Hamppublogi toivottaa hyvää kevättä, vakaumukseen katsomatta.

pps. *Valtapuolueen kannabisehdokkaalle menevä ääni nostaa myös puolueen muidenkin ehdokkaiden äänimäärää, kiitos D´Hontin laskentamallin. Itse annan ääneni siis uudelle puolueelle – jotta edes valtion vaalituet jaettaisiin tasaisemmin neljän vuoden päästä.

Uljas uusi maailma

Um cigarro, por favor – väännän espanjanportugalillani tupakoivalle tullimiehelle. Hymylläni lunastettu savuke kädessä alan etsimään varjoisaa paikkaa missä levähtää ja pohtia seuraavaa siirtoa. Hostelli olisi löydettävä ja rinkka laskettava selkääni rasittamasta. Aurinko paistaa ja lämpöä on reilusti yli 20 astetta. Palmun näkeminen herättää vanhassa puunhalaajassa ristiriitaisia tunteita. Istun sen varjoon ja alan käärimään hollantilaisesta hasiksesta ensimmäistä spliffiäni portugalin maaperällä.consuming earth

Maassa on laillistettu kaikki yksityinen käyttö – käytännössä siis tästä suomessa äärimmäisen tuomittavan savun hengittämisestä ei saa edes sakkoja. Tullimiehet eivät ole niitä kaikkein nohevimpia ja etenkin etelä-amerikasta kokaiinia saapuu maahan jatkuvasti. Katujen nurkilla vihelteleviä kauppiaita sen sijaan jahdataan ja viedään putkaan päivittäin. Heiltä voi ostaa niitä tuotteita, jotka YK:n huumausainesopimus on kieltänyt.

Kohti kaupungin keskustaa valuessani silmiini sattuvat yhteiskuntakriittiset maalaukset, rooman valtakunnasta innoituksensa saaneet patsaat, sekä useat tyhjänä seisovat kerrostalot. Ironisesti, kodittomat edelleen nukkuvat kaduilla. Pienkauppoja ja ravintoloita on runsaasti, mikä kertoo toisenlaisesta elämäntyylistä, kulttuurista ja talousmallista, jossa pienyrittäjälläkin on mahdollisuus.

Kun viimein pääsen nauttimaan kahvista keskeisellä turisteja vilisevällä paikalla, nuori mies tulee kauppaamaan minulle hasista. Vedätyksen maku tulee suuhuni kun hän pyytää ensin kuusi euroa, sitten kuusitoista, lopulta kuusikymmentä. Tässä vaiheessa käsken onnenonkijan painua helvettiin, jolloin hinta tulee alas. Noh, olihan sitä sitten parillakympillä about viisi grammaa ostettava – ja paskaahan se oli, noin niinkuin laadullisesti.

Onnekseni hostellin vieressä löytyy Magic Mushroom niminen smartshop. Kannabiksen korvikkeita, designhuumeina tunnettuja kissanminttusekoituksia löytyy useampaa lajia. Liikkeestä löytyy myös salviat, hwbr:t, kratomit ja muut hollantilaisen smartshopin listalle kuuluvat tuotteet. Liike on erittäin siisti ja steriilinoloinen, henkilökunta tietenkin palvelualtista. Ostosreissustani saan kuitin, jota myyjä kehottaa kantamaan aina mukana. Jos ongelmia viranomaisten kanssa tulee, voi todistaa olevansa veronmaksaja, eikä ongelmaa enää ole.

Myönnettäköön ettei designkannabis ole sitä miellyttävintä, etenkin arominsa puolesta. Päihdyttävä vaikutus taas voi olla yllättävä, kuten 15€/g maksava Fidel Mix osoitti, vaikka kuinka yritin seurata myyjän ohjeita ja annostelemaan varovasti. Yllätti myös italialaisen kollegani, kun muutaman henkosen jälkeen kroppa sammui vaikka taju jäi. Myönnettävä on, se on erilaista, vaikken aivan tarkalleen tiedä vielä kuinka.

Valvontaa kaipaava

Suomessa kiirehditään designpäihteiden leimaamista huumeiksi. Ymmärrän toki kiireen suojata väestöä tältä suurelta kansanterveydelliseltä uhalta, mutta katsotaanpa koko toimitusketjua ja sen mahdollisuuksia.

Smartshopin tuotteet valmistaa joku yhtiö. He ostavat päihdyttävän kemikaalin jauhomaisena, toiselta yhtiöltä ja mikserin kolmannelta. He annostelevat ainesosat sopivassa suhteessa, paketoivat tuotteen käyttöohjeineen ja varoituksineen, ja lähettävät sen jälleenmyyjälle. Parin vuoden takaiset DragonFly -kuolemat ruotsissa olivat ainoat (tietooni tulleet) tällaisen ketjun aiheuttamat: tehtaalla aasiassa oli sattunut desimaalivirhe, jonka vuoksi lopputuote sisälsi sata kertaa enemmän vaikuttavaa ainetta kuin sen olisi pitänyt. 

Suomen designhuumekuolemissa on kysymys toisenlaisesta ilmiöstä. Koska huumekoirat eivät tuotetta tunnista, sitä voi tilata internetistä. Ikävä kyllä halvimmassa muodossa tuote on pelkkää valkoista jauhoa, jonka käyttäjä joutuu annostelemaan itse. Ilman pakkaukseen merkittyä tuotemerkintää (tai sen ollessa väärä), loppukäyttäjä ei välttämättä tiedä kulkeeko oikea annostus milligrammoissa vai kymmenissä. Sanoisin, että designhuumeiden ostaminen nimenomaan kadulta on vaarallista. Tappavaksi sen tekee diileri, joka kauppaa valkoista jauhetta jonain muuna kuin mitä se oikeasti on.

Tässäkin asiassa ympyrä sulkeutuu kuten päihdepolitiikkaan kuuluu: tiedottaminen on toissijaista, vaikka se olisi tärkeintä juuri sille huono-osaisimmalle ryhmälle – ihmisille, joiden kyvyt etsiä itse tietoa on rajalliset. Ironisesti kieltoa innokkaimmin ajavat omaavat saman vajavaisuuden, heidän ongelmansa tosin on luetun ymmärtämisen vaikeus rajallisen maailmankuvan puitteissa, eikä suinkaan kyky hakea informaatiota.

- piski

Radikaalimarssi ja Kammottava mediapeli

Viikonlopun oleellisin uutinen on tietenkin lauantain mielenosoitus arkadianmäellä. Oleellinen siksi, että hipit viimeinkin pääsivät sohviltaan ja uskalsivat soveltaa kansalaistottelemattomuutta keskeisellä paikalla – virkavallan valvovien silmien alla. Paria sataa mielenosoittajaa vahti yli viisikymmentä poliisia, silti suurin osa sai joponsa hiisailla rauhassa. Muutama provokaattori pidätettiin, mistä propsit heille. Vaatii nimittäin jonkin verran munaa sytyttää se bongi alle metrin päässä sinivuokkopellosta.

Kiitos radikaalimarssin, meillä on jälleen otantaa kansalaistottelemattomuuden rangaistuskäytännöstä käytännössä. Tapahtumien perusteella esittäisinkin että ainakin teoriassa kuumottaminen on turhaa – oli sitten kyseessä hamppumarssi tai pitkään pohdittu tunnustusmarssi poliisiasemalle. Arvostamme marttyyreja (ehkä joskus jopa virtuaalisella muistomerkillä), mutta myös järjen käyttöä: kasvattajan kannattaa kuumotella, tauolla olevan kiikuttaa kotoaan kukkaruukut naapurille ja protestibudjat kannattanee pyytää paikanpäälle, jos on syytä epäillä että joukkokuljetus ratsattaisiin.

Kammottavasta Mediakeskustelusta

Viime viikon aikana poltin hermoni Teemu Kammosen journalistiseen tyyliin. Asia ei ole uusi, edelleenkin lehtitalot vieroksuvat päihteiden oikeiden nimien käyttämistä, joten mieluummin kaikki niputetaan Huume -sanan alle. Onhan sillä jo useiden vuosikymmenien assosiointi suomalaisen mielessä.

Journalistinen ongelma tällä kertaa on uutisen kärki: Hollantilaiset ovat kyllästyneet pilvipäissään häiriköiviin huumeturisteihin. 

Journalistiikan opintojeni perusteella en itse voisi käyttää kyseistä kärkeä. Opettajani olisi haukkunut minut pystyyn sisällössä todistamattoman virkkeen käytöstä artikkelin tärkeimpänä osana, puhumattakaan ennakkoluulojen kylvämisestä – josta ei ole enää pitkä matka viharikokseen yllyttämiseen. Viharikoksella tarkoitan kannabismyönteisten ihmisten esittämistä häiriköinä, kun todellisuudessa häiriköinti tapahtuu useimmin muiden aineiden vaikutuksen alaisena.

Jutusta löytyi myös pari muuta idiotismia, joita en vaivaudu syvemmin avaamaan:

Kannabiksen hallussapito pienissä määrin on Hollannissa sallittua, mutta laajamittainen huumekauppa on rikos. Päihdettä saa myös myydä ”coffee shopeiksi” kutsutuissa ravintoloissa.

Huumeturismi ja -kauppa on aiheuttanut rikollisuutta, järjestyshäiriöitä ja liikenneruuhkia.

Huumerikollisuus lienee aiheuttaa ongelmia, mutta ongelmien aiheuttaja tuskin on runsaasti verotuloja maalle tuova coffarikulttuuri – pikemminkin tummilta kujilta kokkelia tuputtavat tummat miehet. Liikenneruuhkatkin vielä ymmärrän, mutta miksi artikkelissa ei puhuta maastavienti -ongelmasta mitään? Maastrichtissa ainakin tuli Belgialaisia Cshoppaajia vastaan harva se päivä.

Näillä sanoin en usko että oikeistohallitus on kykenevä muuttamaan kahvilakulttuuria ainakaan Amsterdamissa, koska lopulta raha se on mikä ratkaisee. Jos jonkinlaisia alasajoja saataisiinkin aikaiseksi laillisilla markkinoilla, laittomat valtaavat sitten senkin nurkan.

Sen sijaan samana päivänä julkaistu Kammosen artikkeli pikatestereistä saa propsit neutraaliudellaan. Artikkelista löytyy ongelmia aiheuttavan testin nimi, päihteet minkä kohdalla ongelmia on eniten, sekä esimerkkejä miten testi on vaikeuttanut päihteitä käyttämättömien elämää.

Kysymys elää, miksi?

Kenties Kammonen lienee puuhannut huumesodan huonoon valoon asettavaa artikkelia pikatestereistä jo valmiiksi, kun päätoimittaja on halunnut propagandaquotensa täyteen – oli sitten taustalla valtion päihdepolitiikan valistusvaade, lehtitalojen yhteinen linja tai pelko mainostajien menettämisestä liian huumemyönteisen uutisen myötä – ja antanut Kammoselle juttupohjaksi ulkomaisen uutistoimiston jutun, josta sisältö on käytännössä käännetty saman päivän verkkolehteen.

Näin meneteltynä säilyy status quo mediassa ja toimittajan imagokin. Väärin se on silti. Propagandan sijaan toimittajat voisivat ottaa oppia 40 vuotta vanhasta uutisesta ja etsiä uusia näkökulmia aiheeseen. Itse en ainakaan aiemmin tullut ajatelleeksi että ”tottunut käyttäjä voi irrottautua kannabiksen päihdyttävästä vaikutuksesta tarkkaavaisuutta vaativan suorituksen ajaksi” vaikka lause oman kokemukseni perusteella onkin tosi.

HS 15.2.1970 1|2

- piski

Ehkä, kenties – todellakin

Kenties tahto luo kaaosta muuten järjestelmälliseen maailmaan, jossa kaikki kasvava elää syömällä jotain muuta, sulassa sopusoinnussa kuten luonnon lait määrää.

Kenties tahto ei luonutkaan tuota kaaosta. Kenties sen loi olennoista älykkäin, kuningatar joka laittaa muut juoksemaan ruokansa eteen, ja jos erilainen ei pysy lestissään, käskee sotilaan repimään leuat irti. Kenties kaaos syntyy turhautuneisuudesta, energiasta joka hakee suuntaa. Kenties kaaosta ei olisi jos kaikki ihmisen elamänsä aikana tuottama toiminta ohjattaisiin ihmiskunnan kasvamiseen tasapainoisesti – jos fyysisen ja tiedollisen kasvun lisäksi myos henkinen kasvu saisi arvon joka sille kuuluu.

Ehkä sitten olisimme vähemman alttiita sille ruumiin ja maailmankuvan korruptiolle, jonka kristillinen ideologia alisteisuudesta korkeimmalle synnytti ja jota kapitalismina tuntemamme pyramidihuijaus pitää elossa.

Eikä kollektiivinen tule yksilöiden tahdoista ja eikö kollektiivinen muokkaa yksilöiden tahtoa? Nähdäkseni ainoa ero kollektiivisen ohjaaman ja kollektiivin ohjaajan välillä on tahdon lujuus. Nähdäkseni suurin ero hyvän ohjaajan ja huonon ohjaajan välillä on henkinen kypsyys – kypsyys kasvattaa muista parempia ohjaajia kuin itse on ja kypsyys luopua tuosta auktoriteetista kun aika koittaa.

Mutta pahoin pelkään että kuningatar pelkää egonsa puolesta – rakentamansa olemassaolon muodon, identiteetin tai harhan josta jokainen kuoleva joutuu lopulta luopumaan.

Olisi ikävää jos he löytäisivät kollektiivisuuden nykyisen järjestelmän ulkopuolelta. Olisi ikävää jos he eivat tarvitsisi minua, kuka sitten toisi minulle ruokaa ja rakentaisi linnani? – kuningatar ajatteli ja päätti etsiä kaikki keinot millä hallita muurahaisten enemmistöä.

From planet called United States of America

FOX -kanavan koukkuna on liuta maailman suosituimpia TV-sarjoja, sillä onhan Murdochkin bisnesmies. Bisneksen ohella ryhmä taitavia psykologian tuntijoita luo miljoonien amerikkalaisten jeesukseksi Glenn Beckin - taikashown, jossa vedotaan oikeaan avopuoliskoon oikeaan aikaan. Shown, jossa ankkuri muuttaa äänenkorkeuttaan kuin transsiin ohjaava guru - saarnaaja, joka heiluttelee marionettia kuin hypnotisti.

Vartin jälkeen olin enemmän peloissani kuin seurattuani puoli päivää syyskuun yhdennentoista tapahtumia televisiosta.

Mutta toivoni säilyy, Robert Foster jenkeissa, älykas, toiveikas ja kyvykäs nuoriso jopa käyhässä euromaassa ja pohjoisten valtioiden nuorien voimannäyttö, ensin Amsterdamissa, nyt Saksassa, tulevana viikonloppuna Lissabonissa. Heidän hakemassa muutoksessa ei ole kyse hampusta – vaan suuremmasta oikeudenmukaisuudesta, mikä vanhemmalta sukupolvelta vietiin valehtelemalla – kertomalla tarinoita hyvinvointivaltiosta, johon päästään lakkaamattomalla työnteolla ja jota johtaa kansan edun omansa edelle laittavat johtoportaan tahot.

Epäonnistunut sukupolvenvaihdos tämän maan, unionin tai planeetan kohtalosta ei ole meidän vikamme, mutta vastuullamme on sen korjaaminen – ja nuorien opettaminen, ettei sama pääse toistumaan.

- piski

ps. I’m too high for this sh*t.

pps. Viikonloppuna on NATO-mielenosoitus Lissabonissa, johon suomestakin valuu bussilastillinen väkeä – toivotan tervetulleeksi. (update: Mielenosoittajien pääsy maahan estettiin rajalla );

ppps. Paljon ois juttua… kaikkea en kerkeä kertoa. Pitäkää siis silmänne auki ja viestikää, kasvattakaa tietojanne ja kokemuksianne, ja kun alkaa taas ahdistaa, silloin on todellakin aika luoda maailmaa parempaa. 

In the end, it´s just life – a experience which to make better for us and the generation next.

pppps. ty 4 the logic of maybe, mr. Robert Anton Wilson.

ppppps. Haluaisin kommentoida, mutten haluaisi toistaa itseäni – onneksi internet on tehnyt tehtävänsä ja ihmisille on kertynyt medialukutaitoa, joten oleellinen löytyy jälleen kommenteista :)

update: 18/11/2010

FFS. Edelliseen ja tähän linkkiin viitaten, Kammosen journalistinen uskottavuus murenee ensimmäisen lauseen mukana. Kuten meille toimittajille on opetettu, jutun tärkein pointti sanotaan heti ensimmäisenä. Minkäänlainen johdattelu sisältöön ei kuulu artikkeliin, joten enemmistö toimittajista olisi aloittanut jutun esim. ”Hollanti on antanut rajakunnille luvan kieltää kannabiksen myynnin turisteille,” eikä suinkaan ”Hollantilaiset ovat kyllästyneet pilvipäissään häiriköiviin huumeturisteihin.”

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/106453-amsterdam-kieltaa-huumeet-turisteilta

update: 19/11/2010

South the coastline

Askeleni Hollannin kamaralla olivat monella tapaa suotuisat. Amsterdam on kallis, mutta ystävällisen squattikulttuurin tarjoama ilmainen katto pään päälle kompensoi paljon. Köyhälle huumeturistille en voi suositella, vaikka paikka on säilyttänyt omat nyanssinsa tupakointikiellosta tai muusta oikeistohallituksen säädösta huolimatta.

Etelämmässä lasikopit ovat jälleen yleisempiä, tosin ne on varattu tupakoitsijoille – jointin polttaminen liian ahtaassa tilassa kun saattaa johtaa passiiviseen päihtymiseen. Yleisesti koffarissa kuin koffarissa saa edelleen tupakoida, kunhan tupakka on kääritty jointin sisälle, eika väsäysröökeja jätetä näkyville. Baareissa tupakkaa saa edelleen polttaa tiskillä, kunhan tarkastaja ei näe. Tehkäämme siis omat päätelmämme tupakointikieltodirektiivin toimivuudesta Hollannissa.

Haagin käytannöistä löytyy kyllä kummallisempiakin. Eras vallattu ravintola löytyy kuninkaankadulta – tai oikeastaan ei löydy. Julkisivu on vaneria, johon on liimattu useampi juliste ja josta tarkemmalla tarkastelulla löytyy punainen ovikello. Vain kaapin kokoinen korsto sisäpuolelta saa avata oven, mutta sisälla sitten – ruotsalaisen oppaani mukaan – on about kaikki sallittua. Interiööri on kyllakin yksi rauhallisimmista, siisteimmistä kuppiloista johon maassa olen tormannyt, tiskiltä saa halpaa olutta ja poydissä palaa spliffit. Riehuvia huumenarkomaaneja ei nay. Toisaalla, tuplasti isommassa aamuyön bilemestassa portsari kertoo etten olisi saanut kääria pitelemääni jointtia sisällä.

Käytäntöjen punainen linja jää hämäräksi, mutta eipä näistä rangaista. Toisin on asia, jos satut kävelemaan oluesi kanssa koffarista/baarista kadulle poliisiauton eteen; siinä ei valttamatta turistiselitys enää auta.

Summa Amsterdum

Kannabis ei hollannista katoa, eivät myöskaan pilvituristit. Amsterdamissa puhutaan mieluummin englantia kuin huonoa hollantia, eikä ihme. Kun kansantalous kärsii, jokainen maahan virtaava euro on tötsyn arvoinen. Kuukauden reissuni aikana rakastuin Maastrichtiin, Haagi olkoot hyvä numero kakkonen. Rotterdamissa en kerennyt kuin piipahtaa, mutta Eindhoven oli ainoa paikka jota haukkuivat niin paikalliset kuin turistit.

Oli aika pakata laukku jälleen, myos grammalla muutamalla, sillä seuraavana muutamana päivänä ei sitä enää laillisesti saisi ostaa. Bussilippu Belgian halki takaa turvallisen fiiliksen – en usko näkeväni edes passintarkastajaa ylittäessäni Schengen-maiden rajoja.

Ja näinhän se onkin. Ranskan ensimmäisellä huoltoasemalla Utrechtista matkaava tyttö polttaa pientä spliffiä sivummalla. Häntä kuumottaa ja urakalla. Kuuntelen epäuskoisena kun han kertoo että täälla poltosta voi saada linnaa. Kun viimein astelen hostellille ja näen poliisiauton parkkeeratun pääoven eteen, huomaan kuumotuksen tarttuneen.

Täällä spliffi etelän hasasta kääritään samalla tavalla kuin Suomen torilla, niin diskreetisti kuin mahdollista. Britti kertoo joutuneensa grammasta vaikeuksiin, mutta päässeensä seuraavana päivanä asemalta koska ei ollut maan kansalainen. Portsari hyssyttelee baarin edessa olevaa seuruetta, jonka isäntä houkuttelee neitejä nauttimaan kotiinsa laittomia. Ystävällisyyttä löytyy irkkupubista kunhan muistit antaa tippiä.

IMO, Ranska on paska maa. Ok, historiaa on, monumentteja kauniita – mutta kaikki on kallista ja hyviä tyyppejä lähinnä ei-paikallisissa. Myönnettaköön, että kolme paivää ja yksi kaupunki on vähän, mutta olen nähnyt riittavasti pakatakseni jälleen sen mitä Cremersin tuotteista on jäljellä ja hypätäkseni lentokoneeseen, kohti viimeista etappia – kaiken henkilökohtaisen kaytön sallinutta Portugalia.

- piski

ps. Koska onnistuin murhaamaan läppärini aamukahvillani, tämä blogaus on pahasti myöhässä. Internetkuppilassa on hiukka vaikee kirjottaa rauhassa ja tunnetusti skandit ei toimi – toivon et kollegani hoitaa homman loppuun :)

edit: 949200

Syntisen kallis kaupunki

Pysähdyn kevennetyn lastini kanssa ensimmäiseen koffariin pakoon tihkusadetta, tekemään toimintasuunnitelmaa. Makuupussini ei pelasta minua sateelta. Edessä on kylmä yö.

Damin kahvilat eivät ole juurikaan muuttuneet, ei näy digitaalisia näyttöjä, monessa pienemmässä paikassa menu löytyy edelleen baaritiskiltä ja menusta usein löytyy myös avaruuskakut. Päädyn Blues Brothers -teemaiseen siistiin kaksikerroksiseen koffariin, sopiva paikka miehen jolla on missio levähtää. Hinnoissa siintää damilisää noin puolet muuhun hollantiin verrattuna, tuplasti tuotteesta riippuen. Budjettimatkaajalle ei kaupunkia voi suositella, jos kahvii maksaa kolme euroa.

Oli ikävä jättää Maastricht, mutta läksiäiset olivat mahtavat. Päädyin bileisiin vallattuun satamarakennukseen josta löytyi baaritiski ja paikallisia artisteja keikalla, sekä rehellisesti hauskan näköinen portugalilainen nimeltä Alex.

Liian kallis kuuden euron hasajoopeli alkaa olla viimeisillään kun huomaan kyvyttömyyteni kostuttaa suutani tyhjällä kahvikupilla. Jano antaa hyvän syyn uhmata tihkusadetta, joten kierrän asemalla minimiin kevennetyn varustukseni ylleni ikävöiden jumissa hukkaamaani schemaghia.

No, se oli löydetty, joten se kuuluikin takaisin kiertoon. Mahtava huivi, tuokoon onnea seuraavalle hipilleen.

Kauppakadulla jano kuljettaa minut lähimpään Subwayhin; pullo vettä, 2e. Turistikojussa kiiltää huiveja. Samannäköisiä, mutta ei mitään läheskään yhtä lämpimää. Myös seuraavassa, mutta toisaalta hyllyjen valikoma on lähes identtinen. Kuulen musiikin kadun päästä, alan siis olla lähellä kaupungin aukiota. Sade lakkasi, mutta oletettavasti vain hetkeksi. Nurkan takaa kajastaa kirkas valkoinen valo.

Kämppä damista, moeilijk toegang

Asunnon saaminen hollannista voi tuottaa vaikeuksia. Osa vuokratoimistoja ottaa välityspalkkionsa vuokraajalta, yleensä noin kuukauden vuokran suuruisen. Toiset välitysfirmat tarjoavat palveluaan muutaman kympin kuukausihinnalla, tosin asunnon löytämiseen useimmin vierähtää kuukausi jos toinenkin. Toisaalta, asuntoja on myös saatavilla ilman vuokratakuuta.

Luonnollisesti Amsterdamissa kysyntä on suurin ja vaikka tyhjiä asuntoja olisi, ne eivät välttämättä ole vuokrattavana. Toistaiseksi hollannissa on ollut laillista asuttaa vuoden käyttämättömänä ollut asunto, kutsumalla poliisin tarkastamaan vallatun asunnon laillisuus. Mutta laki muuttuu lokakuun alussa.

Ymmärrän siis miksi tämä kasvava mielenosoittajajoukko on kerääntynyt kirkkaasti valaistun, telttojen ympäröimän fallossymbolin äärelle, kuuntelemaan musiikkia, verkostoitumaan, käyttämään päihteitä ja juhlimaan kuin Taideslummissa konsanaan. Vaihdettakoon nyt tuomiokirkkomme kuninkaanpalatsiin.

Uusi sadekuuro ajaa minut kansallismonumentin juurelle jossa törmään samaan pieneen portugalilaiseen hippiin kuin edellisiltana Maastrichitssa. Nauramme asialle ja siirrymme spliffien käärimiseen. Hän odottaa ystäviään saapuvaksi, ystäviä jotka osoittautuvat kahdeksi nuoreksi naiseksi, joilla sattuu sopivasti olemaan ylimääräinen teltta.

Now hey, what else could I say;

the lord giveth, giveth all that thy might need to feed, to sleep – all for the man with the mission.

- piski

Rajaviivoilla

Aurinko nousee viileässä syysilmassa kun hoiperran kahden euron lentokenttäkahvini kanssa kohti bussipysäkkiä, jolla kourallinen matkaajia jo odottaa kyytiään. Euroopassa välimatkat ovat lyhyitä ja lennot halpoja. Ihmiset iloisempia, eikä ulkoasuasi tarvitse kuumottaa, kunhan muistat hymyillä.

Muutamaan otteeseen etelä-hollannin on mainostettu vähentävän coffeeshop-tarjontaansa huumeturismin vuoksi. Turismia valvotaan joka koffarin ovella skannaamalla asiakkaan henkkarit  tietokantaan, mistä näkyy josko ko. henkilö on käynyt liian useassa koffarissa asioimassa päivän aikana. Käytännössä naapurimaasta ajellaan vähintään kerran viikossa, kavereiden kera tai kavereiden luokse, jonne blossea on varastoitu. Kotimatkalla tullimies katsoo vain passia.

Toinen radikaali muutos on tullut EU:n tupakointikiellon vuoksi. Lähes jokaisen coffarin poltto-osasto on suuri lasikaappi, johon onneksi ja tietenkin saa viedä ostamansa juomat mukanaan. Mikserinä käytetään lähestulkoon poikkeuksetta tupakkaa. Alkoholia etelän coffareissa ei juurikaan myydä.

Muutosvaihe on ilmeisesti ollut vireää laitetoimittajille, sillä lasikopin ja skannauskaluston lisäksi listat löytyvät digitaalisena. Samaan syssyyn on hankittu dj-kalustoa ja televisioita joilla viihdyttää ajatuksiinsa uppoavia asiakkaita vaikka Babarilla, futiksella tai surkuhupaisalla tosi-tv:llä. Kourallinen koffareita kulkee vielä siirtymäajassa ja onkin mahdollista että nämä ovat niitä ”karsittavia coffeeshoppeja”, jos direktiivien edellyttämiä muutoksia ei tehdä ajoissa. Harmi sinänsä, sillä vaikka hollannin lasikuutiot ovat huomattavasti miellyttävämpiä kuin suomen vastaavat, mieluummin istun tiskillä spliffini kanssa.

Black Widow

Tällä hetkellä letkeimmän meininkini löydän kaupungin syrjäisimmästä listatusta coffarista. Alakerran tupakointihuoneessa nuoret pelaavat bilistä ja snookeria heikkokuntoisilla pöydillä. Nurkassa toinen porukka pelaa foosballia kun taas flipperi seisoo käyttämättömänä. Ei televisiota. On sunnuntai ja tuntuu että olen vahingossa tehnyt kolmen vuoden tekemättömistä töistä kolmanneksen istumassa kahvilla. Alakerran tiskiltä neljällä eurolla lunastamani joopeli oli kuin liukuhihnalla kääritty. Hyvä sellainen. Kuten sitä seurannut blunttikin.

Sunnuntaina on rauhallista. Monet ajanviettopaikat ovat edelleen auki, rauhallisella asiakaskunnalla. Ulkoilma on selkeä kun kohta vaellan kohti väliaikaista asuntoani, ehkä EasyGoingissa poiketen, ehkä hiukopalaa snägäriltä mukaani nykäisten, ken tietää. Mutta huomenna on valmistauduttava tulevaan matkaan kohti Rotterdamia ja Haagia. Toivon että vähäinen kertynyt kielitaitoni ja erään belgialaisen hakkerin opettamat kikat kantavat perille saakka mutkattomasti, viestien.

Viiden päivän aikana olen käynyt katsomassa kymmenen coffaria, polttanut noin 4g hasista, 5g kukkaa ja nähnyt yhden psykoositapauksen. Ja muurin jolla d’Artagnan kuoli.

Unohdinko jotain? Kerron sen sit seuraavalla kerralla.

- piski

ps. SpaceCakes are ’verboden’.

« Vanhemmat artikkelit

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.